Rintasyöpäleikkauksesta

Vielä sen verran kysyn että oliko kauan kipua ja särkyä haavassa?
En arvaa vielä olla huolestunut leikkauksesta,siitä enemmän huolehdin,mitä jälkihoitoja tulee mutta otan asian kerrallaan.
Hyvältä
kuullostaa tuo sairasloman pituus,jotain sellaista arvelinkin.

vastauksestasi. kirjoitti:

Vielä sen verran kysyn että oliko kauan kipua ja särkyä haavassa?
En arvaa vielä olla huolestunut leikkauksesta,siitä enemmän huolehdin,mitä jälkihoitoja tulee mutta otan asian kerrallaan.
Hyvältä
kuullostaa tuo sairasloman pituus,jotain sellaista arvelinkin.

Lue lisää

Minullakin oli kokopoisto ja myös imusolmukkeissa,ei mitään kipua eikä särkyä koko aikana,muutenkin on kaikki mennyt tosi hyvin. Ei kannata leikkausta pelätä,hyvin se menee.

ei kipuja kirjoitti:

Minullakin oli kokopoisto ja myös imusolmukkeissa,ei mitään kipua eikä särkyä koko aikana,muutenkin on kaikki mennyt tosi hyvin. Ei kannata leikkausta pelätä,hyvin se menee.

Lue lisää

Eikö se leikkaushaavakaan, se arpi ole kipeä?

vastauksestasi. kirjoitti:

Vielä sen verran kysyn että oliko kauan kipua ja särkyä haavassa?
En arvaa vielä olla huolestunut leikkauksesta,siitä enemmän huolehdin,mitä jälkihoitoja tulee mutta otan asian kerrallaan.
Hyvältä
kuullostaa tuo sairasloman pituus,jotain sellaista arvelinkin.

Lue lisää

Jokainen tapaus on tietysti erilainen.

Tässä oma kokemukseni:
Aamusta menin sairaalaan, sain esilääkityksen ja kohta olikin leikkaus, eikä sitä osannut edes pelätä.
Jossain vaiheessa lääkäri kertoi mitä tullaan tekemään.
Sitten nukutettiin.
Leikkauksesta luonnollisesti en tiedä, koska nukuin.
Iltapäivällä heräilin heräämössä.
Tyttäreni oli tietenkin tietoinen siitä mitä on tapahtumassa. Noin klo 16 ajoissa hän sitten soitteli sinne heräämöön, halusi tietenkin kuulla mikä on tilanne. Puhuin hänen kanssaan vaikka vielä osittain olin 'muissa maailmoissa'. Olin kuitenkin elävien kirjoissa.
Kohta minut siirrettiin osastolle, jossa sitten olin yön yli.
Seuraavana aamuna tunsin oloni hyväksi ja halusin päästä kotiin. Kipuja ei ollut missään vaiheessa. Kotiinpääsyn edellytysksenä oli se miten leikkaushaavasta oli erittynyt nesteitä. Leikkauksen aikana siihen haavaan asennettiin nk. treeni, jonkunlainen letku ja pussi, johon sitten leikatulta alueelta kertyi jotakin nesteitä (?) ja mahdollisesti verta. Lääkärikierroksella tilanne tarkastettiin ja todettiin, että treeniasia oli ok, nestettä oli vähän ja tuskin nimeksikään verta, joten tuo treeni voitiin poistaa ja sen jälkeen olinkin valmis kotiutumaan.
Kaikenkaikkiaan olin siis sairaalassa yhden yön yli ja kotona joskus seuraavana päivänä iltapäivästä.
Sairauslomaa sain nuo mainitut 5 vkoa. Mitään lääkitystä ei tullut, ainoastaan jo aiemmin mainitut 'jumppaohjeet' sille kädelle. Mitään raskasta ei tietenkään saanut nostella.
Kipuja ei ollut, enkä siis tarvinnut kipulääkitystä. Sairauslomalla odottelin haavan paranemista, sillä sehän ottaa oman aikansa, samaan tapaan kuin missä muussa leikkauksessa tahansa.
Sairausloman jälkeen arpi tietenkin vielä punoitti, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen arpi tietysti on olemassa, muttei se väriltään eroa muusta ihosta.

Tsemppiä, Sinulle sinne leikkaukseen.

Ja kirjoittele ihmeessä kuulumisistasi tai kysy, jos joku asia askarruttaa. Vastaan mielelläni, jos vain osaan. Jos jatkohoidot ovat tarpeen, niin se on sitten oma juttunsa ihan niinkuin itsekin totesit, mutta mielestäni siinäkään ei ole mitään pelkäämistä.

Tsemppiä vielä kerran.

PS. Esikatselin kirjoitukseni ennen lähettämistä. Tulipa pitkä tarina. No tämä sairaus on aika pitkä juttu, muttei ylitsepääsemätön. :)

5 vkoa kirjoitti:

Jokainen tapaus on tietysti erilainen.

Tässä oma kokemukseni:
Aamusta menin sairaalaan, sain esilääkityksen ja kohta olikin leikkaus, eikä sitä osannut edes pelätä.
Jossain vaiheessa lääkäri kertoi mitä tullaan tekemään.
Sitten nukutettiin.
Leikkauksesta luonnollisesti en tiedä, koska nukuin.
Iltapäivällä heräilin heräämössä.
Tyttäreni oli tietenkin tietoinen siitä mitä on tapahtumassa. Noin klo 16 ajoissa hän sitten soitteli sinne heräämöön, halusi tietenkin kuulla mikä on tilanne. Puhuin hänen kanssaan vaikka vielä osittain olin 'muissa maailmoissa'. Olin kuitenkin elävien kirjoissa.
Kohta minut siirrettiin osastolle, jossa sitten olin yön yli.
Seuraavana aamuna tunsin oloni hyväksi ja halusin päästä kotiin. Kipuja ei ollut missään vaiheessa. Kotiinpääsyn edellytysksenä oli se miten leikkaushaavasta oli erittynyt nesteitä. Leikkauksen aikana siihen haavaan asennettiin nk. treeni, jonkunlainen letku ja pussi, johon sitten leikatulta alueelta kertyi jotakin nesteitä (?) ja mahdollisesti verta. Lääkärikierroksella tilanne tarkastettiin ja todettiin, että treeniasia oli ok, nestettä oli vähän ja tuskin nimeksikään verta, joten tuo treeni voitiin poistaa ja sen jälkeen olinkin valmis kotiutumaan.
Kaikenkaikkiaan olin siis sairaalassa yhden yön yli ja kotona joskus seuraavana päivänä iltapäivästä.
Sairauslomaa sain nuo mainitut 5 vkoa. Mitään lääkitystä ei tullut, ainoastaan jo aiemmin mainitut 'jumppaohjeet' sille kädelle. Mitään raskasta ei tietenkään saanut nostella.
Kipuja ei ollut, enkä siis tarvinnut kipulääkitystä. Sairauslomalla odottelin haavan paranemista, sillä sehän ottaa oman aikansa, samaan tapaan kuin missä muussa leikkauksessa tahansa.
Sairausloman jälkeen arpi tietenkin vielä punoitti, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen arpi tietysti on olemassa, muttei se väriltään eroa muusta ihosta.

Tsemppiä, Sinulle sinne leikkaukseen.

Ja kirjoittele ihmeessä kuulumisistasi tai kysy, jos joku asia askarruttaa. Vastaan mielelläni, jos vain osaan. Jos jatkohoidot ovat tarpeen, niin se on sitten oma juttunsa ihan niinkuin itsekin totesit, mutta mielestäni siinäkään ei ole mitään pelkäämistä.

Tsemppiä vielä kerran.

PS. Esikatselin kirjoitukseni ennen lähettämistä. Tulipa pitkä tarina. No tämä sairaus on aika pitkä juttu, muttei ylitsepääsemätön. :)

Lue lisää

Tälläisia kirjoituksia saisi olla enemmänkin täällä,kokeneitten kokemus ,selkeästi ja hyvin kirjoitettu.
Antoi paljon ainakin minulle ( tunne,hän on kokenut sen saman kuin minä)ja luulen että vielä paljon enemmän monelle joilla kaikki tuo on edessä.
Leikkaus kokemuksesi oli lähes sama kuin minulla,paitsi etten muista
mitään leikkauksen jälkeisestä illasta,sumuisia mielikuvia.
Kipuja ja särkyjä ei myöskään minulla ollut ja pääsin kotiin torstaina,leikkaus(osapoisto) oli tiistaina.

5 vkoa kirjoitti:

Jokainen tapaus on tietysti erilainen.

Tässä oma kokemukseni:
Aamusta menin sairaalaan, sain esilääkityksen ja kohta olikin leikkaus, eikä sitä osannut edes pelätä.
Jossain vaiheessa lääkäri kertoi mitä tullaan tekemään.
Sitten nukutettiin.
Leikkauksesta luonnollisesti en tiedä, koska nukuin.
Iltapäivällä heräilin heräämössä.
Tyttäreni oli tietenkin tietoinen siitä mitä on tapahtumassa. Noin klo 16 ajoissa hän sitten soitteli sinne heräämöön, halusi tietenkin kuulla mikä on tilanne. Puhuin hänen kanssaan vaikka vielä osittain olin 'muissa maailmoissa'. Olin kuitenkin elävien kirjoissa.
Kohta minut siirrettiin osastolle, jossa sitten olin yön yli.
Seuraavana aamuna tunsin oloni hyväksi ja halusin päästä kotiin. Kipuja ei ollut missään vaiheessa. Kotiinpääsyn edellytysksenä oli se miten leikkaushaavasta oli erittynyt nesteitä. Leikkauksen aikana siihen haavaan asennettiin nk. treeni, jonkunlainen letku ja pussi, johon sitten leikatulta alueelta kertyi jotakin nesteitä (?) ja mahdollisesti verta. Lääkärikierroksella tilanne tarkastettiin ja todettiin, että treeniasia oli ok, nestettä oli vähän ja tuskin nimeksikään verta, joten tuo treeni voitiin poistaa ja sen jälkeen olinkin valmis kotiutumaan.
Kaikenkaikkiaan olin siis sairaalassa yhden yön yli ja kotona joskus seuraavana päivänä iltapäivästä.
Sairauslomaa sain nuo mainitut 5 vkoa. Mitään lääkitystä ei tullut, ainoastaan jo aiemmin mainitut 'jumppaohjeet' sille kädelle. Mitään raskasta ei tietenkään saanut nostella.
Kipuja ei ollut, enkä siis tarvinnut kipulääkitystä. Sairauslomalla odottelin haavan paranemista, sillä sehän ottaa oman aikansa, samaan tapaan kuin missä muussa leikkauksessa tahansa.
Sairausloman jälkeen arpi tietenkin vielä punoitti, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen arpi tietysti on olemassa, muttei se väriltään eroa muusta ihosta.

Tsemppiä, Sinulle sinne leikkaukseen.

Ja kirjoittele ihmeessä kuulumisistasi tai kysy, jos joku asia askarruttaa. Vastaan mielelläni, jos vain osaan. Jos jatkohoidot ovat tarpeen, niin se on sitten oma juttunsa ihan niinkuin itsekin totesit, mutta mielestäni siinäkään ei ole mitään pelkäämistä.

Tsemppiä vielä kerran.

PS. Esikatselin kirjoitukseni ennen lähettämistä. Tulipa pitkä tarina. No tämä sairaus on aika pitkä juttu, muttei ylitsepääsemätön. :)

Lue lisää

Sydämelliset kiitokset Sinulle em. kirjoituksesta. Leikkaus ensi viikolla!

AWESIL kirjoitti:

Sydämelliset kiitokset Sinulle em. kirjoituksesta. Leikkaus ensi viikolla!

ja asiallisia viestejä.Hyvin kerrottu ja asiallisesti.Itse olen gyn.syöpä potilas ja olin sairaalassa viikon leikkauksen jälkeen.Elikkä eri ajat eri syövissä.Olin aika pyörryksissä leikkauksen jälkeen muutaman päivän,sillä sain morfiini ruiskeita kipua vastaan,sillä koko vatsa oli tunnusteltu sisältä päin ja piti odottaa että suolisto asetteui paikoillen.Mutta kun pääsin kotiin,niin kivut olivatkin jo poissa.

Toivotan sinulle onnea matkaan ja kaikki menee varmasti hyvin.

munasarja syöpä kirjoitti:

ja asiallisia viestejä.Hyvin kerrottu ja asiallisesti.Itse olen gyn.syöpä potilas ja olin sairaalassa viikon leikkauksen jälkeen.Elikkä eri ajat eri syövissä.Olin aika pyörryksissä leikkauksen jälkeen muutaman päivän,sillä sain morfiini ruiskeita kipua vastaan,sillä koko vatsa oli tunnusteltu sisältä päin ja piti odottaa että suolisto asetteui paikoillen.Mutta kun pääsin kotiin,niin kivut olivatkin jo poissa.

Toivotan sinulle onnea matkaan ja kaikki menee varmasti hyvin.

Lue lisää

kolmantena päivänä leikkauksesta.Leikkaus meni hyvin koko poisto ja kainalon tyhjennys.Kipua ei ollut,mutta leikattu käsi turposi kaksinkertaiseksi,vuoden kuluttua pääsin lymfahoitoon,ja sen jälkeen käsi normaali.Leikkauksessa ei ollut mitään pelottavaa,kurjaa vaan oli kun nestettä kertyy 3 viikkoa leikattuun rintaan,jonka 3 kertaa viikossa kävin jotta punkteerasivat.Sytöhoidot on inhottavat,mutta ne kestää kun aina yhden kerran jölkeen on yksi vähempi.Säteet ovat leikkia muutama minuuti päivässä.Tsemppiä sinulle leikkaukseen,ja siunausta jotta kaikki menee hyvin,älä pelkää.Voimia sinulle.

-ra kirjoitti:

kolmantena päivänä leikkauksesta.Leikkaus meni hyvin koko poisto ja kainalon tyhjennys.Kipua ei ollut,mutta leikattu käsi turposi kaksinkertaiseksi,vuoden kuluttua pääsin lymfahoitoon,ja sen jälkeen käsi normaali.Leikkauksessa ei ollut mitään pelottavaa,kurjaa vaan oli kun nestettä kertyy 3 viikkoa leikattuun rintaan,jonka 3 kertaa viikossa kävin jotta punkteerasivat.Sytöhoidot on inhottavat,mutta ne kestää kun aina yhden kerran jölkeen on yksi vähempi.Säteet ovat leikkia muutama minuuti päivässä.Tsemppiä sinulle leikkaukseen,ja siunausta jotta kaikki menee hyvin,älä pelkää.Voimia sinulle.

Lue lisää

ketjun aloittaja on jo leikattu ajat sitten,samoin hän on käynyt hoidot läpi - ottaen huomioon että tämän ketjun aloitus on tehty jo 11/3 - 09.

12+14 kirjoitti:

ketjun aloittaja on jo leikattu ajat sitten,samoin hän on käynyt hoidot läpi - ottaen huomioon että tämän ketjun aloitus on tehty jo 11/3 - 09.

yryryrf

12+14 kirjoitti:

ketjun aloittaja on jo leikattu ajat sitten,samoin hän on käynyt hoidot läpi - ottaen huomioon että tämän ketjun aloitus on tehty jo 11/3 - 09.

Hei
Ketjun aloittaja on varmasti käynyt tämän asian jo läpi.
Joku oli kuitenkin etsinyt arkistosta kokemuksia rintasyöpäleikkauksesta, koska se on hänelle ajankohtainen, päivämäärien perusteella ihan piakkoin.

Omasta syövästäni on jo aikaa. Käyn silloin tällöin kuitenkin lukemassa täällä mitä muille potilaille kuuluu.
Minua henkilökohtaisesti ilahdutti se, että vanhasta kirjoituksestani on ollut apua nykypotilaillekin.
KIITOS lukijoille ja tsemppiä sinne leikkaukseen ja mahdollisiin jatkohoitoihin.
Jatkohoidothan ovat aina yksilöllisiä ja suunnitellaan jokaiselle erikseen sitten leikkauksesta toipumisen jälkeen. Ittelläni oli sytot, säteet ja hormoonilääkitys. Jossain vaiheessa tuntui, että hoitoihin käytettävä aika on tosi pitkä, mutta äkkiähän se sitten meni ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna. Olihan se oma ruljanssisa ne jatkohoidot. Elämä rytmittyi aikalailla labra- ja hoitokäyntien perusteella, mutta aikansa kutakin.
Nyt syöpää eikä mitään hoitoja tai lääkitystä enää ole ollut pitkään aikaan ja vointini on ihan ok.
Kait sitä voisi sanoa että olen terve ja sain selätettyä sen syövän.

Toivotaan, että Teillä nykyisillä potilaillakin on sama tilanne sitten leikkauksen ja hoitojen jälkeen kuin itselläni ja voitte sitten kirjoitella täällä omista kokemuksistanne.

Itselleni sanottiin, että viikon sisällä tulee kutsu, muttei niin tapahtunut. Aikaa meni ja klyhmy kasvoi sinä aikana paljon...

Mulle luvattiin et kirurgin luo pääsyyn menee korkeintaan pari päivää. Nyt mennyt jo viikkokaupalla eikä ole edes tullut kutsua kirurgin luo. Kymhy rinnassa kasvaa vauhdilla, silmin nähden. Kun yritän soittaa sekä naisten klinikalle tai syöpäklinikalle, niin kummastakaan ei vastata, vaikka on ns. puhelinaika. Onko muilla tällaisia kokemuksia? Omalla kohdallani muutenkin syöpäklinikan touhu ryssinyt pahemman kerran.

Mijä kirjoitti:

Mulle luvattiin et kirurgin luo pääsyyn menee korkeintaan pari päivää. Nyt mennyt jo viikkokaupalla eikä ole edes tullut kutsua kirurgin luo. Kymhy rinnassa kasvaa vauhdilla, silmin nähden. Kun yritän soittaa sekä naisten klinikalle tai syöpäklinikalle, niin kummastakaan ei vastata, vaikka on ns. puhelinaika. Onko muilla tällaisia kokemuksia? Omalla kohdallani muutenkin syöpäklinikan touhu ryssinyt pahemman kerran.

Lue lisää

Kannattaisiko laittaa kirjallinen kysymys ?

Minulla leikattiin rintasyöpä vajaat neljä vuotta sitten. Leikkauksesta toipuu nopeasti, ellei tule mitään komplikaatioita. Kun on tutkittu syövän levinneisyys, niin päätetään hoidot. Minun syöpäni leikattiin 2.1.2013 ja 11.2 sain ensimmäiset sytostaatit, joita tiputeltiin kolmen viikon välein kaikkiaan 6 kertaa. Sitten oltiinkin jo keväässä. Heinäkuussa sain sädehoitoa 25 kertaa, se siis tarkoittaa että noin monena arkipäivänä kävin hoidossa. Tukka lähtee yleensä muutaman viikon sisällä
sytostaattien alkamisesta, minulla muistaakseni joskus helmikuun lopussa.
Sairaalassa käy syöpäyhdistyksestä joku yhdyshenkilö joka kertoo esim. mistä saa peruukkeja. Yleensäkin paikkakunnan syöpäyhdistykseen kannattaa olla yhteyksissä. Tuohon tukka-asiaan vielä sen verran, että uusi kasvu alkaa aika nopeasti viimeisten sytojen jälkeen. Minulle siis ekat sytostaatit päättyi siinä kevään kynnyksellä, niin muistaakseni joskus marraskuussa oli oma tukka sen pituinen, että voi pistää peruukin pois. Tsemppiä, kyllä se hyvin menee♥

sama täällä sain tiedon 25.11.16, minullakin leikkaus edessä rintasyöpään menee joulun jälkeen..