Aamun hämärissä
elävät kukat
puitten latvuksissa
aukovat terälehtiään.
Yön tullen,
pimeän kosketuksesta
ne sulkevat itsensä
kuin mimosat,
mustat kukat.
elävät kukat
puitten latvuksissa
aukovat terälehtiään.
Yön tullen,
pimeän kosketuksesta
ne sulkevat itsensä
kuin mimosat,
mustat kukat.
Vastaukset 10
Vanhimmat
puet soljuvaksi runoksi
Arvoitus - Eikö ole hyvä, että runossa aina jotain jää mielikuvituksen varaan? Ilman sitä rikas mielikuvitus jää ilman työtä. Ja työttömyys on pahasta.
on tämä kirjoittamasi. Tuo mieleen jotain, jostain kaukaa, mutta täytyy miettiä tarkemmin, jotta muistaisin mistä..:)
Mukava kuulla sinusta taas. Ja se mielen kummitus, josta ei saa kiinni - sillä on jokin oma nimikin, jota en nyt muista - mutta toivottavasti se putkahtaa esiin. Sellainen voi häiritä kummasti; muistaa melkein, mutta ei ihan.
Tästä runostasi tulee unenomainen tunnelma. Vastakkainasetelma on näkyvä, mutta symboliikka voi kytkeytyä moneen asiaan...ehkäpä lukijoille jokaiselle jotakin. Otsikko ehkä antaa viitettä painopisteestä. Mielenkiintoinen runo.
Oli mielenkiintoista lukea sinun vaikutelmasi, tunteesi runosta. Joskus, ehkä useinkin, on niin ettei pysty tarkalleen kuvaamaan edes omaa vaikutelmaansa tai kokemustaan. Ehkä runo silloin antaa lukijallekin suuremman vapauden tulkita.
tästä runostasi tuli mieleen muistaakseni Veikko
Tuomen levyttämä ' musta ruusu '
Hieno lukuhetki.
Muistan Mustan ruusun, jota ei ei enää paljon soiteta. Väri ainakin on molemmissa yhteinen, ehkäpä sitten tunnelmakin. Synkkyyttä en silti tavoitellut. Kiitos ystäväni käynnistä ja kommentista.
Perhana, meinas mennä ohi silmien tämä...
Onneksi ei - on hieno!
Mukava kun huomasit ja kommentoit. Arvostan sitä!