SYNTYMÄTTÖMÄN LAPSEN RUKOUS
Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näitäkö te luette tosissanne ja itkette itsesäälissä? Voi hyvänen aika. Tuo runo oli jotenkin niin naiivin naurettava että oli ihan pakko kommentoida! Lapsettomuus on asia mille ei voi mitään. Katkeruus tai jatkuva sureminen ei auta, ei sitten millään.
Taas ihminen joka ei kykene empatiaan eikä sympatiaan. Kyse on tunteista ja hyvä sulle jos pystyt asiat ottaan niin konkreettisesti ja fiksusti, mutta luojalle kiitos että on muitakin kuin sinunlaisia. RUNO OLI KAUNIS, KIITOS SIITÄ. ja kyse ei ole itsesäälistä. Lapsettomuudelle joo ei voi mitään, mutta on ihan normaalia että se herättää tunteita oli ne kullakin mitkä vain. Se ei ole kaikille asia, jonka voi vaan ajatella "noh, kaupasta loppu maito, en sille mittään voi".
ja sai kyyneleet silmiin. Kiitos kauniista runosta.
Tuon lukeminen voi antaa monelle lohtua, että lapsi tulee sitten kun aika on valmis - lapsettomuus ei välttämättä ole lopullinen tuomio, niinku yksi vastaajista näyttää ajattelevan. Ja aivan totta kyynelineen, raskaine askelineen kaikkineen.