Ratsastaminen ja pelko

Kirjoitit ihan kuin mun näppäimistöltä.

Itsekin aloitin uudestaan hyvin pitkän tauon jälkeen ratsastuksen. Itsesuojeluvaisto on kamalan iso ja jännitän ja pelkään jokaisen tunnin aluksi tai silloin kun hevonen säpsyy.

Ja aina allani on hyvin säpsy heppa, joka kuulee vaikka mitä ritsahduksia ja hyppii sivuille..ja meikä selässä roikkuu kaulalla. Tietysti jännityksen hevonen vaistoaa ja säpsyy lisää...joskus ratsastaminen on todellakin tuskaa.
Mä en aio vaihtaa hevosta (on perheen oma) tai ratsastuskoulua, koska olen ajatellut, että kun tässä säpsyllä hepalla opin ratsstamaan, osaan mennä myöhemmin niillä vaikeimmillakin. En anna periksi vaikka kuinka pelottaa! Ja sitten putoan...se kuuluu lajiin.
Mieluimmin ratsastaisin ulkona, nyt kun lumet tosiaankin putoaa maneesin katolta, mutta kun ulkokenttä on huonossa kunnossa niin sekään ei onnistu.

Opettajani tietää mun peloista. Hän näkee heti asennostani kun olen jännittynyt ja yrittää helpottaa sitä.

Sun tapauksessa puhuisin ratsiopen kanssa. Ja pyydät sellaista hevosta, joka ei välitä mistään äänistä. Jos sulla on hinku ratsastaa, älä lopeta. Koska ratsastaminen on myös itsensä voittamista. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

On ihan tavallista itsesuojelua pelätä tiettyjä asioita. Itse pelkään myös tiettyjä hevosia, koska olen esim. nähnyt niiden sekoilevan tunneilla toisten ratsastajien alla. Pelko tarttuu ihmisestä hevoseen, näin se vain menee, eikä siinä useinkaan auta järkipuheet, jos pelko on vallitseva olotila. Miten pääset pelostasi, kerro siitä ohjaajalle, toivo rauhallisia, luottoratsuja, jos vain on mahdollista saada sama heppa monta kertaa peräkkäin, jotta tutustut itseesi ratsastajana ja hevoseen allasi.Jos tallilla ei niitä ole suosittelen tai ohjaaja ei tue sinua, hakeudu toiselle tallille, jossa ehkä on rauhallisempia hevosia. Issikoissakin on kuumia tapauksia, mutta jos pelkkä putominen ja itsensä satuttaminen pelottaa, ei issikan selästä todellakaan korkealta putoa. Issikkatalleilla saa hyvää opetusta kaikissa askellajeissa ja tasapainoa tarvitaan sielläkin. Itse tappelen omien mörköjeni kanssa, enkä mene esteitä lainkaan..joten on meitä pelkureita muitakin kuin sinä..

Moi! Kannattaa kokeilla ensin ratsastaa ponilla, niillä ei ole niin korkea säkäkoerkeus kuin hevosilla. Ja voit mennä vaikka ensin talutusratsastukseen ja lopuksi voit mennä ratsastamaan hevosella.

Mulla on samanlainen pelko ollut myös.
Olin ihastunut ratsastuskoulun pieneen new forestin poniin, mutta en yhdellä tunnilla saanutkaan mennä sillä, vaan sain tallin suurimman suomenhevosen. Mua pelotti aiva sairaasti. ratsastuksenopettaja sanoi "se on ihan samanlainen kuin Nelli (aiemmin mainitsemani nf), mutta vaan korkeampi". En oikein aluksi uskaltanut mennä sillä hevosella edes ravia.
Ajattelin etten varmasti uskaltaisi mennä laukkaa! Kuitenkin jonkin aikaa mennessäni sillä suomenhevosella.. se tuntui aivan uskomattoman ihanalta! nykyään se on mun lempihevonen koko tallilla (heti pienen durasel-ponin jälkeen;) )

Tasapainoa voi harjoitella ratsastamalla liinassa tai ratsastamalla ilman jalustimia, tai vaikkapa tekemällä erilaisia venytysliikkeitä hevosen selässä taluttaja apuna.. ja vain ratsastamalla ja ratsastamalla..

Kyllä pelko hiljakseen häviää kun vain ratsastat ja hoidat erilaisia hevosia. En suosittele silti lopettavasi ratsastusta koska vain ratsastamalla voit voittaa pelon! :)

rohkeasti vain alkaa ratsastaa hevosilla.Jos on halua,tahtoa ja rakkautta hevosiakohtaan niin ehdottomasti selkään vain.

Itsellä oli sama ongelma,ratsastin ensin vuoden ja sitten pidin 4vuoden tauon. Ja tuossa puoli vuotta sitten aloitin uudelleen ratsastamisen niin tuntui että ei millään uskalla mennä selkään,ja kaiken lisäksi kun oli sama talli jossa aikaisemmin ratsastin niin pistivät sitten suoraa kokeneitten joukkoon..oli hieman vaikeuksia kun ei meinannut muistaa että mitä piti missäkin tilanteessa tehdä. Ja oli sekin kammo kun sielä oli eräs hevonen jonka kanssa en ole ikinä tullut sielä tallilla toimeen niin sain sen koko aika ratsastettavaksi. Mutta sitten kun oli taas tottunut kaikkeen mitä sielä tehtiin niin tuntu kuin ei olisi koskaan edes lopettanutkaan sitä.

Minulla on jonkinlainen tietty "side" hevosiin,ikinä en ole omistanut hevosta mutta silti niihin on jokin pakonomainen vetovoima.
tekisin mitä vain että tallille pääsisin.(en ole mikän erityinen heppatyttö,kaukana siitä,mutta silti hevoset ovat ja tulevat aina olemaan iso osa elämään.)

Oli pakko tulla kertomaan jatkoa tarinaani ja kiittää kaikkia rohkaisevista vastauksista.

Vaihdoin ensin ratsastuskoulua. Selasin koulujen sivuja tosi ahkerasti ja soitin parhaimmalta vaikuttavaan. Selitin ratsastuksenopettajalle ongelmani ja hän oli tosi rohkaiseva ja kannustava jo puhelimessa.
Aloittelimme yksityistunneilla, jolloin ei tarvinnut jännittää muita oppilaita, sai tutustua rauhassa hevoseen ja tietenkin opettajan täyden huomion.
Ensin teimme vain selässä rentoutumisharjoituksia ilman paineita liikkumisesta/suorittamisesta. Samalla opettaja kyseli aikaisemmista kokemuksistani yms. ja yhtäkkiä huomasin juttelevani ihan rennosti opettajan kanssa samalla "jumpaten" :-)
Hevonen itse taisi olla nukuksissa koko ajan, eikä reagoinut ääniin tai minun sähläilyyni.
Vähitellen siirryimme rauhallisesti kävelemään ympäri kenttää, totutellen hevosen liikkeisiin. Samalla opettaja piti minut niin kiireisenä, etten edes ehtinyt pelkojani pohtimaan. Sitten tunti olikin ohi ennenkuin huomasinkaan.
Ette usko mikä tunne oli taittaa pelosta pahin kärki! Aivan huikeaa!
Tällä hetkellä olen edistynyt jo tosi paljon ja ensimmäiset yksin ratsastamisetkin on jo tehty.

Eli kaikki te, jotka kamppailette samojen pelkojen kanssa kuin minä:
pelkojen voittaminen ON mahdollista! Uskokaa itseenne ja muistelkaa niitä hyviä, ihania hetkiä hepan selässä. Niitä on kuitenkin miljoona kertaa enemmän kuin huonoja.
JA etsikää itsellenne sopiva opettaja ja hevonen. Niitä on joka lähtöön.
Ja vielä lopuksi: pelosta kertominen opettajalle/muille ei ole häpeä vaan koituu sinun eduksesi. Sinähän olet kuitenkin se maksava asiakas ja oikeutettu saamaan rahallesi vastinetta ja mukavia kokemuksia ja onnistumisen tunteita.

Tsemppiä kaikille ja iloista kevään jatkoa!

Itse mein ain noin neljä tuntia talutuksessa. Niillä tunneilla ravatttiin hieman ja mentiin käyntiä. Siellä tallilla en saanytlaukata tai mitään muutakaan, joten vaihdoin toiselle tallille. Sain siellä mennä isommilla hevosilla ja poneilla kun tuolla toisella olin saanut mennä vain Shettiksillä, koska olin niin lyhyt ja pienikokoinen. Toisella tallilla ruvettiin laukkaamaan ja mentiin maastoon ja sain mennä myyös muutaman kerran ilman satulaa. Siellä myös tipuin ensimmäisen kerran aivan ihanalta new forestin ponilta. Poni on nykyään eläkkeellä. Siten tämän tallin pitäjä muutti pois ja vaihdoin taas tallia. Nykyisellä tallilla saan hypätä ja mennä vähän villimmillä oreilla. Opettajani laittaa minut aina kaikille vähän nopeimille ja villeimmille hevosille, koska hän tietää että nousen aina takaisin selkään jos putoan. Olen estetunneilla ja menen yleensä sellaisella neljä vuotiaalla ihanalla orilla, joka ei vielä oikein osaa hypätä niin hyvin. Sillä on todella iso ja pitkä hyppy. Mutta olen tottunut siihen. Ja nyt kun lumet putoavat katolta, on poni ollut aika säikkynä. Viime tunnillakinlähti ainakin 10 kertaa pukki kiitolaukkaa, mutta minä vain yritin istua rennosti ja pitää kädet alhaalla. Ei siis kannata antaa pelolle valtaa. Minuakin aina alussa jännittää, vaikka olen ratsastanut jo yli viisi vuotta.

Voit vaihtaa tallia!! Ei kaikilla talleilla ole noin ISOJA hevosia.Eikä joka ikinen säiky.Meidän tallilla on vain yksi hevonen joka säikkyy ja se onkin kokeneiden hevonen.

Hei! Onko kellään kokemuksia että kiltti käytöksinen tamma muuttuu yks kaks säikyksi. Ensin oli kosketuksesta johtuvaa säpsymistä joka nyt on muuttunut ja pahentunut niin että kaikki hoitotoimenpiteet pelottaa ja säikyy kosketusta ja selkään nousu on vaikeaa. Ja tosiaan aikaisemmin ei ole ollut mitään muuta kuin silloin tällöin säpsymistä. Voisiko tamman kiima tehdä tälläisen käytöksen. Sen olen huomannut että talviloimen poisotossa hevonen sai sähköiskuja niin olisko se voinut herkistää hevosen ihan vauhkoksi? Vai voiko taustalla olla sairaus? Hevosen käyttö on muutaman kerran viikossa mutta aivan hikeen asti eilenkin mentiin. Vastauksista ja kokemuksista olisin kovin kiitollinen. Tämä jos mikä lisää omaa pelkoa ja sekös taas hermostuttaa hevosta lisää. Noidankehä on siis valmis :(

Kannattaa kokeilla eka pikkuhepalla tai jollain luottohummalla!ite oon ratsastanu yli 8 vuotta ja kokemusta löytyy.vakkarihebo on iso puolverine joka o iha hirvee säykky.pelkää ja kyttää kaikkee.hyppii pystyyn,ryntäilee ja pukittaa.oon lentäny monta kertaa alas ja satuttanukki itteni mut silti pakko aina jatkaa ei vaan luonne anna periksi...kyllä välillä pelottaa ihan tosissaa mutta sit ku pääsee hepan selkään niin sit täytyyy vaan mennä ja sit on liikaa miettimistä niin ei kerkee pelätä :)