lähdin kotoontani tommolasta kävelemään kohti keskustaa. asuntoni on sellai pieni yksiö jossa on kaksi ikkunaa. Parveketta minulla ei ole. Ulkona satoi lunta ja pakkasta oli reilut 20 astetta. Kello lähestyi viittä aamuyöllä. päässäni soi Irwinin biisin pätkä ”viideltä saunaan ja kuudelta putkaan se on sellainen työmiehen lauantai”. Olihan nyt lauantai, mutta biisistä poiketen kyseessä oli aamu. Biisin takia mun alkoi tehdä mieli päästä saunaan kaljoittelemaan. Onneks kaveri asui pienessä rähjäisessä omakotitalossa, jossa tosin sauna toimi. Suuntasin askeleet siis sinne. Kaveri laittoi saunan päälle ja bisseäkin sattui löytymään pari korillista. Olin kuin taivaassa, kun istuimme saunan lauteilla varhain lauantaiaamuna ja kiskoimme kilpaa kaljaa ja tiristelimme ihoamme hehkuvan kuumassa saunassa.
No sitten kävi sillei, että huomasimme ettei sauna ja kalja sovikaan yhteen. Kaveri lyyhisty lattialle ja mä soittelin hätääntyneenä ambulanssin paikalle. Kaveri sai kyydin sairaalaan ja mä jäin saunan eteiseen ihmettelemään mitä nyt tehdä. Kaverin tapaus opetti etten mene enää takaisin saunaan. Join jäljellä olevia bissejä tiiviiseen tahtiin ja aloin olla aikamoisessa tuiskeessa. Lähdin hortoilemaan aamuisille kaduille, jotta saisin juttuseuraa. Päädyin torille, jossa oli lauma muitakin viihteellä olevia. Lyöttäydyin heidän seuraan. Minulla ei ollut enää yhtään bissee jäljellä, eikä viinaakaan ollut yhtään. Onneksi näiltä kaveruksilta löytyi viinaa, joiden seuraan heittäydyin. Aluksi ne tarjos mulle muutamia viinaryyppyjä. Minä riitaannuin noiden kaverusten kanssa, koska ne ei antanut minulle enempää juotavaa. Kurkkuni oli kuiva, kuin raastinlauta. Yhden kaverin kassissa oli kalja ja viina pulloja runsain määrin. Aattelin, että jos ottaisin yhden kirkkaan sieltä ja väittäisin, että se oli mulla jo ku tulin paikalle. Niinpä otinkin sieltä yhden putelin ja tungin sen nopeasti povariini. Naukin pieniä huikkia kostuttaen suutani ja kurkkua. Aluksi kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota juomiseeni, kunnes kaveri jonka kassista pullon pöllin huomasi, että häneltä on varastettu pullo. Joku oli sivummalta nähnyt, että olin ottanut kassista pullon. Näkijä oli luullut, että minulla oli lupa siihen. Minun takkini revittiin riekaleiksi ja sieltä otettiin se pöllitty pullo povarista pois. Alkoi silmitön lyöminen ja potkiminen enkä pystynyt kännini takia tekemään yhtään mitään. Sana ei enää kulkenut suussani, jalat ei toiminu, kädetkin olivat humalani takia lopettanut liikkumisen. Järki alkoi jo seistä päässä. Mikään ei liikkunut mihinkään. Seuraava asia minkä muistan oli se, kun makasin maassa ja ambulanssi antoi minulle ensiapua. Olin erittäin pahasti luokkaantunut ja hakattu.
Ambulanssissa selvisi myös, että oon myös harhainen. Näin viinapulloja kaikkialla ja aina ku meinasin sen ottaa, joku veti sen nokkani eestä pois. Muhun tiputettiin infusionestettä eli keittosuolaliuosta, mutta enhän minä sitä ymmärtänyt. Aloin rähistä ambulanssissa, että he aikovat myrkyttää mut. Tunsin, miten tiputusneste alkoi tappaa ja syödä mua sisältä. Sain raivarit ja riuhdoin kanyylin irti kädestäni. Aloin heitellä tavaroita ympäri ambulanssia. Ensihoitajat soittivat poliisit paikalle ja yksi poliisimies jäi ambulanssin ensihoitajan seuraksi mua pitelemään. Mut vietii PHKS:ään muumilaaksoon. Lisäksi poliisi kirjoitti mulle sakot ambulanssin tuhoamisesta ja virkavallan vastustamisesta. Muumilaaksossa minulle syötettiin kaikkia kummallisia mömmöjä, jotka saivat aikaan sen, että päässä alkoi liplattaa kunnolla. Mä en muista vieläkää kuinka kauan mä siellä hourulassa olin. Mut sen mä muistan, että kotii palasin lääkevaraston kera. Mä en niitä aio syödä, mä haluun vetää kunnon kännit. se on parast lääkettä. Olkoonkin, että minulla todettiin kaksisuuntainen mieliala häiriö. Tämän takia lähden aina kävelemään manian tullessa aamuyöllä, koska ei saa nukuttua.
Alholikaan ei saa minua nukkumaan. Se on ainoa minun elämässäni mikä piristää minua. Manian jälkeen minulle tulee todella vaikeita masennuskausia itsetuho ajatuksineen. Otankin silloin erityisen paljon viinaa, koska se tuo valoa elämääni. Tutustuin muumilaaksossa yhteen kivaan tyttöön, jolla on skitsofrenia. Pyysin häntä muuttamaan Heinolaan Tommolan kaupunginosaan, jossa minulla on vanhempien minulle ostama yksiö ylioppilastutkinnon suorittamisesta 3 laudaturilla. Hänellä ei itsellä ole asuntoa ja lääkärikin oli innoissaan meidän suunnitelmista. Tytön hoito jatku muumilaaksossa pitkään ja teimme yhdessä kaikki suunnitelmat valmiiksi toteutettavaksi. Sairaala henkilökunta tuki ja auttoi meita ja soskusta alettiin saamaan rahaa. Kaikki näytti hyvälle. Muuttopäivä lähestyi ja olimme todella rakastuneita toisiimme.
Tarinoilla on yleensä hyvä loppu ja haluisin sanoo ett tälläki on… Mut ei. Me kaks ei sovittu yhtee ku pari viikkoo. Sit alko ongelmat. Mä en nukkunu ollenkaa silloi ku oli maniaa ja viinan voimalla porskutin eteepäin, depressiossa mä nukuin ja join. Tyttö intoontu juomaa mun seuraks ja sen skitsofrenia sai pahoja käänteitä. Sen mieli jakautu niin pirstaleiks ja eri persooniks etten mäkää pysyny perässä kenen kans asun. Milloi asuin kruununperillisen, milloi missin, milloi taiteilijan, milloi äitihahmon, milloi prostituoidun ja milloi kikattavan teinitytön, jonka isää jouduin näyttelee. Mä en enää jaksanu, ku tytön roolit moninaistu entisestää. Mä jouduin passittaa sen takasi muumilaaksoo ja ku vein sen sinne, muaki yritettii saada jäädä sisään, mut kieltäydyin hoidosta. Sit mä päädyin Lahessa kapakkaa, jossa sain taas tappelun aikaseks. Sit pääsin viimein sinne putkaan, josta Irwinin laulussa, joka soi päässäni kauan sitte, loilotettiin. Putkayön jälkee olin niin masentunu, ett mä päätin ett nyt loppu tää tällanen elämä joko hyvällä tai pahalla. No pitkän taistelun jälkee mä pääsin eroo viinasta, mut sen vaikutukset jäi pysyvästi… Kävellessä kävelin kankeasti, ja mieliala seikkaili muutenki… Mut oonha mä oppinuki täst, tosin ei tää oo elämää. Oottelen kärsimättömästi sitä ett viikatemies korjais satoaan ja antais mulle rauhan.
No sitten kävi sillei, että huomasimme ettei sauna ja kalja sovikaan yhteen. Kaveri lyyhisty lattialle ja mä soittelin hätääntyneenä ambulanssin paikalle. Kaveri sai kyydin sairaalaan ja mä jäin saunan eteiseen ihmettelemään mitä nyt tehdä. Kaverin tapaus opetti etten mene enää takaisin saunaan. Join jäljellä olevia bissejä tiiviiseen tahtiin ja aloin olla aikamoisessa tuiskeessa. Lähdin hortoilemaan aamuisille kaduille, jotta saisin juttuseuraa. Päädyin torille, jossa oli lauma muitakin viihteellä olevia. Lyöttäydyin heidän seuraan. Minulla ei ollut enää yhtään bissee jäljellä, eikä viinaakaan ollut yhtään. Onneksi näiltä kaveruksilta löytyi viinaa, joiden seuraan heittäydyin. Aluksi ne tarjos mulle muutamia viinaryyppyjä. Minä riitaannuin noiden kaverusten kanssa, koska ne ei antanut minulle enempää juotavaa. Kurkkuni oli kuiva, kuin raastinlauta. Yhden kaverin kassissa oli kalja ja viina pulloja runsain määrin. Aattelin, että jos ottaisin yhden kirkkaan sieltä ja väittäisin, että se oli mulla jo ku tulin paikalle. Niinpä otinkin sieltä yhden putelin ja tungin sen nopeasti povariini. Naukin pieniä huikkia kostuttaen suutani ja kurkkua. Aluksi kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota juomiseeni, kunnes kaveri jonka kassista pullon pöllin huomasi, että häneltä on varastettu pullo. Joku oli sivummalta nähnyt, että olin ottanut kassista pullon. Näkijä oli luullut, että minulla oli lupa siihen. Minun takkini revittiin riekaleiksi ja sieltä otettiin se pöllitty pullo povarista pois. Alkoi silmitön lyöminen ja potkiminen enkä pystynyt kännini takia tekemään yhtään mitään. Sana ei enää kulkenut suussani, jalat ei toiminu, kädetkin olivat humalani takia lopettanut liikkumisen. Järki alkoi jo seistä päässä. Mikään ei liikkunut mihinkään. Seuraava asia minkä muistan oli se, kun makasin maassa ja ambulanssi antoi minulle ensiapua. Olin erittäin pahasti luokkaantunut ja hakattu.
Ambulanssissa selvisi myös, että oon myös harhainen. Näin viinapulloja kaikkialla ja aina ku meinasin sen ottaa, joku veti sen nokkani eestä pois. Muhun tiputettiin infusionestettä eli keittosuolaliuosta, mutta enhän minä sitä ymmärtänyt. Aloin rähistä ambulanssissa, että he aikovat myrkyttää mut. Tunsin, miten tiputusneste alkoi tappaa ja syödä mua sisältä. Sain raivarit ja riuhdoin kanyylin irti kädestäni. Aloin heitellä tavaroita ympäri ambulanssia. Ensihoitajat soittivat poliisit paikalle ja yksi poliisimies jäi ambulanssin ensihoitajan seuraksi mua pitelemään. Mut vietii PHKS:ään muumilaaksoon. Lisäksi poliisi kirjoitti mulle sakot ambulanssin tuhoamisesta ja virkavallan vastustamisesta. Muumilaaksossa minulle syötettiin kaikkia kummallisia mömmöjä, jotka saivat aikaan sen, että päässä alkoi liplattaa kunnolla. Mä en muista vieläkää kuinka kauan mä siellä hourulassa olin. Mut sen mä muistan, että kotii palasin lääkevaraston kera. Mä en niitä aio syödä, mä haluun vetää kunnon kännit. se on parast lääkettä. Olkoonkin, että minulla todettiin kaksisuuntainen mieliala häiriö. Tämän takia lähden aina kävelemään manian tullessa aamuyöllä, koska ei saa nukuttua.
Alholikaan ei saa minua nukkumaan. Se on ainoa minun elämässäni mikä piristää minua. Manian jälkeen minulle tulee todella vaikeita masennuskausia itsetuho ajatuksineen. Otankin silloin erityisen paljon viinaa, koska se tuo valoa elämääni. Tutustuin muumilaaksossa yhteen kivaan tyttöön, jolla on skitsofrenia. Pyysin häntä muuttamaan Heinolaan Tommolan kaupunginosaan, jossa minulla on vanhempien minulle ostama yksiö ylioppilastutkinnon suorittamisesta 3 laudaturilla. Hänellä ei itsellä ole asuntoa ja lääkärikin oli innoissaan meidän suunnitelmista. Tytön hoito jatku muumilaaksossa pitkään ja teimme yhdessä kaikki suunnitelmat valmiiksi toteutettavaksi. Sairaala henkilökunta tuki ja auttoi meita ja soskusta alettiin saamaan rahaa. Kaikki näytti hyvälle. Muuttopäivä lähestyi ja olimme todella rakastuneita toisiimme.
Tarinoilla on yleensä hyvä loppu ja haluisin sanoo ett tälläki on… Mut ei. Me kaks ei sovittu yhtee ku pari viikkoo. Sit alko ongelmat. Mä en nukkunu ollenkaa silloi ku oli maniaa ja viinan voimalla porskutin eteepäin, depressiossa mä nukuin ja join. Tyttö intoontu juomaa mun seuraks ja sen skitsofrenia sai pahoja käänteitä. Sen mieli jakautu niin pirstaleiks ja eri persooniks etten mäkää pysyny perässä kenen kans asun. Milloi asuin kruununperillisen, milloi missin, milloi taiteilijan, milloi äitihahmon, milloi prostituoidun ja milloi kikattavan teinitytön, jonka isää jouduin näyttelee. Mä en enää jaksanu, ku tytön roolit moninaistu entisestää. Mä jouduin passittaa sen takasi muumilaaksoo ja ku vein sen sinne, muaki yritettii saada jäädä sisään, mut kieltäydyin hoidosta. Sit mä päädyin Lahessa kapakkaa, jossa sain taas tappelun aikaseks. Sit pääsin viimein sinne putkaan, josta Irwinin laulussa, joka soi päässäni kauan sitte, loilotettiin. Putkayön jälkee olin niin masentunu, ett mä päätin ett nyt loppu tää tällanen elämä joko hyvällä tai pahalla. No pitkän taistelun jälkee mä pääsin eroo viinasta, mut sen vaikutukset jäi pysyvästi… Kävellessä kävelin kankeasti, ja mieliala seikkaili muutenki… Mut oonha mä oppinuki täst, tosin ei tää oo elämää. Oottelen kärsimättömästi sitä ett viikatemies korjais satoaan ja antais mulle rauhan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heinolan p-silmässä.
..ylämäkeä ja alamäkeä. Mulla ollut enimäkseen alamakeä, mutta minkä mä teen sille, kun ei sille voi tehdä mitään.
enää kapakkiin, älä hakeudu "seuroihin",pysy yksin, nauti juomasi salassa yksin,nauti luonnosta-Luojan luoman,löydät vielä jotain..onnea
Kuka jaksaa kirjoittaa näin ihme sontaa.
Hankkikaa elämä!!!
Olette yhtä hyödyttömiä kuin koko Heinola.
ei ihmettä. tälläi on on minun elämä. Paljonko pyydät? Mitä maksaa?