Olen puoli vuotta seurustellut netissä miehen
kanssa..lähetellyt viestejä ja kirjoitellut
maileja..
Viime aikoina olemme tavanneet joka ilta
chattailemassa ja puhuneet paljon puhelimessa.
Tapasimme vihdoin ja nyt en voi elää ilman häntä.
Olen naimisissa ja mieheni ei aavista mitään..
Mitä teen?..olen epätoivoinen.En uskonut koskaaan
tuntevani näin..ja saavani tälläistä rakkautta
toiselta ihmiseltä.
Jätänkö mieheni vai hänet..vai pidänkö molemmat?
Rakastan Häntä niin ja halauaisin olla vain hänen
kanssaan..mutta lapsia ja miestäni en halua jättää
Olen epätoivoinen!!
kanssa..lähetellyt viestejä ja kirjoitellut
maileja..
Viime aikoina olemme tavanneet joka ilta
chattailemassa ja puhuneet paljon puhelimessa.
Tapasimme vihdoin ja nyt en voi elää ilman häntä.
Olen naimisissa ja mieheni ei aavista mitään..
Mitä teen?..olen epätoivoinen.En uskonut koskaaan
tuntevani näin..ja saavani tälläistä rakkautta
toiselta ihmiseltä.
Jätänkö mieheni vai hänet..vai pidänkö molemmat?
Rakastan Häntä niin ja halauaisin olla vain hänen
kanssaan..mutta lapsia ja miestäni en halua jättää
Olen epätoivoinen!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
mieti sitä ja mietikkin tarkkaan..on helppo
rakastua..mutta on paljon helpompaa tuottaa
tuskaa ja surua ympärilleen ja huomata
erehtyneensä....
Sama juttu mulla. Tilanne käy vaan
vaikeemmaks koko ajan, vaikka sovittiin
alunperin että ollaan vaan ystäviä. No me ei
olla vielä tavattu -ei uskalleta, kun
seurauksena todennäköisesti vaan pahempi
ongelma. Kuule yritä pitää tunteet
hallinnassa... se on helvetillinen hulabaloo
edessä jos perhe hajoo, ja niinkuin ymmärsin
teillä menee miehesi kanssa kuitenkin ihan
hyvin !
niin makaa kun petaa.. ota nykyisestä ero ja
häivy lapsiesi luota! jätä kaikki raukkamaisesti
taaksesi ja aloita tyhjästä uuden nettirakkautesi
kanssa. oot kunnon käki!
mulle kävi ihan samaten.. tutustuin mieheen
netissä ja tiesin oikeastaan rakastavani häntä
ennen ku tavattiinkaa. ekasta (fyysisestä)
tapaamisesta on nyt reilu vuosi.. välillä olimme
jo melkein kokonaan juttelematta.. tapasimme taas
yhtenä päivänä netissä ja sainpas huomata että ei
ne tunteet mihinkään ole kadonnu.. tuskaa..
mieheni tietää osittain.. myös hänelle tuskaa..
mietin että onkoha mut luotu sinkuks.. mut
myöhästä ajatella.. ja lapset kärsii jätiin me
sit mieheni luo tai lähdetään.. sydän kaipaa
muualle mut järki käskee jäädä..