Olin eilen baletissa ja petyin session hajanaisuuteen niin täydellisesti, että unohdin erään muotoseikan: etiketin.
Olen väittelyssä sillä puolella, jolla hengaavat ne, jotka eivät koe oopperatalon eikä yleisen mielipiteen noudattavan tai vaativan minkäänlaista pukeutumiskoodia. Tämä on aika skeidaa. Liberalismi sucks!
Itse tälläydyn hieman paremmin kuin arkeen, sillä siinä on jotain salaperäistä – asustelussa ja varsinkin sen vaihtoehdoissa, variaatioissa. Muutoin minulle on aivan sama mitä virastomammat ja opiskelijat, eläkeläiset pitävät päällään. Eikä tämä asia kiinnosta sen enempää kuin ketään muutakaan läpeensä uteliasta ja tervettä naista. Sisimmältäni olen kuitenkin lähes katulapsi. Jos minulta ajetaan hiukset pois ja jätetään Hantat törröttämään pystyyn varmuuden vuoksi, niin päänahasta löytyy muutama viinipullon jättämä arpi - ne voi tuntea sormella. Se oli sitä aikaa kun roikuttiin toisten karvoissa ja kiljuttiin kaikenlaista rivoa ja verbaalisesti rikasta falsetissa.
Syön jättimäistä punaista omenaa ja hymyilen oudosti.
Mutta oopperaan!
Seisoskelimme ystävieni kanssa drinksuilla ja kaakatimme huonoa tarjontaa. Olemme tyypillisiä Helsinkiläisiä: just ja heti ja parasta, eikä niin kuin Vantaalla! Jos homma alkaa repeillä jostain niin siitä ei tule muuta kuin valitusta ja valitustavalitusta -kierre. Tässä mielessä ooppera on mahdollisimman huono paikka antaa välitöntä palautetta tuotannon tasosta: Ei ole ketään jolle sanoisi mitään! Ei se auta narikkatytöille mennä marisemaan, vaikka miten olisi asiat. He antavat sinulle takin.
Vaikka luultavasti minussa munaa olisikin buuata katsomossa, niin ei minunkaan anneta heitellä tomaatteja tai viime viikkoista rucolaa tai kantaa sellaisia edes sisään - edes ravitsemustarkoituksessa.
Tämä on selvä puute suomalaisessa matalakulttuurissa.
No, seisoskelimme siinä valkkareilla ja marisimme. Ja koska näytös oli loppuunmyyty, niin olo oli väliajoilla sen mukainen. Aivan vierellämme oli kuuden naisen ryhmä, jonka ikä oli tarkan tutkani mukaan 39 ja 41 välillä, eli siis ikäisiäni. Tein salamannopean analyysin kaikista ja juutuin blondiin joka seisoi suoraan vasten itseäni ja katsoi intensiivisesti takaisin. Kyllä lepakko lepakon nappaa vaikka säkki päässä. Sitten tapahtui katastrofi. Minulla meni täysin sekaisin seuraavat asiat: se missä olin, mihin halusin ja varsinkin miten sinne päätyisin. Täydellisenä mokana ja tilannetajun puutteena paukautin suustani
- Ei tästä paljon enempää vittu kostu.
Äkkiä kymmenen naista tuijottaa minua suu auki ja aivan tolaltaan. Ainoastaan ystäväni hihittelivät sokin jälkeen ja tökkivät käsivarteen. Oli siinä tuhahtelua ja mollistelua kuin kutulammikossa keväisin. Mutta mitä tämä blondi teki? Hän repesi niin heleään nauruun että olin vähällä tulla…
Pitikö minun kirjoittaa runo? Piti. Ja siihen on syynä Tee, koska T puhui tuolla toisaalla kukista ja sitten tapahtui tämä ja nyt olen taas tässä. Baudelairen Les fleurs du mal on kiinnekohta. Eikä ukko tai Teosto suutu, osaan hymyillä hurmaavan kauniisti ja olla mahdollisimman avuton vaaleanpunaisessa kukkamekossani.
Pahan Kukat vierellä
avoinna
silmät
hiukset unessa
sinua kutsun nimellä
Olen väittelyssä sillä puolella, jolla hengaavat ne, jotka eivät koe oopperatalon eikä yleisen mielipiteen noudattavan tai vaativan minkäänlaista pukeutumiskoodia. Tämä on aika skeidaa. Liberalismi sucks!
Itse tälläydyn hieman paremmin kuin arkeen, sillä siinä on jotain salaperäistä – asustelussa ja varsinkin sen vaihtoehdoissa, variaatioissa. Muutoin minulle on aivan sama mitä virastomammat ja opiskelijat, eläkeläiset pitävät päällään. Eikä tämä asia kiinnosta sen enempää kuin ketään muutakaan läpeensä uteliasta ja tervettä naista. Sisimmältäni olen kuitenkin lähes katulapsi. Jos minulta ajetaan hiukset pois ja jätetään Hantat törröttämään pystyyn varmuuden vuoksi, niin päänahasta löytyy muutama viinipullon jättämä arpi - ne voi tuntea sormella. Se oli sitä aikaa kun roikuttiin toisten karvoissa ja kiljuttiin kaikenlaista rivoa ja verbaalisesti rikasta falsetissa.
Syön jättimäistä punaista omenaa ja hymyilen oudosti.
Mutta oopperaan!
Seisoskelimme ystävieni kanssa drinksuilla ja kaakatimme huonoa tarjontaa. Olemme tyypillisiä Helsinkiläisiä: just ja heti ja parasta, eikä niin kuin Vantaalla! Jos homma alkaa repeillä jostain niin siitä ei tule muuta kuin valitusta ja valitustavalitusta -kierre. Tässä mielessä ooppera on mahdollisimman huono paikka antaa välitöntä palautetta tuotannon tasosta: Ei ole ketään jolle sanoisi mitään! Ei se auta narikkatytöille mennä marisemaan, vaikka miten olisi asiat. He antavat sinulle takin.
Vaikka luultavasti minussa munaa olisikin buuata katsomossa, niin ei minunkaan anneta heitellä tomaatteja tai viime viikkoista rucolaa tai kantaa sellaisia edes sisään - edes ravitsemustarkoituksessa.
Tämä on selvä puute suomalaisessa matalakulttuurissa.
No, seisoskelimme siinä valkkareilla ja marisimme. Ja koska näytös oli loppuunmyyty, niin olo oli väliajoilla sen mukainen. Aivan vierellämme oli kuuden naisen ryhmä, jonka ikä oli tarkan tutkani mukaan 39 ja 41 välillä, eli siis ikäisiäni. Tein salamannopean analyysin kaikista ja juutuin blondiin joka seisoi suoraan vasten itseäni ja katsoi intensiivisesti takaisin. Kyllä lepakko lepakon nappaa vaikka säkki päässä. Sitten tapahtui katastrofi. Minulla meni täysin sekaisin seuraavat asiat: se missä olin, mihin halusin ja varsinkin miten sinne päätyisin. Täydellisenä mokana ja tilannetajun puutteena paukautin suustani
- Ei tästä paljon enempää vittu kostu.
Äkkiä kymmenen naista tuijottaa minua suu auki ja aivan tolaltaan. Ainoastaan ystäväni hihittelivät sokin jälkeen ja tökkivät käsivarteen. Oli siinä tuhahtelua ja mollistelua kuin kutulammikossa keväisin. Mutta mitä tämä blondi teki? Hän repesi niin heleään nauruun että olin vähällä tulla…
Pitikö minun kirjoittaa runo? Piti. Ja siihen on syynä Tee, koska T puhui tuolla toisaalla kukista ja sitten tapahtui tämä ja nyt olen taas tässä. Baudelairen Les fleurs du mal on kiinnekohta. Eikä ukko tai Teosto suutu, osaan hymyillä hurmaavan kauniisti ja olla mahdollisimman avuton vaaleanpunaisessa kukkamekossani.
Pahan Kukat vierellä
avoinna
silmät
hiukset unessa
sinua kutsun nimellä
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tulisit toimeen siskoni kanssa. Eri sanakääntein hän väittää suomalaisessa baletissa balettitanssijoiden tömistelevän :). Viettää paljon aikaa Marinskissa. Täytyypä pyytää tilannetiedotus, onko Joutsenlampi tullut jo katsottua 200 kertaa.
Omalta kohdalta muistan Louvren siitä, että oli upea rakennus. Hitot niistä taideteoksista! Minua kun aina puhuttanut enemmän arkkitehtuuri :).
koska tää oli aika mielenkiintoinen vastine. Ens alkuun voin myöntää kaiken minkä siskosi on sinulle kertonut - toivottavasti voimallisesti selittänyt juurta jaksain. Mä voin sanoa tuohon hieman lieventäviä asianhaaroja, sillä pitkälle töminä riippuu koreografiasta ja niistä vuosista joita peilisaleissa on hypitty. On olemassa hyvin hiljaisa baletteja, joissa tuskin eturiviin kuulee mitä liike ääninä tarkoittaa. Ja vanhat puulattiat, ne on juuri niitä joilla kaikki on kuin omilla rumpukalvoillaan kävelisi.
Jos siskosi asuu Helsingissä niin voin suoralta kädeltä sanoa että tunnen hänet - tai mistä näitä tietää? Vaikka olisit juuri hän itse :D
Joutsenlampi ja baletti on höyhenetön ankka. Aleksanterin teatteri ja T Saarinen group on se juttu.
Ettei se siskoni asu Helsingissä. Suuren osa työelämästään asunut eri kaupungeissa työn puolesta.
Olen vähiten meistä sisaruksista teatterin ym. perään. Joskus kauan sitten *luojan kiitos siskoni vaihtoi alaa* jouduin kuluttamaan teatterin penkkiä. Tämä on sitten toinen siskoni.
Omalta kohdalta olen pitänyt enemmän valokuvista kuin maalauksista. Inhoan kaikkea krumeluuria eli rakastan yksinkertaista muotoilua. Inhoan ylinäyttelyä eli inhoan kesäteattereita *mietin, miksi ihmiset jaksavat nauraa siellä*. Jos menisin teatteriin, etsisin näytelmän pieneltä näyttämöltä.
Voisin tehdä vastaavan runon. Kävin tänään Vero 2009 -messuilla :).
oikein mielenkiintoinen, se hetkauttaa yhtäläisesti, vaikka jää hieman tarinan varjoon. Olisi varmaan kantanut itsenänsäkin, ilman tätä hulppeata kertomusta.
Palaute on aina hyvästä, vaikka tässä näytti mopo hieman livahtavan käsistä. Ainahan on kaksi puolta asiassa; vaikka etiketti unohtui, tuli näytännöstä kaikin puolin unohtumaton monelle.:D
Oikeasti mä olen ihan kiltti pikku gimma, joka ei tiedä mihin suuntaan olisi mentävä että olisi jo kohta perillä.
:o
Sinustako särmät hioo,
niin mitähän jäljelle jää.
Kiiltääkö se kauniisti,
vaikko oikein välkkyis...
Tien penger toivottasti
oo kohtalos sun.
Näin toivon - et kiinni,
Sust joku pitää...
http://www.youtube.com/watch?v=TEWf7ctJ5I4
Tilastotieteellisesti siinä kävisi niin että mies kuolisi ensin ja nainen kävelisi yhä paikoillaan ympyrää; jos viittasit näennäiseen turvattomuudentunteeseeni?
Mulla on hyvä lakimies, ahne, tosin.
Ite sä sohlaat ympyräs !
Like a " Madonna "... pyhimys vai pimeys...
http://www.youtube.com/watch?v=m6SDMCLN5oM
Sääki kyl oot.
Mää olisin hävenny Sua silimät päästä, jos olisin
ollu messissä. Tommonen sepustus yhdestä kulttuu-
ripläjäyksestä, ja kaiken päätteeks toi Sun runo
se on u p e a flikka !
En ymmärrä ollenkaa, mitä Sussa on tapahtunu. Mut
runot on timangia.
Mun päälääkäri sanoi, että mulle on jäänyt se kehitysvaihe jumiin joka lapsella on omien rajojensa kokeilua. Noin äkkisiltään ja suomeksi se tarkoittaa vissiin sitä, että pitää kokeilla jättääkö ne, jos teen näin ja näin.
Onhan toi ihan hirveetä!
Mutta etenen pitkin harppauksin (siis päässä ei paperilla). Pitää vaan jaksaa purkaa kaikki.
Itse olet upea... mutta aika pieni ja lapsenkasvoinen :)
Lauluja tulipunaisesta kuk... ei se tää ollu...
La Mort - jep =)
En palele sylissäsi
voi sen yhden kerran
pienen kuoleman verran
Saisit käyttäytyä!!!
Mähän vain totesin että proggis vuotaa. Kaikki muut ajatteli ihan epähienosti :D
pöö
Mukava kuulla, että joskus, jotenkin inspiroi.
Muuten, kirjoitat rennon värikkäästi, lähes ajatuksen vapaudella. Se on taito, ellei lahja.
.... VOihan vide!
Mä en muista miten se sanottiin (kirskuvaa naurua), mutta se sanottiin todella hienosti.
Ja mulla pitäisi olla kuulemma todella hyvä muisti :o
Kiitän, kuvaus on kyllä niin kertakaikkisen loistavaa, että melkein kuin olisin ollut mukana ja nauranut kippuralla drinksut kaatuneena pöydälle. Hienoa, hienoa mitäpä muuta tästä voisi sanoa!