elikkä tämmöinen selitys oli sossujen papereissa:
"päivähoitoa annettiin avohuollon tukitoimena siten, että äiti VELVOITETTIIN tuomaan lapsi päivittäin päiväkotiin. avohuollon tukitoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi lapsen olosuhteiden parantamiseksi"
onkohan yllämainittu lausuma ihan järjen mukainen?
"päivähoitoa annettiin avohuollon tukitoimena siten, että äiti VELVOITETTIIN tuomaan lapsi päivittäin päiväkotiin. avohuollon tukitoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi lapsen olosuhteiden parantamiseksi"
onkohan yllämainittu lausuma ihan järjen mukainen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
päiväkotiin on määräys, jota ei voi millään keinoin kumota, valitettavasti.
Eikö mitään muita tukia tarjottu?
Ei voi sanoa tuosta selityksestä muutakuin, että tämä touhu on järkeä vailla.
vaurioittaa lasta. Juuri on selvitetty pitkin ja poikin ylisuurien päiväkotiryhmien lapsen terveyttä ja kehitystä vaurioittava vaikutus.
Eli, ota selvää miten monta lasta oli ryhmässä, johon sossutantta velvoitti sinut viemään lapsesi joka päivä ja nosta sitten syyte sossua vastaan perusteena pakottaminen avohuollon tukitoimena lapsi lasta vaurioittavaan ylisuureen päiväkotiryhmään päivittäin.
Syyvaihtoehdot ensinnäkin ls:n asiakkuuteen ovat yhtä monenkirjavia kuin yleensäkin. Siis edelleen jossain kunnassa yritetään oikean avohuollon puutetta peitota vieläkin jopa sillä, että sossu päättää hankkia lapselle tarhapaikan, ei sen niin väliä, mitä mieltä vanhemmat tai lapsi itse siitä ovat.
Siinä sitten äiti lapsensa kanssa on ristitulessa kun sossu pakottaa lapsen vientiin ja lisäksi tarhan hoitajat seuraavat potenssiin montakymmentä tällaisen perheen lasta ja koko tilannetta enemmän kuin muita perheitä. Jos on ls:n tarhapaikka, kyylätään kaikki, jopa lapsen sairauspoissaolo aiheuttaa tarhassa epäluuloisuutta.
En nyt tiedä teidän tilannettanne, mutta monesti nuo sossun kaikenlaiset pakkotoimet eivät ole omiaan lisäämään lapsen hyvin vointia missään mielessä. Jo pelkkä lisäseuranta aiheuttaa paljon vain turhaa stressiä perheeseen. Enkä millään jaksa uskoa, että kovin moni lapsi siitä hyötyisi. Useimmat ongelmat hoituvat parhaiten ajan, oikean neuvonnan tai pienen konkreettisen avun turvin.
Syy siihen oli se, että hän ei oikein osannut lapsestaan pitää huolta, mutta halusi yrittää. Toinen vaihtoehto olisi ollut huostaanotto, sillä lapsi saattoi jäädä päiviksi ilman lämmintä ruokaa ja kulkea likaisissa vaatteissa yms. Tuttuni saattoi myös jättää lapsen 2,3 v yksin jopa tunniksi kotipihalle leikkimään kun itse istuksi sisällä yms.
Päiväkodissa lapsi sai kolme täysipainoista ateriaa ja sentään valvotut ulkoilut päivittäin. Lisäksi tuttuni sai sossusta neuvoja kodin- ja lapsenhoidon suhteen. Hänelle hankittiin pesukone ja opetettiin käyttämään sitä ja neuvottiin vähän ruuanlaittojutuissa yms.
Hänen kohdallaan siitä oli tosiaan apua. Ennen hän ei nähnyt omissa toimissaan ja tavassaan hoitaa lastaan mitään vikaa ja kieltäytyi kaikesta avusta mitä hänelle tarjottiin. Tällä tavoin sossu kai pakotti hänet vastaanottamaan apua ja huomaamaan omat virheensä. Sen jälkeen hän on huolinut apua päivittäisten askareiden opetteluun meiltä tutuiltakin.
En nimittäin ole kuullut kenenkään saaneen mitään noin konkreettista apua kuin pesukoneen sossusta sitten 80-luvun jälkeen! Miten se on mahdollista?
Muuten tuo kuvaus on juuri sitä apua, mitä sossun pitäisi tarjota tuollaisessa tapauksessa. Yleensä sitä ei vain tehdä.
Kun aikanaan omilta sossuiltani kysyin, mitä he nykytilanteessa pitäisivät tärkeimpänä muuttaa, jos saisivat toivoa mitä tahansa. He miettivät hetken ja vastaus kuului: Erilaisia perhetukikeskuksia, koska niitä ei ole. Mitä enemmän olen lastensuojeluun tutustunut, sitä enemmän tuo käsitys saa vahvistusta omallekin näkemykselleni. On niin tosi, tosi harmittavan tavallista, että todellista konkreettista, juuri asiakkaan tilanteeseen tarvittua apua ei tarjota.
Isot hoitoryhmät vahingollisia lapsille
Pienet lapset hoidetaan useimmiten nykyään kotona. Alle kolmivuotiaista suomalaislapsista vain joka kolmas on päivähoidossa. Vanhemmat ovat äänestäneet sopivimman hoitomuodon puolesta jaloillaan. Tutkijoiden mukaan päivähoidossa olevien lasten hoitopäivien pitäisikin olla lyhyempiä ja ryhmäkokojen...
Voi katsoa videolta ohjelman...
http://www.mtv3.fi/45minuuttia/
« Kansanedustajat selitysten suossaPäivähoitokysymyksessä saa syyllistää
Jostain käsittämättömästä syystä lastenhoitokeskustelussa esiintyy yksi perusväite. Ketään ei saa syyllistää lastenhoitoon liittyvistä valinnoista.
Syyllisyydentunne taitaa olla omalle sukupolvelleni niin tuntematon ilmiö, että sen ilmestyminen pään sisälle aiheuttaa primitiivireaktion, välittömän torjunnan.
Kun kaikki aina käy ja “sullon sun totuus ja mullon mun totuus”, niin syyllisyys hämmentää.
Todellisuudessa syyllisyyden tunteminen on terveen ihmisen piirre. Tunne syntyy, kun ihminen tajuaa toimineensa omia arvojaan vastaan.
Mitä vaarallista syyllistämisessä on? Jos on toiminut lastenhoitoratkaisuissaan epäitsekkäästi ja lapsen parasta ajatellen, mikään syyllistäminen ei aiheuta syyllisyydentunteita. Jos on taas rikkonut itse tärkeinä pitämiään periaatteita, syyllisyys voi auttaa toimimaan jatkossa toisin.
Tämä koskee niin valintoja tekeviä vanhempia kuin päivähoidolle rahoja jakavia poliittisia päättäjiäkin.
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sai aikaan myrskyn nostaessaan keskusteluun kansainvälisen tiedeyhteisön tutkimustulokset pienten lasten hoidosta. Aiheen käsittely jatkuu keskiviikkona 45 minuuttia -ohjelmassa.
Suomalaisen päiväkotijärjestelmän asiakkaita säikäyttäneet neuvot ovat yksinkertaisia.
Puolitoistavuotiaaksi asti lapselle ehdottomasti paras hoitopaikka on koti. Siitä eteenpäin jokainen kotona vietetty kuukausi on alle kolmivuotiaalle lapselle etu. Jos kotihoito ei onnistu, perhepäivähoito voittaa pienimpien kohdalla päiväkotiryhmät. Jokainen isompien lasten hoitopäivää lyhentävä tunti on lapsen etu.
Suuri lastentarhanopettajien joukko on kiittänyt professoria. Hyvä, että joku uskaltaa puhua.
Pitkät hoitopäivät meluisissa ja isoissa ryhmissä tuovat todistetusti ongelmia pienimpien kielen, älykkyyden ja luovuuden kehittymiseen. Jättiryhmissä sairaudet lisääntyvät.
Suuret ryhmät kasvattavat sosiaalisuuden sijasta aggressiota, osoittavat tutkimukset.
Keltikangas-Järvisen linjoilla ovat myös lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ja Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Soile Oleander. He kantavat 45 minuuttia -ohjelmassa huolta päiväkotiryhmien koosta. Kunnissa on painetta kasvattaa ryhmäkokoja entisestään.
Alle kolmivuotiaiden hoitoryhmiin kuuluu jo nyt jopa kuusitoista pikkulasta, kun aivojen kehityksen kannalta sopiva ryhmäkoko olisi 6-8 lasta.
Silti poliitikot hokevat, kuinka laadukas päivähoitojärjestelmämme on.
Kannattaisi katsoa todellisuutta silmiin - syyllisyydentunteiden uhallakin.
http://blogit.mtv3.fi/kolmevarttia/2009/03/10/paivahoitokysymyksessa-saa-syyllistaa/
avohuollon tukia, vaan hups huostaantoon vaan!
on päässy käymään. kaksvuotta jo menny, tänäaikana avioitunu, ollu töissä 1,5v ilman päihteitä koko ajan. eikä asiakassuunnitelmassa ole kotiuttamissuunnitelmaa, eikä liiemmin mainita vanhemman tuen tarpeesta eikä siis että miten tuetaan. lapsi käyny neurolla ja sieltä normaalin paperit, perheneuvolan tarpeen arviointi lapselle tehty, viime syyskuussa asiakassuunnilmassa maininta että lapsella ei tarvetta perheneuvolan asiakkuuteen. perhekoti sanoo että lapsella erityistarpeita mutta että mitä, niin ei kertonu. ja sanoi ettei niitä niin vaan tehdä niitä kotiuttamissuunnitelmia. no ensviikolla sossuun keskustelu aika niin katsoo sitten miten toimia.
on vastuussa kotiuttamispäätöksistä, eikä se hoitopaikka. Minä olen kärsinyt samasta ongelmsasta, että hoitopaikka esti kotiuttamisen. Ei hoitopaikoilla ole oikeutta päättää kotiuttamisista. Jos niitä "erityistapeita" nyt vielä perheneuvolan jälkeen tarvitaan, niin kait niistä pitäisi tulla joku raportti, että mitä ne h-n erityistarpeet nyt sitten ovat. Vaadi, älä pyydä, asiakassuunnitelmaasi se kotiuttamissuunnitelma.
otan koko tapaamisen vielä videolle ja äänitän. eipähän ainakaan enää lupaa mitään mitä ei aio välittömästi toteuttaa.
selkeästi eriteltynä teidän perheen kohdalla.
Oliko kyse lapsen kehityksen edistämisestä, kasvatuksellisesta asiasta, vanhemman uupumisesta vai mistä?
Myös se on näyttävä yksityiskohtaisesti ykilöllisesti eriteltynä,
että miten tämä asia, päivähoito, ei teidän kohdalla ollut riittävä tukitoimi!
Teet kirjallisen ja yksilöidyn paperin
(jos et itse halua pyydä apuun sosiaaliasiamiestä taikka oikeusavustajaa)
jossa vaadit em. asiat kirjallisena ja mahdollisimman pikaisesti tiedoksesi.
Lastensuojelun asiakkuushan kun ei mitenkään muutoinkaan ole mitään perustavallista ö-kaupan asiakkuutta.