15-vuotiaana tapasin miehen, jonka
halusin.......en saanut. 16-vuotiaana seurustelin
ja menin 19-vuotiaana naimisiin........mutta mies
oli äärimmäisen mustasukkainen ja mitään omia
menoja ei sallittu......yritin lohduttomana eroa,
turhaan; minua vainottiin ja palasin takaisin
moneen kertaan paremman toivossa........Menin
pettämisieni kanssa niin pitkälle että pyöräytin
maailmaan äpärän, silti hän ei antanut minulle
rauhaa.......sain eron.Nyt 28 ja 2 lasta.Mies on
molempien isä ja entinen naapurini. Mitäs
sanotte, mihin kaikkeen nainen ryhtyykään, jotta
saa oikeaa rakkautta? Nyt olen umpikujassa, sillä
hoidankin lapsiani yksin ja hän vaan opiskelee.
Siihen asti hän minusta taisteli, kunnes todella
muutin saman katon alle....viikonloppuna pakkasin
kassini ja olin aikeissa lähteä, ja hän
itki........äkkiä olinkin taas tärkeä:ei ole
lapsille hoitopaikkaa, ja opiskelun joutuisi
jättää..........siinä syy, miksi olen täällä
vielä.
halusin.......en saanut. 16-vuotiaana seurustelin
ja menin 19-vuotiaana naimisiin........mutta mies
oli äärimmäisen mustasukkainen ja mitään omia
menoja ei sallittu......yritin lohduttomana eroa,
turhaan; minua vainottiin ja palasin takaisin
moneen kertaan paremman toivossa........Menin
pettämisieni kanssa niin pitkälle että pyöräytin
maailmaan äpärän, silti hän ei antanut minulle
rauhaa.......sain eron.Nyt 28 ja 2 lasta.Mies on
molempien isä ja entinen naapurini. Mitäs
sanotte, mihin kaikkeen nainen ryhtyykään, jotta
saa oikeaa rakkautta? Nyt olen umpikujassa, sillä
hoidankin lapsiani yksin ja hän vaan opiskelee.
Siihen asti hän minusta taisteli, kunnes todella
muutin saman katon alle....viikonloppuna pakkasin
kassini ja olin aikeissa lähteä, ja hän
itki........äkkiä olinkin taas tärkeä:ei ole
lapsille hoitopaikkaa, ja opiskelun joutuisi
jättää..........siinä syy, miksi olen täällä
vielä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aika sekava tilanne sinulla, mutta kuulostaa
kuitenkin siltä, että rakkautta on enemmän kuin
arvaatkaan.
Jos kaipaat huumaa ja seikkailua, se on välillä
vaikeaa arjessa, jossa on opiskeleva kumppani ja
pari tenavaa...Mutta ajattele niitä tenavia,
ajattele yhteistä tulevaisuuttanne - mies
opiskelee kunnes valmistuu, haluaa ehkä tehdä sen
siksi, että teillä olisi paremmin. Jos kaipaat
yhteistä aikaa, tenavat hoitoon viikonlopuksi ja
yhdessä jonnekin...Ehkä toisaalta kaipaat
itsellesi muutakin kuin kotona oloa ja
lapsenkaitsintaa, aloita opiskelu itsekin jos
vaan voit, hanki omia harrastuksia niin et ole
niin riippuvainen miehesi huomiosta. Kaikkea ei
kannata tuhota vaikka ahdistaa...voin
kokemuksesta kertoa, että sitten ahdistaa
taatusti enemmän.
Rakkautta ei tässä perheessä juuri ole, mies
syyttää vanhempaa lasta(3v.)huonosta käytöksestä
ja käy usein liian rajusti kurittamaan. Olen
tämänkin nostanut esille, mutta asennevika on
olemassa. Miksi olen koko elämäni ollut se
uhrautuja ja miksi naiset sellaisia yleensä ovat?
Ehkä yksin olisi rankempaa, mutta onko sekään
viisasta olla yhdessä vain tulevan toimeentulon
toivossa. Sitä ennen olen ollut yh jo monta
vuotta. Mieti tältä kantilta.
Ahaa, en tiennyt koko tarinaa... Kolmevuotiaan
kurittaminen kuulostaa kohtuuttomalta. Tuosta
alistumisesta en osaa sanoa kuin sen, että se
saattaa olla jollain tavalla "helpompaa" kuin
jatkuva oikeuksiensa puolesta taisteleminen mutta
se, että uhraa itsensä ja/tai lastensa
hyvinvoinnin sen takia on vähän kova hinta
siitä "helppoudesta". Jokaisella pitäisi olla
oikeuksia ilman taisteluakin. Jos ei jaksa
selvittää asioita omin voimin, kannattaa hakea
apua ulkopuolelta (neuvontaa, terapiaa tms.)joko
yhdessä miehen kanssa tai itsekseen.
...kin oon kokeillu, mutta kuka hullua osaisi
auttaa? Jos kaiken tässä kertoisin, menisi siihen
niin kauan, että on parempi vain sanoa:ei
terapiaa, kiitos.
Se, että olet suhteen jatkamisen kannalla
ihmetyttää minua suuresti, jos kuuitenkin itse
olet jossakin vaiheessa luovuttanut.Ainakin olen
tämän ymmärtänyt.Korjaa jos olen väärässä.
Ihmistä ei ole luotu vain yhtä ihmistä varten,
miksi siis jatkaa huonossa suhteessa ja odottaa
jotain parempaa tulevaksi?Uskotko, että minun
kohdallani tulee vielä jotain hyvää tämän suhteen
aikana?
Ehdotit, että yrittäisin laittaa lapset hoitoon
ja ottaa yhteistä aikaa. Olen sitä tehnytkin,
mutta mies nukahtaa jo ennen kymmentä.Syömässä,
leffassa, risteilyllä ja hotellilomallakin.Kaikki
on mennyt päin mäntyä.
Ruotsiin mennessämme hänellä pää kipeä koko
matkan ja makasimme hytissä suurimman osan
matkasta.
Maksoin liput Taikahuiluun ja hän oli innoissaan.
Mitä sain palkaksi:vieressä nuokkuvan kuuntelijan.
Hän ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut minusta
muuta kuin taloudenhoitajana!!!
Siinä sulle vähän totista elämää. Järjestelkää
sitä ja tätä....ei miestä kiinnosta.
Seksi onneksi sujuu, ainoa asia, mihin miestäni
tarvitsen!!!
En minä sillä, ettäkö kurjassa suhteessa pitäisi
kitua asian itsensä takia, mutta ihan sillä, että
jaksaisit selvittää asiasi niin, ettet sinä ja
lapsesi joutuisi siitä tarpeettomasti kärsimään.
Muutokset ovat aina rankkoja, siksi kannattaa
satsata vähän tyyliin jos voi.
Joskus keskustelu jonkun ulkopuolisen kanssa voi
auttaa löytämään niitä voimia, kurjaa jos sinulla
on huonoja kokemuksia siitä asiasta.Ajattelin
vain, että jos sinulla on taipumusta alistua,
voisit ehkä löytää niitä ilmeisesti tarpeellisia
taisteluvoimia sitä kautta...Tällainen
nettikeskustelu saattaa toimia samanlaisena
ulkopuolisena, kuka tietää? Eikun voimaa vaan,
ilman turhaa katkeroitumista, toivoa ymsyms.
minne tiesi sitten viekin.
Osaankohan sitten lähteä oikein?Mikä mielestäsi
voisi olla viisain tie?Jos kerran itselläsi
kokemusta ja lasten kanssahan sinäkin kai jäit
yksin,oikein?
Juuri sen olen oppinut, enää en alistu mihinkään
mistä en itse pidä.Siksi olen jopa ajatellut,että
lähden yksin.
Luulen tietäväni millainen tilanne sinulla on.
Jos etsit rakkautta niin kuin Minä,silloin voit
tutustua minuun.olen Sinua hiukan vanhempi
Mies,joka odotaa rakkautta ja myös jaksaa sitä
antaa.....
Tahdotko tutustua?
Kiitos ehdotuksesta, mutta olen menettänyt
uskoni. Kaikki miehet maalaa kauniita kuvia
elämästä, mutta hetken päästä löydän itseni aina
osana huonekaluja.
Luin kirjoittamiasi viestejä ja olen sitä
mieltä,että varmasti sinulla on vielä paljon
hyvää tiedossa,jos vain jätät taaksesi sen mikä
ei tuo enää onnea....
Tutustu,eihän se varmastikaan nyt enää tässä
tilanteessa Sinua huonompaan vie,vaan
eteenpäin,niin uskoisin....vai oletko samaa
mieltä?
Kiitos kannustuksestasi.Ehkä onni odottaa
jossain, mutta menee pitkään kun voin sellaista
ajatella.Kun yleensä löydän jonkun,elän kaiken
ehkä heti niin loppuun,että kaikki kuivuu.Ja kun
vielä olen niin kärsivällinen.Aina odotan,että
parempaa tulee.
Mutta melkein voin tässä lisätä, että huonompaan
suuntaan olen koko ajan menny.Siis miksi
väittäisit etten enää huonompaan suuntaan kulkisi?
Ei se mies vaihtamalla parane, vaan teitä pitäis
vaan vältellä ja tarpeen tullen vähän nautiskella
teidän olemassaolosta! Muuhun ei miestä
oikeestaan tarvitse......kylmää tekstiä?
Annan Sinulle osoitteeni ja voit kirjoitella
Minulle.Voihan se sopiva olla lähelläkin?
Sinulla on fiksuja ajatuksia ja siksi tahtoisin
tutustua.....
[email protected]
Siis kirjottaa.Mitähän niin ihmeellistä mussa
vois olla, että noin sinnikkääks heittäydyt?
Tuskin sinä tässä mitään menettäisit,jos vaihdat
ajatuksia....eikö vain? [email protected]
haluaisin tässä kysellä mistäpäin mahdat olla??
Mäntsälästä.....kuinka niin?
Ei asiat muutu.Kokemuksesta täälläkin puhutaan ja
miehiä saa seksiin millon tahansa.Kumppaniksi
niistä harvoin on.
...tämä oli paras neuvo, mistä saatan ottaa
sanatarkasti oppia.KIITOS!
...jaa sitten elämä uusiks.Onhan se kivaa kun
lapset varttuu isän kanssa, mutta usko tätiä ja
lopeta jo tässä!
Tässä hyvä esimerkki siitä, mihin naiset yleensä
alistuvat.Olemaan lasten takia jonkun kanssa
yhdessä.Ei sovi mulle, enkä ole ajatellut edes
sovittaa sitä mun päähän.Kiitos.
Miten elämä usein kohtelee on aika raadollista ja
julmaa mutta kaikesta huolimatta täytyy jaksaa:
Käsky käskyn päälle jne...
Tänä päivänä oikea sanotaan vääräksi ja väärä
oikeaksi. Olisikohan unohtunut jotain: Jumala!
Mutta ei niinkuin tekouskovaiset kahlitsevat ja
ottavat Jumalan omaan kouraansa ja siksi heihin
ei luota enää oikeastaan kukaan.
Kaikkea hyvää elämääsi m 28!
Itse eronnut 44 ja 19 poika!
Usko naisen kauneuteen on säilynyt!
Olen olemassa ehkä!
No toi jumala juttu meni mun osalta ylitse.En
usko ku sen mitä näen,siis jumala ja muut
uskonjutut voidaan mun kohdalla unohtaa.Kiitos
kuitenkin.
Pussaa sammakkoa,ehkä siitä tulee se mitä etsit!