Mukavia sattumuksia, yllättäviä kohtaamisia, silmänräpäyksessä ihastumisia, ystävyydestä rakkaus,
Vai miten se kohtaaminen tapahtui?
Vai miten se kohtaaminen tapahtui?
Missä tapasit, tutustuit kumppaniisi?
Utelias x
341606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Niin, siis sehän voi olla ensihastus, x-mies, jokin muu suhde, nykyinen jne
Ensi rakkauteni kohtasin, kadulla.
Kaaduin, ja hän auttoi ylös.
"Oli niin huolissaan", saattoi bussiin, ja kantoi käsilaukkuani, kuten silloin pojilla oli tapana.
Pyysi seuraavana päivänä tulemaan erääseen nuorten suosimaan baariin, ja jos en voi, jalkani takia, lupasi viikon käydä siellä joka päivä hihii.
Olihan se mentävä, eräs ystävä kävi aiemmin vakoilemassa, istuuko siellä, ennenkuin uskalsin mennä.
Ystäväni oli samassa bussissa, joten näki tämän saattajan, kun nilkuttaen nousin bussiin.
Tuli siitä kahdeksan vuoden "onni".
rakkauden, myöhemmin aviomieheni, kohtasin ystävättäreni häissä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Treffit teimme Esakalliolle seuraavaksi lauantaiksi. Taru kesti 36 v 5kk. Hohto säilyi loppuun asti.
sai päätöksen? Jäi kiinnostamaan. Arvelen kuoleman olleen syynä ja jos et halua vastata ymmärrän kyllä.
Ethän sitten mitenkään "vanha" ollut kohdatessanne.
Jostain kirjoituksistasi, tullut sellainen mielikuva.
Ikäsi, "seksikkäin vuotesi" ja leskeyden ja yhdessä olon aika vähennettynä, olit nuori.
Häät monille luonteva paikka kohdata vastakkainen sukupuoli, ja romantiikkaa valmiiksi leijuu ilmassa.
liikenneonnettomuudessa kotinurkilla. Miltei joka päivä tai ainakin kerran viikossa ajan siitä mutkasta, johon tapahtuman jälkeen tuli 60 km:n nopeusrajoitus. Nyt en ihan aina muista tapahtumaa, mutta tosi hiljaa ajan ja kauhu valtaa mielen, jos rekka on tulossa vastaan.
mutta seurustelimme 11 vuotta ennen kuin perustimme perheen. Se seksikkäin vuoteni on menossa, mutta on sellaista numero- ja sanaleikkiä. Tämän uuden sinisilmän tapasin yhteisellä kurssilla, mutta vasta puoli vuotta myöhemmin aloimme tapailla.
tapasin venäjän kielen keskustelutunnilla Työväenopistossa. Siellä hän oli ainoa mies naisten, muutaman nuoren ja monen vanhemman keskellä.
"kaappaus" aika hyvin, monien joukosta hän valitsi sinut!
1, koulussa
2, lentokoneessa
3, torilla
4, kapakassa
5, laivalla
6, töissä
7, lomamatkalla
8, terassilla
9, lenkillä
10, kirjastossa
varmaan joku puuttuukin, tuossa nuo pidempiaikaiset ;))
Oletko sitoutumiskammoinen?
Vai vain vaihtelunhaluinen?
Oli saattelemassa ystävärtäni kotiin. Pysähdyin ja totesin, että tuossa hän on! Emme vaihtanet katseita. Tiesin vain, että tässä tämä on. Kaikki tapahtumat sen jälkeen tapahtuivat ilman omaa vaikuttamistani.
Hän tupsahti tielleni milloin missäkin. Se, jos mikä oli kohtaloa. Ja niin kävi, että yhdessä on eletty avioliittoa jo kohta neljäkymmentä vuotta. Jokaiselle joku on jossakin.
Tiedän myös yhden nuoren miehen, joka solttuikäisenä tokaisi: tuo on tulevien lasteni äiti, ja niin myös kävi.
Joskus voi kokea niin "oudosti", ja se tunne on oikea.
Eihän sitä kaikkea voi selittää tässä elämässä.
Olin jäänyt yksin ja ystäväni hoki,
ettei yksin ole hyvä olla.
Totesin, etten yhtä hyvää kuin entinen löydä ja huonoja en kehtoo.
Yhtenä päivänä hän sitten ilmoitti,
et nyt on löytynyt hyvä ja järjesti meille treffit.
Mehän vain naureskelimme ja tuumasimme ettei aiheuta toimenpiteitä.
Mutta jotain jäi sydämiimme kun se siitä pikku hiljaa kehkeytyi...
Mukava tarina.
Kai se naurettavalta tuntuisikin, mennä järjestetylle sokkotreffille?
Teidän tapauksessanne ytävä tunsi molemmat, ja auttoi amoria.
Hän ihan oikeasti LOIKKASI viereiselle baarijakkaralle. Oli jostain takaviistosta ensin varmaan seurannut hotellibaariin tuloani, ja istumistani sille kaikkein reunimmaiselle jakkaralle - ujo kun olin enkä yksinäni missään baareissa kait koskaan aiemmin ollutkaan.
Siitä on tosi paljon aikaa. Ystävyytemme jatkuu edelleen; ei niinkään seksi- kuin ystävyyssuhteena, vaikka myönnän että molempia on harrastettu. Ja harrastetaan.
Kuin ei ollenkaan.
Lomalla romantiikka saattaa syttyä, jo katseestakin.
Ystävyys on tärkeää kaikille. Niinhän se usein kehittyy, varsinkin pikän välimatkan suhteille.
Onni asuu sydämessä, ja jaetut hetket.
Ihana jatkumo teillä.
Sen verran tarkennan että ei Hän siellä Välimerellä asu, vaan ihan koti-Suomessa. Välimatkaa kyllä on, mutta "sopivasti", joten ei turhan usein nähdä. Säilyy tietty tuoreus...
Kylässämme toimi kansantanssipiiri jonne minäkin menin "harjoittelemaan"... Siellä tapasin ikäiseni tyttösen johon tutustuin tanhujen pyörteissä... Siitä kehkeytyi pikkuhiljaa yhteiset kotimatkat ja saatelut kotiovelleen... Muutaman saattokerran jälkeen sain kutsun hänen kotiinsa jossa istuimme vanhempiensa tarkkailevien silmien alla... Kotiinlähtöni aikaan tuo "tyttöni" saatteli minut ovelle ja yllättäin suutelimme puolisuljetun oven välissä... Se oli minulle ikimuistoinen kokemus... Kai siinä "jatsarit" pyörähti jaloissa ja kotimatkakin meni kuin siivillä... Tuota "suukkojen" aikaa kesti yli puoli vuotta ikuista rakkautta luvaten... Lähdin kuitenkin armeijaan vapaehtoisena ( 17v ) ja eihän tuo tyttöni jaksanut odottaa ( 11 kk ) kun silloin noita lomiakin oli tosi harvoin... :)
Tulevaan elämänkumppaniini tutustuin pikkuhiljaa parin vuoden aikana... Meillä oli omat menomme mutta juttelimme ja viihdyimmekin toistemme seurassa... Jossakin vaiheessa nuo "elämän hammaspyörät" loksahtivat kohdalleen ja aloitimme yhteiselomme, jota kesti 43 vuotta, kunnes elämä erotti meidät... Aikaansaimme kaksi ihanaa lasta ja edelleen kolme vielä ihanampaa lastenlasta... :)
Niin... Onni on vain laina josta on jossain vaiheessa luovuttava!!!
Oletko kirjailija?
Ainakin erittäin hyvin kuvasit tuon nuoruushehkun.
Sinä olet niitä onnekkaita, joille suotiin pitkä yhteiselämä, vaikkakin kova hinta on menettää puoliso.
Kirjoitat aina mukavasti, on ilo lukea kannanottojasi, ja pieniä tarinoita elostasi.
Niinhän elämä on, lainaa ja luopumista, mutta myös onnen ja ilon hetkiä.
Osaat iloita monista asioista, ja tuoda iloa myös palstalle.
Kohtasin elämäni miehen, jo 40v sitten.
Tanssilattialla tutustuttiin.
Kumpikin varattuja.
Onnenhetkiä mahtunut elämään paljon.
Yhteisiä lomia.
Yhteisiä työprojekteja.
Juhlaa, ilman arkea.
Teatteria, ruokailuja.
Viiniä, ruusuja.
Puheluita, meilejä.
Kävelyä, ulkoilua.
Takkatulen loimussa, sylikkäin.
Ja edelleen Ystävyys ja Rakkaus.
Teidät sitten on tarkoitettu tukemaan toisianne.
Saaneet suhteelta, jotain sellaista, mitä ei muuten saa.
Aika pitkä aika, sanoisin. Oletteko vielä niissä ensimmäisissä, vai tässäkö tapauksessa toisissa suhteissanne?
Onko tämä "liimasuhde" joka pitää kasassa nuo toiset suhteet?
Rakkautta ja ystävyyttä kaipaa jokainen.
Mutta........
heinäpellolla :)
Hauskaahan heinänteko aikoinaan oli.
Suukkojakin katseiden lomassa.
Mikä ettei, ihan hyvä paikka kohdata!
Olin lupautunut ystävän sydänsurujen myötä kaveriksi tansseihin. Sataa tihuutti ja harmitti koko lupaus mennä.
No siellä peräännyin taakse, katselin ja huomasin parvella täysin erilaisen miehen. Siisti, nahkatakki, prässihousut, ja se tärkein, ei ollut humalassa.
Illan mittaan janotti. Parvelle limpsalle vaan. Ahdasta oli ja istuin pöydän kulmalle. Siinä Hän oli, jalka osui heiluessaan. Se siitä.
Takaisin alas. Menin seinäruusuksi. Hän jälleen siellä. Viereen jouduin, kun eräs pari halusi tuttujaan jututtaa ja siirryin ainoaan vapaaseen paikkaan Hänen viereensä.
Siitä se lähti naisten vuorosta ja kotiin saatosta.
Aikaa kulunut pian 33 vuotta. Luovuttamisen aika lähestyy, sillä hän sairastui vakavasti ja on parhaillaan sairaalassa saamassa kantasolusiirron.
Meidän aikaansaanoksemme on vain yksi lapsi ja maatilan kunnostaminen muun työn ohessa. Lapsenlapsia ei vielä ole.
Pojan kohdalla odottelemme, milloin hän löytää Sen Oikean.
Vaikkakaan loppu ei nyt sellainen ole.
Silti, 33 yhteistä onnen vuotta, monille ei ole suotu niitäkään.
Iloitse siitä mitä olet saanut, ja anna surun tulla jos se on tullakseen.
Voihan vielä olla sitä yhteistä aikaa.
Oikein lämpöisiä ajatuksia sinulle ja voimia jaksaa, kävi miten kävi.
hetkistä. Toivon teille hyviä yhteisiä sellaisia. Elämä voi yllättää, mutta se on tässä ja nyt.
Tämäkin aihe on käyty täällä läpi moneen kertaan.
Nähtävästi on monia uusia palstalaisia, kun jaksavat innostua näistä ennen puiduista.
Ajatella, huomasit sellaisen asian.
Mitähän aihetta ei olisi käsitelty, olisitko ystävällinen ja kertoisit?
Voisit avata tuoreen, ennen käsittelemättömästä aiheesta keskustelun.
Politiikasta keskustellaan yleensä politiikka osiossa. Siinähän on aina uutta, siitä pitävät politiikkomme huolen.
Näitähän ei pakko kenenkään ole lukea, en minäkään lue monista aiheista kuin aloituksen, jos aihe ei itseäni innosta, jätän myös kommentoimatta, vaikka monilla muilla aihe saakin koneen näppiksen laulamaan.
Arvostelu on aiheellista, jos on samalla esittää uusia mielenkiintoisia aiheita.
Jään uteliaana odottamaan ;D
Niinkauan vastaan tähän, kun joku kertoo tarinansa, jokainen kirjoitus on vastauksen arvoinen, muutoinhan se on vain yksittäinen mielipide.
Heti kerron, kun olet kertonut oman tarinasi,
lupaan vastata, mutta se on silti yksittäinen mielipiteeni ja Sinun kertomuksesi ja vastauksesi on myös Sinun yksittäinen mielipiteesi :D
Mielipiteet molempiin suuntiin ovat rakentavia.
Politiikasta keskusteleminen ja toteuttaminen kansalaisen luovuttamaton oikeus, mitä politiikkojen on syytä huolella kuunnella. Heidän huolenaan on vain toteuttaa kansalaisten tahto.
Ja velvolvollisuus kuunnella muillakin foorumeilla
kuin pelkästään joissakin heille mahdollisesti sopivissa "politiikka osioissa"
Suuri osa äänestäjistä keskustelee muualla elämäänsä koskettavista asioista.
Tarinani? Kerroin tuolla ylhäällä, heti aloitukseni jälkeen, P,s eli jatkoa aloitukseeni. Huomasin jääneen pois sen ;D
Kyllä, jokainen on kirjoittajan oma mielipide, ja tässähän on yritetty saada keskustelua aikaiseksi, ei mitään sen enempää.
Usein, ikävä kyllä, täällä on vain yksittäinen mielipide, tehdään aloitus, mutta ei sitten yritetäkään jatkaa sitä mitenkään.
On vain pitkä rimssu yksittäisiä mielipiteitä, eikä lainkaan vastauksia.
Toki toivoin keskustelun aiheesta jatkuvan, rönsyilevän,ihmisten olevan jotain mieltä, mutta ehkäpä vastaajatkaan eivät lue uudelleen, tai katsovat ettei anna aihetta jatkaa.
Tämähän on viihdettä, jos puhut minulle, niin yleensä aina vastaan, samoin keskustelupalstat yleensä toimivat.
Politiikkaa en kylläkään tässä näe, ja aihe taas, aika viaton ja monesti tulee hauskoja tarinoita.
Jos palstaa seuraat, täällähän kirjoitellaan aiheista laidasta laitaan.
Mikä tässä nyt "tökki"?
jos halutaan kirjoittaa yhteisistä yhteiskunnallista/poliittisista yms.
asioista laidasta laitaan, jos se on
helpompaa kirjoittaa omakseen tuntemalleen
palstalle paremmin kuin esim.vain tarkasti määritellyille politiikkapalstoille.
Se on mielestäni sanan-ja mielipiteenvapautta.
Se on kansanvaltaa parhaimmillaan.
Kun politiikot ovat kiinnostuneet ja lukevat niitä palstoja missä kansa puhuu ja kirjoittaa.
Eikö siellä pitäisi olla politiikko, kuulolla kansan keskuudessa?
Poikkesi aiheesta.
Keskustelu rönsyää ja lauseitten osa(t) tarttuu
lukijan mieleen.
Vaikka niitä ei oltu tarkoitettu pääasiaksi.
Niistä kasvaa keskusteluille uusi siemen, jota
voi jalostaa kukin ymmärryksensä mukaan.
Ei ajatukset ja sanomiset tarvitse olla ahtaasti
otsikon mukaisia.Ei elävä keskustelukaan ole.
Otsikko määrää pääasiassa tahdin, mutta rönsyt
voivat elävöittää ja aikaan saada uudellekin otsikolle aiheen ;)
Tässä kirjoituksessa kyseltiin, missä tapasit "armastettusi", helekuttiako sä siihen politikointia tuot?
Avaa oma sivu ja höpise himoosi, katotaan montako kiinnostaa, ka kauanko sivu pysyy , kunnes sefu sen poistaa?
Täälä ei politikot käy lueskelemassa, aika varmasti niin uskon.
Jollaintapaa olet säälittävä!
Saattaapi käydäkin.Täälläkin saitilla.
Jotkut politiikotkin ovat ihan
hirveen uteliaita.
Haluvat urkkia ihmisten jutusteluja.
Miksiköhän?