6 luokalla oleva poikamme ei kuulemma keskity koulussa. Opettajan sanojen mukaan on kuin "kala haaleassa vedessä". Marraskuussa oli 1/2h jälki-istunnossa, koska oli 3x läksyt tekemättä. Poika itse sanoo, että on tehnyt, kun kysytään tai tekeekin, mutta joko englannin, matematiikan tai jonkun muun aineen läksyt jää tekemättä.
Poika on sosiaalinen ja kiltti, eli ei tappele, kiusaa ketään eikä kiroile. Kavereita on paljon.
Ei ole erityisen hyvä lukuaineissa, muttei ole nelostakaan saanut. Eli kokeista saa yleensä 6-8.
Nyt opettajan "vaatimuksesta" varaamme ajan perheneuvolaan, koska opettajan mielestä pojan kehitys ei vastaa ikää.
Itsestä tuntuu, että poikaa ei vaan yksinkertaisesti koulu kiinnosta. Ei vaikka kuinka yrittäisimme motivoida. Hoksottimet kuitenkin kotioloissa toimii hyvin, eli emme ole huomanneet, että jotenkin kavereista poikkeaa. Eikä kukaan muu aikaisemmista opettajista ole huomannut mitään erityistä, kuten ei kukaan tuttavistammekaan. Voiko tämä nykyinen "kala haaleassa vedessä ja EVVK" tyyli johtua alkavasta murrosiästä??? Hän täyttää keväällä 13 vuotta. Poika on ensimmäinen ja ainut lapsemme, sillä merkitystä?
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Mitä äitinä voin tehdä?
Poika on sosiaalinen ja kiltti, eli ei tappele, kiusaa ketään eikä kiroile. Kavereita on paljon.
Ei ole erityisen hyvä lukuaineissa, muttei ole nelostakaan saanut. Eli kokeista saa yleensä 6-8.
Nyt opettajan "vaatimuksesta" varaamme ajan perheneuvolaan, koska opettajan mielestä pojan kehitys ei vastaa ikää.
Itsestä tuntuu, että poikaa ei vaan yksinkertaisesti koulu kiinnosta. Ei vaikka kuinka yrittäisimme motivoida. Hoksottimet kuitenkin kotioloissa toimii hyvin, eli emme ole huomanneet, että jotenkin kavereista poikkeaa. Eikä kukaan muu aikaisemmista opettajista ole huomannut mitään erityistä, kuten ei kukaan tuttavistammekaan. Voiko tämä nykyinen "kala haaleassa vedessä ja EVVK" tyyli johtua alkavasta murrosiästä??? Hän täyttää keväällä 13 vuotta. Poika on ensimmäinen ja ainut lapsemme, sillä merkitystä?
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Mitä äitinä voin tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mielestäni pojallasi ei ole mitään varsinaista ongelmaa. Minunkin luokkakaverini ovat... No, vähän puusta pudonneita. Läksyt ovat tekemättä, matikka, äidinkieli ja englanti tökkii jne. Opettaja ei paljoa asiasta hätkähdä. Mielestäni poikasi tarvitsaisi mennä ENILTÄÄN tukiopetukseen, jos edes siihenkään. Poikasi opettaja on oppinut liian hyvälle. EVVK tunne voi johtua myös opettajasta. Opettajan opetustyyli voi olla pojallesi vaikeaa tjms.
Toivottavasti auttoi. :)
-12 v. poika
Auttoi ja kiitoksia kun kirjoitit.
Poikani opettaja vaihtui syksyllä, eikä edellisten opettajien kanssa vastaavaan asiaan törmätty. Ongelma alkoi tänä syksynä. Voi johtua siitä, että nykyinen opettaja on vaativampi.
Tai jostain syystä motivaatio opiskella, on pahasti laskenut. Vaikka kuinka patistellaan läksyn tekoon, palkitaan hyvistä numeroista yms.
Oli ilo auttaa. :)
Opettajan vaihtuminen vaikuttaa varmasti kovasti motivaatioon jne. Jos opettaja on liian vaativa, lapsi ei jaksa/halua opiskella, tai se on vaikeaa.
Mielestäni nuo kuulostavat masennusoireilta. Voisiko poika pelätä murrosikää ja muutoksia olemuksessaan? Voisivatko hormonaaliset seikat tehdä hänestä herkemmän ja hiukan alakuloisen tai flegmaattisen?
Onko kenties kaveripiirissä tapahtunut jotakin, joka painaa mieltä tai tekee olon synkäksi? Onko häntä pilkattu? Hän ei välttämättä ole kertonut siitä kenellekään.
Nämä ovat niin herkkiä ja vaikeita asioita ja niiden selvittäminen vaatii aikamoista diplomatiaa joka suuntaan. Taitava erityisopettaja tai koulupsykologi voisi auttaa purkamaan vyyhtiä hienotunteisesti.
Voihan olla, että vaativa opettaja on saanut pojan lukkoon. Hän on voinut tulkita ja ymmärtää poikaanne väärin. Ulkopuolisen on vaikea tietää, mitä heidän vuorovaikutuksessaan todella on vialla. Syyttelylinja ei kuitenkaan auta ketään. Toivon, että asia selviää pian onnellisesti!
Perheneuvolaan on soitettu, ilmoittavat kun sinne päästään. Voi olla että vasta helmi-maliskuussa päästään (ruuhkaa). Toivon, että sieltä tulee jonkinlaista apua/tietoa.
Pojalla on paljon ystäviä ja opettajankin mielestä on koulussa hyvin suosittu. Myös kotona kavereita käy paljon. En usko, että on kiusattu, enkä ole kuullut, että olisi kiusaaja.
Olen yrittänyt tarkkailla, olisiko hän masentunut, mutta en kai tunnista oireita. Vaikuttaa niin tavalliselta pojan viikarilta näin kotona.
Tuntuu, että läksyt ja koko koulu vaan ei kiinnosta, vaikka on yritetty motivoida ja kannustaa. Kokeisiin lukeminen vähäistä ja läksyjä jää tekemättä. Eikä aina kuuntele opettajaa. Toivottavasti skarppaa kevään aikana.
Välitodistuksesta löytyi kaksi vitosta (englanti ja matikka). Yksi kutonen (uskonto). Viisi seiskaa (äidinkieli, ymppä, historia, musiikki ja käsityö). Kuvaamataito ja käyttäytyminen oli kasi ja liikunta ysi. Lukuaineet eivät siis kiinnosta. Tuntuu, että kaikki mikä liittyy jääkiekkoon, jää hyvin muistiin...
Ennen oli asiat hyvin, mutta nyt sitä on huolesta suunniltaan itsekin. Yrittää seurata ja katsoa, onko pojalla kaikki ok. Kai poika kohta turhautuu ja kyllästyy tähän äidin hössötykseen.
Ei haittaa, jos ala-asteella ei osaa mitään. Asiat unohtaa kuintenkin. Yläaste ja lukio ovat käytännössä ala-asteen kertausta. Yläasteella pärjää vallan mainiosti, jos osaa lukea.
Juupasti. Hyvin voi johtua tosiaan uudesta opettajasta, alkavasta murrosiästä, ihastumisesta... Mielestäni ei se mitään ota, jos te käytte opettajan mielenrauhan turvaamiseksi perheneuvolassa. Toisaalta koulupiitaamattomuuskin on oire jostain, vaikka sitten murrosiästä. Kyllä ne perheneuvolasta ilmaisevat hyvin selkeästi, jos he kokevat opettajan ylireagoineen.
Kyllä se siitä selviää. Ja syy voi todella olla niissä henkilökemioissa. Jos poikanne ei ole erityisemmin ihastunut tähän uuteen opettajaansa, hänellä ei ole intoa koulunkäyntiin.
Kaikkea hyvää viimeiseen puristukseen ennen yläastetta!
Meillä viidesluokkalainen poika on koulussa hyvä, oikeastaan todella hyvä. Nelosluokan todistuksessa keskiarvo 8.8.
Siitä huolimatta on välillä sellainen tunne, että poika ei puhetta ymmärrä. Poika sählää, söhlää ja touhuaa milloin mitäkin omiaan. Samoja pyyntöjä/käskyjä saa toistaa enemmän kuin tarpeeksi, eikä vaan tunnu helpottavan.
Opettajan kanssa on asiasta puhuttu ja hänkin myöntää, että joutuu usein sanomaan samoista asioista, mutta pitää siitä huolimatta poikaa normaalina ja terveenä.
Pojalla on kyllä keskittymiskykyä. Hän voi uppoutua televisio-ohjelmaan niin, ettei huomaa kun sanot hänelle jotakin. Hän voi lukea kirjaa niin, että kun menee hänen huoneeseensa ei hän sitä huomaa. Poika ei todellakaan ole hikipinko-tyyppiä vaan enemmänkin sitä toista laitaa, mutta kouluasiat, kokeet kaikki sujuvat.
Diagnoosi lienee "hajamielinen professori".
Joskus, USEIN, tuntuu siltä, että helpompaa olisi, jos hän olisi 7.5 keskiarvon oppilas ja muut asiat sujuisivat paremmin!
Itse en koskaan ollut koulussa viihtyvää tyyppiä, mutta onnekseni voin sanoa pärjääväni elämässä keskitasoa paremmin. Koulu vaan ei ole kaikkien paikka, onneksi!!!
Olen huomannut pojastani, että urheilun seuraamiseen ja strategiapeleihin keskittyy erinomaisesti. Kaikki mikä liittyy jääkiekkoon, jää ihmeen hyvin muistiin ja itse on peleissä hyvin tilanteissa mukana.
Mutta kai jotain on pielessä, kun koulussa ei keskity. Jospa perheneuvolassa käynnistä olisi apua.
Kotona pojalla on valikoiva kuulo. Miellyttävät asiat kuulee heti, mutta esim. oman huoneen siivoaminen siirtyy mieluusti huomiseen.
Tottakai kannattaa kysyä ammatti-ihmisiltä mitä mieltä he ovat. Olkoon vastaus mikä tahansa, helpottaa sen kuuleminen varmasti.
Tuo huoneen siivoamisjuttu on sekin täysin normaalia. Itse en meinaa millään kuulla, kun vaimo pyytää tamppaamaan mattoja...
Kun luet tämän, huomaat ettei omalla pojallasi ole todellakaan mitään huolta. Kaikki kuuluvat murrosikään ja asiat tasaantuu ajan myötä.
Oma poikani täytti juuri 14 v. Käy kahdeksannetta luokkaa, jos tätä nykyä voi edes sanoa hänen käyvän koulua. Se koulu työ on takkuillut pahemman kerran jo kohta kaksi vuotta.
Pelkästään seiskaluokalla poissaoloja oli yli 200 tuntia. Ja nyt pelkästään kahdeksannen luokan syyslukukauden poissaolotunnit lähenteli 250.
Poika oli ala-asteella luokilla 3-6 koulukiusattu. Kävin asioiden kimppuun kuin naarastiikeri. Poika alkoi oirehtimaan vatsakivuin ja pahoinvoinnein, kunnes sai sanottua että oli joutunut yhden opettajan hampaisiin. Vaadin kouluun palaveria, missä oli mukana luokanvalvoja ja tämä kyseinen "kiusaaja"ope ja rehtori. Asian olisi joku kokenut vaikeaksi,koska aineenopettaja oli luokanvalvojan aviopuoliso. Puhuin kuitenkin asian halki, poikki ja pinoon. ja asiaan tuli sopu. Lapsen oireilut loppuivat siihen.
Kunnes alkoi yläaste, Hän muutti isompaan kouluun ja sain 14 opettajaa lisää. Itse jännitin sopeutumista, mutta kaikki alkoi loistavasti. Kaikki opettajan olivat "Cool!". eikä kenestäkään mitään pahaa sanottavaa. Mikä oli sinänsä ihme, kun poikani tuntien hän kaivaa kaikesta ne negatiiviset asiat esille ensimmäiseksi. Lisäksiluokkajaossa kaikki paremmat kaverit pääsivät samalle luokalle. Jostain syystä sitten pikkuhiljaa seiskalla poika alkoi vähän väliä valittamaan pahoinvointia ja vatsakipua. Kun vatsakipuilu oli jo niin ärhäkästä, että tuo käveli taitettuna. Kävimme ensin omalla lääkärillä muutamia kertoja, ja siinä välissä jopa ensiavussa, kun umpisuolen tulehtuminen kävi mielessä. Otettiin kokeita ja paineltiin vatsanpeiteitä päällisin puolin. Sitten saimme lähetteen sairaalan lasten poliklinikalle erikoislääkärin vastaanotolle. Nyt olemme käyneet siellä yhdeksän kuukautta. Pojasta on otettu kaikki mahdolliset kokeet. Olemme käyneet lääkärin "haastattelussa" useita kertoja, ensiavussa ja taas kokeita. On otettu ph-rekisteröinti, millä mitattiin närästystä. Vatsa on tähystetty ja elimistä otettu koepalat. On röngtenkuvattu ja ultrakuvattu. Missään ei ole mitään vikaa. Loppu epikriisissä lääkäri mainitsi ettei osaa enää ehdottaa mitään uutta ja kehoitti kääntymään perheneuvolan puoleen psykosomaattisten vatsavaivojen ja pahoinvointikohtausten vuoksi. Kävimme siellä jo ennen joulua kolme kertaa lukihäiriön testaamisen vuoksi, mitä ei sen kummemmin ole tulkittu, onko sitä vai ei. Joulun alla, 18.12.03 olimme perheneuvolassa poikani kanssa luokanvalvoja, koulukuraattori, terveydenhoitaja ja erityisopettaja. Sieltä annettiin lähete nuorten psykiatriselle osastolle. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että odotetaan kutsua sinne.
Poikani on myös ollut laiska lukemaan ja kielet ´ja matematiikka ovat sujuneet nippa nappa. Hän pärjää loistavasti ei-lukuaineissa, eli ns. taideaineissa (musiikki, kuvaamataito, tietotekniikka, ohjelmointi yms...)
Elän siis nyt todella stressaavaa aikaa, kun en tiedä miten pojan koulun käy, ja kun ei tiedetä vatsaoireiden ja pahoinvointikohtausten syytä. Hänen mielestään koulukiusaamista ei ole ollut, eikä hän tiedä jännittävänsä.
Sain koululta lykkäystä pojan väliarviointiin, ja se tulee helmi-maaliskuussa. Lisäksi anon ensi vuodelle luokattomaan opetukseen, eli poika tenttaa kasiluokan kursseja yhdeksännen luokan lisäksi. Koska jos ehdotetaan kasiluokan tuplaamista, hän on ilmoittanut lopettavansa koulun.
Että tämmöistä.
Jos vaan oliskin huono menestys, kaikki olisi loistavasti tähän tilanteeseen verrattuna, kun ei pysty koulua käymään ollenkaan.
Kommentteja??
Mulle voi kirjoitella myös sähköpostiin: [email protected] jos joku haluaa tukea ja antaa neuvoa, olisin hyvin kiitollinen.
Olisiko hänellä aspergerin syndrooma?Siihen voi liittyä esim.hahmottamisen erityisvaikeus joka voi aiheuttaa sen,että läksyjen teko on hankalaa eikä hän keskity,koska ajatukset menevät koko ajan mielenkiinnon kohteisiin.