Aivan sileässä astiassa on levossa olevaa vettä.
Vesi lähtee valumaan pitkin aivan sileää kanavaa.
Veteen syntyy pyörteitä, häiriöitä virtaamassa.
Kukaan ei tiedä mistä häiriö syntyy.
Mieli luo harhaisuuden, syntyy itsen ja elämän erillisyys.
Miten häiriö syntyy, miten syntyy erillisyyden jano ?
Kantaako vastasyntynyt lapsi jälleensyntymän kautta häiriön siementä, vai onko hänen luontonsa puhdas tahraantumaton buddhaluonto ?
Vastaus ei ole että ympäröivä elämä ja ihmiset opettavat väärän toiminnan. Mistä se väärä toiminta on saanut alkunsa ?
Eikä vastaus ole myöskään karma – sekin selittää mitä tapahtuu kun systeemissä on jo häiriö.
Siis -mieleen kertyy “itsestään” ja ponnistelematta ja “luonnostaan” harhaa, joka pitää ponnistelemalla oppia pois – niinkö?
Buddhalaisella tavalla kokea maailma on korvattava ihmisen luonnollinen itsestään syntyvä maailman kokeminen ja siitä syntyvä mielen kertymä ?
Onko elävässä olennossa ja maailmassa siis sisäänrakennettu virhe?
(Tässä on mielen käsitettä käytetty ehkä väärin ja harhaanjohtavasti nähty ero maailman ja itsen välillä mutta sen kaivelu ei vastaa kysymykseen.)
Vesi lähtee valumaan pitkin aivan sileää kanavaa.
Veteen syntyy pyörteitä, häiriöitä virtaamassa.
Kukaan ei tiedä mistä häiriö syntyy.
Mieli luo harhaisuuden, syntyy itsen ja elämän erillisyys.
Miten häiriö syntyy, miten syntyy erillisyyden jano ?
Kantaako vastasyntynyt lapsi jälleensyntymän kautta häiriön siementä, vai onko hänen luontonsa puhdas tahraantumaton buddhaluonto ?
Vastaus ei ole että ympäröivä elämä ja ihmiset opettavat väärän toiminnan. Mistä se väärä toiminta on saanut alkunsa ?
Eikä vastaus ole myöskään karma – sekin selittää mitä tapahtuu kun systeemissä on jo häiriö.
Siis -mieleen kertyy “itsestään” ja ponnistelematta ja “luonnostaan” harhaa, joka pitää ponnistelemalla oppia pois – niinkö?
Buddhalaisella tavalla kokea maailma on korvattava ihmisen luonnollinen itsestään syntyvä maailman kokeminen ja siitä syntyvä mielen kertymä ?
Onko elävässä olennossa ja maailmassa siis sisäänrakennettu virhe?
(Tässä on mielen käsitettä käytetty ehkä väärin ja harhaanjohtavasti nähty ero maailman ja itsen välillä mutta sen kaivelu ei vastaa kysymykseen.)
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Buddhalaisella tavalla kokea maailma on korvattava ihmisen luonnollinen itsestään syntyvä maailman kokeminen ja siitä syntyvä mielen kertymä ?"
Ei dualistinen tapa kokea maailma ole sen luonnollisempi kuin valaistunutkaan, kysymyksessä on vain mielen kaksi vaihtoehtoista tapaa kokea asiat. Valaistuminen on jo kaikissa olennoissa. Jos ei olisi, ei sitä kukaan kykenisi saavuttamaan. Kysymys on vain siitä kyetäänkö pilvet häivyttämään jotta aurinko saadaan esiin.
Mieli elää jo harhassa. Tämän harhan vallassa teemme kovasti ponnistellen typeryyksiä, joista jää jälkiä varastotajuntaamme. Tuota kiviriippaa vedämme perässämme kunnes tajuamme kaiken olevan vain unta.
Valaistunut tapa kokea maailma ei ole mitenkään erityisen "buddhalainen". Buddhalaisuus on vene joka hylätään joen toiselle puolelle päästyä.
sanoa selvästi.
"Buddhalaisella tavalla kokea maailma" viittasin ajatukseen että "buddhalaisuus" (lainausmerkeissä kun en tiedä mitä sanaa käyttäisin) ei pyri opin opettamiseen vaan toisenlaiseen tapaan kokea maailma - en siis tarkoittanut erityisesti mitenkään "buddhalaiseen" kokemistapaan.
Ilmaisusi auringosta ja pilvistä on hyvä.
Minun kysymykseni oli näin tulkiten: mistä pilvet syntyvät? Ei kovin tärkeää kun asian näin esittää!
Mutta sitähän en kysynyt. Kummalla puolella jokea jo olen ? Koska vaihdoin puolta ?
Tarkoitukseni ei ole leikkiä sanoilla vain huvikseni. Polku on oikea vain kun on sen itse löytänyt.
Aidan toisella puolella on aina vihreämpää, niin kauan kun etsii rajaa mitä ylittää niin kauan mieli "rajoittaa" ympäristöä
"Valaistuminen on olemassa kaikissa jo valmiina odottamassa". Näin kuulee usein opetettavan.
Itse pidän tuon kaltaista opetusta antoisana. Kuitenkin mieleen tuli pari arvoitusta.
Onko kukka olemassa silloin kun se on vasta nupullaan? Entä silloin kun se on vasta siemen?
Onko vesiputous olemassa, kun vesi on padottuna järvessä, mutta pato voidaan joskus avata?
Onko onnettomuus jo olemassa jossakin todellisuudessa, jos ihminen toimii vastuuttomasti tietäen mahdolliset seuraukset(vaikka ne sattuisivatkin olemaan tilastoillisesti epätodennäköisiä) ??
Filosofia, mitä se on:
itsepäinen yritys ajatella selkeästi
yritys tehdä itsestään selvyydeet ongelmaksi
kysymyksenasettelun taidetta,ajattelun arkkitehtuuria
muiden tieteiden aputyöläinen
kertomus eräistä ongelmista ja niiden ratkaisuyrityksistä
ajatuksen sairauden parantamista, kieliterapiaa
kielen epätarkkuuden mahdollistamaa sanailua
minä pidän filosofiaa antoisana, kaikki eivät.
Filosofia on juuri kaikkea tuota mitä sanoit. On hyvä ajatella selkeästi filosofiankin suhteen, että sitä voi käyttää työvälineenä "oikein".
Kuitenkin mm. buddhalaisuuden zen-suuntaus esittää koaneja, "mielettömiä" (tuo sana ei ehkä tässä tapauksessa ole ristiriidaton) arvoituksia. Eli tarkoitus ei aina ole filosofointi, vaikka kysymykset voisivat siltä ilmaisumuotona näyttää.
Mielestäni filosofian terävyys soveltuu erityisesti asenteen puhdistamiseen.
Edellisessä viestissäni minulle tuli ajatus siitä, että ehkä suurin vahinko on jo syntynyt ihmisen toimesta silloin, kun hän tekee tietoisesti väärin tai huonosti vaikka olisi voinut valita toisin. Silloinkin voi "vapautua" ainakin jossain määrin ottamalla vastuun tuosta teosta ja puhdistamalla asenteensa oikeaksi, eikä suotta jää itsesyytösten ja ahdistusten piinattavaksi. Silloin jos saavuttaa oikean asenteen ja motivation, voi ehkä jopa päästä lähemmäksi antoisaa mielen harjoittamista kaikessa toiminnassa.
Buddha opetti tutkimaan omaa mieltä tieteellisellä tavalla eli uskomaan vasta sitten kun itse kokee. Buddhalaisuus ei ole dogmaattista, mutta tiede on dogmaattista, heti kun jotakin selittämätöntä todetaan tiedepiireissä niin se pistetään nimikkeen "anomality"(poikkeus normaalista) alle, mutta sitten kun jossain hiukkas testissä löydetään uus hiukkanen ja se löydetään vain kerran niin sitten se kuitenkin todetaan heti olemassa olevaksi??? eikö se ole dogmaattisuutta eli sitä ettei suostuta muuttamaan kantaa vaikka olisi todisteitakin.
Jos tiede pystyy todistamaan että tietoisuus ei jatku kuoleman jälkeen niin minä luovun Buddhalaisuudestani.
aikaisemmin nimimerkki HaH (en ole minä!) kirjoittanut seuraavat lauseet:
Itsemme perimmäinen luonto on tyhjyys.
Kun etsii itseään, ei koskaan mitään löydä.
Ne jotka löytävät, ovat harhautuneita.
Voisitko tco täsmentää mitä tarkoitat tietoisuudella ? ja kuka on "minä" joka luopuu?
"Voisitko tco täsmentää mitä tarkoitat tietoisuudella ? ja kuka on "minä" joka luopuu?"
Voisitko täsmentää kuka kirjoittaa?
on kysymys ja niin myös vastaus : en
sanoi: "MINÄ olen täydellisesti valaistunut".
Asioista voidaan puhua kahdella tasolla, tällä palstalla kannattaa ehkä käyttää sitä tasoa jolla "minä" sana on käytössä ja apuna, muuten menee sekavan runouden puolelle.
sait pisteen. Tälle palstalle nyt kirjoittelee meitä yksinkertaisiakin.
Wittgenstein ulkomuistista siteerattuna: "mistä voidaan yleensäkään puhua, siitä täytyy puhua selvästi. Mistä ei voi puhua siitä täytyy vaieta."
Sekavan runouden ystävä ei hänkään?
Mutta selittäisitkö ajatustasi, miksi tuollainen ehto tieteen, tietoisuuden, kuoleman ja buddhalaisuuden - ainakin sinun buddhalaisuutesi -välille? Jos se nyt näin pitää ymmärtää.
Itse asiassa nämä ajatukset Buddhalaisuudesta ja tieteestä on pukenut sanoiksi alunperin Theravadabuddhalainen munkki Ajahn Brahmavamso puheessaan Buddhism and science, hän on itse entinen teoreettinen fyysikko ja toimi sen alan opettajana muistaakseni Cambridgen yliopistossa englannissa ennen munkkeuttaan. se miksi kirjoitin oli ehkä sitä varten että monet tiedeihmiset ei voi hyväksyä mitään uskontoa ja ajattelee että esim. buddhalaiset on ikäänkuin hurahtaneet buddhalaisiksi käyttämättä järkeä. No tedemiehethän ovat aina todisteiden perässä, ehkä siksi Ajahn Brahmavamso heitti tuon ajatuksen että jos tiedemiehet todistavat että tietoisuus ei jatku kuoleman jälkeen niin Buddhalaiset voivat siinä vaiheessa jättää uskontonsa sillä jälleensyntyminen on olennainen osa Buddhalaisuutta.
Buddhalaisuus ei hänen mukaan mene missään pääseikoissa nyky tieteen kanssa ristiin.
Viime vuonna luin sen oliko se nyt Finlandia palkittu kirjan jonka on kirjoittanut se pitkäpartainen tähtitieteilijä, hän osoitti tuon tiedemies asenteen ja tietämättömyytensä kirjoittamalla jotensakin näin: " Uskokaa nyt hyvät ihmiset että ei tätä maailmaa ole luonut Jumala, Buddha, Krishna-herra eikä muut vaan se on syntynyt muulla tavalla".
Eihän Buddha ikinä opettanut että hän tai joku jumala on luonut maailman, vaan että maailmankaikkeuksia syntyy ja tuhoutuu tietyin välein ja nykyisen maailman kaikkeuden iäksi on arvioitu vanhoissa teksteissä n.40 Biljoonaa vuotta, mikä ei mene pahasti tieteen nykykäsityksen kanssa ristiin, tiedekään ei ole täysin varma iästä.
Tästä kirjoituksesta saa nyt helposti sen kuvan että vihaan kaikkia tiedemiehiä mutta se ei pidä paikkaansa, olen erittäin kiinnostunut tieteestä, ja kun joku tuossa alunperin ilmoitti että maailmaa ei kannata tutkia muuten kuin tieteen avulla, ja että Buddhalaisuus on typerää niin ajattelin tuoda ajatuksia julki.
Se Ajahn Brahmavamson puhe on tarjolla seuraavassa linkissä jos kiinnostaa kuunnella.
http://www.bswa.org/audio/audio_by_author.php
katso puhe nimellä: Buddhism and Science
vähän noin päin arvelinkin ajatuksen olevan, ei siis lupaus buddhalaisuudesta luopumisesta.
Fritjoff Capran kirjassa Fysiikka ja Tao käsitellään myös tieteen, maailmanselityksen ja -niinkuin se muistaakseni sanoo- itämaisen mystiikan ! yhteyttä.
Luin myös tuon Finlandia-palkitun kirjan ja kiinnitin huomiota samaan lauseeseen. Ihmettelin, mikä into on mennä lausumaan näkemyksiä asioista joita ei tunne. Vaikeutti muihinkin näkemyksiin uskomista siinä kirjassa.