Margarita/Agua/Flamboyant

Tässä taas yksi matkakertomus - montahan täällä jo onkin mutta eiköhän yksi uusi vielä joukkoon mahdu...

Olimme (4 aikuista 3 lasta) helmikuun kaksi viimeistä viikkoa reissussa, kohteena Playa el Agua Isla de Margarita:lla, ja siellä hotelli Le Flamboyant.

Etukäteen mua eniten pelottivat ehkä lennot; miten ihmeessä ihminen pystyy istumaan peltituubissa lähes neljätoista tuntia yhteen mittaan... Pelko kuitenkin lopulta tuntui olevan turhaa, etukäteen mainostettu Tui:n koneisiin lisätty jalkatila todella piti paikkaansa (penkkirivimäärä oli kai pudonnut 49:stä 44:aan), ja reilut 180cm pitkä mieskin sai jalkansa sopimaan ihan mukavasti (ei varattu mitään lisämaksullisia paikkoja).

Alkuun perille päästyämme ainakin osalle porukkaa pisti silmään alueen epäsiisteys ja yleinen rähjäisyys. Siihen kuitenkin tottui ensimmäisen päivän aikana eikä sitä sitten oikeastaan enää edes huomannut. Onpahan vaan aika tavalla erilainen ympäristö kuin mihin Suomessa & Euroopassa on tottunut. Autoista suuri osa on sen tuhannen ruosteisia vanhoja amerikkalaisia, välillä tuli ihmetelleeksi miten ne kaikki pysyivät edes kasassa... Roskia hävitettiin polttamalla. Tien vieressä.

Hotellista jäi hyvä kuva. Huoneet olivat ihan OK, ei mitään luksusta mutta siistejä ja tilavia, varustelukin tuntui riittävältä (hiustenkuivaaja, jääkaappi, TV, ilmastointi, tallelokero). Viemäriputket kuulemma ovat sen verran pieniä että paperi ei niistä mahdu läpi. Ruoka oli hyvää; ei sekään mitään erinomaista mutta sopivaa suomalaiseen nirsoon makuun (perunamuusiakin sai pari kertaa:-) ja ennenkaikkea puhdasta. Omien analyysiemme mukaan kukaan meistä ei sairastunut oman hotellin ruuasta, vaikka suurella osalla lopulta jonkinlaisia vatsaoireita olikin...

Ruoka kyllä toisti itseään vaikka lajeja paljon olikin (ihan heti kotiin päästyämme en ruvennut paistamaan kananfileitä), mutta kaksi viikkoa kun samassa hotellissa on niin alkaahan se väkisinkin hieman tutulta tuntumaan. Hotellialueen iltaohjelma oli pitkälti sama joka ilta; bingoa ("numero cincuenta y dos, cinco-dos, number fiftytwo, five-two"), tikanheittoa ja sitten tanssiesityksiä. Alkoi lopulta olla esiintyjät aika tuttuja...

Finnamatkojen järjestämällä reissulla kun oltiin, niin sen kautta sitten osallistuttiin saarikierrokselle. Siellä oli mukana oikein hyvä suomalainen opas, ja oli kiva saada tietoa saaresta omalla äidinkielellä, varsinkin kun mukana oli lapsetkin. Saarikierros oli ainoa Finnmatkojen retki jossa puhuttiin suomea. Jo ensimmäisen päivän aikana huomattiinkin sitten että täsmälleen samat retket on myynnissä monessa "matkatoimistossa" rantakadulla, mutta hinta on ehkä 60% Finnmatkojen pyytämästä. Jokainen tietenkin hankki retkensä mistä huvittaa, mutta me tultiin oikein hyvin toimeen Isabela Toursin Rudin kanssa. Hinnoissa ei eri toimistojen välillä tuntunut olevan merkittävää eroa, eikä myöskään tarjonnassa. Me käytiin jeeppisafarilla (35$/henkilö), delfiinien kanssa uimassa (60$) ja laivamatkalla Cubaguassa (43$).

Meillä oli lähdettäessä mukana käteisenä kaikki rahat (dollareita ja euroja) mitä aateltiin reissun aikana laittaa kulumaan. Tää olikin sitten juuri oikea ratkaisu; rahan vaihtaminen kotona, rahan ottaminen seinästä siellä ja luottokortilla maksaminen on huono idea. Virallinen kurssi vaikka luottokorttiostoille ja seinänostoille on kait noin 2.5 bolivaria/euro, mutta kadulta sai 6. Vaikka tuo kadulla vaihtaminen ei liene ihan laillista, niin sitähän tehdään urakalla joka puolella - taitaa olla paikallisten ainoa mahdollisuus saada ulkomaan valuuttaa itselleen. Eri vaihtopaikoissa oli hiukan eri kurssit käytössä, mutta helposti löytyy paikka joka antaa 5 bolivaria dollarista ja 6 eurosta. Parhaan kurssin saa jos eurot/dollarit on viiskymppisiä tai satkuja, ero ei kuitenkaan oo kuin ehkä 0.1 tai 0.2. Joku kyllä ennemmin tai myöhemmin tarjoaa jopa kympin eurosta, mutta se on sen verran yleisen tason yläpuolella että voip olla jotain hämärää tarjouksessa...

Playa el Aguassa ei juuri ole muuta tekemistä kuin auringonotto. Hotellin allasalue oli hyvä, mutta aurinkotuolin jos meinaa saada niin sitten jonkun porukasta pitää herätä viimeistään kuudelta ja käydä varaamassa tuolit vaikka pyyhkeillä (kiitos J:-). Sama pätee hotellin rantaan, sielläkin tuolit loppuvat aikaisin. Ranta on muuten hyvä mutta aallot on useimmiten aika reippaat ja virtaus takaisin merelle päin on välillä kova. Joka puolella maailmaa taitaa olla rannoilla kaikennäkösiä kauppiaita, niin on täälläkin.

Auringonoton lisäksi kun kerran tai kaksi kävelee rantakadun päästä päähän, ja käy Flamboyantin päässä olevalla torilla (vaatekojuja) niin sitten on Playa el Agua oikeastaan nähty. Mutta taksit kulkee, eikä maksa mahdottomia. Toiselle puolen saarta, Playa el Yaqueen, maksoi 80 bolivaria eli noin 13 euroa. Porlamariin pääsi 40 bolivarilla, niinkuin myös Juan Griegoon. Taksikuskit mielellään yrittää sopia takaisinhaun johonkin aikaan, mutta takseja tuntuu olevan ihan riittävästi saatavilla joka puolella, ei tarvi välttämättä sopia aikatauluja etukäteen.

Englantia puhutaan yleisesti todella huonosti (hotellissakin oikeastaan vain respassa), ja suomea vielä vähemmän. Espanjaa jos osaa niin elämä on helpompaa, mutta eipä paikallisia voi yrityksen puuttesta moittia. Kaupankäynti kyllä käy vaikka numeroita hiekkaan piirtelemällä.

Juu, kivaa oli!