Matka..., niin
käsittämättömän pitkä...,
ja kenkäni kuluneet puhki
jo kauan sitten...
...kun kuljin...,
hiljaisuuden siltaa...,
hitaasti, pienin,
varovaisin askelin...
...kunnes, sinut kohtasin...,
tulit luokseni...,
levitit linnunlaulun
hiljaisuuden ylle...
...helkkyvät,
suloiset soinnut...,
toit kevään, sulattamaan
vuoripurojen jään...
käsittämättömän pitkä...,
ja kenkäni kuluneet puhki
jo kauan sitten...
...kun kuljin...,
hiljaisuuden siltaa...,
hitaasti, pienin,
varovaisin askelin...
...kunnes, sinut kohtasin...,
tulit luokseni...,
levitit linnunlaulun
hiljaisuuden ylle...
...helkkyvät,
suloiset soinnut...,
toit kevään, sulattamaan
vuoripurojen jään...
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta sen tunnetta häiritsi kovasti nuo pilkut.
Toimisi paremmin ilman niitä.
mielipiteestä, mutta pilkuilla on oma
merkityksensä. Eivät ne ole vain
koristeena tai rivin täytteenä.
Runo on erilainen ilman niitä.
Ne kuuluvat omaan "hidastettuun ja
mietiskelevään tyyliini", jota käytän
tietynlaisissa runoissa.
Asia ja selitys ok.
Tavallaan vaan tulee tietty tunne, kuin aliarvioisit runosi lukijaa. Lukija kyllä löytää lukiessaan tuon hidastetun ja mietiskelevän tunteen ilman pilkkujakin.
Mutta eihän tehdä tästä mitään "pilkkusotaa" kuitenkaan. :))
mie siulle suuttunut oo, en sotaankaan ryhdy.=)
Siksi toiseksi tarkoitukseni ei ole myöskään aliarvioida lukijaa, ei ole edes tullut mieleeni.
Senkin tiedän, että yksi tykkää yhdenlaisesta ja toinen toisenlaisesta tekstistä. Mitäpä jos vaihteen vuoksi siirtyisin ensi kerralla ajatusviivoihin!=)
ja takana - ne on Sinun käyntikorttisi ja sopii
runoihisi mielestäni.
Ensimmäinen säkeistö koskettaa, kaikki muu on
vain täydennystä parhaimmillaan - kauneimmillaan.
Upea !
...sie oot ymmärtäny miun pilkkuin...
Pilkut pehmentävät.Silloin kun huudan tai sanon
jotain painottaen asiaa, kirjoitan toiseen tyyliin.
Mutta tämä oli tunnelmaltaan ilmiselvä pilkkuruno, ei mahda mitään!
Kiitos!