tämä on (taas) tällainen päästä heitetty juttu, tai no, idea osittain vanha.. _Kommentoikaa!!!_
------
Hän tuli aina bussiin samalla pysäkillä kuin minäkin ja oli siellä odottamassa aina ennen minua. Minä en mennyt sillä joka päivä, joskus vain kerran viikossa, mutta hän oli siellä joka kerta. Hänellä oli bussikortti taskussaan - en koskaan ollut nähnyt hänen lompakkoaan - ja kuljettaja ei koskaan katsonut häntä silmiin. Hän istui yleensä jonnekin takapäähän, jos siellä vain oli tilaa, ja yleensä siellä oli, sillä se oli hiljainen vuoro. Hän ripusti pitkän, raskaan villakangastakkinsa verhojen päälle, jos seinässä oli koukku; jos ei ollut, hän asetteli sen mustan salkkunsa, ruudullisen kaulahuivinsa ja ostoskassiensa kanssa ikkunanpuoleiselle penkille. Sitten hän istui jalat ristissä käytävänpuoleiselle penkille, nosti ohutsankaiset silmälasit silmilleen ja veti laukustaan kannettavansa tai jonkun kirjan tai lehden. Aina hän teki jotain hyvin keskittyneesti ja levitti tavaransa niin, ettei kukaan vahingossakaan pyytänyt tulla hänen viereensä istumaan. Niin myös tänään.
----------
äh, anteeksi, nyt tämä jää kesken, en viitsi tuhotakaan kun näin "pitkälle" pääsin.. Kirjoitan tähän jatkoa myöhemmin. Mutta sanokaa nyt jo jos jotain sanottavaa on..!
------
Hän tuli aina bussiin samalla pysäkillä kuin minäkin ja oli siellä odottamassa aina ennen minua. Minä en mennyt sillä joka päivä, joskus vain kerran viikossa, mutta hän oli siellä joka kerta. Hänellä oli bussikortti taskussaan - en koskaan ollut nähnyt hänen lompakkoaan - ja kuljettaja ei koskaan katsonut häntä silmiin. Hän istui yleensä jonnekin takapäähän, jos siellä vain oli tilaa, ja yleensä siellä oli, sillä se oli hiljainen vuoro. Hän ripusti pitkän, raskaan villakangastakkinsa verhojen päälle, jos seinässä oli koukku; jos ei ollut, hän asetteli sen mustan salkkunsa, ruudullisen kaulahuivinsa ja ostoskassiensa kanssa ikkunanpuoleiselle penkille. Sitten hän istui jalat ristissä käytävänpuoleiselle penkille, nosti ohutsankaiset silmälasit silmilleen ja veti laukustaan kannettavansa tai jonkun kirjan tai lehden. Aina hän teki jotain hyvin keskittyneesti ja levitti tavaransa niin, ettei kukaan vahingossakaan pyytänyt tulla hänen viereensä istumaan. Niin myös tänään.
----------
äh, anteeksi, nyt tämä jää kesken, en viitsi tuhotakaan kun näin "pitkälle" pääsin.. Kirjoitan tähän jatkoa myöhemmin. Mutta sanokaa nyt jo jos jotain sanottavaa on..!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei näistä kappaleen pituisista oikein voi sanoa yhtään mitään järkevää, anteeksi vain.
Kirjoita jutut loppuun ensin - näytä vasta sitten.
ois kiva lukea se loppukin. =)