Ketjussa "äidit ne tykkää laitoksista". Vaikka otsikko ei vaikuta lupaavalle, sinne oli muodostunut kiva, eri kokemuksia ja näkökulmia vertaileva keskustelu, jossa toisten näkemyksiä ei yritetty lytätä - ainakin osassa ketjua.
Luulisin, että syy suurimpiin väärinkäsityksiin eri kirjoittajien kesken on siinä, että usein sijaisvanhemmat puhuvat juuri ns. perinteisin syin sijoitetuista lapsista ja heihin suhtautumisesta, kun täällä monet puhuvat syistä, jotka eivät jostain syystä saa tilaa julkisuudessa.
Kun itse kerroin sijoituksen alussa laitoksessa halustani tavata lasta joka päivä, siihen suhtauduttiin ivallisesti ja kommentti kuului: "Niinhän ne vanhemmat yleensä alussa sanovat, mutta kyllä me täällä olemme nähneet, miten siinä yleensä käy." Olin puulla päähän lyöty, koska sijoitusta edelsi pari kk kestänyt sairaalajakso, jolloin tapasin lasta tosiaan joka päivä. Lisäksi mukana olleet sosiaalityöntekijät sanoivat henkilökunnalle, että kotona ei ollut huostaanottoperusteita, joten tapaamisia ei tule rajoittaa.
Mutta kun silti jatkossa näin henkilökunnan kaikessa vanhempia väheksyvän, alentuvan ja ylimielisen asenteen, ymmärsin täysin, että monet vanhemmat luopuivat tapaamisista ajan mittaan. Ajattelen niin, että jos minä jaksoin muutenkin vaikeassa tilanteessa heidän väheksyntänsä, niin varmasti kaikki eivät jaksa. Ei siis aina ole ollenkaan kyse vain vanhempien haluttomuudesta lapsen tapaamiseen.
Ilmeisesti kaikilla pitkään alalla olleilla sijaishuollon edustajilla on vaikeuksia muuttaa asenteitaan eri perheisiin suhtautumisessa, koska julkisuudessa suuri osa nykyisistä huostaanottojen ja sijoitusten syistä jätetään pimentoon. Eivät kaikki sossutkaan ole pysyneet kehityksessä mukana, nähty on. Monet yrittävät huostaanottoa vaativan lähetteen saatuaan keksiä olemattomia syitä huostaanotolle kun eivät rohkene tehdä pelkästään ns. hoidollista sijoitusta.
Tilannetta ei auttanut yhtään myöhempi osastonjohtajan toteamus, kun lapsi olikin äkkiä kotiutumassa kesken suunnitellun kauden "Me olemme vuosia toimineet perinteisin lastenkotiperiaattein, että meidän on ollut vaikea muutta suhtautumistamme intensiivihoidon myötä, kun meille näköjään tuleekin perheitä, jotka ovat korkeintaan jonkinlaisen ohjauksen tai tuen tarpeessa."
Ei auttanut myönnytys enää siinä vaiheessa, kun lapseenkin suhtautuminen oli sitä luokkaa, että sossu joutui monesti ojentamaan henkilökuntaa. Jolla silläkään ei aina ollut sanottavaa vaikutusta... Emmekä olisi tarvinneet edes ohjausta, vaan lapsen oletettiin tarvitsevan psykiatrista hoitoa, mikä sekin osoittautui myöhemmin vääräksi oletukseksi.
Jos siis palstoilla toinen puhuu vaikeasti päihde- tai mielenterv.ongelmaisen perheen huostaanotosta ja toinen tilanteesta, jossa oli kyse vain "jonkinlaisen ohjauksen ja tuen tarpeesta", niin ihan varmasti erimielisyyksiin johtavia näkemyseroja ja väärinkäsityksiä syntyy.
Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että eriävät mielipiteet tulee esittää toisia kirjoittajia loukkaamatta, sehän on kielletty jo pelkästään Suomi24:n säännöissäkin.
Luulisin, että syy suurimpiin väärinkäsityksiin eri kirjoittajien kesken on siinä, että usein sijaisvanhemmat puhuvat juuri ns. perinteisin syin sijoitetuista lapsista ja heihin suhtautumisesta, kun täällä monet puhuvat syistä, jotka eivät jostain syystä saa tilaa julkisuudessa.
Kun itse kerroin sijoituksen alussa laitoksessa halustani tavata lasta joka päivä, siihen suhtauduttiin ivallisesti ja kommentti kuului: "Niinhän ne vanhemmat yleensä alussa sanovat, mutta kyllä me täällä olemme nähneet, miten siinä yleensä käy." Olin puulla päähän lyöty, koska sijoitusta edelsi pari kk kestänyt sairaalajakso, jolloin tapasin lasta tosiaan joka päivä. Lisäksi mukana olleet sosiaalityöntekijät sanoivat henkilökunnalle, että kotona ei ollut huostaanottoperusteita, joten tapaamisia ei tule rajoittaa.
Mutta kun silti jatkossa näin henkilökunnan kaikessa vanhempia väheksyvän, alentuvan ja ylimielisen asenteen, ymmärsin täysin, että monet vanhemmat luopuivat tapaamisista ajan mittaan. Ajattelen niin, että jos minä jaksoin muutenkin vaikeassa tilanteessa heidän väheksyntänsä, niin varmasti kaikki eivät jaksa. Ei siis aina ole ollenkaan kyse vain vanhempien haluttomuudesta lapsen tapaamiseen.
Ilmeisesti kaikilla pitkään alalla olleilla sijaishuollon edustajilla on vaikeuksia muuttaa asenteitaan eri perheisiin suhtautumisessa, koska julkisuudessa suuri osa nykyisistä huostaanottojen ja sijoitusten syistä jätetään pimentoon. Eivät kaikki sossutkaan ole pysyneet kehityksessä mukana, nähty on. Monet yrittävät huostaanottoa vaativan lähetteen saatuaan keksiä olemattomia syitä huostaanotolle kun eivät rohkene tehdä pelkästään ns. hoidollista sijoitusta.
Tilannetta ei auttanut yhtään myöhempi osastonjohtajan toteamus, kun lapsi olikin äkkiä kotiutumassa kesken suunnitellun kauden "Me olemme vuosia toimineet perinteisin lastenkotiperiaattein, että meidän on ollut vaikea muutta suhtautumistamme intensiivihoidon myötä, kun meille näköjään tuleekin perheitä, jotka ovat korkeintaan jonkinlaisen ohjauksen tai tuen tarpeessa."
Ei auttanut myönnytys enää siinä vaiheessa, kun lapseenkin suhtautuminen oli sitä luokkaa, että sossu joutui monesti ojentamaan henkilökuntaa. Jolla silläkään ei aina ollut sanottavaa vaikutusta... Emmekä olisi tarvinneet edes ohjausta, vaan lapsen oletettiin tarvitsevan psykiatrista hoitoa, mikä sekin osoittautui myöhemmin vääräksi oletukseksi.
Jos siis palstoilla toinen puhuu vaikeasti päihde- tai mielenterv.ongelmaisen perheen huostaanotosta ja toinen tilanteesta, jossa oli kyse vain "jonkinlaisen ohjauksen ja tuen tarpeesta", niin ihan varmasti erimielisyyksiin johtavia näkemyseroja ja väärinkäsityksiä syntyy.
Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että eriävät mielipiteet tulee esittää toisia kirjoittajia loukkaamatta, sehän on kielletty jo pelkästään Suomi24:n säännöissäkin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
on jyräävä. Heille perhe ei ole koskaan "valmis", heidän vanhemmille suunnattu terapia lähtee siitä, että he heittävät kysymyksiä ja arvailuja ilmaan ja sitten asiakasta tarkkaillaan ja tarkkaillaan, terapiaistunnot filmataan. He pitävät salaiset moniammatilliset Tiiminsä ilman asiakasta ja sitten seuraa muodollinen hoitoneuvottelu, jossa asiakkaalle kerrotaan mitä he tietävät. Eli hyvän hoidon takaamiseksi huostaa on jatkettava.
koskaan kuullut mitään hyvää sanottavaa. Hoitopaikka, jossa sitä luvattua hoitoa ei ole. Lapsia rangaistaan jatkuvasti esimerkiksi huonerangaistuksin. Ovet lasten huoneisiin ovat rikki. Lapset eivät kestä rangaistuksiaan.
...
Ongelman alkuvaiheessa ,eli lapsen sisään oton
ja tutkintavankeuden alussa.
Vanhemmat on rikoksesta epäiltyjä ja saavat ja
heidän halutaan tapaavan lapsia sekä sekä olevan tällä tavalla kuulusteltavina!
Kuulustelut ja epäiltynä olo jatkuu vaikka 18-vuotta.
Noin puolen vuoden jälkeen alkaa kellunta vaihe ,jolloin saatetaan tutkimukset lopettaa ja lapsi /lapset palauttaa.
Jos epäiltynä pito jatkuu alkaa hiillostus ja
systemaattinen oireiden tutkiminen ja erilaisten oletettujen sairauksilla pelailu oikeutta varten saatavien negatiivisten lausuntojen saamiseksi.
Vankeuden jatkuessa pidenpään pyritään vanhemmat
vierottamaan lapsista lapsen persoonan uudelleen muokkausta varten. Lapsen oma minä on jo tässä vaiheessa murrettu /lapsi on henkisesti tapettu!
Nyt väsytys taktiikka jatkuu vanhempia kohtaan kiusantekona puheli ja tapaamisten rajoituksena.
Lapsi kasvaa ja hän ei ole enään alkuperäisten vanhempien lapsi vaan klooni.
Lapsi kauppa on raakaa ja siinä on mukana kaikki viranomaistahot,osa tietoisesti ja osa lapsellisuuttaan.
tulin aika vakuuttuneeksi, että osa huostista on tarpeen; jos perhe on niin alkoholisoitunut, että ei pysty edes asumaan, on aiheellista ottaa lapset turvaan.
Omien kokemusteni ja käymieni keskustelujen perusteella minusta tuntuu, että sijaisperheisiin sijoitetaan lapsia, joilla kotiinpaluu mahdollisuudet ovat pienet, koska
vanhemmat eivät usein edes tapaa lapsiaan, vaikka tähän on mahdollisuus. Ja muut lapset sijoitetaan sitten laitoksiin ja perhekoteihin?????
Ehkäpä tämän takia sijareiden on vaikea uskoa, että on vähän toisenlaisiakin tapauksia? Ja kertovathan ne sekalaiset tilastotkin, että ainakin yli puolet huostavanhemmista eivät ole päihdeongelmaisia.
Kaikenkaikkiaan kiitän Inkeriä ja Amaliiaa antoisasta keskustelusta.
"Omien kokemusteni ja käymieni keskustelujen perusteella minusta tuntuu, että sijaisperheisiin sijoitetaan lapsia, joilla kotiinpaluu mahdollisuudet ovat pienet, koska
vanhemmat eivät usein edes tapaa lapsiaan, vaikka tähän on mahdollisuus. Ja muut lapset sijoitetaan sitten laitoksiin ja perhekoteihin????? "
Minun lapseni olivat sijoitettuna sijaisperheeseen 400 kilometrin päähän, ja KYLLÄ kaikilla tavoin pyrittiin siihen, etten tapaisi lapsiani! Jopa lapsille kuiskuteltiin, etten välitä heistä. Ja minulle sanottiin palaverissa, lapsesi eivät edes välitä minusta. - No, perhehoidon sossu sanoi tälle huostaanottaneelle sossulle suoraan, että "Älä valehtele I..a, sillä tiedät kuinka tytöt ikävöivät äitiään!".
Eräässä palaverissa huostaanoton alkuaikoina - palaverissa oli läsnä huostaanoton tehnyt sossu ja hänen silloinen esimiehensä, LASTENVALVOJA - kun kerroin, että mitä tytöt ovat kirjoittaneet ja kuinka he kokevat saamansa huonon kohtelun sijaisperheessä, niin tämä esimies, LASTENVALVOJA, sanoi, että vuoden päästä tytöt ovat jo unohtaneet minut!
Tämä siitä sijaisperheeseen tuetusta vanhempien ja lasten välisestä suhteesta!
(Aikaa on jo enemmän kuin kymmenen vuotta, mutta onko käytäntö muuttunut vieläkään.!!!!!)
on niin eritasoisia ja erilaisia.
Toivoisin, että kun uusi laki laitosten valvonnasta tulenee voimaan ensi vuoden alussa, tämä laki koskisi myös lastensuojelulaitoksia. Ja, että valvonta olisi myös tarpeeksi tiukkaa.
Nykylakihan ei enää salli lasten sijoittamista kovin kauas vanhemmistaan. Minun on vaikea puhua sijaisperheistä, koska en niitä olosuhteita itse henkilökohtaiseti tunne. Aika moni täällä kuitenkin kertoo kokemuksistaan, joissa näitä lapsen ja vanhemman tapaamisia on todella vähän. Eri sijaisperheissä on sitten varmaan eri käytännöt. Onhan meitä ihmisiä moneksi, niin sitten on sijais- ja bioperheitäkin.
vanhemmista riippumattomia syitä.
Ensinnäkin heitä nöyryytetään, lapsi viedään tuntemattomaan paikkaan, eikä kukaan tule koskaan kertomaan, mihin lapsi on viety, ellei äiti ole niin vahva, että lähtee väkisin asiaa kysymään viranomaisilta, jotka eivät halua kertoa, jos kerrotaan on kuitenkin tapaamisrajoitukset, tahallinen vieroittaminen, joka aiheuttaa epätoivoa, lapset on sijoitettu liian kauas, jotta heidän luokse pääsisi, äidit vaistoavat tai näkevät sijaisperheen halun ottaa hänen lapsensa ikiomakseen ja koska sijaisperheelle on annettu myös valta siihen, niin äiti lannistuu. Koko yhteiskunta tuntuu haluavan äidin luopuvan lapsestaan, äidille valehdellaan, äidin asioista valehdellaan, ei vahvinkaan äiti sellaista painostusta kestä. Vanhemmalta salataan ja pimitetään lasta ja sijoitusta koskevaa tietoa, vanhempi pelataan ulos, vanhempi ei tiedä mitä häneltä tänään tai huomenna odotetaan, hän on kuin Guantanamon vanki. Paljon vielä muitakin syitä.
tuskinpa sossut tai sijarit lapsillenne syytää tuollaisia asioita!
Oma mielikuvituksenne laukkaa ja kovaa vauhtia, ja miksiköhän se syyttää teitä?
Kukaan ei valehtele turhaa syyttä teille!
Syynne löytyy ja tasan tarkkaan just itsestänne, katsoitteko peiliin eilen? Tänään?
Miettikääpäs tekojanne, mielipiteitänne, lapsianne, mitä tapahtui heidän eli lapsienne kanssa eilen, tänään????
Olitteko yhdessä vai mis
sä he lapset olivat ku itse olitte muualla??
Ai miks äideille valehdellaan??
Mitä sinä äiti teit silloin kun susta valehdeltiin, ja keneelle valehdeltiin ja mitä???
missäs lapsesi oli silloin????
Ei ole edellinen arvostelija nyt ihan ajan tasalla kirjoituksessaan.
Tässä ketjussa on aivan asiallisesti pohdittu tapaamisrajoituksia monelta kannalta ja mietitty syitä siihen, miksi myös AIHEETTOMIA tapaamisrajoituksia laitetaan.
Jos edellinen väittää, että niitä ei muka ole, niin et tiedä, mistä puhut. Mitä hyötyä luulet olevan tuollaisesta ivallisesta kirjoituksestasi. Vilkaisepa uudelleen Suomi24:n sääntöjä, ennen kuin lisää loukkaat ihmisiä, joiden asioista et tiedä yhtään mitään.
että lapsen olinpaikkaa ei kerrota?
Olen kuullut tästä vain omalta vanhemmalta sukulaiseltani, joka minua varoitteli ja kehotti olemaan kiltti sosssuille ja sijaishuollolle.
Olen ollut siinä käsityksessä, että jos lapsen olinpaikkaa ei kerrota vanhemmille, on jo kyseessä rikollinen toiminta vanhempien taholta. Sitten voi vielä tosin ihmetellä, että onko se rikollinen toiminta todistettu. Ei lastensuojelulaki ainakaan tunne tuonlaista, että olinpaikkaa ei kerrottaisi.
...omassa elämässä, niin varmasti on sellainen helvetti maan päällä, että ilo on kovin kaukana. -Ja totewutuuko laki muunkaanlaisissa vääryyksissä?
Lannistettu vanhempi ei varmasti jaksa kovin kauaa "taistella"!
voin vain kuvitella tunteita tuossa tapauksessa. Maanpäällistä h-ttiä tässä on itsekin joutunut kokemaan, kun on ollut tapaamisoikeuden rajoitus. Se on saanut minut ainakin ihan pois tolaltani ja elämänhallinta on kärsinyt pahasti.
Tapaatko edes sossua ja mitä perusteita hän moiselle toiminnalle esittää?
Jo pelkkä huosta lannistaa meidät kaikki, saati sitten, että ei tiedä lapsen olinpaikkaa. Mutta sieltä lannistuksen aallonpohjalta ei ole muuta reittiä eteenpäin, kuin ylöspäin ja taisteluun, kunhan pahimmat hetket on vähän takanapäin.
Oletko yrittänyt lakimiehen kanssa saada selvyyttä asiaan?
Huosta-asioissa on laki, mutta sen noudattaminen on sitä sun tätä. Kirjoittamat lait säätelevät tätä huostatoimintaa ja niistä ei ota kukaan selvää.
yleensä vanhemmat luopuvat jo paljon aikaisemmassa vaiheessa", näin sanoi aikoinaan perhehoidon JOHTAVA sosiaalityöntekijä (Espoossa) minulle, kun taistelin monta vuotta saadakseni edes paremmat olosuhteet lapsilleni.
!!!!!!!!!!!!!!!
Eivät useimmat äidit vaan pysty luopumaan lapsistaan. Eikä luontoäiti varmaan ole näin tarkoittanutkaan, kun teki ädin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen.
Tuo sossu olisi jo saanut potkut, jos hän työskentelisi millä muulla alalla tahansa. Lastensuojelussa näyttää kaikki olevan sallittua, ihan mitä tahansa voidaan perheille tehdä ja sanoa. Viidankon lait ovat voimassa Suomen lastensuojelussa. Pelkkää silmänlumetta väliin tuo koko lastensuojelulaki.
kaiki sijarit kuorossa valitti, etteivät äidit osaa päästää irti lapsistaan (=lopeta yhteydenottoyrityksiään) ja jos joku äiti siellä valitti, ettei halua niin tehdä, niin hänet ankarasti syyllistettiin siitä, että hän vahingoittaa lastaan, ellei anna lapsensa unohtaa äitiään. Lapsen on kuulemma mahdollista jatkaa elämää eteenpäin vain unohtamalla oikean äitinsä. Huostaanotot siis perustuivat siihen, että lapsi vieroitetaan, äiti eristetään lapsesta lopullisesti ja sijaishoito saa siten ikioman lapsen. Siksi olen ihmetellyt, miten täällä nykyisin syyllistetään äitejä, jotka eivät (yhtäkkiä ilmoituksen saatuaan) kuulemma ala elättää rahallisesti sosiaalihuollosta poissylkäistyä 18-vuotiasta lastaan. Lapsihan on ollut sijaishuollon lapsi vuosia, ehkä koko lapsuutensa, hänet on riistetty äidiltä, hän muistuttaa sijaisvanhempiaan eikä tunne omaa vanhempaansa, äiti on vuosien myötä eheytynyt (toivottavasti) pahimmasta traumasta maailmassa eli lapsen elävältä menettämisestä, miten kukaan voi olla niin julma, että alkaa vaatia äidintunteiden palautusta loppuunriistetyltä äidiltä.
vai mikä se hienosti oli!
salattiin mihin lapsi vietiin, kun selaat blogia vähän taaemmaksi lapsen nappaamisen alkuhetkille, toivottavasti kirjoittaja ei pahastu, että blogiosoitteen tähän laitan:
http://kaisaruokamo.blogspot.com
suvaitse tuota menettelyä, vaan lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa on tuettava.
En ole vielä sellaista aihetta tavannut, josta kaikki sijarit olisivat samaa mieltä. Ja olen varma, että se ei varmasti olisi tuo mainitsemasi, että sijaripalstalla kaikki sijarit vaativat äitejä päästämään lapsistaan irti. En usko. Linkki tuohon keskusteluun olisi kiva, vaikka kuinka olisi vuoden tai parin takaa. Vaikka kuinka on julma aihe, niin minusta tuo on asiaton syytös "kaikkia" sijareita kohtaan.
Vanhoja muistellen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&posting=22000000015834048
En minä ainakaan.
Siis missä tuossa linkissä kaiki sijarit kuorossa valitti, etteivät äidit osaa päästää irti lapsistaan? Minusta lähinnä sitä tavallista jankutusta siitä kuka saa kirjoittaa, mitä ja missä.
Ja vaikka elämässä mitä ikävää onkin tapahtunut, katkeruus ja kauna polttavat altaan sen pienen kauniin, jota löytyy jokaisen elämästä, kun vähän etsii ja antaa mahdollisuuden. Ihan ystävällisesti, Inkeri
"Ja vaikka elämässä mitä ikävää onkin tapahtunut, katkeruus ja kauna polttavat altaan sen pienen kauniin, jota löytyy jokaisen elämästä, kun vähän etsii ja antaa mahdollisuuden. Ihan ystävällisesti, Inkeri"
Mutta, mutta....
Kun taisteluni lapsistani on jatkunut tähän päivään asti, oikeammin viime viikkoon!
Ja nyt todistettavasti olen voinut kirjoittaa ihan eduskuntaa myöten (tähän en nimiä laita, muuta kuin käytän esimerkkinä vertauksen - minullehan on huudettu täällä palstoilla, että olen alkoholisti, joka olen juonut lapseni aivot -)
Aihe Lastenneurologi XXXXX YYYYYYY: ÄLÄ JATKA VALETTA!
Viesti
Sain lausuntonne, jossa on pelkkää valetta: Kyseessä siis 7-vuoden ikäinen poika, jota on seurattu Jorvin lastenneurologialla 9/02 alkaen (7 kk iästä raskaudenaikaisen alkoholialtistuksen vuoksi).
Ensinnäkin TODISTA, että lapseni on altistunut alkoholille! Todista se!
Lapseni laskee yhteen- ja vähennyslaskuja ilman mitään apuvälineitä. Lapseni pyöräilee ilman apurattaita - moni aikuinen ei pyöräile ollenkaan -; lapseni ui - moni aikuinen ei edes ui, puhe on viiveistä, moni aikuinen ei osaa ollenkaan Suomen kieltä!;
Te olette halunneet nähdä lapseni alkoholille altistuneena. Kun ulkoisia merkkejä ei löydy; pieni pää, pienet aivot; hentoinen ruumiinrakenne jne, keksimällä keksitte ja pengotte lapsesta puutteena asioita, joihin ei edes moni aikuinen kykene.
Kuinka ketterä esim. Paavo Lipponen on ollut pukeutumisessaan tai liikkumisessaan lapsena? Tai nyt aikuisena? Ettekö osaa ottaa huomioon lapsen ruumiinrakennetta: iso kokoinen on kömpelömpi ja hitaampi kuin pieni kokoinen! Onkohan Paavo Lipposen äiti juonut odottaessaan Paavo Lipposta?, kysyn vaan!
Onko Paavo Lipposella F83 monimuotoinen kehityshäiriö (vuorovaikutuksen pulmat), kuten olette kirjoittanut lapsellani olevan. Hänhän jyräsi suurella olemuksellaan ja peloittelulla monet hiljaiseksi!
Mutta ennen kaikkea: todista, että olen juonut alkoholia odottaessani nyt 7-vuotiasta todella isokokoista lasta. Herää kysymys, kuinka PIENEN (nimi muutettu) päiväkodin lasten äidit ovat juoneet alkoholia. Siellä kun on todella vaikeavammaisia: jopa liikuntakyvyttömiä lapsia. Kuin oikani luokalla on joitain lapsia, joiden äitien voi olettaa juoneen alkoholia raskauden aikana. Poikani sentään on terve lapsi vaikka onkin isokokoinen - perintötekijät, astmaattinen, myös perintötekijät ja ehkä hieman dysfasiaa, perintötekijät!"
Osaan kyllä kuvitella miten vaikeaa on tapella ylivoimaiselta tuntuvaa vastustajaa vastaan. En ole joutunut käymään samanlaista taistelua kuin sinä, mutta olen joutunut taistelemaan yhden lapseni terveydestä, vaatimaan toiselle hoitoa ja tukea, jota hän tarvitsee, ja muistan vieläkin sen toivottomuuden ja avuttomuuden tunteen ja tuskan.
Mutta jos joskus voisit lieventää kaunaa ja muistaa, että lapsesi on kuitenkin edelleen lähelläsi. Tarkoitan sitä, että tiedät missä hän on ja pääset seuraamaan ja osallistumaan hänen elämäänsä tavalla tai toisella. En tunne tarinaasi lähemmin, mutta toivottavasti saat asian järjestykseen.
kuin toinen nyt aikuinen 8-vuotiaana huostaanotettu tyttöni, jolla on pieni tyttö. Toinen, vanhempi, kuin myös aikoinaan huostaanotettu tyttö on Vaasassa kauppakorkeassa opiskelemassa ja tulee ainakin kesäksi tänne, siskoni luokse asumaan ja töihin.
Minä olen töissä, toivottavasti lama ei pure, ja alan maksaa opintolainaa, joka jäi kontolleni, kun lapseni otettiin turhaan huostaan opiskeluni päätyttyä vuonna 1997, mikä masensi ja musersi minut kokonaan.
Olen alalla, jota ei kauheasti mielletä naisten alaksi ja joka ei vastaa ollenkaan sitä alaa, johon opiskelin 4-vuotta - 1993-1997 - ja johon otin opintolainan.
Kiitos hyvän sosiaalityöntekijän, eri kuitenkin kuin nuorimmaiseni lapsen lastensuojelun hyvä sosiaalityöntekijä - hänkin todella hyvä - hän tuki taloudellisesti minua syksyllä, että sain ajoluvan ja siten pääsin taksinkuljettajaksi!
Sain todistuksen - ja myönsin oikeaksi -:
Aihe Lastenneurologi xxxxx yyyyy: Entäs Tasavallan Presidentti Tarja Halosen r-vika?
Viesti Kiitos vastauksestanne, jonka sain postissa ja joka liittyi sähköpostiin, jossa pyysin yyyyy xxxxxx:ää todistamaan, että olen juonut alkoholia odottaessani nyt 7-vuotiasta, isokokoista poikaani.
Ennen kuin menen tähän vastaukseenne ja annan vastineeni, niin kerron, kuinka olen kauhuissani, sillä mitä, jos olisin joulukuussa 2006, jolloin poikani oli viikon mittaisella tutkimusjaksolla Jorvissa, antanut kirjoittaa hänelle kehitysvammaisen paperit, kuten minulle silloin sanottiin poikani olevan. Osastojakso oli 11. - 14.12.2006. Lastani tutkivat silloin neuropsykologian erikoispsykologi aaaa bbbbbbb, logopedian opiskelija cccc ddddddd, puheterapeutti eeeee fffff mm. (Muita papereita ja nimiä en nyt löydä). Silloinhan hänelle suositeltiin pidennettyä oppivelvollisuutta, jota hän ei saanut eikä ole tarvinnut.
Opetusvirastosta lähetettiin vuosi sitten paperit, jossa kerrottiin pojallani olevan lievän tai keskivaikean kehitysvamman (Paperi ei nyt löydy, joten muistelen, että noin oli.)
Myönnän, että olen ollut HAL-projektissa heti, kun sain tietää raskaudestani ja minua uhkailtiin syntyvän lapseni huostaanotolla, jos en suostu tähän HAL-projektiin. Mikä ei sinänsä ollut paha ollenkaan. Vaan pahana pidän sitä, kuinka lapsi leimataan, tutkitaan suurennuslasilla; onko poimuja pepussa, silmissä vai niskassa, sanooko r:n oikein ja s:n väärin. Ja ennen kaikkea mitä papereihin kirjoitetaan, joka voi johtaa todella huostaanottoihin, josta Espoo onkin tullut erittäin tunnetuksi ympäri maata jo 90-luvulta lähtien. (Viimeksi jossain Seiskassa pari vikkoa sitten on ollut tuore juttu Espoosta, jossa on lapsia uhkailtu huostaanotolla, kun vanhemmat ovat menneet sosiaalitoimistoon kysymään toimeentulotukea, kun ovat jääneet työttömiksi.)
Onnekseni minulla on ollut hyviä sosiaalityöntekijöitä: Ritva Koivunen, joka tuellaan auttoi minut nykyiseen ammattiini ja Pirjo Vainio, joka tuellaan ja kannustuksellaan on auttanut minut jaksamaan. Hän on ollut aina sitä mieltä, että jokainen lapsi kehittyy eri tavalla ja eri aikana.
Palatakseni Teiltä saamaani vastaukseen (kokonaan en sitä kirjoita, sillä ei nyt ole mitään merkitystä, mutta tämä.)
"yyyyy xxxxxx:n teksti perustuu lastenneurologi ggggg hhhhhhh:n teksiin 26.9.02, jolloin ggggg hhhhhhh on merkinnyt "seurannan syy HAL-seuranta". Graviditeetin aikaista alkoholin käyttöä ollut reilustikin heinäkuulle 2001., jolloin äiti sai tietää olevan raskaana", elokuussa ja syyskuussa ollut muutaman alkoholin käytön kerta, sen jälkeen pystynyt olemaan käyttämättä kertomansa mukaan".
Vastineeni: Muistaakseni otin REILUSTI alkoholia juhannuksen jälkeen, jolloin olin Virossa. Join olutta ja Metsämaasikajuomaa, joka oli hyvää. Heinäkuun alussa otin yhtenä viikonloppuna, jolloin oksensin ja epäilykseni raskaudesta alkoivat. Silloin otin reilusti. Mitä myöhemmin otin, olen reilusti kertonut, ja ei voida puhua reilusta alkoholin ottamisesta. Kaikki olen rehellisesti kertonut.
HAL-projekti on todella hyvä, ja se pitäisi ottaa käytöön jokaiselle raskaana olevalle äidille ja tulevalle isälle. MUTTA: mitä papereihin kirjoitetaan, se täytyy olla myös totuudenmukaista eikä lapsia leimaavaksi kehitysvammaisiksi tai FAS-/FAE-lapsiksi, jos lapset eivät sitä todella ole.
Mitä tulee tuohon REILUUN alkoholin käyttööni: otin REILUSTI alkoholia muutama viikko sitten kotonani yhtenä iltana ja sitä ennen otin REILUSTI alkoholia viime juhannuksena jälleen kotonani yhtenä iltana!"
Henkilöiden nimet on muutettu!
teidän palstalta juttua sijariksi haluavalta. Hän halusi pitää aikanaan saamansa lapsen aina 18-vuotiaaksi asti. Kaikki sijarit vastustivat sitä ja kirjoitin sinne myös oman kannanottoni, että laki ei salli näitä pitkäaikaisia sijoituksia etukäteen sovittaviksi.
Eli, että ilmeisesti sijaripalstalla kirjoittelevat ovat niitä sijareita, jotka huomioivat myös lapsen omat vanhemmat ja että lapsi voi päästä takaisin omaan kotiinsa jo ennen täysi-ikäisyyttään.
Mutta kaikki sijarit eivät kirjoita tuolla palstalla. On siellä mielipiteitä myös siitä, että "tuo lapsi ei tule koskaan palaamaan kotiinsa". Tämä asiahan olisi sossun päätettävä, eikä sijarin.
Tuossa keskustelussa kerroin siitä, miten meillä sossu totteli kaikissa asioissa laitonksen henkilökunnan kantoja. Hän ei tehnyt päätöksiä itse, vaan antoi sijaishuollon tehdä nämä puolestaan.
Saman on todennut omassa työssään Amalia(sijaisvanhempi):
"joo, tuon
Kirjoittanut: amalia 13.3.2009 klo 15.37
saman olen itsekin kokenut, useampaankin kertaan, että sossu on aivan altavastaajan asemassa, kun laitosten henkilökunnat määräävät asukeistaan.
Meillä tämä on tullut esiin, kun olemme neuvotelleet lasten muuttamisesta meille.
Mitä helpompi lapsi, sitä kovemmin pitävät kiinni.
Aivan uskomattomia selityksiä on saanut kuulla.
Mulle yks sossu kertoi, että hänellä oli tapaus missä laitos piti niin kiinni lapsesta, että neljä vuotta oli siinä vaiheessa jo mennyt sopeuttamista sij.perheeseen. Ei vieläkään ollut laitoksen mielestä valmis, en tiedä miten homma jatkui, päätyikö koskaan lopulta perheeseen vai ei, mutta sossu sanoi, ettei mahda asialle mitään.
Laitos pmpotti sekä sij.perhettä, että sossua ja eniten tietty lasta ja luonnollisesti ajatellen vain ja ainoastaan lapsen parasta.
Kyllä näitä uskomattomia tarinoita mahtuu."