Mitä mieltä olette Emili nimestä? Kysyn kun en sitä ole täällä nähnyt ja tunnen yhden pienen Emili tytön. Itse alkuun hiukan kuuntelin, että eikö tosiaan nimen lopussa ole a:ta. Nyt olen siihen tottunut ja se tuntuu kutsuma nimenä Emiliaa näpsäkämmltä.
ja onhan Emmerdalessakin Emily. Hyväntahtoinen, nappakka luontoinen tyttö, vaikka ei tuossa sarjassa maailman suurinta kaunotarta esitä, niinmeikattuna varmaankin laatuun käypä. Jossain kirjoissa muistan myös sankarittarena olleen Emilyn.
ja onhan Emmerdalessakin Emily. Hyväntahtoinen, nappakka luontoinen tyttö, vaikka ei tuossa sarjassa maailman suurinta kaunotarta esitä, niinmeikattuna varmaankin laatuun käypä. Jossain kirjoissa muistan myös sankarittarena olleen Emilyn.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Laitoin viestin väärälle palstalle!!!!
Hyvä juttu tuo oli,
sitäpaitsi nimenä ihan mukiinmenevä. :))
Minun "lapsenlapseni" on sillä a-versiolla,
kaunis nimi sekin. :))
Olen antanut yhdelle lapsistani
yhdysnimen viivalla
ja vasta nyt parikymppisenä alkaa hyväksyä
nimensä. Tärkeä asia tuo nimiasia. ;)
Nimi asia on tärkeä.
Olen aina ollut kiinnostunut kaikista nimistä ja niiden alkuperistä: etu-, suku-, paikannimistä ym. Sukututkimuskin kiinnostaa. Netin kautta nykyisin pystyy saamaan paljon selville ja sukuseurat tekevät paljon selvityksiä, joten omaa vaivaa säästyy.
Omille lapsilleni olen antanut tavalliset nimet, joitten suurin buumi oli noin kymmenen vuotta ennen heitä. Hyvin ollaan oltu puolin ja toisin tyytyväisiä, ei heitä muiksi voisi kuvitellakaan.
Itse olin hassu kuopus. Alle kouluikäisenä olin tuiki tietämätön, että mulla on samassa ikä luokassa paljon kaimoja. Kerran panin ison siskon lukemaan allakan nimiä, että miksi haluaisin vaihtaa nimeni. Ei sieltä löytynyt kuin Ruusu :DDD Kieloa pikkuisen harkitsin.Sen päivän aikana unohdin jo Ruusunkin ja siitä lähtien olen ollut tyytyväinen.
Niin kaikki tuo touhu, koska halusin, että mulla on kaimoja! Hölmösti olisi käynyt, Ruusulla ei olisi kaimoja ollut ollenkaan.
Ensimmäiselle tyttärelle annoin lyhyen nimen,
en kunnioittanut suvun yhtä nimeä ollenkaan,
annoin oman mieleni mukaan.
Sen verran joustin, että tytön toinen nimi on
Johanna, kun suvussa menee Johannes. Hih ;)
Toiselle tuli se viiva-nimi,
siinä on mukana suvussa kulkeva nimi,
kylläkin ilman loppu aata.
Ja kolmannelle sitten se perintönimi tuli,
mutta alkuun, niin että nimi jatkuu.
Kaikki ovat nykyään tyytyväisiä. :))
Olen itsekin viivalla, mutta en käytä sitä. ;)
Meillä valmistui suvun kroniikka syksyllä.
Olen ahminut tuhat sivuista kirjaa aina
joutohetkinäni. Upeaa luettavaa.
Ja mukavaa tuleville polville myös. :))
*Uukuniemeltä kotoisin alun alkaen* :))
Onpa todella ihana tuollainen kronikka. Maailma on muuttunut jo meidän elin aikana, saatikka sitten sukupolvien vaihtuessa.
Mulla on oman sukuni kanta-isä pappi. Olen kolmattatoista polvea hänen jälkeläisiään. Puutteen kanssa oli papilla taistelemista, kun melkein kymmenpäisen lapsilaumansa kanssa tuli erääseen pohjois-savolaiseen kaupunkiin perustamaan seurakuntaa. Sisukaskin oli, jotain lie sieltäin periytynyt.
Ulkoisesti sukukokouksissa huomaa, miten samoja tunnusmerkkejä ulkonäössä on monia. Esim. nenän muodot ja meidän suvun miehet , jos kaljuuntuvat niin melko samalla tavalla tukka alkaa harventua.
Mulla on laajat suvut joka suuntaan. Lapsilla taas isänsä puolella melko olemattomat. Tällä meidän sukunimellä ei suomessa ole kuin 100. Lapsilla ei isänsä puolelta ole setiä, ei tätejä, ei ekaserkkuja, toisia vain pari ja kolmansia samoin.
Poika sanoikin mulle, kun vähän aikaa sitten täytin pyöreitä kymmeniä ja järjestin juhlat, että on hyvä, kun minun puoleltani on paljon sukulaisia.
Valtavasti näyttivät lapset nauttivan, kun tapasivat sellaisia sukulaisia, joita harvemmin näkevät. Ihan jo lasten takia olin onnellinen, että järjestin ne juhlat. Samalla voin antaa heille juurevuutta. Paljon onnea ja iloa saa aikaan, kun läheisille antaa siihen tilaisuuden.
Setäni sanoi lähtiessään, että onpa hänellä nyt hyvä olo, kun voi olla puolestani iloinen siitä miten kaikin puolin hyvä koti meillä on. Uskon, että sukulaiset eivät olleet osanneet kuvitellakaan, että tällaisen pesän olin itselleni ja lapsilleni saanut aikaan, vaikka sinnikkääksi ja vastuuntuntoiseksi minut tiesivät.
Lapsille todella antoisaa tavata sukuaan
ja näin tietää kuuluvansa jonnekin. :)
Meillä on pieni suku sekä minun,
että lasten isän puolelta.
Suomessa "meitä" ei ole montaakaan kymmentä,
mutta Uukuniemeltä löytyy enemmän.
Emme ole koskaan tavanneet koko suvun voimin,
harmi toisaalta.
Sukukokous oli juuri kesällä,
mutta se oli Venäjän puolella,
eikä meillä ollut mahdollisuutta osallistua.
Nuorin tyttö joskus sanoi,
että olisi ihana kutsua koko suku meille. :)
Pitää laittaa harkintaan. :))
Tuollaiset sukukokousten järkkääjät on yleensä niitä saamattomia pummeja. Ei ole omaa taloa, omasta kesämökistä puhumattakaan, nämä jutut ei ole rahasta kiinni, vaan, viitseliäisyydestä. Yleensä tuollaiset eivät viitsi mitään itse rakentaa, tuskinpa osaisivatkaan. Lapsia laitetaan vaan iso määrä, ja verotettavaa tuloa ei verokalenteriin asti taida olla kenellekään? Ja sitten ovat kateellisia, kun näkevät, että kunnon ihmiset lähtevät omalla autolla mökille, siitä on ollut kirjoituksia tällä palstalla.
Mukavaa Joulun odotusta :)
Sitä minäkin, totta joka sana, hyvä että vahvistit tiedot oikeiksi.
En voi sanoa kuin, että
"Taivaassa p...t tervataan!"
Ihanaa Joulua vaan kaikille niin köyhille kuin rikkaille!
"En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan,
ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan..."
Sen kun kaikki muistaisivat,
maailma olisi parempi paikka elää ja olla. :))
Tuntuu unohtuvan ihmisiltä,
kuten myös suvaitsevaisuus
ja lähimmäisenrakkaus.
Rakastetaan vain omaa perhettä,
sukua, ehkä ystäviä.
Raha, tavara, hyötyminen
ovat nykypäivän must.
Elämänkumppaniakin valitessa
mietitään, miten paljon
minä saan etua.
Erilaisuutta, köyhyyttä
ja rumuutta kavahdetaan.
Moniko suo ajatustakaan
köyhille ja vähäosaisille,
nälkäänäkeville ja sairaille?
Tuleeko Joulun sanoma
enää meille todeksi?
Joko nyt tavara-
röykkiöiden alle,
unohtuu Jeesus-lapsi,
hän jonka syntymäpäivää
Jouluna juhlimme?
Olen samaa mieltä muusta, paitsi, että suuri osa ihmisistä ei kykene enää rakastamaan muita kuin VAIN itseään.
Piinkova markkinatalous on lyönyt leimaa ja hintaa jokaiseen asiaan.
Onneksi kuitenkin on ihmisiä joiden sydämessä kukkii aito lähimmäisenrakkaus.
Narsismi on päivän juttu. Valitettavasti.
Noh, hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille!
Mitenkä itse toimit köyhien ja vähä-osaisten puolesta?
Paljonko olet lahjoittanut tänä vuonna hyväntekeväisyyteen?
Vai oletko se, joka haluaa ahnehtia kaiken itselle, tekosyynä se, että on köyhä? Paha ei anna paljostakaan...
Mulla on kyllä oma tilava asunto ja kesämökki plus muuta extraa omaisuutta päälle, eikä ex-miehen aviosuuksia vain aivan omalähtöista, jolla onneksi oli avioehtosopimuksen suoja.
Mutta pelkkä tavara ei tuo onnea koskaan, lapsille pitää antaa sisäisyyttä ja juuria.
Minusta on hassua, että jos itse ei tykkää suvustaan ja sen kanssa kokoontumisesta, niin miksi jotkut toiset eivät saisi. Sutä paitsi just eräät juhlat itse järjestäneenä tiedän, että ei ne ilmaiseksi tule ja koti pitää olla kunnossa ja tunnelman ylläpitäjäksi positiivisuutta elämää ja toisia ihmisiä kohtaan, siitä lähtee ilo ja onni.
Minulla on harrastuksenani
hyväntekeväisyys/avustustyö.
Joten voit varmasti päätellä,
että sitä sarkaa on riittänyt.
Olen vannonut ammattiin
valmistuessani valan
joka velvoittaa
minut toimimaan
kaikessa kärsivän
lähimmäisen hyväksi.
Ja tätä ammattia en
ole valinnut rahankiilto
silmissä, vaan silkasta
kutsumuksesta.
Ja valitettavasti,
minä vaikka olenkin
yh en ole köyhä,
minulla on lapseni,
rakkaimpani,
sekä paljon ystäviä
maailmalla joita
on ilo auttaa
-vuoden jokaisena
päivänä.
Vierailehan arvoisa Suoma
täällä useammin ja
tutustu tämän palstan
ihmisiin,
tulet yllättymään.
Maailmassa on vielä
paljon rakkautta ja
aitoa välittämistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000001300368
Vaan jotain ihan muuta,
rikkaus asuu sydämessä.
Kaiken maallisen voit
menettää, eikä
vakuutus korvaa.
Samalla haihtuvat
myös ystävät jotka
ovat hankitut väärin
perustein, hyötyä
ajatellen.
Hyvyys ja lempeys
rakkaus ja välittäminen
jos ne ovat todellista
säilyvät ne ikuisesti.
Jolla on sydämen ja sielun
rikkautta,
ei koskaan ole köyhä.
Lämpimät ajatukseni teille kaikille!
Mukavasti sattui tuo sukujuttu...minun lasteni isän suku kun on Uukuniemeltä lähtöisin myös.
Oma sukunimeni on suojattu, sukulaisia on etsitty ympäri Suomea, osa löytynytkin, osa vielä kateissa. Oli tullut niin kiire lähtö sieltä Kalevalan laulumailta, että osa sukulaisista joutui hukkaan. :(
Ihanaa kuitenkin, ettei ihmistä mitata taloissa ja tavaroissa. Arvot ovat jossain muualla.
Minun isäni isä oli sieltä kotoisin.
Isäni syntyi Sortavalassa.
Sukunimemme on muutettu kahdesti
ja nykyään käytössä oleva on aika harvinainen,
mutta ei kuitenkaan suojattu.
Kourallinen meitä enää on. :(
Vai Kalevalan laulumailta, hmm,
lauleletko usein? ;)
Meinaan muutakin kuin suihkussa, hih :)
Laulelen omaksi ilokseni ja toisten suureksi suruksi! :))))))))