Pohjoiskarjalainen poliisimies on saanut huomautuksen eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä. Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt katsoo päätöksessään, että poliisimies oli toiminut virheellisesti, kun hän päästi rikoksesta epäillyn pelkällä huomautuksella, vaikka asianomistaja olikin esittänyt epäilylle rangaistusvaatimuksen.
Tapaus liittyy viime kesänä tapahtuneisiin lapsen pahoinpitelyihin ja äidin niistä tekemiin rikosilmoituksiin.
Ensimmäisessä tapauksessa äiti oli kyläilemässä 4-vuotiaan poikansa naapurissa. Kyläpaikan isäntä hermostui leluja ja muita tavaroita heitelleeseen poikaan siinä määrin, että nosti tämän kainalosta ulos asunnosta ja jätti porrastasanteelle.
Äiti teki tapahtuneesta rikosilmoituksen ja kertoi poliisikuulusteluissa lisäksi, että kyläpaikan isäntä oli myös nipistänyt hänen poikaansa poskesta, kun poika oli vahingossa puraissut miehen omaa lasta poskesta.
Rikoksista epäilty myönsi teot. Nipistämistä hän puolusti sillä, että hän oli halunnut näyttää pojalle, miltä tuntuu, jos puraisee toista poskesta.
Asiaa tutkinut poliisimies kuitenkin päätti esitutkinnan ensinnäkin sillä perusteella, että lapsen kantamisessa ulos ei ole syytä epäillä rikosta. Toisaalta poskesta nipistämistä voitiin poliisimiehen mukaan pitää ilmeisen vähäisenä tekona. Hän antoi siitä epäillylle vain huomautuksen.
Lapsen äiti ei tyytynyt poliisin päätökseen, vaan kanteli siitä eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Lapsen ulos kantamisesta tehdystä ratkaisusta apulaisoikeusasiamies ei poliisimiestä huomauttanut. Huomautus tulikin nimenomaan nipistämisjutun esitutkinnan päättämisestä.
Myös poliisimiehen esimies ja paikallinen poliisipäällikkö sekä Itä-Suomen lääninhallituksen poliisiosasto totesivat oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa, että lievänä pahoinpitelynä tutkittu nipistäminen olisi pitänyt ”saattaa syyttäjän harkittavaksi” ja että pelkkä epäilylle annettu huomautus oli tässä tapauksessa riittämätön.
Tapaus liittyy viime kesänä tapahtuneisiin lapsen pahoinpitelyihin ja äidin niistä tekemiin rikosilmoituksiin.
Ensimmäisessä tapauksessa äiti oli kyläilemässä 4-vuotiaan poikansa naapurissa. Kyläpaikan isäntä hermostui leluja ja muita tavaroita heitelleeseen poikaan siinä määrin, että nosti tämän kainalosta ulos asunnosta ja jätti porrastasanteelle.
Äiti teki tapahtuneesta rikosilmoituksen ja kertoi poliisikuulusteluissa lisäksi, että kyläpaikan isäntä oli myös nipistänyt hänen poikaansa poskesta, kun poika oli vahingossa puraissut miehen omaa lasta poskesta.
Rikoksista epäilty myönsi teot. Nipistämistä hän puolusti sillä, että hän oli halunnut näyttää pojalle, miltä tuntuu, jos puraisee toista poskesta.
Asiaa tutkinut poliisimies kuitenkin päätti esitutkinnan ensinnäkin sillä perusteella, että lapsen kantamisessa ulos ei ole syytä epäillä rikosta. Toisaalta poskesta nipistämistä voitiin poliisimiehen mukaan pitää ilmeisen vähäisenä tekona. Hän antoi siitä epäillylle vain huomautuksen.
Lapsen äiti ei tyytynyt poliisin päätökseen, vaan kanteli siitä eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Lapsen ulos kantamisesta tehdystä ratkaisusta apulaisoikeusasiamies ei poliisimiestä huomauttanut. Huomautus tulikin nimenomaan nipistämisjutun esitutkinnan päättämisestä.
Myös poliisimiehen esimies ja paikallinen poliisipäällikkö sekä Itä-Suomen lääninhallituksen poliisiosasto totesivat oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa, että lievänä pahoinpitelynä tutkittu nipistäminen olisi pitänyt ”saattaa syyttäjän harkittavaksi” ja että pelkkä epäilylle annettu huomautus oli tässä tapauksessa riittämätön.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja vielä jotkut kehtaavat kitistä siitä, miten kaikki aina painetaan villasella ja hyväveliverkosto toimii.
Tässähän tämä nyt nähtiin poliisihallinnon todellinen meininki! Kaikki meistä tietää että tuollainen pikku nipistys lapsen poskeen ei todellakaan ole mitään pahoinpitelyä. Ei edes lievää sellaista paitsi kylmästi lain kirjainta kytättäessä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa on varmasti ollut äidin ja hoitosedän välillä keskinäistä skismaa, koska näin kärkkäästi on oikeutta penätty valittamalla noin pitkälle näin pienessä asiassa.
Uskallan väittää että kyseisen poliisimiehen esimiehetkin ovat hiljaa mielessään ajatelleet että "voi jeesus mitä mussutusta!", mutta virallisesti eivät voi tietenkään muuta mieltä asiassa olla...
Mielstäni oikeusasiamiehen lopputulema on siinäkin mielessä outo, että kyllähän poliisimies päätti tutkinnan rangaistuksen antamiseen juuri niin kuin äiti vaati. Suullinen huomautus on siinä mielessä ketku rangaistus, että siitä ei voi valittaa mihinkään. Se saa lain voiman heti, kun se on annettu ja jos katsot saneesi sen syyttömänä, niin ei auta. Suullisen huomautuksen saaneella ei ole mitään määräaikaa, jonka sisällä sitä pitää vastustaa...
ilmeisesti pitää aina käskeä äiti lapsineen pois pysyvästi, jos tämä ei osaa itse estää lapsia heittelemästä leluja ja muita tavaroita.
Ei ole kiva vieras, jos heiteltyjen tavaroiden määrä on iso ja muut vaarassa.
Toinen vaihtoehto on kärsiä hiljaa ja olla ikinä tapaamatta enää.
Täytyy ihmetellä, että missä on tutkinnanjohtajan ammattitaito? Oikeusasiamies toimi tietysti Eduskunnan säätämien lakien mukaisesti. Päivänselvää on, että jos asianomistaja vaatii rangaistusta, niin poliisi ei voi käyttää huomautusmenettelyä. Hyvänä esimerkkinä on vaikka näpistys. Vaikka se olisi kuinka vähäinen, niin asianomistajan rangaistusvaatimus vie jutun käräjille, ellei sitten asianomistaja suostu rv-menettelyyn, tai vähintäin syyttäjän ratkaistavaksi.
asian etenemistä syyttäjälle tai käräjille.
Mistä moinen väärä tieto jota täällä levität?
Sinulla näyttää olevan lukihäiriö. Edellisessähän selvästi luki, että ellei asianomistaja suostu rv-menettelyyn.
Jos asianomistaja tällaiseen suostuu, niin poliisin on pakko antaa rv, tai pistää pöytäkirja syyttäjälle. Huomautusmenettelyä ei voi käyttää, jos on rangaistusvaade pohjalla.
Juuri tästä oli kysymys, kun poliisi sai oikeusasiamieheltä pyyhkeitä.
Onkohan apulaisoikeusasiamiehellä (Jukka Lindsted) itsellä lapsia ? Miten tilanteessa olisi pitänyt rikoksesta epäillyn toimia ko. tapauksessa ?
Ei ihme ettei poliisimiehet pysty yksin järjestystä pitämään koulujen oppitunneilla.
Vaikka kuinka haluaisin mollata pohjoiskarjalalaista
poliisimiestä ja hänen toimintaansa niin luonto EI salli sitä tekemän.
Häh, nythän ei ole kyse siitä millä lailla rikoksesta epäillyn olisi pitänyt toimia, vaan millä lailla poliisin olisi pitänyt päättää juttu.
Luulisi nyt jokaisen tutkinnanjohtajan sen tietävän, että asianomistajan rangaistusvaade syrjäyttää poliisin huomautusoikeuden, kuten apulaisoikeusasiamies on todennut.
Jos juttu on tutkittu suppeana, jolloin tutkija on sen voinut itse päättää, olisi tutkinnanjohtajan kuitenkin pitänyt tsekata sekin päätös ja korjata virheellinen ratkaisu.
Heh, ei tälläisissä tapauksissa käytetä nimikettä tutkinnanjohtaja. Joku konstaapeli tai komisario tutkii ilmoituksen ja päättää toimenpiteistä.
Älä nyt naurata.
Jos juttu kirjataan R-ilmoituksena, niin siihen tulee tutkijan lisäksi aina myös tutkinnanjohtajan nimi, poisluettuna suppeat.
Tietysti riippuu ´talon´ tavoista, kuka kaikki ilmoitukset viimekädessä tarkistaa ja määrää toimenpiteet, mutta ei virheellisiä päätöksiä saa päästää läpi, kun juttu päätetään.
Oikea tapa olisi ollut tehdä syyttäjälle rajoitusesitys ja hän olisi sitten päättänyt ettei tutkintaa suoriteta.
Byrokratialla pystyy hoitaa kaikkea.