Meni vuosia että noin 9 kertaa kymmenestä kun tein aloitteen vaimolle ei sopinut. Nekin kerrat kun sopi tuntui siltä että aviovelvollisuuksiaan vain hoitaa. Päätin että en enään anele vaan että hän saa tehdä aloitteen jos tarve tulee. Onhan niitä tullut, tosin aika harvakseen, koskaan en kieltäynyt vaan aina on saanut kun on halunnut. Mutta mutta... joku mättää kun ei ole tyytyväinen?
Mikä?
Mikä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
yhteys on katkennut, sori.
Tietenkin sinua keljuttaa,kun olet selvästi uhri,jolle osoitetaan laupiasta armoa,kun on itsellä siihen tarvetta.Samoin on laita niiden ystävien kanssa, jotka antavat itsensä tykö kun tarvitsevat apua,mutta muutoin lähes kulkevat tervehtimättä ohitse.
En siedä senkaltaisia ystäviä ja voin verrata tilanteeesi itseeni.
Kohdalla jälleen kerran olen tullut samaan tulokseen.
Mietin yks päivä puhelimen soidessa ja kun näin nimen että mitähän vailla tällä kertaa, ja tulihan sitä. En ollut kauaa roskiksena kun lopetin puhelun, kyllästynyt olen olemaan kaatopaikka jos ei silloin kun hyvin menee oteta yhteyttä, empä tule vastaamaan kun taas sama ihminen soittaa laitan äänettömälle.
Ja nitä "parinkympin" lainaajia en enää avusta.
Jos kaikki elämässä ostetaan luotolla ja sitten ollaan peeaa ruoan suhteen niin kärsiköön nälkää.
Itse en osta jos ei ole varaa, köyhyyden tiedän.
Ikinä en ole luottokorttia käyttänyt paitsi matkoilla missä menee luotolta automaattisesti.
Milloin silmistäsi loisti ihailun kirkas valo, kun katsoit vaimoosi? Milloin kiitit häntä, milloin kannustit, lohdutit, kuuntelit häntä? Milloin omasta aloitteestasi, ilman syytä, vain halasit, hyväilit, suutelit häntä? Paljonko osoitat huomiota, kysyt hänen tuntojaan, noin päivittäin, ja myös katsot silmiin?
ja kosketuksella. Täytyy sekin sanoa. Jotkut veivaa kuin pyykkilautaa, jonkun pieni hipaisu saa sähköistymään.
Ehkä teillä homma on sitä veivausta.
minkä nyt olet vienyt pois.
Kai se kismittää kun joutuu tyytymään tasa-arvoon.
kun on halunnut"
no...auttaisiko sitten jos vähän pitkittäisit
antamista....että se HALU KASVAIS.....?
kokeile...
mennä laidasta toiseen.
Sen pitäisi olla halua molemmin puolin, katseesta jo nähdä , sielussa tuntua.
Rakkautta, halua ja yhteistä elämää.
Sanot "ettet koskaan ole kieltäytynyt vaan aina on saanut kun on halunut" Kamala ajatus ja hirveä lause, onko saanut ihmisen joka itse haluaa.
Koko sun juttus piti miettimään taas, onneksi olen sinkku.
on oikein nappiin.
Ajattele mies50, jos pohdit puolisoasi kielteisellä asenteella koko ajan, se kertautuu etkä näe hänessä kohta mitään hyvää.
Pätee toisinpäin myös, kokeile...
miksi ihmiset on menneet naimisiin, jos ei rakkaudesta?
No silloin ennen mentiin kun oli "pakko" eli nainen tuli raskaaksi.
Sitten tähän päivään; miksi yhä pysytään liitossa jos ei ole yhteistä elämää ja yhteisiä intressejä. Tuhlataan omaa ja toisen aikaa.
Sen ymmärrän ja olen hieman kade ihmisille joilla elämä menee OK.
Jokaisella perheellä ja parilla on omat ongelmansa, mutta jos vuosia eletään epätyydyttävässä suhteessa sitä en ymmärrä.
Lapsetkaan ei minusta ole syy siihen.
Omat vanhempani erosivat kun olin 14 eikä se silloin ollut niin helppoa kuin nyt mutta kaikista meistä lapsista se oli hyvä.
Ei oe hyvää elää toimimattomassa perheessä.
Minä olen tyytyväinen sinkku mutta jos mies tulee vastaani jolla on samanlainen elämäntapa ja jos on sitä vipinää välillä niin se on menoa.
Naimisiin en kyllä enää ole menossa, hei miksi mennä naimisiin en tiedä miksi mennä naimisiin;
lauloi Tapani Perttu.
ei se että, mennään tässä keski-iässä naimisiin useimmat jo toisen tai kolmannenkin kerran...merkitse sitä että, tuo seksuaali ja rakkauselämä jotenkin sitä vaatisi;) syitä naimisiin menoon kun voi olla muitakin..sanotaan vaikka kauniisti näin, että kumpikin haluaa myös juridisesti taata toiselle jonkinlaisen taloudellisen turvan ja oikeudeun puuttua myös asioihin, silloin jos, vaikka toinen ei enää kykene...yllättävä puolison kuolema tai vakava sairaus...kaikki on juridisesti helpompaa kun ollaan avioliitossa..avoliitossa taas erikseen tuo kaikenkarvaiset sopimukset...nooh..ei se sitä rakkautta toiseen ainakaan vähennä, jos tietää, että toinen ottaa vastuun jos, ei itse enää pysty eikä jaksa...minusta on rakkautta tässä iässä ajatella myös sitä että, vanhenemme emme pysy ikuisesti toimintakykyisinä..emme kaikki. Meidän kohdallamme tunsimme suurta helpotustusta kumpikin kun avioidumme..taidamme olla peräti vanhollisia. Mutta, näin vain tunsimme. Sitä ennen lähes viisi vuotta olimme avoliitossa..joten mikään pika-avioliitto ei ollut kyllä meilläkään kyseessä..vaan kahden aikuisen vakaa sitoumus elää loppuelämä yhdessä...tuli mitä tuli...ja vitsi soikoon, on sitä sitten tullutkin;) tuvan täydeltä..mutta plussan puolella ollaan..;)
t.friidu
kuulut niihin joita "kadehdin", se on väärä sana mutt menköön tällä kertaa.
Puhun koko ajan toimimattomista suhteista joita myös tällä palstalla on pilvin pimein niin kun onneksi myös toimivia.
Jos on rakkautta kaikki on toisin mutta en tiedä menisinkö naimisiin silloinkaan.
Itse menin ensimmäistä ja kenties myös viimeistä kertaa 35 vuotiaana, uskoin että loppuelämän ollaan, toisin kävi. Meillä oli myös vakaa aikomus elää loppuelämä yhdessä.
Ikävä kyllä olen ehkä tullut kyyniseksi omien kokemusteni kautta.
Kun se että mennään naimisiin ei aina tarkoita, että elämä helpottaa ja on kaksi jakamassa.
Jotkut osaa laskelmoida asiat omalle puolelleen.
Toimivia suhteita ei ole kaikki.
mikään suhde täysin ongelmaton..tai läheskään täydellinen..en oikein sitä jaksa minäkään enää tässä iässä uskoa..ihmiset eivät vaan kaikkea kerro..mutta, enemmän minusta on kysymys siitä että, riittää tuota henkistä "sisua" selvittää ja mennä vaikeudet ehkä tässä iässä kumminkin paremmin läpi yhdessä, kun nuorempana. Jolloin halu olla riippumaton tuosta toisesta ihmisestä. Oli jotenkin elämän ja kuoleman kysymys. Vähän sillä asenteella että, minähän en muita tarvitse rinnalle, näin ainakin minulla. Vahva nainen kun aina olen ollut. Tässä iässä sitten ei halua niin helposti antaa kummallakaan heti ensimmäisten ristiriitojen ja vaikeuksien tullessa antaa periksi. Avioliiton haluaa säilyttää. Ja siten tuota parisuhdetta ei kovin pienistä jutuista halua kaataa..sitä joustoa ehkä kummallakin kasvannut jo enemmän...parhaassa tapauksessa. Edes vähän. Ihminen voi myös jotain oppia virheistään;) vaikka yllättäen vähän;) mutta kuitenkin.
Uskon että, kun oikean ihmisen löydät. Rinnallesi. Niin se epävarmuuskin poistuu..ja uskallat tehdä tuon päätöksen. Turvallisessa uudessa suhteessa ihmissuhteessa kun mennytkin tuntuu menneeltä. Ja menneisyyden murheet ja pettymykset tuntuvat kaukaiselta..vaikka ovat aina osa sinua..ja sinulle tapahtuneita kipeitä asioita.
Elämästä kun ei koskaan tiedä;) Hyvinkin yllättävää myös positiivisella tavalla. Voi aina tapahtua...jos, vaan itse annamme sille luvan..
t.friidu
saada vaimosi rakastumaan sinuun uudestaan, muistathan varmaan kuinka se tapahtui aikoinaan..:)
Essolla on tätäkin probleemaa monesti mietitty, ja olemme keksineet oivan lääkkeen tällaisten kiusallisen tilanteen korjaamiseksi. Essolaisten viisailla ohjeilla vaimosi asenne tulee kerralla kuntoon .
Kun vaimosi seuraavan kerran ehdottaa Sinulle, niin silloin Sinun täytyy aivan pokkana suorittaa hiljaisen miehen kosto. Se tarkoittaa sitä, että teet tempun seisomattomalla vehkeellä. Jokainen tervejärkinen nainen alkaa tämän käsittelyn jälkeen ajatella asennoitumistaan uudestaan.
silloinhan se mennee ja tulee yht'aikaa, oikea tupla tinki.
ja PirreJuupas (viimeinen) antoi sulle pari hyvää vinkkiä. Älä vaan ota onkeesi neuvoja, joita naisten tarpeita ymmärtämättömat antoivat. Tilanne vain pahenee.
Etsi käsiisi, joku hyvä kirja tai täältä verkosta tekstiä, joka käsittelee naisen ja miehen erilaisuutta sillä alueella.
Anna vaimollesi arkieläman tilanteissa pieniä huomion ja hellyyden osoituksia. Jos teillä ei ole kotihommat jaettu tasan niin yllätä hänet tekemällä joku homma, jotta hän voi levätä. Jos hän on työelämässä ja kantaa suurimman vastuun kotitöistä, ei hän voi olla kovin virkeä.
Heitä pois ujouden verho ja pyri keskustelemaan hänen ja omista tarpeista. Kokeile antamisen tietä, se johtaa melkein poikkeuksetta siihen, että itsekin saa.