Kinkkinen perintö

mhdollista, että suomalaisella olisi kahdet vanhemmat. Jos adoptoitte tytön, hän menettää omat vanhempansa ja vanhempiensa perinnön.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää testamentin tekeminen tytön hyväksi. Silloin hän joutuu maksamaan raskaat perintöverot, mutta kun perittävää sentään on noinkin paljon, niin kyllähän siitä käteenkin jää. Lakiosa oikeus on vain rintaperillisillä, joten Riikka saa kaikki mitä verottaja jättää jäljelle.

Muutama juttu:

- Ennen vuonna 1980 voimaan astunutta uudistettua adoptiolakia adoptiolapset todellakin perivät sekä biovanhempansa että adoptiovanhempansa. Adoptoidut perivät myös biosukulaisiaan, mutta he eivät perineet adoptiosukulaisiaan. Uuden lain myötä adoptiolapset asetettiin biolasten kanssa samanlaiseen tilanteeseen eli adoption jälkeen he perivät vain adoptiovanhempansa ja adoptiosukunsa, mutta he eivät peri biovanhempiaan tai biosukuaan. (Testamentin avulla voivat tietenkin biologiset vanhemmat ja sukulaiset nykyäänkin jättää perintöä adoptoiduille.)

- Riikan kohdalla saatettaisiin voida ajatella aikuisadoptiota, koska hän on lapsuutensa aikana ollut teidän hoidossanne. Tällöin hän kuitenkin menettäisi perimisyhteyden biologisiin vanhempiinsa ja sukuunsa. Eli nykyään adoptoidut eivät voi rintaperillisinä periä kaksia vanhempia. Aikuisadoptioita ei myöskään yleensä vahvisteta tällaisissa tapauksissa, joissa motiivina on lähinnä perintöveron kiertäminen. Jos Riikka on asunut myös biovanhempiensa kanssa ja jos hänellä on heihin tiivis suhde, aikuisadoptio tuskin menisi käräjäoikeudessa läpi.

- Voitte tietenkin testamentata omaisuutta Riikalle. Jos haluatte siirtää hänelle omaisuuttanne, niin voitte varmasti tehdä sitä jo elinaikanannekin. Silloin kannattaa selvittää, miten omaisuuden siirtoa kannattaa tehdä, että selviää vähimmillä veroilla.

Lakipykälät ovat tosiaan selvät. Itse kuulun siihen joukkoon, joita alkoi ensimmäisten joukossa koskea juuri se laki, että en peri biologista vanhempaani enää. Se on oikeastaan hyvä, sillä mitäpä sitä sillä perinnöllä, jos vanhemmuuttakaan ole.
Neuvoisin lämpimästi keskustelemaan tämän "adoptiotyttären" kanssa asiasta, mitä hän on mieltä. Sitä paitsi minusta kuulostaa siltä, että teidän suhteenne on paljon syvempi kuin mikään perintöjärjestely, joten oikeus saattaisi kaysoa sen myös puoltavaksi asiaksi. Ei kuitenkaan kannata laittaa tyttöparkaa vaikeaan valintatehtävään - joko omat biovanhemmat vastaan ihanat naapurin "sijaisvanhemmat" miljoonaomaisuuksineen. Siitä varmaan tulee vaan paha mieli kaikille.
Yksi mahdollisuus, josta "tyttönne" voisi olla myös mielissään on omaisuuden lahjoítus johonkin hyvään tarkoitukseen, esim. vaikka lapsettomuuden tutkimukseen tai Pelastakaa Lapset ry:lle tai Unicefille tai jollekin tuon kaltaiselle järjestölle, jolloin rahat menevät monien lasten hyväksi. Aina on mahdollisuus myös säätiöidä varat. Tällöin varoja luovutetaan pikkuhiljaa johonkin hyvään tarkoitukseen, esim. mielenterveydestä kärsivien perheiden lasten lomatoimintaan tai johonkin. Kannattaa jutella jonkun hyvän juristin kanssa.
On muuten hienoa, että olette olleet jollekin pienelle tytölle läsnä silloin kun hän on tarvinnut vanhempaa ja turvaa. Teidän rakkautenne vuoksi sosiaalihuoltokierteestä on yksi ihminen vähemmän ja hän on saanut mahdollisuuden onnellisempaan lapsuuteen ja parempaan aikuisuuteen. Olette kunnioituksen ansaineet. Hienoa!

Minä (41) ja mieheni (37) teimme keskinäisen testamentin, jonka allekirjoitimme viime viikolla. Kun me molemmat olemme poissa, sijoituskämpät, asunto ja rahasto-osakkeet menevät Pelastakaa Lapset ry:lle. Lapsettomia kun olemme ja haluamme, että kärsivät lapset hyötyvät meistä jotain, kun emme omaakaan lasta saaneet.