Minun elämä on mennyt huonompaan suuntaan. Aloin viillellä ja halusin päästä pois tästä kärsimuksestä. Ajattelin itsemurhaa. Mikään ei vain toimi. Kaikki menee persiille. Muistelin lapsen aikojani ja katsoin kuvia. näytin niissä niin onnelliselta. Kukaan ei enää oikein välitä minusta. vuosi sitten löysin mukavan pojan, mutta sain tietää hänen olevan toisen kanssa. Kaikki on pilalla..
Elämä täyttä helvettiä
nuori tyttö
22
3418
Vastaukset
- TyttöInSorrow
Tuhoatko itsesi pojan vuoksi? Elämä on luopumista ja meidän on vain elettävä niiden asioiden kanssa. Elämä ilman kärsimystä ei ole elämää. Rakkaus ilman luopumista ei ole rakkautta. Täällä on ihmisiä, jotka ovat joutuneet saattamaan lapsiansa hautaan. Se on jotain helvettiä, mitä kukaan ei halua joutua kokemaan (en puhu kokemuksesta, vain kuullut heidän puhuvan). He jatkavat kaikesta huolimatta sitkeästi eteenpäin.
Oletko puhunut asioista kenenkään kanssa? Oletko ajatellut ammattiapua? Selviäminen vie aikaa ja voimia, mutta on sen kaiken arvoista. Voit olla onnellinen vielä jos haluat. Enkä usko, ettei kukaan välitä sinusta.
Voimia sinulle. Äläkä missään tapauksessa mene toteuttamaan suunnitelmaasi! Voit olla vielä onnellinen ja onnellisempi kuin koskaan! Nyt se on varmasti mahdoton ja vaikea ajatus, mutta aika parantaa ja voimia siihen tarvii.
Kaikkea hyvää elämääsi ja koita jaksella...- TyttöInSorrow
ja viestini sävyn ei ollut tarkoitus olla loukkaava tai mitään. Anteeksi jos vaikutti siltä. Voimia vielä kerran.
- Sirkka T.
Mukavia poikia on kuule paljon ja kyllä sieltä sullekin löytyy vielä, saattaa se kestää, mut muista et hyvää kannattaa AINA odottaa.
Tiedätkö, et tällänen "vanhemman" puolinen täti-ihminen on joskus 90-luvulla päiväkirjaansa tekstaillu melkein identtisen tekstin, kun toi sun on. Itseasiassa muutaman kerrankin...Teiniangsti iski aina välillä ;)Sä et "valitettavasti" ton perusteella sanoo sun loppuelämästä yhtään mitään. Sä näät ton asian nyt noin, mut voin vannoo jos nyt laitat noita sun tuntojas paperille ja luet niitä sitten joskus, niin ajattelet, et juu, muistan noi tunteet, mut miten toivoton olinkaan et ajattelin oman elämän lopettamista.
Mä olen sitä mieltä, et kaikilla meillä, vähäpätösimmilläkin on tarkoitus olla täällä. SE et miksi, on sitten toinen juttu. Mutta yhdestä asiasta olen ihan varma; yksikään mies/ihminen ei ole sinun elämän lopettamisen arvoinen ja toinen vanha viisaus "aika kultaa muistot" Koitahan tsempata, jos tuntuu ettet yksin jaksa niin aina on apua tarjolla, pyydä sitä rohkeasti. Auringonpaisteista ja parempaa kevään odotusta sinulle! - :))))
Kaikki eivät saa edes sitä ainoaa, pelle.
- murjoo se elämä muitakin
Tarkennatko vähän miksi elämäsi on mennyt huononpaan suuntaan. Oletko sairas. onko vanhenpasi huonoja.
Itselläni on neljä lasta tai oli. 2 tyttöä ja kaksi poikaa. Toinen tytöistä kuoli 7 vuotta sitten (17v)syöpään sairastettuaan ½ vuotta. koko tuon vaikean ajan hän jaksoi uskoa paranemiseen. Toinen tyttäristänäni 13v on vaikeasti liikunatrajoitteinen. Syntynyt keskosena. Vanhin lapsistani poika joutui lähtemään opiskelemaan rahattomana, kunnei ollut yhtään antaa. Kaikki meni silloin. itselläni varpaatkin tuli ulos kengistä kun ei ollut varaa ehjiin. nuorempi pojista ei saanut ylioppilaslakkia, eikä päässy opiskelemään. Nyt joutui työttömäksi eikä rahaaa tai työtä oo mistään. Tiedän, että kaverin jättäminenon tosi kova juttu ja se sattuu. Mutta kato itteäs peilist ja mieti jos menisit teettämään täysin uuden hiusmallin. uudenlaiset kuteet päälle ja vaihda ilta ja viikonloppupaikkaasi. Jätä se viiltely pois se tekee epäsiistit jäljet ja saa ihmiset karttamaan sinua.
Joskus on ollut itelläkin tunne, että elämä vie tuhkatkin pesästä, mutta aina on tullut uusi päivä. Usko vaan kyllä se elämä kantaa.
Oikeesti, älä lannistu. Kyllä susta välitetään.- nuori tyttö
Kaikki alko siitä kun minulle hyvin, hyvin rakas ihminen kuoli. Surin häntä ja ajattelin millaista elämä on ilman häntä. eli kurjaa. Vanhempani alkoivat riidellä, sillä äitini syytti isääni siitä että hän on pettänyyt äitiäni. Kärsin itsekkin heidän riidoista ja pelkään että ero tulisi heille hyvin pian. löysin pian sen oikean, mutta siinäkin asiassa mikään ei mene hyvin ja jätin hänet.
- murjoo se elämä muitakin
nuori tyttö kirjoitti:
Kaikki alko siitä kun minulle hyvin, hyvin rakas ihminen kuoli. Surin häntä ja ajattelin millaista elämä on ilman häntä. eli kurjaa. Vanhempani alkoivat riidellä, sillä äitini syytti isääni siitä että hän on pettänyyt äitiäni. Kärsin itsekkin heidän riidoista ja pelkään että ero tulisi heille hyvin pian. löysin pian sen oikean, mutta siinäkin asiassa mikään ei mene hyvin ja jätin hänet.
Tärkeän ihmisen kuolema on kamala paikka.
Meillä on kulunut 7 vuotta ja aina vieläkin tuntuu että se nujertaa. Sinun pitää kuitenkin rakentaa itsellesi tulevaisuus. Toisen pettäminen on inhottavaa se vie luottamukselta pohjan pois. Mielestäni oli kuitenkin hyvä jos pystyit poikakaverisi jättämään kun kerran hänellä oli samoihin aikoihin muitakin. Jotakin hänellä itsellään on vialla, kun niin toimi. Vanhempiesi riitoihin et voi vaikuttaa. Minkä ikäinen olet. Ajattelin, että jos vanhemmillesi tulee ero, voisitko silloin muttaa asumaan yksinäsi, niin saisit pitää molempiin samanlaiset välit, etkä joutuisi valitsemaan. Toivottavasti eroa ei tule. Tarvitsisit todella itsellesi hyvän ystävän. - IHAN LOPUSSA...
Joo tiedän millasta elämä on kun koko ajan on vain vastoinkäymisiä...mulla alkoi n. 4-vuotta ihan sarjana koko ajan tätä elämän nurjapuolta tulemaan ETTÄ TUNTU ETTEI JAKSA EI TODELLAKAAN ENÄÄ meillei ollu välillä edes kotiakaan (sekin tulipalossa meni) oli sairastumisia ...ystävien pois menoja kaikkee ja lopuksi sitten tuli se kovin tälli menetin 2-vuotta sitten lapseni kolarissa...-ja senkin jälkeen vielä ...olen miehestäni asumuserossa._joten en tiiä voin vain rukoilla että ei enää vastoinkäymisiä niitä on jo ollut liikaa..mutta kuitenkin koetan ajatella että onhan se päivä huomennakin..ja vaikka kärsin hirveästi poikani kuolemasta vielä olen jotenkin mennyt sen pahimman yli...kuitenkin toivon kaikille joilla on näitä nurjapuolia elämässä että selviätte kaikesta koska meillä on aina koettelemuksia myös sillon tulee ymmäärrystä moneenkiin asiaan..tsemppiä kaikille.
- tämä vain on
Pelkkää huomion hakuahan tämä vain on. Epäilisin, että jos olisit itseltäsi ilmoja pihalle päästämässä, olisit sen jo tehnyt. En oikein usko, että kukaan tulee nettiin itkemään enää siinä vaiheessa, kun on täältä päättänyt poijes lähteä. Jep, elämä on potkinut päähän tätäkin välillä lujaa ja välillä vähemmän lujaa. Viillelty on silloin joskus teini aikoina, vaan eipä siinäkään mitään järkeä ollut. Rumat arvet jäi, joista onneksi pääsin vielä eroon.
Eräs tärkeimmistä ihmisistä meni kolme vuotta sitten, takana pari kesken menoa, lukuisia epäonnistuneita suhteita, monien läheisten ja tärkeiden ihmisten menetyksiä, oma sairastuminen, yms. ja täällä ollaan vielä. Kurjaltahan se tuntuu, kun ei muiden mukana pysy ja kaikki vanha p*ska painaa vieläkin niskaa. Mutta onni on löytynyt ja vihdoin se esikoinenkin sieltä tulossa.
Kaikkein parasta on jättää ne huonot asiat taakseen ja jatkaa siitä eteenpäin yrittäen valita paremmin. - ..........
ELÄMÄ ON HELVETTIÄ!
olin raskaana 7 kk ja menetin esikoiseni 2kk sitten.yritimme 2 vuotta ja kk sitten laskin oman lapseni hautaan.
Seurauksena paha masennus ja syömishäiriö. et voi kuvitella nyt tunteita. kaikki meni. piti ostaa omakotitalo ja koira.meistä piti tulla oikea perhe. mutta rakkaat ovat aina tukena.muista se. ja ammattiapua saa jos haluaa.- Syvästi masentunut
Mun elämä on aina ollut huvin vaikeaa. Lapsesta asti olen ollut jotenkin yksinäinen ja ahdistettu. Nyt olen naimisissa. Mulla oli keskenmenokin ja menin siitä totaalisestisekaisin. Viime vuonna petin miestäni mutten pahimmalla tavalla. Olen ryypännyt ihan v....sti. Nyt sairastuin vaikeaan masennukseen. Olen ajatellut itsemurhaa jo kauan. Käyn terapiassa ja se hieman helpottaa. Mua niin ottaa päästä ku viimevuoden pettämisen ilmi käynnin takia olen joutunut kärsimään enenmpi kuin olisi tarvetta. Mieheni oli ensin kysellyt kaikilta muilta kavereilta et mitä he tietää "minusta ja ..". Viimeisenä hän oli käynyt sit sen jätkän puheille. Eli teki sellasen tilanteen mulle että mun ahdistuneisuushäiriö pahentui, myös mun masennus, myös mun elämän halu, yrittämisen halu elää on aika nollissa. En kyennyt enään töihinkään, nyt olen yli puoli vuotta ainakin sairaslomalla..ehkä pidempäänkin. En halua nähdä enää ketään. Tuo että kaikki tietää mun virheestä, nekin jotka aiemmin eivät tienneet. Tuollainen pahentaa ahdistuneisuutta. Se että tietää että lytättyä on lytätty enenmpi kuin tarpeeksi. Mun jaksaminen on aika nolla. Olen niin vihaa täynnä että välillä tuntuu että jätän kaiken, myös rakastamani aviomiehen. Koko elämän. Mun elämä on aina ollut tavalla tai toisella helvettiä. Jo lapsena yritin itsemurhaa. Olen nykyään oman elämäni vanki. Lastakin ollaan toivottu mut eihän tässä enää varmaan kykene mihinkään. Niin täynnä vihaa ja kaikkee. Rakennamme taloakin, mutta sekään ei enään ilahduta. Masentuneet tietää mistä tässä yritän puhua. Mun sydän kärsii niin paljon, liian paljon. Pitää aamua iltaa syödä masennuslääkkeitä. Ei nekään kauheasti lohduta. Mieli kun on tuhottu. Sielu tapettu. Yrittäkää muut olla onnellisia myös mun puolesta.
- Tsempit sulle oikes
Syvästi masentunut kirjoitti:
Mun elämä on aina ollut huvin vaikeaa. Lapsesta asti olen ollut jotenkin yksinäinen ja ahdistettu. Nyt olen naimisissa. Mulla oli keskenmenokin ja menin siitä totaalisestisekaisin. Viime vuonna petin miestäni mutten pahimmalla tavalla. Olen ryypännyt ihan v....sti. Nyt sairastuin vaikeaan masennukseen. Olen ajatellut itsemurhaa jo kauan. Käyn terapiassa ja se hieman helpottaa. Mua niin ottaa päästä ku viimevuoden pettämisen ilmi käynnin takia olen joutunut kärsimään enenmpi kuin olisi tarvetta. Mieheni oli ensin kysellyt kaikilta muilta kavereilta et mitä he tietää "minusta ja ..". Viimeisenä hän oli käynyt sit sen jätkän puheille. Eli teki sellasen tilanteen mulle että mun ahdistuneisuushäiriö pahentui, myös mun masennus, myös mun elämän halu, yrittämisen halu elää on aika nollissa. En kyennyt enään töihinkään, nyt olen yli puoli vuotta ainakin sairaslomalla..ehkä pidempäänkin. En halua nähdä enää ketään. Tuo että kaikki tietää mun virheestä, nekin jotka aiemmin eivät tienneet. Tuollainen pahentaa ahdistuneisuutta. Se että tietää että lytättyä on lytätty enenmpi kuin tarpeeksi. Mun jaksaminen on aika nolla. Olen niin vihaa täynnä että välillä tuntuu että jätän kaiken, myös rakastamani aviomiehen. Koko elämän. Mun elämä on aina ollut tavalla tai toisella helvettiä. Jo lapsena yritin itsemurhaa. Olen nykyään oman elämäni vanki. Lastakin ollaan toivottu mut eihän tässä enää varmaan kykene mihinkään. Niin täynnä vihaa ja kaikkee. Rakennamme taloakin, mutta sekään ei enään ilahduta. Masentuneet tietää mistä tässä yritän puhua. Mun sydän kärsii niin paljon, liian paljon. Pitää aamua iltaa syödä masennuslääkkeitä. Ei nekään kauheasti lohduta. Mieli kun on tuhottu. Sielu tapettu. Yrittäkää muut olla onnellisia myös mun puolesta.
Ymmärrän tosi hyvin noi fiilikset, mutta älä anna periksi!!!
Itselläni on auttanut esim.
http://www.rikurinne.com/comehome/radio (arkisto sivun alareunassa, klikkaa)
radio-ohjelma nuorille tulee vieläkin viikoittain, ja niitä voi kuunnella arkistosta!!!
Noi on ollut sairaan hyviä ainakin mulle, suosittelen lämpimästi :)
Mulle henk.koht. usko on antanut voimaa jaksaa, normaalisti en varmasti olisi
jaksanut - kouluajat oli hirveän kurjia mulle, elävää painajaista :(
Nyt on kouluajoista on mennyt jokunen vuosi, ja tällä hetkellä voin sanoa
päässeeni niistä ylitse. En tarkoita ettenkö muistaisi vielä ilkeitä sanoja tai tekoja
jossa minuun käytiin käsiksi, mutta se ei ole taakka enää mun harteilla.
On ollut läheisten kuolemia, ystävien kuolemia, vakavia sairastumisia ym, ym...
Tiedän että nyt varmasti kaikki vaikuttaa synkältä ja tuntuu ettei tulevaisuutta
ole, mutta aivan varmasti tilanteet muuttuu paremmaksi, ja silloin ajattelet että
onneksi et antanut periksi!
On niin paljon kaikkea ihanaa koettavaa ja elettävää, joita et osaisi ikinä uskoakaan!
Jumala rakastaa sua yli kaiken ja haluaa auttaa suakin!
Voimia ja tsemppiä kaikille masentuneille!!!
Valoa on tunnelin päässä, älä anna periksi!!
Sunkin elämällä on tarkoitus ! - tanska
Tsempit sulle oikes kirjoitti:
Ymmärrän tosi hyvin noi fiilikset, mutta älä anna periksi!!!
Itselläni on auttanut esim.
http://www.rikurinne.com/comehome/radio (arkisto sivun alareunassa, klikkaa)
radio-ohjelma nuorille tulee vieläkin viikoittain, ja niitä voi kuunnella arkistosta!!!
Noi on ollut sairaan hyviä ainakin mulle, suosittelen lämpimästi :)
Mulle henk.koht. usko on antanut voimaa jaksaa, normaalisti en varmasti olisi
jaksanut - kouluajat oli hirveän kurjia mulle, elävää painajaista :(
Nyt on kouluajoista on mennyt jokunen vuosi, ja tällä hetkellä voin sanoa
päässeeni niistä ylitse. En tarkoita ettenkö muistaisi vielä ilkeitä sanoja tai tekoja
jossa minuun käytiin käsiksi, mutta se ei ole taakka enää mun harteilla.
On ollut läheisten kuolemia, ystävien kuolemia, vakavia sairastumisia ym, ym...
Tiedän että nyt varmasti kaikki vaikuttaa synkältä ja tuntuu ettei tulevaisuutta
ole, mutta aivan varmasti tilanteet muuttuu paremmaksi, ja silloin ajattelet että
onneksi et antanut periksi!
On niin paljon kaikkea ihanaa koettavaa ja elettävää, joita et osaisi ikinä uskoakaan!
Jumala rakastaa sua yli kaiken ja haluaa auttaa suakin!
Voimia ja tsemppiä kaikille masentuneille!!!
Valoa on tunnelin päässä, älä anna periksi!!
Sunkin elämällä on tarkoitus !Kaikkea voi maailmassa tapahtua pahaa, mun elämä on päätynyt Jumalan kautta tyhjyyteen ja
harmittaa vain niin hirveästi mun äskeinen pakkohoito. Ja vihastuttaa.
Joku vieras mies on yläkerrassa ja ohjaa elämääni, muttei ajatuksella. Kuuntelen hänen ääniä, se riittää.
Niinkuin ne sanoi, elän omassa maailmassa.
Miksi juuri minun piti kärsiä se pakkohoito mielisairaalassa. On niin paljon paskaa tapahtumassa joka puolella ja miksi mä en säästynyt siltä paskalta kun niin paljon muutakin on.
Elämä vain on tosi ilkeätä ja ihmiset tukevat sen ilkeyttä toisilleen ollen täysin tyytyväisiä saavutuksiin.
Nyt ei tätä elämää muuta vaikka se päättyisi. Se pakkohoito, ne kaksi kuukautta, vain ovat olleet ja mielisairaalassa ja
kukaan ei välittänyt siitä, pidänk asiasta vai en. Se vain pakotettiin mulle, muka mun parhaaksi.
Elämä vain on helvettiä, koska täällä maailmassa sen Jumalan lisäksi ei oo muuta kun helvettiä. Ja mä oon saanut todella paljon sen kuumaa löylyä. Oi miksi oi miksi.
Ihmiset ovat kusipäitä toisilleen. Sitä ei muista ja haluaa olla positiivinen, kunnes jotain pahaa tapahtuu taas ja tietenkin ihminen oli päättämässä siinäkin. - tanska
tanska kirjoitti:
Kaikkea voi maailmassa tapahtua pahaa, mun elämä on päätynyt Jumalan kautta tyhjyyteen ja
harmittaa vain niin hirveästi mun äskeinen pakkohoito. Ja vihastuttaa.
Joku vieras mies on yläkerrassa ja ohjaa elämääni, muttei ajatuksella. Kuuntelen hänen ääniä, se riittää.
Niinkuin ne sanoi, elän omassa maailmassa.
Miksi juuri minun piti kärsiä se pakkohoito mielisairaalassa. On niin paljon paskaa tapahtumassa joka puolella ja miksi mä en säästynyt siltä paskalta kun niin paljon muutakin on.
Elämä vain on tosi ilkeätä ja ihmiset tukevat sen ilkeyttä toisilleen ollen täysin tyytyväisiä saavutuksiin.
Nyt ei tätä elämää muuta vaikka se päättyisi. Se pakkohoito, ne kaksi kuukautta, vain ovat olleet ja mielisairaalassa ja
kukaan ei välittänyt siitä, pidänk asiasta vai en. Se vain pakotettiin mulle, muka mun parhaaksi.
Elämä vain on helvettiä, koska täällä maailmassa sen Jumalan lisäksi ei oo muuta kun helvettiä. Ja mä oon saanut todella paljon sen kuumaa löylyä. Oi miksi oi miksi.
Ihmiset ovat kusipäitä toisilleen. Sitä ei muista ja haluaa olla positiivinen, kunnes jotain pahaa tapahtuu taas ja tietenkin ihminen oli päättämässä siinäkin.Mietin vain, että jos maailmassa tapahtuu joka tapauksessa niin paljon paskaa, miksi mulle tehtiin paskaa väkisin.
Pakotettiin se pakkohoito mun elämään, eikä se enää koskaan mene pois elämästäni. Se tulee olemaan siinä aina, koska ihminen elää vain kerran ja ne jutut, mitä se kestää, vain ovat elämässä.
Miksi ihmiset eivät säästäneet minua, miksi olivat niin ilkeitä minulle. Ei olisi ollut pakko.
Niin hirveitä vastoinkäymisiä mun sielulle väkisin vääntämällä.
Se on vain niin hirveetä. Tää paikka tää maapallo vain on nin helvettiä. Aina ei sitä muista, mutta se muistuttaa itsestään väkisin.
Olkoot ne ihmiset kirottuja, jotka sen takana ovat. Ja kuolkoot rankkoihin vaivoihin.
Ei vaan uskovaisena täytyy siunata kaikkia, muuten tekee syntiä ja päätyy vain entistä synkempään helvettiä.
Helvetissä on tuskaa sielulle, siit se onkin helvettiä. Tuskaa. - Anonyymi
Tsempit sulle oikes kirjoitti:
Ymmärrän tosi hyvin noi fiilikset, mutta älä anna periksi!!!
Itselläni on auttanut esim.
http://www.rikurinne.com/comehome/radio (arkisto sivun alareunassa, klikkaa)
radio-ohjelma nuorille tulee vieläkin viikoittain, ja niitä voi kuunnella arkistosta!!!
Noi on ollut sairaan hyviä ainakin mulle, suosittelen lämpimästi :)
Mulle henk.koht. usko on antanut voimaa jaksaa, normaalisti en varmasti olisi
jaksanut - kouluajat oli hirveän kurjia mulle, elävää painajaista :(
Nyt on kouluajoista on mennyt jokunen vuosi, ja tällä hetkellä voin sanoa
päässeeni niistä ylitse. En tarkoita ettenkö muistaisi vielä ilkeitä sanoja tai tekoja
jossa minuun käytiin käsiksi, mutta se ei ole taakka enää mun harteilla.
On ollut läheisten kuolemia, ystävien kuolemia, vakavia sairastumisia ym, ym...
Tiedän että nyt varmasti kaikki vaikuttaa synkältä ja tuntuu ettei tulevaisuutta
ole, mutta aivan varmasti tilanteet muuttuu paremmaksi, ja silloin ajattelet että
onneksi et antanut periksi!
On niin paljon kaikkea ihanaa koettavaa ja elettävää, joita et osaisi ikinä uskoakaan!
Jumala rakastaa sua yli kaiken ja haluaa auttaa suakin!
Voimia ja tsemppiä kaikille masentuneille!!!
Valoa on tunnelin päässä, älä anna periksi!!
Sunkin elämällä on tarkoitus !Etkö olekkaan mieheke? Raskaus?
- -.-iop
Miksi jonkun pitäisi välittää? Olkoon välittämättä.
Minä elän omaa elmääni. Tehköön muut mitä huvittaa. - Anonyymi
Kiusaajille palaa pahat teot mieleen jossain elämänvaiheessa. Minua kiusasivat koulussa ja vuosi-vuosia myöhemmin tuli yksi heistä sanomaan minulle, että oltiin pahoja koulussa sinulle. Oli miettinyt niitä tapahtumia monta kertaa.
- Anonyymi
Jos ihminen synneissään menee ikuisuuteen, kärsimys ei lopu Raamatun mukaan koskaan. Käänny Jeesuksen puoleen. Et sitten enää ole koskaan yksin.
- Anonyymi
Mene uskontopalstoille saarnaamaan, kiitos.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mene uskontopalstoille saarnaamaan, kiitos.
Kiusaaja olet itse!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiusaaja olet itse!
Jaa, ei olla ainakaan tuttuja, jos noin luulet.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä423404- 362014
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?301739- 161527
- 231508
- 91391
- 241387
- 141237
Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?
Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai781145- 221112