Iltapäivän auringon alla

Hän katsoi ikkunasta ulos.
Miestä ei vieläkään näkynyt. Hellalla porisi pata, sinistä savua kiemursi hitaasti kattoa kohti. Liikaa salviaa taas, Lisa ajatteli ja käännähti ripauttamaan pataan jotain pienestä purkista ja pian savuaminen lakkasi.
Lisa käännähti taas ikkunaan. Oranssinjuovikas paksu kissa taapersi nurmikolla taloa kohti. Iltapäivän aurinko valaisi pihan saaden sen näyttämään lämpimältä ja mukavalta.
Miestä ei vain näkynyt. Kello oli jo paljon, hänen olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten

Ovelta kuului maukaisu ja Lisa kiirehti avaamaan oven.
-sinäkin olet myöhässä. Lisa sanoi
-kissat eivät katso kelloa. Oranssi kissa sanoi ja paarusti ikkunan alle.
-Nosta minut ylös. Se sanoi, ja katsahti ylös ikkunalaudalle.
-Laiska katti. Lisa sanoi, mutta nosti kissan kuitenkin ikkunan ääreen.

-Sinua taitaa vaivata isännän myöhästelyt, jo kolmas kerta tällä viikolla. Kissa sanoi ja kohensi raukeaa asentoaan auringonläiskässä.
- Niin, kaikki mahdolliset ja mahdottomat viivytyksen aiheet olen jo tarkistanut... Lisa sanoi ja hämmensi pataa, joka nyt puolestaan savusi vaaleanpunaista, sievää kiehkuraa kohti kattoparruja.
-Ai... Kissa sanoi ja nuolaisi etutassuaan.
-Toinen nainen? mahdolliset työkiireet? Sen mahdollisuus...?- Kissa jatkoi ja katsoi naista kysyvästi
- Kyllä. kaikki olen käynyt seulan kanssa läpi^, jopa Sen mahdollisuuden olen katsonut mutta ei..
-hmmm... jos seula on rikki?- kissa sanoi ja jatkoi puhdistautumista.
-ei se voi olla.. ellet sinä siihen ole koskenut... Magnus, ole hyvä ja lopeta tuo heti paikalla, olet aivan ikkunan edessä, joku saattaa nähdä... Lisa torui kissaa ja nosti padan hellalta.
Magnus virnisti, mutta ei ehtinyt sanoa mitään kun eteisestä kuului räsähdys...