Mitä

Klassikkoja kotimaisessa tyttökirjallisuudessa, mutta auttamattomasti out of day. Episodimaisuus on kiusallista luettavaa, ihmisten mustavalkoinen hyveellisyys ja ylitoiveikkuus, köyhyyden ja rikkauden vastakkainasettelu aikamme lastenkirjallisuudelle vierasta... Tiinan suoraviivaisuus ilman itsekriittisyyttä hieman paperista ja kirjallista.

Mutta silti: klassikkoaineistoa alusta alkaen. Osana lastenkirjallisuutemme historiaa.

Anni oli vaatimaton ja nöyrä kirjailija.

aikoinaan luin tietysti kaikki Tiina -kirjat ja sittemmin siirryin näihin railakkaisiin rakkausromaaneihin (sankarittaret usein Raileja tai Raijoja, Pirkkoja ym. reippaankuulosia nimiä...)
Täytyy sanoa, jotta vaikka ne toisiaan toistavat ja juonenkulku on ensimmäisiltä sivuilta alkaen ennalta-arvattava, mielelläni luen niitä aina uudelleen. Harmi vaan, ettei täkäläisestä kirjastosta niitä enää tahdo löytyä. Enkä ole ainut kaipailija, itse olen viisikymppinen, mutta tiedän myös nuoria, jotka tykkää niitä lukea!
Oliskohan suosion syy juuri näitten kirjojen nostalgisessa ihanteellisuudessa, semmosta jotenkin kaipaa kaikessa keveydessään vastapainona tälle tosimaailman raadollisuudelle.