Olen 34-vuotias nainen ja naimisissa 55-vuotiaan miehen kanssa. Rakastuimme tulisesti, ja menimme naimisiin. Mies oli ollut leskenä jo 15 vuotta. Raha tms. ei ollut liiton syy, meillä oli lähes yhtä paljon omaisuutta kun naimisiin menimme. En myöskään ollut aiemmin seurustellut itseäni selvästi vanhempien kanssa, eli minulla ei ole mitään "syndroomaa" vanhoista miehistä. Kemiat vain kohtasivat ja rakastuimme toisiimme.
Sen vuoksi onkin kumma törmätä kaikenlaisiin ennakkoluuloihin mieheni naispuolisten tuttavien taholta (esim. tuttavapariskunnan kauniimpi osapuoli, työkaverit, järjestötoimintatutut jne.)
Osa naisista on suorastaan ilkeitä, eräskin 50 sinkkunainen haukkui pikkuhiprakassa minut eräissä illanistujaisissa pataluhaksi. Lapselliseksi, huoraksi, pikkupilluksi jne.
Mielestäni en ole koskaan antanut aihetta tällaiseen, olen päin vastoin yrittänyt kohdella kaikkia mieheni ystäviä mahdollisimman hyvin. En myöskään pukeudu mitenkään huomiota herättävästi, huorahtavasti tms. Olen kaikin puolin keskiverto vähän päälle kolmekymppinen nainen, enkä yleensä herätä ihmisissä ärtymystä. Olenkin tullut siihen tulokseen että ärtymystä herättää ainoastaa minun ja mieheni ikäero.
Ikäeroamme ei mikään muuta, se on selvä. Mutta miksi ihmeessä ikä olisi ainoa ihmistä määrittävä tekijä? Varmasti vanhemmilla ihmisillä on elämänkokemusta enemmän, mutta eivätpä nämä minua parjaavat naiset ole osanneet sitä hyödyntää kun syyllistyvät tuollaiseen pikkusieluiseen käyttäytymiseen.
Kaikkein pahimpia ovat mieheni ikäiset sinkkunaiset, heille olen kuin punainen vaate. En kyllä todellakaan ymmärrä miksi. Onko tosiaankin syynä kateus, kuten olen muilta vastaavassa tilanteessa olevilta saanut kuulla.
Itse en ajattele ikäeroamme juuri koskaan, joten tuntuu pahalta huomata että monille muille ihmisille se on se ainoa asia, josta minut ja mieheni muistetaan.
Sen vuoksi onkin kumma törmätä kaikenlaisiin ennakkoluuloihin mieheni naispuolisten tuttavien taholta (esim. tuttavapariskunnan kauniimpi osapuoli, työkaverit, järjestötoimintatutut jne.)
Osa naisista on suorastaan ilkeitä, eräskin 50 sinkkunainen haukkui pikkuhiprakassa minut eräissä illanistujaisissa pataluhaksi. Lapselliseksi, huoraksi, pikkupilluksi jne.
Mielestäni en ole koskaan antanut aihetta tällaiseen, olen päin vastoin yrittänyt kohdella kaikkia mieheni ystäviä mahdollisimman hyvin. En myöskään pukeudu mitenkään huomiota herättävästi, huorahtavasti tms. Olen kaikin puolin keskiverto vähän päälle kolmekymppinen nainen, enkä yleensä herätä ihmisissä ärtymystä. Olenkin tullut siihen tulokseen että ärtymystä herättää ainoastaa minun ja mieheni ikäero.
Ikäeroamme ei mikään muuta, se on selvä. Mutta miksi ihmeessä ikä olisi ainoa ihmistä määrittävä tekijä? Varmasti vanhemmilla ihmisillä on elämänkokemusta enemmän, mutta eivätpä nämä minua parjaavat naiset ole osanneet sitä hyödyntää kun syyllistyvät tuollaiseen pikkusieluiseen käyttäytymiseen.
Kaikkein pahimpia ovat mieheni ikäiset sinkkunaiset, heille olen kuin punainen vaate. En kyllä todellakaan ymmärrä miksi. Onko tosiaankin syynä kateus, kuten olen muilta vastaavassa tilanteessa olevilta saanut kuulla.
Itse en ajattele ikäeroamme juuri koskaan, joten tuntuu pahalta huomata että monille muille ihmisille se on se ainoa asia, josta minut ja mieheni muistetaan.
Vastaukset 93
Vanhimmat
Pitikö toi satu tänne laittaa. Laita tonne viereiselle.
Me ei olla kateellisia.
Täällä on useita, joilla on 30-40v rakastaja.
Et se siit ikäerost sitte.
Me ei haluta vanhoja miehiä, hoitaa niitä, joten pidä hyvänäs.
Noi nuoremmat ehkä haluis?
Pidä vain ukkelisi.
Itselläni oli 11-vuotta vanhempi mies ja jouduin hänen omaishoitajakseen.
Sitä kesti lähes kymmenen vuotta.
Seuraavan suhteen olinkin viisaampi mies on minua yhtä paljon nuorempi kuin sinä olet miestäsi.
Miehet kuolee nuorempina, naisleskiä on pilvin pimein, kun kun ikää karttuu, sen vähemmän on samanikäisiä miehiä elossa.
Elä päivä kerrallaan kuten minäkin, hyvät hetket kannattaa ottaa.
palstalla.Mun mielestä sun kannattais mennä tarinodes kanssa tonne kolmekymppisten palstalle.
Vai mitä ajattelit täältä saavasi, myötätuntoa ja ymmärtämystäkö?
Sen verran voin kertoa, että olen itse 65, enkä voisi edes hurjimmissa unelmissanikaan kuvitella olevani 85 vuotiaan papparaisen kanssa.Tää 4 vuotta nuorempi on ihan ok.
pitää lukujärjestystä siitä, mihin aikaan, minkä ikäisen, minkä pituisen ihmisen kanssa mennään naimisiin.
Naisen tulee olla hieman nuorempi, hieman lyhyempi, ansaita hieman vähemmän. Lapset "pitää tehdä" määrättyyn aikaan, heitä pitää olla yleisesti sallittu määrä, missään tapauksessa heitä ei "saa laittaa" enää keskiarvoa vanhempia.
Itseä ihmetyttää nuo normit. Yleisestihän ne toteutuvatkin, ihan jokapäiväisesti, mutta aina on poikkeuksia.
Ikäero lienee poikkeuksista helpoimpia, paljon vaikeampia, ja vaativampiakin on.
Olkaa onnellisia tykönänne!
Älkää antako katkerien hälventää onneanne!
ihmiset osaa olla pirrullisia ja ilkeitä. Se nyt on ihan sama mille palstalle kirjoittaa kaikkihan nämä on keskustelua varten. Onko kaikki kuuskymppiset noin ykstotisia, huumori ei kuki missään kirjoituksissa. Onneksi olen vain iältäni kuuskymppinen enkä mieleltäni.
On taitolaji.
Mitäköhän huumoria pitäisi olla noin selvään provoon?
Nimenomaan, huumorillahan tässä on vastailtu, ja naureskeltu.
Juu, oikeassa elämässä nuori rakastunut nainen, ei tuntitolkulla lue 60 palstaa, ja ne mihin vastaa, päästä sammakoita koneeltaan.
No, sait sentään pois tuosta lattiakeskustelusta mokasi. Vastasit heti, kun joku kommentoi siinä, emme me 60 kaan päivystä kokoaikaisesti. Klo aikahan paljastaa paljon.
Lapsellinen kommentti tuli muuallekin, mutta olkoon.
Kannattaa katsoa mihin laitat provojasi, edes oikean ikäjakauman mukaan.
Eihän tuon nyt luulisi niin vaikeaa olevan.
Palkkansa eteen on kuitenkin yritettävä, eikö?
se onnen kätkeköön"... Kateellinen kadehtii toisen onnea vaikka se ei olekaan itseltään pois!!! :)
ja tahdittomia moukkia niin sellainen kai on mieheskin. Että ei olla moisesta kateellisia. Onkos muuten teillä 34 v. ja 55 v. laput rinnassa vai mistä kaikki huomaa ikäeronne.
Meillä 17 vuotta ikäeroa mitä ei ole kukaan koskaan huomannut, ainakaan sanonut. Eikä ole oltu minulle ilkeitä, vaikka mies on rikas ja minä kaunis.
miehenä sanoisi. Täytän pian 70 vuotta ja pidän itseni kunnossa. Vaimoni on muutaman vuoden nuorempi
ja meillämenee oikein hyvin on mennyt 45 vuotta.
Tuttavani oli 80 ikävuoteen vielä kova karju,
hänellä vain naisystävät kuolivat pois.Nyt
hän 85 ja kokee yksinäisyyttä. Olen hänelle sanonut
,että vielä löytyy . Hän ei jaksa etsiä enää sopivaa
kaveria.
Miksi välität toisista jos elämäsi on ok miehen kanssa.
Osa naisista nyt vaan on tuollaisia.
Osa on kyllä miehistäkin, akkoja.
sitähän täällä yritetään diagnoosiksi joka asiaan. Mitä tulit kyselemään, sitäkö millaista sinulla on muutaman vuoden päästä. Kai nyt sen verran miehen fysiologiasta tiedät, että potenssiongelmia on odotettavissa.
Et kai syötä meille tarinaa vanhasta sadusta jossa ruusunen nukkui prinsessan unta?
Sait tämän palstan naisilta samaa kohtelua kuin miehesi ikäisiltä, ja syykin on ilmeisesti sama:
Ikäistemme ja varsinkin vanhempien naisten on vaikea löytää kelpaavaa kumppania omanikäisistään.
Naisten vaatimustaso on - ehkä ympäristön paineiden vuoksi - kohonnut, ja yli kuusikymppisissä on enää vähän kriteerit täyttäviä miehiä. Tämä näkyy hyvin treffipalstoilla, jonne naiset tulevat kuin miljonääri autokauppaan mielessään tietynmerkkinen ja -värinen urheilumalli kaikilla mausteilla.
Miesvajaus aiheuttaa luonnollisesti katkeruutta, joka on aistittavissa saamissasi vastauksissa (papparaisia, ukkeleita, impotentteja). Nuoreen naiseen, joka vie yhdenkin vanhemman käypäisen miehen, suhtaudutaan kuin doupattuun urheilijaan, joka epäreiluin keinoin vie voiton.
Poliitikot ja taiteilijat ovat poikkeuksia, sillä he ovat tavallisten naisten mielikuvissa ulottumattomissa, ja heidän liittonsa saavatkin yleisen hyväksynnän ikäeron suuruudesta riippumatta.
viitsi mennä lukemaan ihmisten itsestään laatimia tuoteselosteita, enkä vaatimuksia, ei kiinnosta ihan niin paljon.
Mutta kun sinä näköjään olet asiaan perehtynyt, niin kerro minulle, mitä ne 60 miehet sitten siellä ikäisiltään naisilta vaativat. Vai kelpuuttavatko ikäisiään ollenkaan.
En muuten ole koskaan ollut kateellinen itseäni nuoremmille ja kauniimmille naisille.
Olihan minullakin hetkeni.
Vähemmän olen miesten vaatimuksiin perehtynyt, kun naiset ovat aina kiinnostaneet enemmän. Varmaankin useimmat hakevat itseään nuorempia kuten naisetkin. Miehillä rima on luonnollisesti vielä korkeammalla. Heidän tavoitteensa on silti realistisempi, kun naisissa valinnanvaraa on enemmän.
En minäkään tuohon kateuteen niinkään usko kuin epäreilun kilpailun teoriaan.
Oli tämä totta tai provo mutta...
Miksi meidän pitäisi tuomita epäonnistumaan ikäeron sisältämä yhdessäolo??? Mehän elämme tätä päivää täysillä emmekä maalaa itsellemmekään synkkää tulevaisuutta... Tämän hetken onnesta pitää nauttia täysin siemauksin piittaamatta ympäristön ehkä katkeristakin kommenteista... Tulevaisuus sitten tuo tullessaan "jotain", jos tuo, ja josta emme tiedä mitään, vain arvelemme... Jokaisen mielessä se kuitenkin on kaukana, emmekä haudo huomista omallakaan kohdalla... Ei jokainen automaattisesti joudu rullatuoliin ja omaishoitajan "vaivaksi"... Ei ole iästä kiinni kuka tuon "rollaattorin" ensiksi tarvitsee...
Tsemppiä vaan ja tukka hulmuten "vastatuuleenkin"... :
provo tai ei - että tunteeko kukaan tuollaisia ihmisiä, jotka aloittaja mainitsee?
En kertakaikkiaan osaa kuvitella, että tuollaisia olisi. Että me aikuiset naiset ilkeilisimme nuoremmille kanssasisarillemme, olisimme kateellisia, nimittelisimme. Voi voi, olemmepa me vastenmielisiä otuksia. Käytöstavatkin kateissa.
Palstakielellä, peiliin katsomisen paikka!
Etkö niistä tunnista katkeria sävyjä rivien välissä?
Ihmettelin MOLlin sivustolla kerran erästä työpaikkailmoitusta.
Keskustelupalstat harrastavat näitä trolleja, heidän tehtävänsähän on saada kirjoittajat provosoitumaan.
Näin saadaan sivuille ihmisiä, kirjoittajia ja lukijoita.
Ja mainoksia ;D
Olipa aloitus provo tai ei, keskustelu etenee omalla painollaan, ja on aivan yhtä hyvä siitä riippumatta, onko aloitus tehty tosimielellä vai ei. Vastauksista valtaosa on kumminkin aitoja, ainakin vakinikkien osalta.
Tämä aloitus hyvä esimerkki.
Ja vastaukset sen mukaisia.
Mitä ihmeen väliä, mikä aloitus on, jos se saa aikaan keskustelua.
Aloitus on aina hyvä.
Provojen näkeminenkin voi olla sangen liioiteltua.
..viisaita, punnittuja ajatuksia.
Koska pystymme näkemään elämässämme vain taaksepäin, tulevasta emme tiedä, vaaditaan rohkeutta kulkea omaa tietään, tehdä valintoja.
Jännittävää, eikö vain!
Sellaista meediota ei olekaan, joka voi sanoa, mikä viesti on provo ja mikä ei. Ei liioin ole mitään väliä sillä, kuka viestin lähettää, kun jokainen vastaa vain itse lähettämistään viesteistä.
Hyvä keskustelu voi syntyä yhtä hyvin trollin kuin kenen tahansa aloitteesta - ja se kai on täällä sentään pääasia. Toisaalta hyvän keskustelun voi pilata siirtämällä keskustelun painopisteen varsinaisesta aiheesta keskustelijoiden henkilöihin.
mutta en silti sitä usko, että palveluntarjoajan intresseissä on viljellä provoja, jotka lähes systemaattisesti leimaavat suurimman osan palvelun käyttäjistä melko epämiellyttäviksi ihmisiksi. (Laiminlyödään vanhukset, ollaan kateellisia ja katkeria, ei auteta koskaan ketään, kohdellaan naapureitakin miten sattuu tai ei edes kohdella, ei osata kasvattaa, ei sanota käsipäivää palveluammateissa oleville ja niin päin pois)
Siinähän olisi vaara, että enemmistö vähitellen kyllästyisi ja häipyisi. Sitten häipyisi mainostajatkin, jäljelle jääneet tuskin olisivat kohderyhmä monellekaan mainostajalle.
No ehkä noille pikavippimainoksille.
Luin nuo pikaisesti läpi, ja jos jotain luin rivien välistä, niin lähinnä ärtymystä siitä, että syytettiin kateudesta ja ilkeydestä. Kun sitä ei ole, ja jos joillain harvoilla onkin, niin kyllä tämän ikäiset kai käyttäytyä kuitenkin osaavat.
Me aikuiset naiset suhtaudumme nuorempiin naisiin - heidän iästään ym. riippuen - äidillisesti, sisarellisesti, lämmöllä ja ymmärryksellä, myötäeläen, olimmehan nuoria joskus itsekin. Ehkä hiukan ihailemmekin nykypäivän itsenäisiä, fiksuja nuoria naisia. Joskus seuraamme huvittuneina, tunnistamme kenties itsemme.
...eivät osaa käyttäytyä yhtään sen paremmin kuin muunkaan ikäiset. Ei ikä ole mikään tae hyvästä käytöksestä.
Olen nuorempana joutunut työni puolesta osallistumaan tilaisuuksiin, joissa "tämän ikäiset naiset käyttäytyivät". Häpesin heidän puolestaan. Tuli tunne "ei voi olla totta".
Ihan kaikista ikäryhmistä löytyy ihmisiä, joilla on kauniit käytöstavat, ja sitten niitä joilla ei ole.
meidän ikäluokalle on annettu tapakasvatusta enemmän kuin nuoremmille, ja että arvostamme enemmän sekä perinteitä että hillitympää käytöstä.
Pikkuisen asian vierestä, tänä päivänä esim. ujoutta pidetään jopa kielteisenä piirteenä.
Meidän ikäiset taas saattavat pitää huonona käytöksenä estotonta ja vapautunutta itsensä peliin laittamista.
Työelämässäni olin n. 20 naisen esimiehenä... Usein meillä oli noita parin-kolmen päivän koulutuspalavereita jossain lomakeskuksessa... Kyllä useimmiten oli "illatsuissa" häivyttävä omaan huoneeseen juuri humalaisten alaisteni takia, jotka olettivat saavuttavansa jotain etuja ehdottamillaan "jatkoilla"... Onneksi koskaan ainakaan järki ei seisonut silloin ( muusta en kerro )... Oli onni olla osa omaa rakasta perhettä jolta sai kaiken enkä muuta koskaan kaivannutkaan... :)
..tilanteesta voi olla toisenlainenkin kokemus.
Puhelin huoneessa alkaa soida aamuyöllä, juuri kun on makeimmassa unessa, ja tulee kehotus tulla jonnekin jatkoille...
Onneksi asemani oli jo sellainen, ettei ollut pakko totella tuollaisia pyyntöjä. Enkä olisi totellut muutenkaan.
Eräs sihteeri kertoi esimiehensä kertoneen opettaneensa poikaansa:" Muista poika, ettei järki ja ...... seiso samaan aikaan." :-)
Tuota taisit tarkoittaa... ;-)
Kyllä järki on otettava vaikka "käteen" jos tilanne sen vaatii... Aina juhlan jälkeen tulee "arki" ja on kohdattava humalahoureiset juttunsa... Onneksi tuo veli "alko" ei ole koskaan saanut yliotetta minusta vaan tuo vanha viisas järki on kulkenut aina askeleen edellä ja varoittanut siitä ylimääräisestä lasista... :)
..paljon mukavampi tavata ne samat ihmiset tavallisessa työympäristössä, kun ei ole tullut hölmöiltyä heidän kanssaan.
Mutta nyt hyvää yötä, suvenkorento vaikenee, aamulla aikainen herätys ja matkalle lähtö.
"Ja aamu on iltaa viisaampi"; väittävät... Sitä kylläkin ihmettelen, eikö päivän aikana opita mitään??? :)))
Ei ole yksikään vielä tullut herjaamaan ikäeroamme. Miksi olisivat? Minut ja mieheni muistetaan iloisena ja onnellisena parina jopa mieheni ikäisten leskinaisten keskuudessa sillä sinkkujahan löytyy harvemmin seitsenkymppisissä. Ei silti harvoin viisikymppiset enää ovat ns. sinkkuja, eronneita ja karanneita sekä leskiä. Menehän takaisin vaikka yksi vuosikymmen alaspäin niin jos vaikka löytyisi kateellisia kanssasisaria.
Vaikea uskoa tuohon juttuun. Mitä se ketään liikuttaa kenenkään ikäero jos se on lain puitteissa sallittu. Jos joku jotain sanoo laske toisesta korvasta ulos ja se siinä. Jos olette onnellisia ja tyytyväisiä elämäänne niin nauttikaa siitä, mitä kuunnella kenenkään mielipiteitä. Ei kun "nokka" pystyyn ja eteenpäin.
siis itse olen 15 vuotta miestäni vanhempi,kahdeksan vuotta jo olemme olleet ja mikäs meitä erottaisi.
Ei toedellakaan ole iästä kiinni,oli niin tai näinpäin.
kelvannut, täytynee tyytyä vanhempaan, ei voi mitään, tällaista tulee mieleen ihan ensimmäiseksi.
silleen, niinku teki tämä nuorikko.Ukko piti piikannaa. Katselin, ja kuuntelin ukon juttuja. Eipä jääny epäselväksi suhe. Olivat pari, nuorikol oli pienipoika. Ukko kehui siin et mitä vaimon vanhemmat on...Puheitten mukaan lääkäreitä,ja korkeis virois...;) Näithän näkee ja kuulee.
Kaupassa tulee aina mukana myös suku ja ystävät. Vaikka yhdessä menisikin hyvin varmaan vaikeuksia tulee juuri tuttavapiirissä.
Kolmekymppisen tuttavapiiri koostuu yleensä noin samanikäisestä porukasta. Sielläkin parikymmentä vuotta vanhempi herra on monen mielestä papparainen. Samoin vanhemman puoliskon entinen seurapiiri saattaa karsastaa nuorta siippaa, ja tämä katsella nenänvartta pitkin ikääntyneitä ja rupsahtaneita kanssasisaria. Eipä tuossa enemmän tarvita kun soppa on valmis.
moneksi, - eipä tuohon muuta kai voi sanoa.
No jopas oli ehtinyt tulla monenmoista vastausta tänne. Aika monet olivat täysin asiattomia, mikä ei minua oikeastaan yllättänytkään.
Pari kommenttia:
-en täällä ehtimiseen palstaile, alun perin tänne "eksyin" googlaamalla erästä asuntoihin liittyvää asiaa ja ajattelin sitten kirjoittaa asiasta, joka ei nyt joka päivä minua vaivaa, mutta tulipahan mieleen kun huomasin täällä olevan paljon parisuhteeseen liittyviä juttuja.
-Anteeksi, jos jotakuta loukkasi se, etten kirjoittanut juttuani 30-vuotiaitten tai 50-vuotiaitten palstalle. Onko täällä sellaisiakin palstoja, en ole aktiivisesti etsinyt. En tiennytkään, että joillekin teille 60-vuotiaille on kovin tärkeää se, että kirjoittaa "oman ikäistensä" palstalle. Ehkä se ikä tosiaan merkitsee teille sitten niin paljon ja on tärkeä kriteeri ihmisiä arvosteltaessa?
-Sinänsä jotkut olivat oikeassa, että kirjoitin tekstini nimenomaan sen takia, että halusin herättää keskustelua. Aika mehukasta tekstiä paikoin tulikin. Odotetun mukaista. Minun kertomuksessani totta on kuitenkin joka sana, eikä se ole satuilua. Kyllä meitä fiksuja, kauniita, hyvin pärjääviä kolmekymppisiä on monta, jotka ovat ottaneet miehekseen reilusti itseään vanhemman miehen. Ja aika monet minun tuntemani viisikymppiset ovat nuorekkaita, itsestään huolehtivia ja elämässä pärjääviä, hauskoja miehiä. Ehkäpä he tosiaankin haluavat rinnalleen nuoren ja kauniin vaimon ja kokevat olevansa sellaisen kanssa enemmän tasavertaisia kuin jonkun katkeroituneen ja jäkättävän kuusikymppisen naisen kanssa, jonka intohimo rajoittuu itseään nuorempien naisten mollaamiseen.
Ei siis mikään ihme, että te olette törmänneet vain potenssiongelmaisiin oman ikäisiinne miehiin. Aina ei sen potenssiongelman syy löydy miehen fysiikasta, vaan nainen voisi katsoa myös peiliinkin.
Kiva, että muutama teistä yllätti positiivisesti ja antoi asiallista kommenttia. Teille toivotan hyvää jatkoa ja valoisaa kevättä.
Katkerat muijat voivatkin sitten vaikkapa mennä itseensä ja miettiä, missä on mennyt vikaan kun noin sapettaa.
T. Onnellinen ja rakastunut kolmekymppinen :)
näyttää tosin, että pikkuisen taidat aliarvioidakin meitä vanhoja muijjia - aivan kuin ikä pelkästään olisi vain se erinomaisuuden tae, - ei se ole usko pois..
Palataan asiaan 25 vuoden kuluttua..:)
mistä ihmeestä ne sivulliset huomaa ikäeronne, kun mies on nuorekas, itsestään huolehtiva, elämässä pärjäävä ja hauska. Tasokkaat miehet yleensä näyttävät ikäistään nuoremmilta, sellainen on itsellänikin, joten tiedän.
Oma anoppini - niin läheisiä kun olemmekin - ei tänä päivänä taida tietää ikääni, saati sivulliset.
Sinulla on ongelmia luultavasti aika tavalla.
Yritä kuitenkin saada jotain loogisuutta näihin iänikuisiin satuihisi.
muiden kommentteja,sanon kokemuksesta että en ikinä enää ottaisi itseäni vanhempaa miestä kaverikseni.
Meillä oli 10v ja itse kun olen räväkkä nuorenmielinen ja toinen oli kaavoihinsa kangistunut ja muutenkin rajoittunut elämäntavoiltaan(paitsi alkuvuosina)-siitä ei tullut mitään.Liittomme kesti 13v ja tapasimme "vanhoina",itse olin alle 50 ja mies 10 v vanhempi silloin.
Ja olen sitämieltä että miehet vanhenevat aikaisemmin muutenkin,joten olisi parempi että olisi muutaman vuoren nuorempi.
Sehän on tietenkin tapauskohtaista,eikä päde kaikkiin,tämä on mun mielipide kokemuksesta viisaampana.
Olen nyt(60v)mieluummin ilman kuin että alkaisin edes harkitsemaan vanhempaa miestä.Ei kiitos!
jos tyttäreni 32 v ottaisi isänsä 55 v ikäisen miehen.
me toivomme lapsillemme. Tuon ikäisellä miehellä on kai jo nuoren vaimonsa ikäiset lapset.
Voihan nuo liitot onnistuakin, etenkin jos ei lapsia tehdä. Voi onnistua vaikka tehdäänkin, mutta miksi hakea ongelmia.
Aloittajan asenteella ei taida liitto onnistua.
Mekö olemme se lastemme onnen tae??? Mekö määräämme heidän onnestaan??? Häpeiletkö jos lapsesi on onnellinen mielestäsi "epäsopivassa" liitossa???
Ps. Minun harmoonisillani on ikäisensä kumppanit mutta en kyllä puuttuisi heidän valintaansa jos se olisi toisin!!! Heidän onnensa olisi minunkin onneni!!! :)
Eräs pojistani, seurusteli koko nuoruutensa, iäkkäämpien naisten kanssa.
Kyllä kirpaisi, kun muutti jopa yhden perässä Lontooseen. Ikäeroa 18v.
En tietenkään puuttunut asiaan, eihän se minulle kuulunut.
Sitten yli kolmekymppisenä, tuli suomeen, ihastui 17v tyttöön ja avioituivat.
Ikäeroa toisinpäin saman verran, sitä kesti aikansa, kunnes erosivat.
Käsittääkseni, elää lähinnä naisten kustannuksella, tällä hetkellä.
Kaiketi naiset nyt lähes ikäisiäni, niin, eihän se minulle kuulu, hänen elämänsähän se on, ei minun.
määräily???? Entä häpeily???? Puuttuminen valintaan????
Heidän onnensa on minunkin onneni ja hiljainen huolissaan olo on NORMAALIA!!!! :(
elä suotta perää älliä ei sitä ole....
Vaikka täällä sanottaisiin mitä niin kyllä se on kuulkaa taivahan tosi että vanhemmat naiset kyllä mielellään arvostelevat näitä itteään nuorempia naisia. Sukulaisemme 60 mies oli ollut leskenä usemman vuoden, otti uuden naisen, piti sitä salassa. Tiedettiin vain että on naapuri paikkakunnalta.
Sitten vaimo osui paikalle silloin kun oli tämä uusi nainen kylässä miehen luona. Palasi kyläreissulta suutaan muikistellen ja silmiään siristellen. Kun tenttasin että minkäs moinen oli ollut, niin ensi kommentti oli että noo, mitenkä sen nyt sanoisi. Kun sitten sitä tenttasin lisää niin kovasti puhisten kertoi että joku tyttö, peräti 16 vuotta nuorempi.
Ja tätä ikä asiaa on sitten tuteerattu useamman kerran sukulais akkojen kanssa, että kun on kuulemma aivan häpeä kun semmoisen hempukan ottanu. Vaikka ei ole yhtään hempukka mallia tämä nainen, kun olen sitä tavannut.
Kyllähän sitä itse kukin tykönään tykkää nuorempia simpsakoita naisia katsella. Jos leskeksi jäisin voisin itsekin ottaa nuoremman jos muutenkin sovitaan yhteen.
ettei mollaa kaikkia naisia yleistämällä.
Järki sanoo myös, ettei aina ole kyseessä iän aiheuttama närkästys sinänsä, vaan pikemmin perintöasiat.
Kerrankos sitä tapahtuu, että nuorikko ottaa puolet omaisuudesta ja häippää. Vanha ukko onnessaan ei uskalla edes avioehtoa vaatia.
Pelehtikää lastenne ikäisten kanssa niin paljon kun lystäätte, mutta älkää pitäkö kaikkia kateellisina ja katkerina.
Omien lasten puolta pitävä.
pikku-rouvan miehellä on jo toinen kierros menossa, jos ei sitten peräti vanhapoika ole ollut.
Turha rouvan miehensä ikäkumppaneita muijitella,jospa mieluummin äijittelisit sitä miestäsi.
On siinä meinaan äijällä nakit ja muusit sekaisin kun oman tyttärensä ikäisen kanssa alkaa hengailemaan.
puuttunut kenekään asiaan, mutta se hiljainen huolissaan olo. Vanhemmilla kun se aina on.
8-vuotias soittaa ukille jota ei juuri enää tapaa, ei ole aikaa ukilla. Pyytää synttäreille lauantaina. Ei pääse ukki, hän lähtee Ronjapinjan kanssa Särkänniemeen. Ronjapinja on ukin nuoren avokin entisestä liitosta.
Katkera olen, aina muistan pojan kyyneleet ja vaisun äänen kun lopetti puhelun.
Katkera R:n nuorelle äidille, joka ei komentanut ukkia omiensakin luokse. Ronjapinjalla on omat ukit.
ihmisillä paljon tekemistä, kun ehtivät tutkailla toisten parisuhteita. Itse en esim. tuota ikäasiaa ajattele. On jokaisen oma asia. On niin harvinaista, että sopiva tulee vastaan, että iällä ei ole merkitystä. Ja lasteni valintoihin en puutu, jos tekevät virheitä, itse vastaavat. Ei pumpulissa olo ole elämää, siihen kuuluvat myös vastoinkäymiset. Itse pidän itseäni vanhemmista miehistä. Nykyinen on 11 v vanhempi, mutta eilenkin tanssi koko illan innokkaasti.Olen ottanut hetkestä "vaarin", mitä sillä nyt sitten ymmärretäänkin.
Tunnen tuolla naapurikaupungissa pariskunnan... Tuo "tyttönen" oli jäänyt leskeksi 45 vuotiaana... Samassa rivitalossa asui vanhempi leskeksi jäänyt herrasmies ja kuinka ollakaan nuo "elämän hammaspyörät" loksahtivat heillä kohdalleen... Niin, syntyi lapsi ja ristiäispäivänä isä täytti 70 vuotta ( äiti 46 vuotias )... Onnen hymy huulillani katson tuon isän "onnenrattaiden" ohjailua ulkoilumatkoilla... Hänen toiveensa on saattaa lapsensa teini-iän ohi... Uskompa että tuokin hänen kohdaltaan onnistuu!!! :)
vaikutat......
"Ps. Minun harmoonisillani on ikäisensä kumppanit mutta en kyllä puuttuisi heidän valintaansa jos se olisi toisin!!! Heidän onnensa olisi minunkin onneni!!! :) "
samoin,
kunhan vain naapurin lapset menevät papparaisen kanssa yhteen ja omani ottavat ikäisensä..olen erittäin suvaitsevainen..kunnes..jne...
Siis puhun vain itsestäni..ja omista tuntemuksistani tämän propleemin suhteen.
ja mieheni 48 kun kuopuksemme syntyi. Realistinen toiveemme oli, että jompikumpi vanhemmista eläisi siihen asti, kun lapset olisivat täysi-ikäisiä. Olimme enemmän lastemme kanssa kuin monet nuoremmat vanhemmat. Kuopus oli 21 v, kun isä kuoli. Eli toiveemme täyttyi. Isä voisi elää vieläkin, liikenneonnettomuus ei katso ikää.
todellinen onnensa on heidän... Mmmm... Ehkä hiukan kateellinen olen... :)
Kunhan ei vain meillä!!! :)
Kai meillä on toinen salattu puolemme... Se minkä piilotamme "toiveden laatikkoon"... :)
Sanompas minäkin sanasen. Nimittäin tuosta asiasta että toinen jää sitten kovin nuorena leskeksi kun ottaa kovin paljon vanhemman. Ja nuo omaishoitaja-asiat ja takapuolen pyyhkimiset.
Oma isäni on kaksinkertainen leski, ensimmäinen vaimo kuoli kulkutautiin vähän päälle kolmekymppisenä. Otti toisen vaimon (äitini), joka kuoli 2 päivää ennen 40-vuotis päiväänsä sydänkohtaukseen. Kaksinkertainen leski, 7 lasta. Maatila hoidettavana. Selviytyi kun oli pakko. Suku toki auttoi minkä jaksoi.
Tyttäreni saattohoiti miehensä hautaan, mies kuoli vähän päälle kolmekymppisenä agresiiviseen syöpään.
Mitä yritän sanoa: ei voi elämää tai kuolemaa ennakoida, ei voi eikä kannata tehdä mitään päätöksiä sen varaan mikä on oletettavissa oleva elinikä. Ei voi ennustaa, eikä tietää. Siinä on elämän suola.
Ja sattuupa meilläkin olemaan tuttava piirissä pariskunta jossa mies on naista parisenkymmentä vuotta vanhempi. Ovat molemmat järki-ihmisiä, kovasti ovat aina tehneet töitä yhteisen onnen ja perheensä eteen. Ei ole kumpikaaan heitukka tai vanha jäärä. Ei sitä ikäeroa edes huomaa kun on asiaan tottunut.
kuolla suurenee iän myötä, ja sairastuakin.
Jos vaimo on 35 ja mies vaikka 60, on ihan varmasti selvää että 20 vuoden päästä 55 vuotiaalla vaimolla on 80 vuotias puoliso.
kirjoittaa, kuin sinäkin, tuosta todennäköisyydestä.
Mutta, mutta, ainakin minun 8-kymppiset tuttavani ovat tosi terveitä, aivan kiinni elämässään.
Parille on tehty sydänleikkaus, mutta siitähän kunto on vain kohentunut.
Ajelevat omilla autoillaan, tekevät ulkomaanmatkoja, harrastavat monenlaista.
Onhan nykyisin niin, että mitä vanhemmiksi tulemme, sitä suuremmiksi tulevat erot esim. terveydentiloissamme.
Sitähän ei sitäkään etukäteen tiedä, kuin elämällä mahdollisimman tervettä elämää.
Itse en tunne yhtään yli 80v joka ei olisi hoitolaitoksessa ;D
Äitini kuoli 82v oli muissa maailmoissa viimeiset 5v ja sairaalassa.
Appeni joutui 75v hoitolaitokseen, anoppi 77, nyt nämä kaikki nukkuneet pois.
todellakaan laajassa tuttavapiirissäni ei ole yhtään virkeää 80v eikä taida elossakaan olla.
Hauskaa kun ymmärretään aina noinpäin, vaan kun mies on 20v nuorempi, alkaa supinat, ja jutut kuinka se rahaa kyttää.
Tasa-arvomaa, naisilla nykyisin paljon näitä nuoria uroita, "elättävät mielellään" niinkuin harmaantuva mieskin.
Mikäs siinä, omat varat ja oma lupa.
Lapset vaan vähän katkerina tuntuu olevan. Mummo haaskaa rahansa ;D
geenit, jotka tuohon ikäasiaan eniten vaikuttavat.
Tuttavani elävät elämäänsä omakotitaloissaan, tehden kaikkia hommia, mitä se vaatii.
Onhan, toisaalta, meitä ihmisiäkin niin monenlaisia. Joku on vanha jo syntyessään, toinen pysyy nuorekkaana kovinkin kauan.
Sukulaisnainen meni aikoinaan naimisiin melkein 30 vuotta iäkkäämmän miehen kanssa, ikäeroa ei kyllä paljon huomannut.
Ja vielä, nykylääketiede on paljon entistä kehittyneempää, ja auttaa monia elämään terveempää elämää, pitempään kuin ennen.
omalle kohdalleni 80 stä miestä, niin enpä nyt tiedä innostaisiko tuo nyt kovin..
Tykkään että suunnilleen saman ikäisillä on suunilleen "samat" kokemuspohjat, ei liikaa eroa kumpaankaan suuntaan.
Tai mistä mie tiijjän..kummiskaan..
ei elämää koskaan voi elää. Rakastuminen on niin harvinaista herkkua, että pitää antaa palaa. Muuten elämä on kovin tasapaksua.
mistään, senhän tiedämme.
Ja tuo ikäerokin on minusta pieni asia isompien rinnalla, keskinäinen sopivuus ja soveltuvuus ovat tärkeämpiä.
Niistä taas ulkopuolisten on turha ottaa pulttia.
huumorintajut on ainakin meille tärkeitä, olleet ja ovat.
Meillä ukkeli on -5v. minusta.
Mistäpä me muusta tiedetään, kuin omistamme. ;)
Ehä sitä koskaan tiie, mite se elämä heittelee?? Näil näkymil en, tosiaankaan olisi innostunu 80v, kyl mie nuorempaa ainaskin vähän,et olisi ehkest joskus samal aaltopituuvel.. Mut en olisi innostunut paljon nuoremmastakaan. Kokemuksen syvä rintaääni sanoo näin. Mut,, ehä sitä koskaan tiie mis kaupan kassal on;))??
joudumme aina tekemään. Eikä ne minun kokemukseni mukaan ulkopuolisia juuri kiinnosta, saati katkeroita.
Ei meidän kulttuuriin kuulu utsiminen saatikka ilkeily.
viisi vuotta puoleen tai toiseen ei merkkaa mitään, luulisin.
samaa mieltä...;)
Jotka mainitsin, ovat 2000 luvulla kuolleet.
Ei se lääketiede viimevuodesta, tai parivuotta sitten, ole paljonkaan kehittynyt.
Olivat nuorekkaita, elämässään kovinkin kiinni, mutta aika nopeaan sitten tuli tuo romahdus.
Vasta menehtynyt Å.L ,oli hänkin vielä vuosi sitten, täyttäessään 80v ihan ok. Nopeasti sitten heikkeni.
Olen iloinen, jos 10v vielä saisi kohtuullisessa kunnossa olla. Nyt 64v ja diabetes jo useamman vuoden.
itsekään. Niin se ikä karttuu ja voit olla kohta mielissäsi, että joku huomaa ikäeronne.
ollessa kymmen-vuotias, hänen miehensä oli jo 30-vuotias.hyi sentään!
Ei kai se suhde silloin alkanut?
väärin, jokus*telija..
:
Aloittaja on kuulemma trolli, kun kukaan nainen ei koskaan voi paheksua vanhan miehen nuorta vaimoa. Minua jäi vaivaamaan kielenkäyttö: Miksi puhua ikäisistään saati viisikymppisistä miehistä papparaisina tai äijinä, kun kerran nuori vaimo ei millään tavalla kiusannut vastaajia!
Ei kai kukaan ole väittänyt, ettei kukaan nainen koskaan voi paheksua vanhan miehen nuorta vaimoa.
Tietenkin me kaikki tiedämme, että voi, ja että miehetkin voivat paheksua.
Kielenkäyttö osaltaan varmasti selittyy sillä, että joko aloittaja itse, tai sitten muut jatkavat provoilua.
Ei minua nuo trollit sinänsä häiritse, saavathan ne aina jonkinlaisen keskustelun aikaiseksi.
Joskus vain ärsyttää se lähtökohta, joka niissä usein on - kanssaihmiset leimataan jollain tavalla huonoiksi ihmisiksi.
Olen ikäni työskennellyt naisvaltaisella alalla, seurustellut ja jutellut ihan tavallisten, ikäisteni ja nuorempien naisten kanssa. Ikäeroistakin on aika tavalla kokemusta. Koskaan ei ole kukaan sivullinen siihen puuttunut, josko huomannutkaan, siinä kun nyt vaan ei ole yhtään mitään kummallista, (ellei nyt kovasti päälle 50 vuoden mene :)).
Suhtaudun itseäni nuorempiin naisiin jopa jonkinlaisella hellyydellä, en kateudella tai katkeruudella, oli heillä sitten millainen aarre tahansa miehenä. Samanlainen suhtautuminen mielestäni on useimmilla tuntemillani aikuisilla naisilla. En myöskään (nimenomaan tässä iässä) koe heitä kilpailijoina. Uskon, etten ole poikkeus.
Ei tämä palsta tietenkään yhteiskuntarauhaamme pysty järkyttämään, mutta en vain saata ymmärtää tuollaista vastakkain asettelua ja epäsovun lietsomista eri sukupolvien, sukupuolien tai minkään ryhmien välille.
Voisihan sen saman keskustelun samasta aiheesta saada aikaan vähemmälläkin lööperin laskettelulla.
kiusaakaan, ainakaan kaikkia, mutta tyyli jolla asia aloituksessa esitetään, on provosoiva, - eikö muka..
Aloitus on mielestäni hyvinkin asiallinen, enkä näe siinä mitään provosoivaa. Hänhän vain kyselee selitystä siihen, miksi naiset käyttäytyvät niin kuin hän on havainnut heidän käyttäytyvän.
Oleellista - ja palstalle tyypillistäkin - on, ettei keskustelussa ole juuri pohdittu avaajan ongelmaa, vaan keskustelu on käyty siitä, onko hän trolli, vai valehteleeko hän. Eikö tällainen keskustelu ole turhaa: hänellä siitä on kokemusta, ei meillä. Jos joku ei ole ikänään kuullut puhuttavan ikäerosta tuohon sävyyn, hänen puolisonsa on samaa ikäluokkaa tai hänellä on fiksumpia ystäviä.
Vastaajien sananvalinnat kertovat, etteivät aloittajan havainnot suinkaan ole vääriä, vaan jotakin perää hänen väitteissään on. "Pidä papparaisesi, emme kadehdi!"
Avaus on mielestäni asiallinen, en näe siinä mitään provosoivaa. Nainen kertoo havainnoistaan, ja suoralta kädeltä hänet tuomitaan trolliksi ja valehtelijaksi.
Vai on sinun mielestäsi aloitus hyvinkin asiallinen, etkä näe siinä mitään provosoivaa.
"kaikkein pahimpia ovat mieheni ikäiset sinkkunaiset, heille olen kuin punainen vaate"
"kaikenlaisia ennakkoluuloja mieheni naispuolisten tuttavien taholta, tuttavapariskunnan kauniimpi osapuoli, työkaverit, järjestötoimintatutut"
Asiallistapa hyvinkin. Voisiko ajatella, että suurin osa meistä tavallisista aikuisista naisista oikeutetusti hiukan loukkaantui tai närkästyi tuollaisesta yleistävästä syytöksestä?
Trolli tai ei.
Eihän tuossa nyt tarvita edes näin pitkää elämänkokemusta, että tietää, ettei tuollainen ole yleistä.
Ensinnä 20 vuoden ikäero ei ole lainkaan harvinainen, eikä ole ollut aiemminkaan. Sitä ei myöskään kovin hyvin edes huomaa, ja edelleen, vaikka huomaisi, niin ketä kiinnostaa? Korkeintaan miehen exää, jos vielä nuoremman takia potkaistu pois.
Aika kummalliselta myös vaikuttaa, että miehen työkaverit, kaikkiko he muka ovat olleet tätä makupalaa kyttäämässä. Haluaako kukaan pilata välit työkaveriin ilkeilemällä tämän vaimolle. Jos vaikka joku olisikin ollut itselleen tätä miestä haluamassa, niin tuskin haluaa menettää kasvojaan tai pilata välejään.
Entäpä tuttavapariskunnan vaimo, jolla siis on mies jo itsellään. Ilkeillään välit poikki vaan, niinkö?
Ja kaikkein epäuskottavinta minusta on tuo järjestötoimintatuttujen ruma käytös! Aktiiviset, energiset ihmiset, joilla varmasti tarpeeksi sisältöä elämässään ja ymmärrystä. Ja joiden ei olettaisi edes ikäeroa tietävän.
Ei vain ole uskottavaa.
Uskoi tai ei, eikö saa osallistua keskusteluun, sanomalla mitä ajattelee? Vai pitäisikö ruveta mussuttamaan anteeksipyyntöjä ikäluokkansa naisten puolesta ja päivitellä, kuinka kauheita kalkkunoita sitä onkaan olemassa!
Vastaajien sanavalinnat olivat ehkä närkästyksen aiheuttamia, vaikea kuvitella että oltaisiin näkymättömästä miehestä kateellisia tai ikävuosiensa kanssa perässä tulevalle tuntemattomalle katkeria!
Miehiä varmasti on vähemmän, ja kilpailuakin naisten kesken on, totta kai. Hävitäkin osataan. Eikä läheskään kaikki ole kilpailussa mukana.
Ehkä aloituskin oli aito, ja joissakin pikkujouluissa on joku kissatappelu tai suunsoittoa naistenhuoneessa ollut, mutta tuo ei vaan ole minun tai tuntemieni aikuisten tavallisten naisten tyypillistä käytöstä, eikä vastauksista päätellen muidenkaan, ei todellakaan.
Olisihan voinut vaikka aloittaa näin:
55-vuotias nainen, olisitko ilkeä ja kateellinen
ja ennakkoluuloinen (?) jos tuntemasi 55-vuotias mies ottaisi 20 vuotta nuoremman vaimon, rakkaudesta.
Miksei olisi voinut mennä 50 palstallekin, olisikohan siellä annettu paremmat neuvot tähän "ongelmaan".
Nuorikkoa vaivaakin just tuo sinun kommenttisi.... "Eihä sitä välttämättä huomaa" minust oikea kommentti.
1. Kahdenkymmenen vuoden ikäero näkyy.
2. Ihminen ei aina toimi rationaalisesti, vaan ihmisjärjellä käsittämättömästä syystä riitoja syntyy myös työpaikoilla, järjestöissä ja varsinkin aviopuolison entisen ystäväpiirin kanssa.
3. Ei tarvitse hymistellä, mutta onko mieltä keskustella siitä, valehteleeko aloittaja? Eikö se ole aiheeksi hieman triviaali?
1. Kahdenkymmenen vuoden ikäero näkyy, mutta ei kai vuoden tai kymmenenkään tarkkuudella, useimmiten. Jos näkyisikin, niin minun kokemusteni mukaan ihmiset eivät sitä mitenkään noteeraa, sehän on niin tavallista.
2. Totta on, että riitoja syntyy kaikkialla. Ei kai juuri 55 naiset kuitenkaan niitä pahimpia riitelijöitä ole. Yleistäminen tässä oli se, mikä häiritsi.
Puhe taisi olla tuttavapariskunnasta, ei entisestä ystäväpiiristä.
3. "Elävässä elämässä" lähden aina siitä, että henkilö puhuu totta. Se on lähtökohtani täälläkin, mutta mutta... En palaa tuonne aikaisempiin, mutta olisinkohan keskustellut siitä, valehteleeko aloittaja? Noin voimakkaalla ilmaisulla ainakaan? Osallistuin keskusteluun omasta näkökulmastani, omien kokemuksieni pohjalta.
En osaa heittäytyä niin, että muka uskoisin aikuisten naisten liki järjestään noin käyttäytyvän, ja siitä lähtökohdasta sitten osallistuisin keskusteluun. Silloin teeskentelisin ja mielistelisin. Ja tuntisin itseni vähän hölmöksi. Kun en vain ole koskaan tuollaiseen törmännyt, enemmänkin sellaiseen, että hyväntuulisesti ja lämmöllä neuvotaan ja tuetaan kanssasisaria iästä riippumatta tai sen takia juuri.
Sinä taas katsot omalta kantiltasi, ehkä olet/olet ollut naisten välisen kilpailun palkintona.
Olen minäkin joskus nähnyt hiustuppoja tanterella, kun naiset ovat miehestä tapelleet.
Nuoret naiset.
tuntuu siltä, että melko laskelmoiden liittoja on solmittu. Onko harva todella rakastunut. Se tunne on sellainen, ettei ikää ajattele. Tietenkin jossain vaiheessa on järki otettava enemmän mukaan, mutta itse en ainakaan laskelmoiden ole elämääni elänyt. Voi olla, että joku sivullinen on meidän liitostamme ajatellut, etten korkeakoulututkinnon suorittaneena muita saanut kuin vain kansakoulun käyneen mieheni, mutta viis siitä. Nykyiselläkin kumppanillani on vain kansakoulupohja, mutta hyvin on elämässä pärjännyt ja viihdymme hyvin yhdessä. Ei pidä aidata itseään, jos haluaa elää.
Luin tämän ketjun ja en voi sanoa kuin että hävetä saisivat muutamatkin arvonsa tuntevat rouvat. Kun eivät kerran toisen tilannetta tiedä niin heti ovat arvostelemassa.
Kerrompa kokemuksen ihan lähipiiristä, veljestäni. Jäi leskeksi vain vähän päälle 30v, muutaman vuoden ikäinen tyttö jäi hoidettavaksi. Vastavalmistunut velalla tehty omakotitalo hoidettavaksi. YH-isään ei suhtaututtu aina hyvin. Hänen elämänsä pelkkää työntekoa ja illat tytön hoitoa. Kun tytölle tuli vähän enemmän ikää niin alkoi velipoika kulkea silloin tällöin keppana baareissa. Katkeruus löi läpi. Ei ollut velallinen yh-isä kovaa valuuttaa naisten keskuudessa. Huushollista piti sen verran huolta kuin mies nyt osaa, lapsesta piti oikeinkin hyvää huolta. Mutta talo, pihatyöt, sisustukset y.m.s. kaikki kärsi ja jäi rappiolle.
Tytön ollessa teini-ikäinen kalja kuppilat kiinnostivat velipoikaa yhä enemmän. Joitain hataria naissuhteita tuli ja meni. Harrastukset oli jääneet, enää oli sohvalla makoilu ja kalja. ELämänilo kadonnut ja kaikki terve innostus uusia asioita kohtaan myös.
Lähtipä sitten viiskymppisiään pakoon etelän reissulle, siltä reissulta tuli tuttavaksi kolmekymminen nainen. Kuinka ollakaan, seurustelu syveni ja miehessä täysi muutos! Alkoi käydä lenkillä, nostella puntteja... Huolehtia terveydestään.
Vuoden päästä muutti tämä nainen veljeni luokse ja menivät naimisiin. Nainen pisti huushollin kuntoon, sisusti uusiksi, on paljon kätevämpi käsistään pinta remonttihommissa kuin velipoika. Piha kuntoon myös. Veli sai elämänilonsa takaisin, vaihtoi jopa työpaikkaa parempi palkkaiseen. Oikein puhkuu energiaa, kaljottelu jäänyt tyystin. Tytär tulee erittäin hyvin toimeen "äitipuolen" kanssa. Elämä velipojalla nyt viimein mallillaan. Yhdessä ovat järjestöaktiiveja ja kylän puuha-pariskunta nykyään.
Veli on sanonut että on kuin olisi saanut elämänsä takaisin. Elää onnellisinta aikaa elämässään pitkiin aikoihin.
Kiitollisuudella tätä uutta vaimoa olen aina ajatellut.
Niin että ompa tosi paksua tekstiä täällä paikoitellen, vaikka kukaan ei voi toisten asioita tietää. Saatikka arvostella! Ei se ikäero ole kuulkaa se maailman mullistavin asia, eri ikäisiä pariskuntia ollut maailman sivu. Turha paheksua!
Tälle nuorelle vaimolle joka tänne kirjoitti, sanoisin että lippu vain korkeelle ja muitten puheet omaan arvoonsa!
veljelläsi, ja vaimollaan myös.
Noin vaikuttaa kumminkinpuolinen hyvä olo, ja yhteinen onni.
Olisiko heidän pitänyt jäädä voivottelemaan ikäeroa, hui hai!
Tuskinpa on kellään nokan kopauttamista, ja jos on, niin koputelkoot, mitä ymmärtämättömistä ihmisistä.
Muistatteko vielä puhemiehen naimisiinmenon?
Olipa töykeetä suoraa tekstiä.
Jokainen kertoi ajatusmaailmastaan ja suvaitevaisuudestaan.
Aivan niinkuin jollekin kuuluisi elämä.
Avatkaa silmänne, pösilöt!