Asiani koskee osalta lapsettomuutta. En ole kovinkaan vanha, 22v nuori nainen ja anoppini on 41v. Anoppini sai lapsen alkuviikosta. Ongelmana on nyt se, että en tiedä, miten selviäisin vauva arjesta heitä tukien? Olemme mieheni kanssa yrittäneet tuloksetta jo 2 vuotta saada lasta. Olin 18 kun mulla todettiin pahanlaatuinen endometrioosi. Leikkauksen yhteydessä ei todellakaan annettu kovin lupaavia mahdollisuuksia ja hedelmöitys hoidot aloitettiin kesällä. Nyt kun tässä koittaa appivanhempia auttaa parhaansa mukaan, niin se ottaa aika koville. Kun he kuulivat minun ja mieheni yrittävän lasta 2 vuotta sitten, he järkyttyivät. Hirveä huuto siitä vain alkoi. oltiin vastuuttomia ja anoppini tietäisi mitä on selviytyä 18 vuotiaana lapsen kanssa. He luulevat nyt että olen innoissani mukana heidän arjessaa. Asiaa ei helpota yhtään, että asumme rivarissa, heidän vieressä, mutta varaa ja mahdollisuuksia ei tällä hetkellä ainakaan ole muuttaa pois. APUA tarvisin kipeästi! Miten selviän, koska mielessä on koko ajan vain oma lapsi.
Anoppini 41 sai vauvan
Selviänkö
3847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sitten 20 vuotias etkä 18v, vai onko puolisosi sinua kaksi vuotta nuorempi?
Mitä ihmettä täysi-ikäisten lasten hankinta kuuluu kellekään??!!
Kukaan ei myöskään pakota sinua millään lailla osallistumaan anoppisi ja appesi vauva-arkeen, vauvahan on heidän, samoin vauvan tuomat asiat.
Elikkä lisäys ensimmäiseen viestii. Olen tällä hetkellä 22v ja endo todettiin kun olin 18v eli noin neljä vuotta sitten ja lapsettomuus hoidot aloitettiin viime kesänä(-08), eli ollessani 21. :)
Sinun anopin elämä on hänen oma elämänsä ja älä sinä puutu siihen.
Nautin omasta elämästäsi endosta huolimatta.
Tee niitä asiotia joista nautit, ulkoile, tavatkaa ystävienne ja antakaa anopin elää vauvansa kanssa. Käykää heillä kylässä vain silloin kun se sopii teille kerran viikossa / kerran kuukaudessa.
Ei kai anoppisi kuvittele että sinä kannat vastuuta hänen vauvansa elämästä?
Jokaisella on oma elämänsä ja siinä on varmasti ihan tarpeeksi!
Mukavaa kevättä sinulle ja miehellesi!