ihan oikeasti vihaan, se on niin sekaisin päästään.
en asu enää äidin luona, luojan kiitos, ja olen aikuinen ihminen. joudun kuitenkin täällä käymään, en niinkään äitini takia, vaan haluan nähdä myös isovanhempiani, jotka ovat todella mukavat.
vihaan suunnilleen kaikkia äitini tapoja. se on kaksi päivää putkeen nytkin raivonnut avomiehelleen, kiroilee tuolla ja huutaa. se suuttuu todella pienistä asioista, syö jotain masennuslääkkeitä ja sanoo, että kaikki syy on meissä: me tehdään se hulluksi. mun ei edes tarvitse sanoa mun äitille mitään ennen kuin se alkaa tiuskia mua. mä en ole sen mielestä kuulemma kelpokansalainen enkä tule koskaan pärjäämään työelämässä, koska en saanut viime kesänä töitä, vaikka hain useaan paikkaan. lisäksi olen luonnevikainen.
äitillä on myös mitä ihmeellisimpiä sääntöjä, jotka koskevat minuakin, aikuista ihmistä. äitini tulee herättämään huutamalla aamuisin joskus yhdensän aikaan. olen kuulemma vitun vetelys, kun nukun suunnilleen puolille päivin. kasvatus minun osaltani on siis mennyt täysin pieleen.
lisäksi äidillä on pakkomielle tonkia aina tavaroitani, varsinkin laukku. hän haluaa tietää sisällön. silloin kun asuin vielä äitin luona, niin hän tutki myös salaa kaikki kaappini ja jos sieltä löytyi jotain, niin hän kertoi siitä miesystävälleen. oli se silloin 12-vuotiaana noloa, kun äiti löysi terveyssiteitä kaapistani ja kailotti siitä miehelleen, että onkohan mulla alkanut menkat. tämän takia en ikinä, EN IKINÄ, kerro äidilleni mitään, koska se ei pidä tietoja itsellään.
tänään sitten tuli sellainen sääntö, ettei yhdeksän jälkeen illalla saa enää syödä. voitteko uskoa, minkä mellakan äiti alkoi äsken pitämään keittiössä, kun olin tekemässä voileipiä. ei kuulemma saa! vaikka asumme omakotitalossa, niin yhdeksän jälkeen ei saa esim. käydä suihkussakaan ja yöllä, jos on pakko päästä vessaan ei saa vetää edes vessaa.
tulen hulluksi tuon ihmisen seurassa. joskus se on ns. normaali, mutta sitten saa noita ihmeellisiä maanisia kausiaan, millon tapahtuu kaikkea tollaista. tosin noi säännöt pitää aina, nytkin maha kurnii niin maan perkeleesti.
äidillä ja sen avomiehellä on aika usein huonot välit äidin kiukuttelun takia, mutta silloin kun niillä on hyvät, niin äiti aina haukkuu minua. äskenkin kuulin, kun se meni kertomaan miesystävälleen, miten olin taas rupeamassa laittamaan ruokaa TÄHÄN aikaan, ihan hullua. saan myös aina kuulla kaikkea muutakin, mitä äiti puhuu minusta selän takana, olen kaikilta osin epäonnistunut kakara, joka ei tule pärjäämään elämässään ja josta kukaan ihminen ei pidä. äiti aina sanoo, että koska olen niin luonnevikainen, niin minulla ei ole kavereita. tosiasiassa 2 vuotta kestänytkin parisuhde löytyy, mutta arvatkaa uskallanko mainita siitä äidille.
huoh, oli pakko purkaa. toivoisin niin kovasti, että mulla olisi normaali äiti, eikä tuollainen mielisairas, joka täysillä mollaa mua ja kertoo kuinka helvetisti vihaa mua.
en asu enää äidin luona, luojan kiitos, ja olen aikuinen ihminen. joudun kuitenkin täällä käymään, en niinkään äitini takia, vaan haluan nähdä myös isovanhempiani, jotka ovat todella mukavat.
vihaan suunnilleen kaikkia äitini tapoja. se on kaksi päivää putkeen nytkin raivonnut avomiehelleen, kiroilee tuolla ja huutaa. se suuttuu todella pienistä asioista, syö jotain masennuslääkkeitä ja sanoo, että kaikki syy on meissä: me tehdään se hulluksi. mun ei edes tarvitse sanoa mun äitille mitään ennen kuin se alkaa tiuskia mua. mä en ole sen mielestä kuulemma kelpokansalainen enkä tule koskaan pärjäämään työelämässä, koska en saanut viime kesänä töitä, vaikka hain useaan paikkaan. lisäksi olen luonnevikainen.
äitillä on myös mitä ihmeellisimpiä sääntöjä, jotka koskevat minuakin, aikuista ihmistä. äitini tulee herättämään huutamalla aamuisin joskus yhdensän aikaan. olen kuulemma vitun vetelys, kun nukun suunnilleen puolille päivin. kasvatus minun osaltani on siis mennyt täysin pieleen.
lisäksi äidillä on pakkomielle tonkia aina tavaroitani, varsinkin laukku. hän haluaa tietää sisällön. silloin kun asuin vielä äitin luona, niin hän tutki myös salaa kaikki kaappini ja jos sieltä löytyi jotain, niin hän kertoi siitä miesystävälleen. oli se silloin 12-vuotiaana noloa, kun äiti löysi terveyssiteitä kaapistani ja kailotti siitä miehelleen, että onkohan mulla alkanut menkat. tämän takia en ikinä, EN IKINÄ, kerro äidilleni mitään, koska se ei pidä tietoja itsellään.
tänään sitten tuli sellainen sääntö, ettei yhdeksän jälkeen illalla saa enää syödä. voitteko uskoa, minkä mellakan äiti alkoi äsken pitämään keittiössä, kun olin tekemässä voileipiä. ei kuulemma saa! vaikka asumme omakotitalossa, niin yhdeksän jälkeen ei saa esim. käydä suihkussakaan ja yöllä, jos on pakko päästä vessaan ei saa vetää edes vessaa.
tulen hulluksi tuon ihmisen seurassa. joskus se on ns. normaali, mutta sitten saa noita ihmeellisiä maanisia kausiaan, millon tapahtuu kaikkea tollaista. tosin noi säännöt pitää aina, nytkin maha kurnii niin maan perkeleesti.
äidillä ja sen avomiehellä on aika usein huonot välit äidin kiukuttelun takia, mutta silloin kun niillä on hyvät, niin äiti aina haukkuu minua. äskenkin kuulin, kun se meni kertomaan miesystävälleen, miten olin taas rupeamassa laittamaan ruokaa TÄHÄN aikaan, ihan hullua. saan myös aina kuulla kaikkea muutakin, mitä äiti puhuu minusta selän takana, olen kaikilta osin epäonnistunut kakara, joka ei tule pärjäämään elämässään ja josta kukaan ihminen ei pidä. äiti aina sanoo, että koska olen niin luonnevikainen, niin minulla ei ole kavereita. tosiasiassa 2 vuotta kestänytkin parisuhde löytyy, mutta arvatkaa uskallanko mainita siitä äidille.
huoh, oli pakko purkaa. toivoisin niin kovasti, että mulla olisi normaali äiti, eikä tuollainen mielisairas, joka täysillä mollaa mua ja kertoo kuinka helvetisti vihaa mua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikutat silti erittäin fiksulta ja asialliselta tyypiltä, ottaen huomioon ns. huonon kasvatuksen/rankan lapsuuden.
ei ehkä noin paha mut aikalailla. mikä pahempaa on, että en iha vielä ole aikuinen enkä voi muuttaa pois.. En saa edes mennä omalle tietokoneelleni kuin 1-2 kertaa viikossa. joka aamu herätys klo 8 ja "läksyjä lukemaan" ja öisin penkoo tavaroita
Olen aina halunnut tehdä tämän jäynän mutten ole ilennyt, nyt sinulla on mahdollisuus tehdä se ja voit vedota äitisi omiin puheisiin jos tulee sanomista. Nimittäin, yöllä käyt vessassa, väännät pönttöön vuosituhannen paskan ja jätät vetäsemättä.
Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvää
Mäkin vihaan.