Olen monesti miettinyt miltä mahtaa tuntua kun asuu ihan yksin, siis ilman ketään muuta elollista olentoa (ihminen tai eläin). Mahtaa siinä olla melkoinen kummajaisolotila. Onko kokemuksia? Onko enemmän plussia vai miinuksia?
Yksin asuminen
pian siten
441953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
..ja itte vastaa, ei tule riitoja. Se on se yksin elämisen hyvä puoli. Ja voihan sitä jutella vaikka kukille. Ja telkkaria kattelessa huutaa: "Elä mee sinne! Sillä on pyssy! Pösilö, minähän sanoin!"
telkkaria katsella kun vihdoinkin on hiljaista? Herääköhän sitä omaan kuorsaukseen?
..jotta: "Ala tullajosieltä! Mun jalkoja palelee! Tuu lämmittämään ja paa se telkkari kiinni!
Herranjestas sentään, tämä on ihan mukavaa! Kaikki ihmisethän ovat kanssani, täällä pään sisällä, ja puhelimen päässä ja netissäkin, ja tuolla ulkona! Ei ole yhtään yksinäistä, ihan rehellisesti sanottuna. Älä hyvä ihminen sellaista pelkää.
Hyvähän se on jos miettii.
Älä urputa martta-kerho kodistasi, kokeile ite yksin elämistä. Mitä ihmeen mielihyvää saat, jos joku yksineläjä sulle "avautuu" ?????
=DW=
Muista, että pistokas pitää varastaa. Sille on sitten mukava jutella, kun tuntuu olo yksinäiseltä.
Ihan mukavaahan, tämä on. Ei koskaan tuota epäselvyyttä se, kenellä on seuraava tiskivuoro :) Tai, *kuka* sen kahvikupin jätti tuohon pöydälle. Ja voi tehdä kaikenlaista kivaa, ihan itse valitsemassaan järjestyksessä. Ja jos ei joskus satu huvittamaan, niin voi jättää vaikka tekemättä. Ei ollenkaan paha :)
ei ole kaikille varmasti ihan omavalinta, esim, kuolema on saattanut kutsua toisen pois, silloin toinen jää tahtomattaan yksin.
On varmasti outo tilanne tälläiselle asua yksin, luulisin. Mutta elämä on tälläistä.
plussia ja joku toinen päivä miinuksia.
Jokaisella huonot ja hyvät päivänsä asuu sitten miten vaan.
Ei sitä missään umpiossa asuta jos yksin asutaan.
Eikä mitään kummajaisia olla. Pööööö,pöp,pööö.
Tavallista elämää. Elämä on täynnä valintoja.
Yksin asuminen on yhdenlainen.
Joskus pakko, joskus ihana etuoikeus.
on mahtavaa asua yksin!:) Mieti sitä ylellisyyttä kun voi olla kylppärissä niin kauan kuin haluaa,kukaan ei koputtele oven takana, voi olla tietsikalla silloin kuin haluaa, ei tarvitse laittaa ruokaa juuri siihen aikaan kuin joku kotikersantti komentaa, voi mennä ulos ja minne vain huvittaa koska vain. Kukaan ei kuorsaa vieressä häiriten jatkuvasti yöunia, voi piereskellä ja röyhtäillä niin paljon kuin huvittaa, pukeutua verkkareihin eikä tarvitse esitää hienoa rouvaa. Telkustakin voi katsella juuri niin paljon saippuasarjoja kuin haluaa. Saa ostaa sellaista ruokaa kuin haluaa eikä tarvitse mielyttää toista jos itse ei välitä HK:n sinisestä ja kaljasta. Siis luettelo hyvistä puolista on loputon.....
riippuu tilanteesta,miten joudut yksin asumaan.Kaikkeen tottuu,,ei se helppoa ole.Varsinkin, kun viereltä viedään....lopun tiiättekin,en ainakaan minä ole vielä kunnolla tottunut..
Jokainenhan me ollaan yksilöitä,kuka mitenki asiat ottaa..
On tämä yksinasuminen todella nautinnollista. Opettelemista kyllä oli, mutta enää en päiviäni vaihtaisi. Ei kai minua ole tarkoitettu parisuhteeseen, kun niin nautin tästä omasta vapaudesta.
Ainoa haittapuoli on, että itsekkyys lisääntyy koko ajan. Ja tulee tapojensa orjaksi. Esim. kun on saunavuoro lauantaina, niin ei oikein löydy ihmistä, jonka vuoksi sen missaisin. Pitää ihan ottaa itsensä välillä puhutteluun ja määrätä miettimään asioiden tärkeysjärjestystä.
ja lisään. Harrastan lukemista ja maalausta, ne molemmat vaativat kaiken huomion, joten olen kyllä miettinyt, jos tähän kumppani, löytyy, onkohan mustasukkainen, kun tarvitsen niin paljon omaa aikaa. Tietysti tulisi joustojakin...
Monia vuosia yksin asunut
Kyllä tässä varmaan enemmän on niitä plusjuttuja. Sellaisia kuin että ei tartte välittää jääkö vessanpöntön kansi ylös vai alas, sellaisia pikkujuttuja. Tietysti yksinasuminen edellyttää ettei muuten ole elämässään yksin, on ystäviä, kavereita, on elämää kodin ulkopuolellakin. Joillekin tämä on oma valinta, silloinhan se on todennäköisesti myös ihannetilanne. No joo, olishan se tietysti joskus mukavaa kun tuolla sängyssä odottaisi joku, nyt pitää vaan kiltisti laittaa kone kiinni ja kömpiä yksin nukkumaan.
vai miksi yksin oleminen on sinusta kummallista ja pelottavaa?
Koen olevani enemmän yksin huonon kumppanin kanssa kuin yksinäni. Huonon kumppanin läsnäolo rajoittaa elämää ja ahdistaa. Hyvä kumppani tuo lisäarvoa elämään. En tarvitse välttämättä ketään, mutta olen valmis jakamaan vaikka koko loppuelämäni, jos vielä kohtaan hyvän kumppanin.
kuin määräilevän ja veemäisen eukon kanssa.Huonoja puolijakin on,saa usein tyytyä omiin käsiin ja ei ole juttu kaveria aina.
Et tartte papaks ryhtyä eikä maksaa ruokkoja!
Ja kaikki lämpimänä käteen!
asumassani taloyhtiössä, kaksi rakennusta, 4 rappua. Avoparilla kummallakin omat yksiöt parkkipaikan eri puolilla.
Yhteiset jääkaapit ja sängyt kummassakin. Kun tulee sanomista, "vieras" muistaa kiireistä tekemistä omalla puolellaan. Pelaa kadehdittavan hyvin ja kysyinkin mieheltä, onko tuosta jotain harmia vai onko tosiaan täydellistä onnea.
Vastasi: "On harmiakin. Minulla on vain yksi auto ja kahdet avaimet, toiset naisella. Lähde siitä sitten asioille, auto on taatusti naisella ajossa. Ja toisin päinkin on valittamista, en kuulemma muista aina pitää tankkia tarpeeksi täynnä".
vajaan puoli vuotta etelässä töissä, ja siitä osan aikaa yksin yksiössä, - ei ole kivaa..
Monella yksin eläjällä on paljon enemmän ympärillä elämää kuin kotona kyttäävän ukon kanssa.
Ei tarvitse kysellä saako lähteä.
Ketä kutsuu kylään.
Eläimet eivät ole esteenä matkusteluun.
Todella paljon sellaisia mitä moni parisuhteessaan voi vaan uneksia.
noinkin..
Onko kysyjällä nyt hetkellinen "kummajaisolotila"?
olin vuosikymmeniä aviossa,mutta kukaan ei kyselly,miten seksi toimii,vaikka sitä ei juurikaan ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Nyt kun asun yksin,kysellään,miten voit elää ilman seksiä?,vaikka sitä on koko ajan?Ei tarvitse asua toisen kanssa,voihan sitä olla ystäviä muutenkin.
Mutta käsitykset on itsekullakin ja minäkin nautin yksin asumisesta,pitkän ja riitaisan parisuhteen jälkeen.
yksin asun minäkin nykyisin, mutta ei se sitä tarkoita, että olisin 24 tuntia täällä seinien sisällä. Kyllä tässä asumismuodossa on enemmän plussia, kuin miinuksia.
kyllä, silloinkin kun se ei ole ollut oma valinta, vaikka totuttelussa voi mennä aikaa.
Itsekun erosin, olin elänyt perheen sisällä, isänä, 24 vuotta ja muutin siitä omaan talouteen. Ensin eopäilytti, miten osaan, mutta kyllä siihen oppi. Vaikeinta oli oppia tekemään ruokaa ja ostoksia yhdelle ihmiselle, ihan käytännön ongelma...
Olen asunut kolmessa paikassa eron jälkeen ja eniten vaivasi yksinäisyys, kun olin lähellä muita ihmisiä: vieraassa paikassa suljettuna asuntooni, lähellä ihmisiä joihin ei ollut kontaktia.
Nyt asun yksin pienessä omassa talossa ja naapureihin on välimatkaa. Yksinäinen ja ahdistunut olo helpotti heti kun pääsin tähän ja nyt viihdyn yksin olematta yksinäinen.
Voin kuvitella että jollakulla muulla se menisi sitten toisin päin.
Se oli itselleni opettavainen havainto, että olin yksinäinen ollessani vieraiden keskellä, mutta en ollessani yksin.
asuin eron jälkeen ison kaupungin keskustassa ja oli todella ahdistavaa,vaikka ihmisiä lähellä joka paikassa.
Muutin sitten rauhallisempaan paikkaa ja luontoa on lähellä,viihdyn paljon paremmin.
Olen sosiaalinen ja kaipaan kyllä ihmisiä,mutta luonto on minulle todella tarkeää ja,että on tilaa ympärillä,sen olen myös huomannut.
Aurinkoista viikonloppua!
nuorena paljon ja vanhempanakin jonkin verran.
Siinä on VAIN yksi huono puoli.
Asunto tuppaa olemaan sottainen.
Ja onkohan se sitten, enää, yksinasumista jos omistaa puolensataa villakoiraa, nurkissa, sängyn alla, kaapeissa jne..
eihän se nyt kovin kallista;) Eihän sinun luoksesi voi nainen tulla. Ennen kun olet siivonnut. Voi, sinua.
t.friidu
ja vähän muuallakin.
Jollain täytyy olla imuri.
Ja vähän innostustakin asiaan.
ajattele nyt. Viet ekaa kertaa naisen himaasi..No, nainen on nainen. Jos, kovin sotkuista niih..ei hyvä. Kuules nyt minunkin mies "juksasi" onnistuneesti. Aina kun menin hänen luokseen..niin asunto oli TOSI SIIST..vähän siinä ajattelin mielessäni että Waude! Mies joka pitää himansa itse näin siistinä...no, totuus paljastui vasta paljon, paljon myöhemmin. Hän oli palkanut sisarensa tytön siivoamaan. Maksoi tälle nuorelle tytölle, mukava raha opiskelijan pussiin...myöhäistä se oli friidunki sit enää myöhemmin katua;)...no..
tässä sitä nyt naisena yksin tätäkin himaa siistinä pidän...vitsi;).
t.friidu
yksin kun, väitttää hän, elävänsä.
Tekisi mieli ostaa imuri.. mutta olkoon.
Minä laitan kaiken uskoni naisten hoivaviettiin.
Miestä ei saa jättää yksin.
Ei ainakaan yksin elävää miestä.
Onneksi friidut ovat helposti johdateltavissa.
Ja tuon sanon hellyydellä.
että, naputtaisi siitä että, mies ei halua siivota? No, vastapalveluksi sitten minunkaan mies ei koskaan, eikä urputa jos, tykkään jotakin itselleni ostaa vaikkapa uuden hajuveden;) tai huulipunan..eipä laske talousrahoja...:) hyvässä parisuhteessa toisen arvo tiedetään..
t.friidu
lukea läpi että tajusi, mistähän neito ostaa nuo huulipunansa?
Jos nainen siivoaa hyvin, SAATTAA, mies antaa luvan hullutuksiinkin. Mutta se ei ole sääntö.
Vuosituhansia on siivottu luudalla ja harjalla. Ainut mihin imuri on hyvä, on tietokoneesta varovasti imeskellä pölyjä. Ja ehkä korkeilta tasoilta kuten kaappien päältä.
Pärjää ihan hyvin ilmankin. Monissa kodeissa on tietty perushaju, joka tulee siitä että aina vain imuroidaan, ei luutata lattioita, ei viedä mattoja pihalle. Vanhat imurit haisevat ällöttävälle.
nihkeällä lattiat moppaan joka toinen päivä, pikkumatot tossa tuuletuspartsilla saa puistaa. Ainoa mihin imuria käytän on olkkarin matto..ja pölyjen pyykkiseen ylhäältä niin siihen käytän pölyhuiskaa..ylhäältä päin toi siivous on aina syytä aloittaa...viimeiseksi lattiat. Imurit tuovat vaan tuota ikävää hajua huoneeseen...vaikka kuinka sinne noita "pieniä kuulia sitten syöttäisi", joiden tuon hajun pitäisi viedä..talvella hyvä aina silloin tällöin tuo iso matto kunnolla lumessa putsata..
t.friidu
eikä kaikkia "pikku salaisuuksia" paljasta...naisella täytyy olla omat juttunsa..muuten liiaksi naista alkaa ahdistamaan..ja kun naista alkaa ahdistamaan..niin, nainen lähtee pois miehen elämästä..eikä katso taakseensa..
t.friidu
yksi-asumisest.
Viime kesän ku poja mökil oli iso remontti menos,ni ukko asus siäl melkest koko viiko.Niip pal mää nauttisi...kolme päivää ja yätä.Sit iski ikävä ja
rakensinki sit ukon mun viäree.Tein täkist ja tyynyist simmose iso myty sihe liki.Siinku hämäräs hiukka raotti silmii,ni näytti et joku nukkus siin.Taisim mää kärenki kurkottaa sen yli.Emmää hyvän-yän-pusuu sentäs antanu.
Hiljast oli.Ukko "sahas hirsii" Kustavis.
Emmää aamusi sitä myttyy alakertaa kahveel viäny,sinne mää siliti sev vaa tasaseks.
ja kiitos kommenteista. Tuolla kummajaisuudella mietin omaa uusavuttomuuttani joissakin teknisissä jutuissa. Tuo oman reviirin koskemattomuus on kaikkein kiehtovinta. No aika näyttää.
monet kerrat tätä samaa asiaa.. tässä minullekin tuli samalla jotain.. Kiitos!Elämä ei oo aina niin yksinkertaista kuin luulisi...
vaikuttaa hyvin paljon siihen miten viihtyy. Itse olen asunut paljonkin yksin, mutta työelämä on vaatinut aika paljon voimia. Ei ole kovin usein ehtinyt murehtia yksinäisyyttä. Olen myös lukijatyyppiä, niin usein on kirja hyvää seuraa, jos ei jaksa puhelimessa seurustella.
Itselläni on ollut kissoja ja silloin kun ne jouduin lopettamaan, oli todella vaikeaa tulla tyhjään kotiin.
Eräällä ystävälläni, on paljon vaikeampaa olla yksin. Hän ei ole enää työelämässä, mutta on hyvin ulospäin suuntautunut ihminen. Hän kaipaa usein seuraa. Hän kyllä toisinaan ratkaisee asian niinkin, että pyytää ihmisiä aterialle luokseen, kun mielellään laittaa ruokaa ja leipoo. Ja samalla sitten saa pikkuapua sellaiseen, mihin ei itse pysty.
Sellaisia ystävyys ja avunantosopimuksia kannattaa viljellä. Ne rikastuttaa elämää.
TIEDÄN MILTÄ TUNTUU ASUA YKSIN JA OLLA YKSIN IHMISTEN JOUKOSSA.
yksin elämme ja olemme, ihmisten joukossa.
Mutta, ainoastaan ja vain, kun tahdomme niin olla.
Kuulisinpa joskus suomalaisilta miehiltä tuollaisia!
seuraakin voisi halutessa löytyä.