VASTINE:

kannanottolle uskomushoidoista!

Terveydenhoidon järjestöt antavat väärää tietoa vaihtoehtohoidoista(11.3.2009)

Kannanotossaan uskomushoidoista ja niitä koskevasta lainsäädäntötarpeista Suomen Lääkäriliitto, Super ry, Suomen Psykologiliitto ja Tehy ry nimeävät uskomushoidoiksi kaikki Suomessa terveyden, ennaltaehkäisyn ja jälkitilojen kuntoutukseen käytetyt epäviralliset hoidot. Kannanotossa väitetään, että kaikki muut hoidot paitsi virallisen lääketieteen hoidot ovat vaarallisia ihmisen terveydelle, ja tämän vuoksi kansalaisia tulee suojella näiltä hoidoilta. Kannanoton mukaan vaihtoehtohoitojen vaikuttavuutta ei voida perustella rationaalisesti. Alla olevassa vastineessamme kumoamme esitetyt väärät väitteet sekä vaadimme vaihtoehtohoidoille laajaa lakisäätelyä.



Kaikkia vaihtoehtohoitoja ei voida niputtaa yhden termin alle

Koululääketiede sisältää tänä päivänä suuren kirjon erilaisia ja vaikutuksiltaan eritasoisia hoitomenetelmiä, jotka lääketieteen asiantuntijat itse parhaiten tuntevat. Sama tilanne on täydentävissä ja vaihtoehtoisissa hoidoissa. Näiden alojen asiantuntijoina haluamme korostaa, että täydentävissä ja vaihtoehtoisissa hoidoissa on suuri määrä erilaisia ja eritasoisia hoitoja. Ei ole mielekästä niputtaa niitä kaikkia yhden nimikkeen alle.

Mitä lainsäätelytarpeisiin tulee, vaihtoehtohoitojen ala tarvitsee laajan sääntelyn, jossa huomioidaan alan monikirjavuus ja hoitojen eritasoisuus. Tämän toteaa myös terveyssosiologian professori Tuula Vaskilampi Kuopion yliopistosta haastattelussa 6.10.2008 (www.klassinenakupunktio.org).



Vaihtoehtohoidoista löytyy turvallisia ja kustannustehokkaita hoitomuotoja

Kannanoton uskomushoidoista allekirjoittaneet järjestöt nimeävät kaikki vaihtoehtoiset hoidot uskomushoidoiksi. Kannanoton mukaan nämä hoidot ovat ihmisen terveydelle vaarallisia, mutta järjestöt eivät todenna tätä väitettään. Syy siihen lienee se, että tutkimuksia täydentävien tai vaihtoehtoisten hoitojen vaarallisuudesta ei juuri ole olemassa.

Suomesta on saatavana tilastotietoa Potilasvahinkokeskukseen tulleista vaihtoehtoisten hoitojen hoitovirheistä. Kuuden vuoden aikana 2000-luvulla vaihtoehtoisista hoidoista valitettiin kuusi kertaa. Vastaavana aikana virallisen terveydenhoidon hoidoista valitettiin n. 50 000 kertaa. Lisäksi virallisen terveydenhoidon vahingoista saapuu valituksia 7000-8000 vuosittain. Potilasvakuutusyhtiöiden korvaukset näistä vahingoista olivat vuonna 2007 noin 30 milj.€.

Edellä mainittu tilasto tukee sitä käsitystä, että täydentävät ja vaihtoehtohoidot ovat turvallisia, mutta myös kustannustehokkaita



Vaihtoehtohoidoille laaja lakisäätely

Vaihtoehtohoitojen keskeistä turvallisuutta lisäisi entisestään laki laajasta sääntelystä, jossa määritetään alan ammattipätevyydet, luodaan terapeuttirekisteri, joka on jo suppeassa muodossa olemassa, ja aloitetaan vaihtoehtohoito-opettajien koulutus yliopisto- ja amk-tasolla. Terapeuttirekisterin ansiosta potilailla on mahdollisuus erottaa ei pätevät terapeutit alalle kouluttautuneista pätevistä toimijoista.



Voidaanko demokraattisessa Suomessa yksipuolisesti rajoittaa kansalaisoikeuteen rinnastettavaa hoidollista itsemääräämisoikeutta?

Suomessa täydentäviä tai vaihtoehtohoitopalveluita käyttää noin 2-2,5 milj. ihmistä
(D.O.Pekka Niemi, 1992) oman terveytensä ja hyvän olonsa edistämiseksi. Kuitenkaan tällä suurella ja lakiesityksen kannalta tärkeimmällä ihmisryhmällä ei ole edustusta ve-lakia valmistelevassa työryhmässä.

Myös ajankohtaiset tiedot puuttuvat siitä, minkälaisia tuloksia täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista on saatu, miksi suomalaiset niin runsain mitoin niitä käyttävät ja minkälaisen lain itse käyttäjäryhmä haluaa Suomen kaltaisessa moniarvoisessa yhteiskunnassa. Siksi laaja lainsäätely ja allekirjoittajajärjestöjen halukkuus vuorovaikutteiseen dialogiin vaihtoehtohoitoalojen kanssa on enemmän kuin toivottavaa (www.dialoforumindermedizine.de).

Suppean sääntelyn ja tiettyjen potilasryhmien hoidollisen itsemääräämisoikeuden rajauksen kannalla oleva lakiesitys saatetaan kokea vaihtoehtohoitoja käyttävien ihmisten taholta yksipuoliseksi, ulkopuolisen auktoriteetin sekä tosiasioihin perehtymättömän tahon saneluksi.



Kannanoton allekirjoittajajärjestöt ovat sitoutuneet lääketeollisuuteen

On selvää, että markkinataloudessa lääketehtailla tulee olla mahdollisuus markkinointiin. Mutta on käynyt ilmi, että lääkärit, terveydenhoidon ammattilaiset ja potilasjärjestöt ovat monin tavoin sitoutuneet lääketeollisuuteen.

Terveyskeskuslääkäri Osmo Saarelma Espoosta mainitsee, että lääkäreillä, terveydenhoidon ammattilaisilla ja potilasjärjestöillä on läheiset suhteet lääketeollisuuteen. Esimerkiksi valtaosa perusterveydenhoidon jatkokoulutuksesta on lääkefirmojen kustantamaa ja tutkimusprofessori Elina Hemminki Stakesista pitää huolestuttavana sitä, että 87 prosentilla lääketieteellisten hoitojen suosittajista on yhteyksiä lääketeollisuuteen. Stakesin tutkijan Hanna Toiviaisen mukaan lääketeollisuus perustaa omia potilasyhdistyksiä markkinointinsa tueksi. Potilasjärjestöjen määrä kasvaa jatkuvasti ja jopa 70 prosenttia niistä saavat tukea lääkefirmoilta. Herääkin kysymys voidaanko allekirjoittajajärjestöjen kannanottoa pitää puolueettomana.



Täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista löytyy päteviä tutkimuksia

Relevantteja tutkimuksia on maailmalla tehty CAM (Complementary and Alternative Medicine) hoidoista paljon. Esimerkiksi Saksassa vaihtoehtohoitoja tutkii 30 yliopistoa (www.mediwoche.de). Saksan, Itävallan ja Sveitsin 14 yliopistoa tekevät kansainvälistä yhteistyötä vaihtoehtohoitojen tutkimuksessa (www.uniforum-naturheilkunde.de, www.niaf.no, www.icm.org). Joitain tutkimuksia on tehty myös Kuopion yliopistossa. Muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Itävallassa, Italiassa ja Australiassa on ollut jo pitkään (vuodesta 1901) hyväksytty vaihtoehtoisen lääketieteen muoto: naturopaatti (naturopath/ heilpraktiker).

Suomi osallistui 25 muun Euroopan maan kanssa vuosina 1993–1998 Euroopan Komission järjestämään ei-konventionaalista lääketiedettä tutkivaan Cost B4 Action -projektiin. Tutkimuksen kohteena oli 43 eri terapiamuotoa, joiden keskeisiä tutkimuksia projekti selvitti mm. Cochrane-Librarystä. Suomen edustajina projektissa toimivat yl. Veijo Saano Lääkelaitokselta ja prof. Tuula Vaskilampi Kuopion Yliopistosta.

Cochrane tietokannan mukaan koululääketieteen hoidoista 40 prosenttia on voitu todentaa EBM-tutkimuksin (EBM=Evidence Based Medicine). Täydentävien ja vaihtoehtohoitojen hoidoista on EBM-tutkimuksin voitu todentaa 30 prosenttia. Koska kaikkia lääketieteessä tänä päivänä käytössä olevia hoitoja ei ole voitu todentaa EBM-tutkimuksin, on vaatimus vaihtoehtohoitojen EBM-pohjaisesta tutkimuksesta kohtuuton. Molemmissa hoitotieteissä löytyy hoitomuotoja, joita perustellaan muilla kuin EBM tutkimuksilla.



Vaihtoehtoiset hoitomuodot tarvitsevat laajaa sääntelyä

Vaihtoehtoiset hoitomuodot tarvitsevat Suomessa laajaa säätelyä. Vaihtoehtoisten hoitojen asemaa Suomessa tulee kehittää niin, että ne ymmärretään, ei vaihtoehtoisina tai vastakkaisina hoitomuotoina lääketieteellisille hoidoille, vaan ennen kaikkea virallista lääketiedettä täydentävinä ja tukevina hoitomuotoina. EU:ssa on parhaillaan valmisteilla EU-maiden vaihtoehtohoitoja harmonisoiva työryhmä, jonka esitys valmistuu ensi vuonna. Mielekästä olisikin nyt odottaa näitä EU:n laajuisia suosituksia ja laatia Suomeen laki, joka noudattaa yhtenäistä vaihtoehtohoitokäytäntöä Euroopassa.

Lahdessa, 11.3.2009

Vastine toimitettu medialle terveydenhuollon järjestöille. Julkaistu myös täällä: http://www.klassinenakupunktio.org/muu_aku.htm