Olen tuo allaolevan viestin kirjoittaja, eli juuri valmistumassa oleva maisteri. Nyt on aika ontto olo: mihin kykenen, mistä töitä? Kaiken taustalla kaivertaa vielä ajatus siitä, onko tämä lainkaan oma alani?
Jään luultavasti myös ensimmäistä kertaa elämässäni työttömäksi, vaikkakin keikkahommaa on tiedossa. Tällaista tilannetta minulla ei ole ollut edes lukion jälkeen. Kertokaapa muut valmistuneet, oliko teillä vastaavia tuntemuksia? Kuinka pääsitte niistä yli?
Jään luultavasti myös ensimmäistä kertaa elämässäni työttömäksi, vaikkakin keikkahommaa on tiedossa. Tällaista tilannetta minulla ei ole ollut edes lukion jälkeen. Kertokaapa muut valmistuneet, oliko teillä vastaavia tuntemuksia? Kuinka pääsitte niistä yli?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen itse juuri samanlaisessa tilanteessa. Eli neuvoja kaivattaisiin! Kuinka esim. olla vaipumatta epätoivoon, vaikka tuntuisi siltä että töitä ei vaan löydy!
Kyllä varmasti tuollaisia tuntemuksia on monilla, varsinkin jos oma opintoala ei varmista selvää työpaikkaa (vrt. lääkärit, opettajat...). Hae kaikkia mahdollisia töitä, jotka sinua kiinnostavat. Valitettavaa tietysti on, ettei töitä millään alalla ole hirveästi jaossa. Olen kyllä kuullut humanisteista, jotka ovat olleet jonkun aikaa työttömänä valmistumisen jälkeen, ja nyttemmin olen myös kuullut ettei edes kauppatieteilijöille välttämättä löydy töitä, vaikka monet heistä ehkä ovat pitäneet työllistymistä varmana.
Jatko-opiskelu on yksi vaihtoehto, jos ei töitä löydy. Yksi tuttunikin aloitti lisurin tekemisen, ja kas kummaa, johan vähän ajan päästä tärppäsi töiden kanssa. Tällöin ei ainakaan tule paniikkia sen työn suhteen.
Toivottavasti et päädy kuitenkaan siihen, että ala oli väärä, vaikka sekin ajatus varmaan tulee mieleen juuri siksi, että työllistyminen on epävarmaa. Tsemppiä työnhakuun! Niin ja onnea valmistumisesta!
Sain paperini keväällä 2002 ja varsinkin heti gradun jättämisen jälkeen elämään tuli todella outo ontto tunne. Olin koko ikäni opiskellut ja viimeiset vuodet tehnyt samalla töitä ja nyt opinnot olivat ohi.
Itselläni auttoi innokas työnhaku ja se, että työtä löytyikin suhteellisen nopeasti (pätkätyötä kylläkin, mutta koulutusta vastaavaa).
Sinulle sanoisinkin, että huilaile joulun aika ja aloita tammikuussa kunnon hakurumba. Samalla voit miettiä juuri sitä, haluatko vielä jatkaa opintojasi vai haluatko tehdä töitä ja missä haluaisit olla töissä (julkinen vai yksityinen sektori, kotipaikkakunnalla vai toisella puolella Suomea ym.).
Minusta tuntuu, että valmistumisen jälkee vasta todellinen itsensä etsiminen alkaa ja se taitaakin jatkua sitten lopun elämää. Mutta nyt on hyvä hetki miettiä, mitä haluat ja sitten lähteä tavoittelemaan haluamaasi. Tsemppiä sinulle!!!
Minkä ikäisiä olette, jotka näitä asioita mietitte? Itse jotenkin mietin kauheasti omaa ikääni et pitäs ehtii sitä sun tätä ennenku tulee 30 v täyteen ja mitään ei ehdi?
Itse juuri tässä työnhaun mustassa aukossa..mietityttää että mitä helvettiä niillä yo papereilla tekee jos on koulujakäymättömien kaa samoilla liksoilla kortistossa?
Ontto tunne valmistumisen jälkeen? niin tuttu tunen. Kesä oli pelkkää tuskaa kun mietin että tätäkö tämä työssäkäynti ja elämä on? siinäkö kaikki?
Mutta heti kun keksi sen oman jutun, joka ei kylläkään oo mitenkään liittynyt it alaan jota opiskelin elämä alko näyttämään paremmalta. Kai jokaisen pitää keksiä se oma intohimo että jaksaa.