Kiljun teko

Liikaa, sokeria maltaita. Muurahaispessään siihen Makkosen kaupan luo.
Juotiin, ei kun pieretti.

tein kavereiden kans kiljua ollessani noin 15 vuotias. Laitettiin siihen sokeria, hiivaa (reilusti) ja vettä.
Eka kerralla laitettiin tiiviit korkit pulloihin ja käymään. Tulos oli karmea. Eräs päivä tulin kotiin, niin vaatekomeroon laitetut pullot olivat räjähtäneet, ja voi sitä lemua ja äidin kehua :=))
Toinen kerta oltiin vähän viisaampia, ja tehtiin uus satsi, mutta alettiin juomaan sitä jo neljän päivän päästä, ja oksennettiin pari tuntia.
Siihen loppui kiljun teko.
En osais sitä vieläkään tehdä oikeaoppisesti :=))

Joskus kilju oli valkoista, hyvin kitkerän makuista lientä. Sitä saattoi juoda lipittää useamman kupillisen eikä tuntunut missään. Sitten yhtäkkiä jysähti niinkuin ois nuijalla lyöty. Tolkku pois ja hirvee kankkunen.

tein kiljua, mutta siirryin aika nopeasti harjoittelemaan kotiviinin tekoa.

Muiataakseni tehtiin vähän simareseptiä soveltaen:sitruunaa ja appelsiinia, sokerista osa oli farriinisokera. Perään pullahiivaa.
Se tuoksui oikein hyvältä ja oli karmivan pahaa. Yritettiin prosentteja saada ja käytettiin kaikki sokeri pois siitä. Ei älytty lisätä sokeria, vaan sekoitettiin sokeri aina kupissa siihen liemeen, jota nostelimme kuupalla mukiin.
Kyllähän siitä jokunen känni ja krapula saatiin.
Mutta tosiaan totesimme, että sehän muuttuu viiniksi sillä, että laitetaan viinihiivaa tavallisen sijasta ja kirkastetaan. Ei ne ekat viinitkään ehkä viinin nimeä ansainneet, mutta laatukiljua olivat ihan selkeästi!

Sitä nykyisin sanotaan kotiviiniksi.

Pontikkaa muuten nykyään tehdään enenpi kaupungeissa, siis kerrostaloissa, kuin korvessa kuuse alla. Katos kun on sähkö ja juoksevavesi.

Huumeet viljellään pääsääntöisesti kaupungeissa. Suomesa kun on lyhyt kasvukausi ja siihen tarvitaan sähköä lamppuihin.

Noh, mä en huumeista mitään tajua, kiljusta kyllä. Kotiviintä tissuttelen nytkin.

Nuoriso on vähän laiskaa. Viina on niin halpaa, että muutamalla eurolla saa siiderinsä, ei siinä ite tarvi keitellä kun himasta saa juopottelurahansa.

Oon toki tehnyt oikeeta kiljuakin teininä. Sokeria, kauraryynejä hiivaa ja vettä. Ja pänikässä. Pirun pahaa, sekoitti pään ja sai ruuansulatuksen toimimaan.

Kallen tiputtelema pontikka se vasta kaameaa oli, ihme kyllä, kellään ei mennyt näkö.

Nojoo. Sitä olen kummastellut, kun itellä ja monella muulla, ainoo sienioppi on punanan kärpässieni. "Se on myrkyllinen". Ainoa suomessa luonnonvaraisena kasvava huumausaine.

Mitä lie shamanismin pelkoa, mutta tosiasia on, että jokainen suomessa tuntee punaisen kärpässienen, sen huumaavasta vaikutuksesta ei missään puhuta.

En ole kokeillut, enkä aiokkaan. Kotiviinistä jo ihan tarpeeksi ongelmia.


=DW=

aihe! Hyviä vastauksia. Itselläni ei niin valtavia kokemuksia alalta mutta muistan joskus murskanneeni näkkileipää kiljun sekaan. Kuulemma piti imeä paha maku pois. Susi tuli.

kouluikäinen kun isäni vielä touhusi noitten miestä väkevämpien kanssa, - muutaman kerrankin näin noita satsin latausia, kusiaispesille kantamisilleen - äitini kävi ne kaatamssa..

Muutaman kerran juostiin ikkunasta ulos koko lapsilauma; onneksi äiti oli vahva ihminen ja teki isälle selväksi mikä on syy ja seuraus kun hän lähtee lapsineen, - siihen jäi se turaaminen, isämme lopetti juomisen lähes kokonaan ollessani seitsemän ikäinen.

Eli ei kivoja muistoja kiljunteosta..

Laitat pulloon yli käden lämpöst vettä, puol pussii kuiva hiivaa ja 2 desii sokerii. Et tietenkää laita korkkii iha tiukalle etkä liian löysälle, koska muuten se ei käy, annat sen käydä 4-8-päivää ja pistät sen kahvisuodattimen läpi toiseen astiaan ja lisäät siihe sitte jotai mehukattii makus mukaa. Oon tehny viimese puole vuode aikan ainaki kolme kiljuu ja iha hyvää on ollu ei oo tarvinnu oksentaaXD