Kyllä kai tästä asiasta on juttua riittänyt ennenkin mutta kerron vähän omasta kokemuksestani.
Kävin viime viikolla katsastamassa lapsuuden- ja nuoruudenmaisemia. Kun olin 4 v. perheemme muut-
ti Hgin keskustasta Itä-Helsingin lähiöön. Tämä siis v.-52. Samassa pihapiirissä oli lastentarha johon meikäläinen tietysti passitettiin. Siellä se vanha kotitalo ja lastentarha olivat niinkuin ennenkin. Tietysti ne muistikuvat olivat aika rajallisia mutta kyllä se tunne, kun kävin vanhassa kotirapussani, oli aika jännä.
Teki mieli pistäytyä myös lastentarhassa mutta en kuitenkaan viitsinyt mennä, olisivat vaan ihmetelleet mikä vanha gubbe siisä pyörii?
No, sieltä muutimme kohta toiseen osoitteeseen kun oli 8v. eli kansakouluiässä. Kävin vanhan koulun pihassa ja muistoja tuli monenlaisia mieleen. Sieltä sitten sinne missä asuimme ja sielläkin kävin vanhassa kotirapussa ja haikealta tuntui. Edelleen kävin siinä legendaarisessa Porras-Baarissa jossa tupakkia poltettiin ja tyttöjä nauratettiin. Voi voi ...
Otin aika paljon valokuvia joita voi tarvittaessa katsella jos huvittaa.
Sellainen tarina. Tällaista kai on liikkeellä aika usein.
Ripaus nostalgiaa
11
445
Vastaukset
- voisi tehdä
myös tuollaisia nostalgiareissuja. Jotkut baarireissut on kai parempi tehdä ihan itsekseen ;)
Mieleeni on jäänyt mukavana muistona kun lapsena kävin isäni ja sisaruksieni kanssa kauan sitten kuolleen mummoni kotipaikalla, suuren erämaajärven rannalla. Silloin sinne oli sentään tie, mummon nuorena ollessa pelkkä kinttupolku. Isoisoisäni oli metsänvartija. - Hesassa
Ajellut aikoinaan muksujen kanssa asuinpaikollani. Kertoillut tarinoita, paikoista.
Olen kiertänyt stadia, en vieläkään tiedä, mikä on se ilmansuunta, missä lopullisesti vanhenen ;D
Syntyjään aivan etelästä, sitten pohjoishki lapsuus Nuoruus länsihki, sitten keskustan eri ilmansuunnat ekassa liitossa.
Uussinkkuna ullanlinna.
Toisessa liitossa etelä-länsi akseli
.
Keskustaan takaisin eron jälkeen.
Lyhyt pyrähdys pohjoishki, ja pitihän tämä villi itäkin kokea. Uusi tuttavuus on nyt koettu, ja haaveilen eteläiseen kantakaupunkiin taas. Tarkoitus luopua autosta, ja siellä pääsisi sporalla.
Levoton sielu, en hevin juurru paikoilleni.
Tuossapa nämä ovat, paria ulkomailla vietettyä vuotta lukuunottamatta.
Nämä on niin nopeaan autolla hurautettu, ja vaikka menisi julkisillakin, ei kauan aikaa kestäisi.- kavonius
Taidat olla menevää sorttia vai muuten levoton.
- ja,
kavonius kirjoitti:
Taidat olla menevää sorttia vai muuten levoton.
asuintarpeiden tilan ja elämänmuutosten huomioonottaja.
Lapsena jo vanhempien kanssa vaihdettiin asuntoa, tilantarpeen vuoksi.
Minullakin sitten kaari ollut yksiöstä omakotitaloon, ja taas elämäntilanteen muuttuessa, kerrostalon kaksiosta neliöön, ja nyt riittää kaksio yksin ollessa.
Olen sentään pysynyt samassa kaupungissa, missä myös viisi polvea minua ennen. ;D
Ulkomaankeikat, miehen työn vuoksi.
- RosaLiiin
vanhempieni kanssa olen 90-luvun alussa käynyt heidän kotiseuduillaan ja nähnyt kaikki ne lukuisten kertomusten paikat ja hiekkarannat ja koulut ja kivijalat.
Olin kuulluut niistä asioista vuosikymmeniä ja olihan siellä mukava käydä katsomassa.
Ymmärsi monta asiaa paremmin niiden reissujen jälkeen.
Omille lapsilleni kerron tarinoita kun kuljetaan jonkin lapsuuteni tai nuoruuteni paikan ohi. Olen joskus kyllä kuullut kommentin, tiedetään, tiedetään. Mutta eipä se haittaa koska sillä kertomisella on iso merkitys itselleni.- tuo, tiedetään, tiedetään
Oikeastaan sain "valaistuksen", miksi täällä niin usein kirjoitusten ymmärrys tuo vaikeuksia ja toinen toisiamme vastaan hyökätään, jos ei kirjoituksissa, niin ainakin niiden virheissä.
Tämän suppean otannan tuloksena totesin, että suurinosa on pääkaupunkiseudulla syntyneitä tai pidemmänpolven asujia, jotka ovat jo haluneet unohtaa kotimaisemansa.
Kun taas otamme huomioon, mikäli pääkaupunkilaiset sen ymmärtävät, miten muun suomen kansalaiset ovat saaneet yleensäkkään
mahdollisuuden tähän "ihanaan" keskusteluun.
Ainakaan viimekesänä ei ollut mitään mahdollisuuksia nettiyhteyksiin mökillämme ja kännykkäpuhelutkin piti mennä "haastamaan" satojen metrien päähän, mutta niin näköjään on myös 100 km H:gistä, kun jo katvealueita löytyy.
Nyt on kuitenkin saatu jos jonkinlaisia yhteyksiä ja uskaliaimmat uskaltavat jopa kirjoitella. Useimmille oma paikallinen murrekirjoitus ja kirjoituskoneen käyttökin tuottavat ongelmia, puhumattakaan oman mielipiteensä ilmaisusta.
Kaikki emme ole mitään Kalle Päätaloja ja Kallekin harjoitteli kirjoitustaan pidempään, kuin meillä "hetkisillä" mummeleilla on aikaa.
Huokuukohan kirjoitusten kritiikki pääkaupunki/vastaan maaseutu???
Toisaalta sitähän se aina on ollut ja kuitenkin meillä on vapaa maa siirtyä, missä luulee parhaimmin tulevan onnelliseksi.
Minä tapasin Hämeessä kulkevan Kassi-Alman ja juttelin hänen kanssaan. Heräsikin mieliteko kusyä (Almalta), että pakataan minun autoon tarvittavat kamat ja lähdetään reissuun.
Uskoisin, että minun eläke ja hänen pakollinen saamansa tuki riittäisivät meille vapaan elämän harjoittamiseen, mikä olisi mielestäni ihanaa.
Olisimme "pilkunnussijoiden" ulkopuolisia, elämäntapamme arvioijista kaukana, koska emme lukisi lehtiä, kuten "ALMA" sanoi. Hän ei lue lehtiä, mutta hyvä, että hänestä tulee kuuluisa, kun kerroin, että paikallinen lehti oli tehnyt jutun.
Nyt vain odotan murskaavan kommentin jonkun "hienohelman" taholta. Niitähän karjalaislikka joutui jo kuulemaan Hesaan muutettuaan. Voi, mikä nauru, mie ja sie, mutta eivät muistaneet, mistä tuli leipä heidänkin talouteen, jos edes tulikaan, kun ei ollut maalaistuttavia.
Ainahan maailmassa osat ovat vaihtuneet, milloin mihinkin suuntaan. Kannattaa lukea historiaa, eikä pitää sitä pelkkänä elokuvana ja utopiana.
Omalta osaltani sanoisin, että minulla oli onnellinen lapsuus, vaikka mukamas olimmekin jo kassit kourassa pakenemassa venäläisiä, mutta sitä en itse muista.
Sen muistan aivan elävästi, kun asetakkinen mies astui meidän tupaan ja äiti sanoi, että hän on meidän isä. Muuta en siitä muistakkaan
On ilmeisen vaikeaa vielläkään pääkaupunkilaisten rikkaiden hyväksyä, että tänne pystyy jopa maalaistorppalaiset kirjoittelemaan, jos ovat osanneet lapsensa usuttaa kouluun ja ovat siellä pärjänneet. - Huhhuh,
tuo, tiedetään, tiedetään kirjoitti:
Oikeastaan sain "valaistuksen", miksi täällä niin usein kirjoitusten ymmärrys tuo vaikeuksia ja toinen toisiamme vastaan hyökätään, jos ei kirjoituksissa, niin ainakin niiden virheissä.
Tämän suppean otannan tuloksena totesin, että suurinosa on pääkaupunkiseudulla syntyneitä tai pidemmänpolven asujia, jotka ovat jo haluneet unohtaa kotimaisemansa.
Kun taas otamme huomioon, mikäli pääkaupunkilaiset sen ymmärtävät, miten muun suomen kansalaiset ovat saaneet yleensäkkään
mahdollisuuden tähän "ihanaan" keskusteluun.
Ainakaan viimekesänä ei ollut mitään mahdollisuuksia nettiyhteyksiin mökillämme ja kännykkäpuhelutkin piti mennä "haastamaan" satojen metrien päähän, mutta niin näköjään on myös 100 km H:gistä, kun jo katvealueita löytyy.
Nyt on kuitenkin saatu jos jonkinlaisia yhteyksiä ja uskaliaimmat uskaltavat jopa kirjoitella. Useimmille oma paikallinen murrekirjoitus ja kirjoituskoneen käyttökin tuottavat ongelmia, puhumattakaan oman mielipiteensä ilmaisusta.
Kaikki emme ole mitään Kalle Päätaloja ja Kallekin harjoitteli kirjoitustaan pidempään, kuin meillä "hetkisillä" mummeleilla on aikaa.
Huokuukohan kirjoitusten kritiikki pääkaupunki/vastaan maaseutu???
Toisaalta sitähän se aina on ollut ja kuitenkin meillä on vapaa maa siirtyä, missä luulee parhaimmin tulevan onnelliseksi.
Minä tapasin Hämeessä kulkevan Kassi-Alman ja juttelin hänen kanssaan. Heräsikin mieliteko kusyä (Almalta), että pakataan minun autoon tarvittavat kamat ja lähdetään reissuun.
Uskoisin, että minun eläke ja hänen pakollinen saamansa tuki riittäisivät meille vapaan elämän harjoittamiseen, mikä olisi mielestäni ihanaa.
Olisimme "pilkunnussijoiden" ulkopuolisia, elämäntapamme arvioijista kaukana, koska emme lukisi lehtiä, kuten "ALMA" sanoi. Hän ei lue lehtiä, mutta hyvä, että hänestä tulee kuuluisa, kun kerroin, että paikallinen lehti oli tehnyt jutun.
Nyt vain odotan murskaavan kommentin jonkun "hienohelman" taholta. Niitähän karjalaislikka joutui jo kuulemaan Hesaan muutettuaan. Voi, mikä nauru, mie ja sie, mutta eivät muistaneet, mistä tuli leipä heidänkin talouteen, jos edes tulikaan, kun ei ollut maalaistuttavia.
Ainahan maailmassa osat ovat vaihtuneet, milloin mihinkin suuntaan. Kannattaa lukea historiaa, eikä pitää sitä pelkkänä elokuvana ja utopiana.
Omalta osaltani sanoisin, että minulla oli onnellinen lapsuus, vaikka mukamas olimmekin jo kassit kourassa pakenemassa venäläisiä, mutta sitä en itse muista.
Sen muistan aivan elävästi, kun asetakkinen mies astui meidän tupaan ja äiti sanoi, että hän on meidän isä. Muuta en siitä muistakkaan
On ilmeisen vaikeaa vielläkään pääkaupunkilaisten rikkaiden hyväksyä, että tänne pystyy jopa maalaistorppalaiset kirjoittelemaan, jos ovat osanneet lapsensa usuttaa kouluun ja ovat siellä pärjänneet.Miten pystyit noista kirjoituksista tuollaisen päätelmän tekemään?
Onkohan sisälukutaito kohdallaan.
En minä ole kolmen täällä vierallun vuoden aikana mitään tuollaista kokenut, en koskaan.
Kaipa kaikilla on oma kotiseuturakkaus, on se sitten Utsjoki tai Helsinki, tai sieltä väliltä.
Tottakai on erilaisia mielipiteitä, ja pitääkin olla, ei 60v ja 69v edes ajattele asoista samoin.
Toiset joutuneet sotalapsiksi, toiset evakkoon, toiset syntyneet vasta sodan jälkeen.
Mikäs keskustelupalsta se olisi, jos vain oltaisiin jeejeemiehiä. Yksi kirjoitus, ja loput, samaa mieltä hehheeh
Voisitko ystävällisesti kertoa ne ketjut, missä koet paikkakuntakohtaisia erimielisyyksiä olleen?
Haluaisin lukea ne, ymmärtääkseni vuodatuksesi.
En löytänyt näistä, voinhan olla sanasokea minäkin, tai ymmärrys heikentynyt. - ei päätä, eikä häntää
Huhhuh, kirjoitti:
Miten pystyit noista kirjoituksista tuollaisen päätelmän tekemään?
Onkohan sisälukutaito kohdallaan.
En minä ole kolmen täällä vierallun vuoden aikana mitään tuollaista kokenut, en koskaan.
Kaipa kaikilla on oma kotiseuturakkaus, on se sitten Utsjoki tai Helsinki, tai sieltä väliltä.
Tottakai on erilaisia mielipiteitä, ja pitääkin olla, ei 60v ja 69v edes ajattele asoista samoin.
Toiset joutuneet sotalapsiksi, toiset evakkoon, toiset syntyneet vasta sodan jälkeen.
Mikäs keskustelupalsta se olisi, jos vain oltaisiin jeejeemiehiä. Yksi kirjoitus, ja loput, samaa mieltä hehheeh
Voisitko ystävällisesti kertoa ne ketjut, missä koet paikkakuntakohtaisia erimielisyyksiä olleen?
Haluaisin lukea ne, ymmärtääkseni vuodatuksesi.
En löytänyt näistä, voinhan olla sanasokea minäkin, tai ymmärrys heikentynyt.Ihme, että jaksoit lukea koko jutun. Pitkä ja monimutkainen. Joo, joo...
- Linnanmäen
kupeessa yhdeksän vuotiaaksi. Sieltä muutimme uudelle lähiöalueelle omaan taloon.
Monet muistot on ensimmäisestä kodista. Unia olen nähnyt usein. Mieli olisi tehnyt käydä sitä kotia katsomassa, vaan ei ole tullut mentyä.
Ahdasta oli, yksiö alkovilla, keittokomero, todella vain ovilla aukeava tiskipöytä ja hella- siis komero. Vessakin pieni, pytty ja pikkuallas vierellä. Taisi aikuisen perä olla eteisen puolella pientä pyllyä pyyhkiessä.. Eteisen mutka ja kaappi jäivät mieleen.
Lopulta meitä oli kolme lasta niin pienessä asunnossa. Lapsi ei ahtautta huomannut, koti on koti. Tietty haikeus tulee niitä muistellessa.- Mummo asui
Alivuokralaisena, kuolemaansa saakka.
Asunto oli Kirstinkadulla, siinä asui eräs äiti tyttärensä kanssa toista huonetta.
Tosi pieni oli sekin kaksioksi, ja keittokomero myös komero, ja wc kuvaamasi kaltainen.
Yksiössä asuimme mekin, ja vielä itsekin, perheenperustamisen jälkeen. Kaksi lasta siihenkin ehti tulla.
Ei taitaisi nykynuoret sellaiseen suostua :))
Vanhempieni koti jäi rajan taakse.
Lähellä rajaa mutta väärällä puolella.
En ole tuntenut mielenkiintoa.
Synnyin itse sota-aikana tehtaan parakkislummin yhden asunnon kammarissa.
Se on purettu mutta pystyssä ollessaankaan ei herättänyt kummempia tunteita.
Vähän aikaa tupa-kammari torpassa.
Isäukko laajenti sitä.
Seurakunnan toimesta lunastettiin ja purettiin pois.
Seuraava asumus oli lyhytaikainen ennen häipymistäni.
Ainoa asuinpaikka johon on jossain määrin nostalgisia tunteita on ensimmäinen paikkakuntani sveduissa.
Tulimme kerran Euroopasta tarkoituksella Sölvesborgin kautta.
Virolaisen vuokraisäntämme talo oli pystyssä mutta halpis Druvans`in baari oli muuttunut hienoksi ruokaravintolaksi rokokoo-tyyppisine kalusteineen.
Kaikkia lyhytaikaisempia asuinpaikkojani en keskittymättä edes muista.
Soveltuvuustesteissä on mm. väitetty minun pitävän enemmän matkan teosta kuin perillä olosta joten johtuisikohan tämä tunteettomuuteni siitä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 684537
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h704292Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1112947Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv692854Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p222156Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.582008Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151689- 321513
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1111383- 1851298