Treffit ja uskaltaminen

Harvoin uskaltaudun treffipalstalle, mutta monen vuoden yksinolo saa joskus yksinäisyyden yliotteen. Viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut neljä kertaa livetreffeillä.
Kirjoitelen aikani muutamien kanssa ja haluaisinkin kirjoitella enemmän, mutta yleensä miehillä on parin lyhyen viestin jälkeen kiire tavata.
Minä en jotenkin osaa, koska mielestäni en yhtään "tunne" ihmistä. Ymmärrän myös, että kirjoittamalla saattaa hämätä pitkään ja livenä näkee heti kiinnostaako vai ei.
Vaikeaa on. Sanoisin, ettei kuntosalilta tai lenkkipolulta ketään löydy, saati avannosta:)

Näillä chat-keskustelu- ja treffipalstoilla on kahden tyyppisiä miehiä. Aviossa olevia ja sitten heikon itsetunnon omaavia vapaita miehiä eli unohda palstat.
Kotoa ei kukaan tule hakemaan eli johonkin on mentävä. Älä nyt kuitenkaan seurakuntaan, jos et itse kovin uskovainen ole :-).
Kaupan kassajonoissa tapaa paljon mukavia miehiä ja ei baaritkaan ole pahoja, jos sinne poikkeaa klo 16-19 välisenä aikana. Moni asiallinen mies tulee töiden jälkeen ottamaan lasillisen.
Toki myönnän, ettei nämä ehdotukseni sovi silloin, jos asuu pienellä paikkakunnalla.

10 vuotta eron jälkeen yksin, yksi alusta asti tuhoon tuomittu suhde välissä.
Jossain vaiheessa tuli hirveä hinku löytää "joku". Etsin ja katselin mutta se oli toivotonta.
Ympärillä ja yksin tässä talossa jossa asun on yksinäisiä miehiä mutta...
Mitä pitempään menee sitä vaikeammaksi tulee.
Luulen ja uskon että se mies tulee vastaan yks kaks, niin se on ollut ennenkin.
Se on siinä kun aika on.
Yhteinen nauru jonkun kanssa, katsotaan silmiin, ja hups.
Yhteinen sävel, joku sellainen kumma.
täällä on joku joskus sanonut että yhteistä kemiaa ei ole, se on vain naisten toiveunta, siitä huolimatta minä uskon siihen kemiaan.
Olenhan sen kokenut, enkä suostu suhteeseen yksinäisyyden pelosta.
Yksinäisempi on ihminen suhteessa jossa ei ole yhteisiä asioita ja kemiaa.

Kerro, mitä on eurosinkut. Missä niitä tapaa?
Itse pyöriskelen samoissa tuskissa treffien kanssa. Eikä päätä ole näkyvissä.

tanssikursseille. Sieltä löysin oman mieheni. Tai jos ei vielä sieltä löydy, niin sitten kesällä lavalle.

ui milloin millasiakin "sinttejä"!! Olen ollut sivustolla kolmisen kuukautta ja saanut jonkinlaista kokemusta näillä vesillä uivista.
Tapaamani Ladyt ovat poikkeuksetta tuoneet esille kokemuksia jotka eivät mairittele meitä miehiä.
Ensinnäkin miksi rakennetaan profiili jolla ei ole tämänpäivän kanssa mitään tekemistä. Ehkä jotkut tiedot pohjautuvat menneisyyteen mutta eletään tässä ja nyt, joten kuva itsestä tulisi "maalata" sen mukaisesti.
Anonyymina esiintyvät ovat oma lukunsa ja virhetiedoilla halutaankin vain luoda "ikuinen" kirjeenvaihto yhteys.No, heitäkin varmasti on puolin jos toisinkin. Sitten oman käsittämätön porukan muodostavat ne jotka hinkuvat treffeille päätä lyhyempinä kuin ovat ilmoittaneet ja atleetikosta tullut matkalla kotletti.
Minkäläiset odotusarvot näillä herroilla on jatkon suhteen.
Minä toivotan kaikille pettyneille uskoa auringosta jonka minä löysin jokin aika sitten palstan kautta. On täällä myös MIEHIÄ!!!

ellei uskalla. Löysin onneni juuri tuolta, parjatuilta treffeiltä. Sattumaa vai omaa tahtoa? Molempia.

on tuottanut pelkkiä huteja. Ei sitä kuitenkaan koskaan tiedä mitä kohdalle osuu. Näin vanhempana omat tavat ja yksinelon edut ovat kuitenkin niin rakkaat ettei mihin tahansa täkyyn ole pakko iskeä. Ulkonäkö tai tulotaso eivät ole minulle tärkeitä, mutta elämäntapa ja luonne saisivat olla kohdallaan. Tarkennuksena mainittakoon, että olen siis vanhemmiten kranttuuntunut mies, joka myös herkästi pistää pelin poikki kun ensiflirtin huuma alkaa päästä haihtua.