Sukunimestä

vauva saa sinun sukunimesi automaattisesti. Minusta asiassa ei ole mitään keskustelemista. Eri asia olisi, jos olisitte naimisissa ja erisukunimisiä.

Tuolla asenteellasi "Joten kyllä mielestäni palkka kuuluu saada minun tililleni" olet pian yh-äiti. Onnistunut parisuhde ei ole kilpailua vaan kompromisseja, puolin ja toisin.

Parisuhteessa ja lapsen saamisessa on paljon muuta, tärkempäää kuin se, että kenelle kuuluu _palkaksi_ lapsen nimeäminen omalle nimelleen. .

Meidän tytöllä isän sukunimi vaikka avoliitossa oltiinkin ja molemmilla omat sukunimet. Nyt ollaan jo erottu,mutta edelleenkään ei ole minua haitannut,että tytöllä on isän sukunimi. Itsellänikin on isäni sukunimi eikä äidin.

että lapsi saa isänsä sukunimen, vaikka avoliitossa ja erinimillä vielä esikoisen syntyessä oltiinkin. Itsekin tosin vaihdoin oman nimeni naimisiin mennessämme eli nykyään olemme koko perhe samannimisiä. Kuten joku tuossa jo aiemmin sanoikin on itsellänikin ollut isäni sukunimi. Ehkäpä se siksikin oli itselleni niin luontevaa, että lapselle tulee isän nimi.

yritä kaikkesi, että mies tunsisi olevansa kolmas pyörä

"Pelkään vain että hän sitten loppuviimein lähtee lätkimään jos ei lapselle anneta hänen nimeään."

Jos mies vaikuttaa siltä, että lähtee lätkimään ja jättää lapsensa ja lapsensa äidin vain sen takia että lapsi ei saa hänen sukunimeään, niin kannattaa varmaan harkita toisenkin kerran kannattaako miehen kanssa jälkikasvua edes suunnitella.

Muutenkin hiukan erikoiselta vaikuttaa tuo ajattelutapa "palkasta" ja työn tekemisestä. Eiköhän lapsen kanssa kuitenkin palkitsevia ole ihan muut asiat kuin se, kumpi lapsen lopulta saa "nimiinsä".

Muutenhan tämä asia jakaa mielipiteitä, ja kummatkin tavat ovat mielestäni hyviä, ja kumpaakaan vaihtoehtoa tuskin ihmetellään mitenkään. Itse asun avoliitossa ja minulle on luonnollista että lapsi saa miehen sukunimen, toisille niin että sukunimi on sama kuin äidillä. Jos vain sopuun pääsette niin asialla tuskin ei kannata sen enempää päätään vaivata.