Tarvitsisin harrastuksen, mutta yhtään sopivaa harrastusta ei ole vielä osunut kohdalleni. Haluaisin liikunnallisen harrastuksen. Ongelmani on, että vihaan ihmisiä aivan totaalisesti, siihen malliin nuoruudessa sielua piesty ja silleen. Mutta ei siis mitään, missä olisi paljon muita ihmisiä. Ei saisi olla tekemisissä eläinten kanssa, allergiaa ja astmaa. Ja hölkkä on muuten perseestä, vaikka juoksenkin n. kolmesti viikossa, on vain turhauttavaa ravata yksin. Kaveri voisi olla mukana jos vain jaksaisi...Löytyisikö minulle mielenkiintoista aktiviteettia? Ei varmaan kuulu edes tänne mutta lähinnä sen ihmisvihan vuoksi...
Die Probleme
Eli ongelma
8532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuntosalia tummat aurinkolasit silmillä ja mp3 napit korvissa?
Murtomaahiihto... Ah siinä vasta rauhaa ja omaa seuraa...
Kävely luonnon helmassa?
Kuntosali: Olen harrastanut ja se on perseestä. Kävin siellä väkisellä pari kuukautta, enkä pitänyt. :D
Vihaan hiihtoa! Olen vannonut etten kuuna kullan valkeana laita suksia jalkaani! Myin ne sitä paitsi. XD No joo, enkä osaa luistellakaan...
Luonnon helma? Missä? Lähin luontoreitti on kahdeksan kilometrin päässä ja siinä lenkkiä kerrakseen jos sinne aikoo. :/ Tykkäisin muuten hirmu kovasti.
parkour?
Ei onnistu, täällä pienessä paskaläjässä ei ole mitään missä harrastaa parkouria. Sitä paitsi on niin vanhaa sakkia täällä että soittavat pian kytät paikalle.. :/ Vähemmästäki ärähdetty...
Uiminen? Mukavaa. Siinä helposti aika menee.
Sali? Siihen melkein jää koukkuun. Kun vielä oikeanlainen saliohjelma tehdään ihan sulle itselles ohjaajan kanssa. Sitten voi olla itekseen siel.
Mites ois joku seurakunnan juttu?
Nuorten raamattu piiris eli raamis vaikka?
Mukavia ihmisiä ja silleen.
Kavereitakin tuli mullekin sieltä.
Uiminen on ILJETTÄVÄÄ! Kaikkien ne-ja-nämä lilluvat vedessä, pikkuipanat kusee ja paskoo veteen ja minä NIELEN sitä vahingossa! Hyi vee, vaikka olisi kuinka desifioiva kloori se on iljettävää. Lisäksi ne kaikki ihonpalaset ja ties mitkä... Oksettaa... :C
Olen harrastanut salia ja vihasin sitä mutta kävin siellä pakosta että olisin pysynyt kunnossa.
Ahdistun muista ihmisistä ja olen sosiaalisesti vammainen (luulisin) ja täällä ei taida olla muita kuin puuhakerho alakouluikäisille. :/
Tee etunojapunnerruksia, vedä leukoja, venyttele, tee kävelylenkkejä, hakkaa nyrkkeilysäkkiä, kiipeä puuhun, hypi trampoliinilla, lähde pyöräilemään, nostele käsipainoja, tanssi itseksesi, soita rumpuja (on liikunnallista), tee lumitöitä (jos on vielä lunta), hakkaa halkoja, lähde juoksulenkille, tee karaten kataharjoituksia, ui järvessä/meressä, kiipeä korkealle mäelle...
Jos muuten tykkäisit kävellä luonnossa, mutta lähin luontoreitti on 8 km:n päässä, niin löydät varmaan "luonnon helman" lähempääkin, jos kerran asut "pienessä paskaläjässä". Metsässä mieli rauhoittuu ja keventyy. Metsissä on polkuja ja talvella koirantaluttajien tallaamia reittejä. Ihan umpimetsäänkin voi mennä, jos ei ole paljon lunta, ja pianhan ei enää ole. Hyvä kausi umpimetsäretkelle on aika, jolloin lumi on riittävästi tai kokonaan sulanut, mutta maa on vielä roudassa niin, ettei tarvitse kierrellä kosteikkoja. Jos pelkäät eksyväsi, hanki kompassi ja repäise vaikka puhelinluettelosta karttasivu mukaan niin tiedät suunnilleen, mihin suuntaan kannattaisi kävellä, että tulet ihmisten ilmoille (= maantielle). Jokaiselta pellolta lähtee myös vähintään kärrytie maantielle, jota pääsee kotiin.