Kaikilla oltava oma huone?

kuulostaa ihan hyvältä järjestelyltä. Mulla oli aikoinaan siskoni kanssa jaettu huone ja niin on monilla vieläkin. Jos toiselle tuli kavereita yökylään, toinen nukkui sen yön olohuoneen sohvalla. Varsinkin vanhemmissa asunnoissa on usein niin isot huoneet ettei jokaiselle lapselle omaa raaski antaa.

Sun talos, sun lapses, sun elämäs. Mikä ihme juttu tää nyt on? ...Saanko laittaa huomenna päälleni tuon punaisen paidan kun niin kovasti mieli tekisi vaikka mulla onkin siniset housut...? Ei, ei näitä juttuja tänne palstalle.

Isoisäni asui 1h k omakotitalossa 8 sisaruksensa kanssa. Lattia oli öisin täynnä patjaa jopa keittiössä. Ja ihan hyviä ihmisiä sielläkin kasvoi.

Hullu se on joka tekee mitä naapurikin tekee koska niin nyt vaan pitää tehdä.

meillä alaluokilla oli isommat kaksi samassa huoneessa ja se oli huonekaluilla jaettu kahteen osaan. Känää oli vaihtelevasti ja jotain musaahan ei pystynyt silloisilla laitteill akuuntelemaan oikeastaan lainkaan ellei kumpaakin miellyttänyt. Toisin on nyt kun musa ei kuulu kun on mp:t yms jutut.

Asunnon vaihdon aikaan asuttiin niin, että kaksi lasta oli samassa huoneessa ja kun toisessa oli tyttö j apoika ja ikäeroa viitisen vuotta niin ei siitä mitään tullut! Pienemmän lelut raahattiin meidän makkariin ja se vain nukkui veljensä kanssa.

Kun nykyinen talomme valmistui niin havahduimme sellaiseen tosiasiaan, että monilapsisessa perheessä huoneet yleensä jaettiin eli meistä tuli äkkiä "rikkaita" kun lapsilla oli omat huoneet. Kahden ja kolmenkin lapsen kanssa omat huoneet on aika vakio varsinkin kun siirrytään yläkoulun puolelle.

Joainen kai kuitenkin tekee ratkaisunsa itse. Meillä tämä oli elämänlaatuasia ja kotirauhaakin. Ja pakko sanoa, että ei ole kaduttu kertaakaan!

Meilla on olohuoneessa koko perheen kunnollinen ja tilava tyopoyta.

Siihen mahtuu tarpeelliset koulutarvikkeet ja tietokone sulassa sovussa. On sen verran iso, etta muksut voivat vaikka samaan aikaan tehda laksyja, omilla tuoleillaan.

Useimmiten koululaiset kuitenkin suosivat keittion poytaa laksyjen tekemispaikkana. Eli ala suotta kuluta arvokkaita makuuhuonenelioita, siihen etta siella on koristeena kummallakin tyopoyta.

Kunnolliset sangyt ja yopoyta seka jokin seinaan kiinnitettava taso on ihan riittava huonesisustus nuorelle.

Kaykaa IKEA ssa katselemassa erilaisia vaihtoehtoja ja ei kaikilla todellakaan ole nykyaankaan omia huoneita, ainakaan jos asuu kaupungin keskustassa jugendkivitalossa.

Paniostakaa jaetussa huoneessa uusiin huonekaluihin. Esim Ikeasta saa hyvää mallia miten pieni huone on sisustettu. seinillä ylhäällä paljon hyllyjä yms jolloin lattiatila jää avonaiseksi. samoin kaffityöpöytä seinään säästää tilaa. Ei mitään yöpöytiä vaan seinälle hylly yöpöydän tavaroille. Silloin jos sisustatte fiksusti myös pieni tila näyttää ja tuntuu suuremmalta.

Itse asumme isossa talossa joten tuota ongelmaa ei ole mutta haluan itsekin sisustaa huoneet niin että ne tuntuu avarilta.

Minusta eiu tarvitse olla omaa huonetta jos kukkaro ei sitä kestä mutta jos kestää miksi ei hankkisi hieman ilaa enemmän..:) Se on teidän valinta..

Tuo "kun kaikilla muillakin on" on semmonen lause, jota saat kuunnella vuosia asiassa kuin asiassa. Kaikki muut saa aina merkkivaatteita, kaikki muut pääsee kotibileisiin, kaikilla muilla on uusi kännykkä, kaikki muut saa olla ulkona niin kauan ku haluaa - onhan näitä ja lisää tulee koko ajan. Hyvä vastaus on "jaa, ei maha mittään" - ja hymy päälle:)
Lapset ei kärsi yhteisessä huoneessa mistään, vähän enemmän voivat nahistella keskenään kuin itekseen. Jonkinlainen oma reviiri on hyvä olla, oma sänky, oma kaappi tms. johon muilla ei ole ilman lupaa asiaa. Yhteistä huonetta sisustaessa ei liikaa tavaraa, ettei tunnu ahtaalta.

Itelläni on neljä lasta, yksi heistä tyttö. Kouluikään olivat kaikki samassa huoneessa. oli helpompi hoitaa nukkumaanmenohommat. Isompana kaksi sai oman huoneen ja kaksi veljestä jakoi, eikä traumoja jäänyt kellekään. Ovat nyt aikuisenakin läheisiä ja lämpimissä väleissä.

Luovuutta peliin ja uskoa omaan itseensä, maalaisjärjellä pärjää ja valta on vanhemmilla, taisit jo ittekin tietää:))

Huoneen jakaminen kuulostaa hyvältä idealta. Pääasia kai on, että kummallakin lapsella on jokin paikka, jossa voi olla yksin silloin kun haluaa. Voittehan sopia, että jos toiselle tulee kaveri kylään, niin toinen voi silloin tehdä omia juttujaan vanhempien makuuhuoneessa. Ja kun toiselle tulee yövieras, voi toinen nukkua esim. olohuoneen sohvalla.

Ei kannata muuttaa tuollaisen takia. Sitten kun lapset muuttavat kotoa pois, on turhaa jos talossa on useampi huone tyhjillään.

Hei, itselläni on 2 tyttöä, 4 ja 2 vuotiaat. Asumme myöskin 3h k asunnossa. Tytöillä on yhteinen huone, jota ei ole jaettu mitenkään kahdeksi tai muutenkaan eroiteltu mitenkään. Ainoastaan sängyt on eri puolella huonetta. Sulassa sovussa siis yhdessä isossa tilassa. Itse olen ajatellut tila asian niin, että sitten kun esikoinen koulu ikään kasvaa, varmaan oma huone täytyisi laittaa, että saa myös rauhan koulutehtäviin.

Minulla ja siskollani oli yhteinen huone aikanaan ihan siihen asti että toinen muutti pois kotoa. Siitä ei ollut oikeastaan mitään haittaa. Oli kiva iltaisin suputella juttuja ja yleensä ottaen se oli muutenkin ihan mukavaa. Meillä on vain pieni ikä ero. Kun tulimme siihen ikään että oli jo poikaystäviä niin emme voineet tietenkään tuoda niitä kotiin yöksi koska tilaa ei ollut. Siitäkään ei ollut haittaa koska olimme heidän luonaan yötä (vasta vanhempina). Ehkä kotoa tuli muutettua jo 19vuotiaana pois osittain siksi että huone oli jaettu. Toisaalta, hyvin pärjäsimme molemmat omillamme, saimme hankittua koulutukset ja työt sen jälkeen.

Itse olen jakanut ison huoneen kahden huomattavasti minua nuorempien sisarusten kanssa. Huone jaettiin Lundia hyllyköllä, ja siihen saatiin molemmille puolille pöydät ja säilytys tilaa kaikkien tavaroille. Minulla oli melkein oma huone ja kaksi pienintä oli kerrossängyssä. Mutta myöhemmin muutettiin isompaan asuntoon jossa minä sain oikean oman huoneen ja pienimmät jakoi sillä lundialla suurimman makkarin.
Tais olla aika edullinen ja käytännöllinen ratkaisu. Mikään kaunotar ei hyllykkö tosin ollut.
Ja ei traumoja. Itse asiassa uudessa asunnossa pienimmät olisivat saaneet omat huoneet mutta halusivat samaan huoneeseen ja siksi he saivat nukkumishuoneen ja erikseen leluhuoneen.