Olemme etsimässä perheeseemme koiraa. Nyt vaihtoehtona on pentu, jossa on suomenpystykorvaa ja jotakin valmiiksi sekarotuista koiraa. Haluaisin kuulla muiden suomenpystykorvasekoitusten omistajien kokemuksia siitä, miten paljon suomenpystykorvan luonne ja käytös on periytynyt sekoituspentuihin? Onko haukkuherkkiä jne. Tässä tapauksessa pennun isä on suomenpystykorva ja emo sekarotuinen.
Suomenpystykorvasekoitus
Kat
71426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on Suomen lapinkoiran ja suomen pystykorvan sekoitus.Todella nätti ja kilttiluonteinen koira.
Erittäin seurallinen.
Ei kovin haukkuherkkä paitsi tutun tullessa vierailulle osoitaa haukahtmalla ja liikkeillään mielihyvänsä.
Mistä olet hakenut kyseisen koiran??
minulla on suomenpystykorvan ja saksanpaimenkoiran sekoitus. erittäin pirteä ja lupsakka otus, erittäin ystävällinen ihmisille, tutuille ja tuntemattomille.. sisällä. kun on ulkona, käyttäytyy kuin vesikauhuinen, vihainen ei kyllä ole silloinkaan, mutta näyttää siltä. kaikki jotka on menny silloin kattomaan koiraa on yllättyny et eihän tää purrukaan.. toisten koirien kanssa tulee toimeen kunhan on vapaana ja kumpikin osapuoli käyttäytyy hyvin. neiti ei sulata isottelua muilta koirilta. erittäin persoonallinen ja miellyttävä koira.
suomenpystykorvan ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Se on ihan kiltti ja todella älykäs. ei ole haukkuherkkä, hyvä jos kerran kuussa haukahtaa!
Meillä pystykorva sekoitus aikoinaan senkun haukkui jatkuvasti, ihan kaikelle. Autot, ihmiset, muut koirat, ylipäätänsä kaikki liikkuva piti ilmoittaa haukkumalla. Muistan vaan tämän kyseisesti koirasta kun olin viellä nassikka.
Meillä on uros josta löytyy Suomenpystykorvaa (isä, mahdollista myös että sekoitus tästä), Lapinporokoiraa/Sakemannia/Rotikkaa (emä oli kunnon sekoitus jo) :)
Tämä poika ei ole kovin haukkuherkkä. Haukkuu harvoin kotona (kerrostalossa asutaan). Haukkuu kuitenkin hetken kun ihmisiä tulee kylään, etenkin tuttuja, tervehtiessään. Haukkuu myös tervehtiessään tuttuja muualla ja joskus innostuessaan leikkimään vapaana juostessaan. Joskus voi vartioida ulkon ja ilmoittaa haukkumalla, mutta sisällä lähinnä murisee joskus. Kouluttamalla ollaan saatu melko hiljaiseksi, sillä sen sisko, soka pääasiassa ulkokoirana, haukkuu melkoisesti.
Koira, jonka emä on suomenpystykorva, isä sekarotuinen. Haukkuuhan tuo jonkin verran, ei mitenkään superseurallinen, mutta tositosi kiltti, ei voisi ikinä koskaan purra (: