Minä rakastan sinua. Mutta en pysty koskaan sitä tunnustamaan, liian paljon esteitä. Eikä vähiten se että olemme molemmat naisia.
Enkä ole koskaan "tunnustautunut" bi:ksi, olen siis enemmän kuin hämilläni.
Mistä sen siis kuitenkin tietää? Olisi niin paljon helpompaa jos olisit mies.
Enkä ole koskaan "tunnustautunut" bi:ksi, olen siis enemmän kuin hämilläni.
Mistä sen siis kuitenkin tietää? Olisi niin paljon helpompaa jos olisit mies.
Vastaukset 28
Vanhimmat
aivan samoja tunteita erästä naista kohtaan. Välillä luulin voivani unohtaa, kun hän rakastui mieheen, mutta taas muistan, että tunteeni on liian voimakas. Ja usein tuntuu että hänkin...liian usein tuntuu. Muissa ihastuksissani olen tullut järkiini, tämä kipinä pitää otteessaan.
Kerro jotain lisää omasta tarinastasi, jooko? :)
.. en voi paljastaa paljon, sori. Liikaa tuntuu olevan pelissä, ja tietyllä tavalla pelkään myös "kasvojen menettämistä", voi miksi täytyy olla järkevä juuri silloin kun se kerrankin olisi kolahtanut. Enkä todella tiedä toisenkaan henk.kohtaisista tunteista, onko se muuten vain välittämistä vai muutakin. Enkä koskaan uskaltaisikaan tunnustaa omia tunteitani hänelle. Silti pelottaa se hetki kun en enää häntä näe, kärsin varmasti pitkään :(.
Mutta eikö ole kummallista tämä elämä mitä se voi tuodakaan eteen..
Toivottavasti itse löydät onnen, jospa se teillä onnistuisi :).
En voisi kuvitella paljastavani omalle kohteelleni myöskään tunteitani, ellei hän sitten varmasti osoittaisi samoin. Joskus olen ihan varma, että hän tuntee niin, kun hän häkeltyy ja on kiusaantunut ja vilkuilee..Sitten katson kun hän kävelee käsi kädessä miehensä kanssa, tulen tavallaan takaisin maan pinnalle ja ajattelen, "ei se ole mahdollista". Mutta jostain syystä en pysty unohtamaan häntä, kaikki muut olen voinut...
Miten joku ihminen voikaan jäädä mieleen niin pysyvästi. Itse tiedän tosin että jos alkaisin mihinkäänlaiseen suhteeseen oman ihastukseni kanssa -tai mitä epäilen se ei varmasti loppujen lopuksi olisi edes kunnollinen suhde tiettyjen asioiden takia- olisin täysin hajalla. Siis on oltava järkevä eikä annettava tunteiden viedä liikaa.. kuitenkaan :(.
naisena ja haikaile miehen seurasta ja sylistä.
That's it!
olen myöntänyt onneksi jo itselleni, että identiteettini on bi. Tässä siitä ensimmäistä kertaa kunnolla puhun, lukuunottamatta vuosien takaista keskustelua ystävän kanssa.
Seurustelen miehen kanssa, jota rakastan paljon ja kiintyneesti. Mutta - ajatuksia on tullut sotkemaan joku muu, ihminen, joka on samaa sukupuolta. Tuntuu odottavalta. Kun voisikin sivuuttaa näitä juttuja, mutta minusta tuntuu, etten voi tehdä sitä loputtomiin. Että jossain vaiheessa petän, tai teen jotain vieläkin lopullisempaa...
Mistä sen tietää? Minä en taida tietää sittenkään. Ja missä se raja sielunkumppanuuden ja rakastumisen välillä on?? Mulle se on epäselvempää kuin niille naisille, jotka ovat minuun ihastuneet.
Tuntuu, ettei näitä asioita voi loputtomiin katsoa sivusta. Että jossain vaiheessa täytyy elää täysillä ja heittäytyä tunteisiin mukaan. Ja tuhota osa entisestä ellei kaikki.
ihanimmalle, sinisilmäiselle ihmiselle jonka tiedän. Sinä sekoitit pääni, jo ensimmäisenä päivänä kun sinut näin, ja kohtasin katseesi. Kaikki on kuin unen takana, hämärässä, mutta silti niin kirkkaasti muistissa. Olen varma, että sinäkin olet koko ajan tuntenut jotain, mutta emme me kumpikaan uskalla tehdä selvää asiasta. Kaikki ne jännitteet joita välillämme on ollut, se, miten kerran myönsit halunneesi nähdä vain minut..Kunpa olisin silloin tajunnut tarttua hetkeen.
Se, että et ole minun, ei saa minua unohtamaan sinua, vaikka se olisi kai parempi. Ei voi mitään, joka kerran kun tulet näkyviin jostain, vereni kuohahtaa ja sydämeni heittää häränpyllyä. Et ehkä huomaa sitä, mutta jospa vain tietäisit...
ihanimmalle, mielenkiintoisimmalle ja viehättävimmälle ihmiselle, jonka tiedän. Uskallan sanoa, etten ole koskaan ollut keneenkään yhtä kokonaisvaltaisesti ihastunut kuin sinuun. Elämän varrellea näitä hetkiä, ihmisiä tulee kyllä vastaan, muttei vielä koskaan ole tullut mitään yhtä selkeää kuin sinä. Haluaisin niin hirvittävästi osoittaa sen jotenkin. Hienoa asiassa on, että tiedän sinunkin tuntevan vetoa - ainakin välillä - minuun, joskus jopa tuntuu, että ainakin yhtä voimakkaasti kuin minun sinuun. Huonoa se, etten sittenkään usko että ajatuksesi kestäisi, ajattelen sinun ihastuvan koko ajan vähän uusiin ihmisiin - samalla tavalla kuin nytkin minuun.
En tulisi koskaan osoittamaan tätä asiaa sinulle muuten kuin viattomalla tavalla, mutta jos sinä joskus nostaisit kätesi olkapäälleni ja osoittaisit mitä ajattelet, saattaisit laittaa liikkeelle jotain, joka muuttaisi elämäni.
:) Ehkä jonain päivänä tulee hetki, joka muuttaa kaiken elämässämme. Kuka tietää. Minä jaksan unelmoida siitä - ja sinusta. Ja jos joskus vielä tekisit samanlaisen pienen, varovaisen lähestymisen kuin silloin kerran, en päästäisi sinua enää koskaan pois...
Kirjottaisitpa mulle noin, oikea kaipuun kohde.. tiedän itse sen etten voi koskaan osoittaa sitä suoraan vaikken mitään muuta haluaisikaan, koska pelissä olisi liikaa -elämäni. Kuulostaa tyhmältä mutta niin se on, olisit mulle kaikki. En koskaan ole kokenut mitä nyt koen sinua kohtaan.
Unohtaminen on pirun vaikeaa mutta pettymisestä en enää selviäisi, tai että leikkisit tunteillani.
Ehkä joskus. Toivottavasti kaiken liikkeelle panija olet kuitenkin Sinä. Minä vain odotan ja haaveilen.
Mitä mä teen? Mulla on mies jota rakastan, ja suurempia tunteita toista kohtaan. Auta.
Onpa kulunut aikaa... Itselleen pitäisi kai olla rehellinen, suuremmat tunteet vievät aina lopulta voiton. Tunteita on niin monenlaisia, joskus on vaikea valita, raastavaa aiheuttaa toiselle pettymys, muuttaa oma elämänsä..mutta se on vain joskus tehtävä. Seurattava sitä, minkä todella tuntee oikeaksi. Minä uneksin jälleen yhdestä ja samasta.. *huoh*..
Ja sen haluan vielä sanoa, että minua koskee katsella Sinua miehesi kanssa, vaikka ette yleensä osoitakaan julkisesti suuremmin tunteitanne. Silti, tyydyn siihenkin vain nähdäkseni sinut edes kerran, edes vähän aikaa. Voisin katsella ja ihailla sinua loputtomiin. Se kai riittää pelastamaan päiväni, pitämään minut turvassa öisin tyynylläni, kun ajattelen sinua nukahtamiseen asti. Miten suloista ja raastavaa samalla...
Sinä olet Ihaninta mitä tiedän. Haluaisin sanoa paljon enemmän..
Sano minulle enemmän, kerro sydämesi asiat ja pidä minut mielessä :) Minä lupaan seuraavan kerran - tilaisuuden tullen - osoittaa sinulle selkeästi jotain..Ja se tilaisuus tulee vielä.
Pakko loikata maan pinnalle yhdessä asiassa; en usko, että ihastuit minuun ensi tapaamisella...
tosin tutustuessa ei vielä osaa lukea toista.
No sanotaanko sitten näin, että jäit mieleeni pysyvästi heti kun kohtasin katseesi. Sitten pikkuhiljaa kietouduit yhä enemmän sydämeni ympärille :)
leijutaan sitten :)
no ei ole ollut vaikeaa pitää Sinua mielessä :)
Olen muistellut kaikkia yhteisiä hetkiä ja tuntuu, että muistan joka kommentin, ihan kaiken mitä olet sanonut, elehtinyt tai tehnyt. Ja mistäköhän se kertoo...
En minäkään ole tunnustautunut biiksi. Hämillään minäkin.
Rakastan sinua myös. Mitä niistä esteistä? Tunnusta kuitenkin minulle.
Sitä paitsi et sinä rakastaisi minua jos olisin mies.
tunnustan sen vielä sinulle (joskus).
Mutta mikä estää itseäsi tekemästä sitä? Pelkäätkö ettei toinen tunne samoin?
Ehkä hän tuntee samoin (sano minulle, että hän tuntee samoin!).
Pelkään enemmän, että...
Pelkään jätetyksi tulemista sen jälkeen, kun hän on sanonut sen sanoin suoraan, ja jotakin olisi välillemme syntynyt.
Pelkään, että jossakin välissä hän sanoisi, että tämä on liian vaikeaa, kahdelle naiselle.
Mutta, eihän minulle edes kokemusta ole. On vain nämä pelkoni. Siksi toivonkin hänen olevan aloittentekijä. Aloittentekijänä hän olisi luotettavampi, koska osoittaisi todellisen kiinnostuksensa... Jos hänellä todellinen kiinnostus, niin ei kai hän sitten minua jättäisi jonkun bi-seksuaalisuusdilemman takia... Eihän?
Ehkä hän tuntee samalla tavalla kuin minä. Ajattelee toista melkein lakkaamatta, niin että tuntee itsensä heikoksi ja epävarmaksi, tavallaan niinkuin olisi jonkun asian armoilla. Ehkä hänkin kokee samalla tavalla; kaikki toiseen kohdistuvat tunteet ja ajatukset ovat vilpittömyydessään niin täydellisen puhtaita ja oikeita, ettei siinä tilassa ymmärrä olevansa epäreilu ketään muuta kohtaan. Ehkä hänkin tietää jo rakastavansa. Nähdessään toisen lähellään kokee, että toinen kuluu siihen, on aina ollutkin siinä.
Sille toiselle:
Olen ihmetellyt sitä, että moni nykypäivän ihminen ajattelee aika "kevytmielisesti" tällaisista asioista, mutta Sinä et. Miksi et? Tunteita ei voi jakaa, niinkö? Älä nyt ymmärrä väärin, kyllä minäkin ajattelen niin. Kysyn silti, johtuuko ehdottomuutesi tunteittesi voimakkuudesta?
Olen vaan miettinyt sydäntäsi ja sydäntäni ja sydämiä ja sitä, miten miehet ja naiset toisaalta ovat kaksi eri asiaa. Miettinyt siksikin, että rakastan myös sitä miestä.
Sen edessä olen ihmeissäni, että miten juuri minulla voi olla niin suuri vaikutus toiseen. Jos hän sanoisi minulle rakastavansa, luultavasti ensimmäinen kommenttini olisi "Miksi?". Mikä minussa on niin ihmeellistä. Ja kuitenkin tiedän kyllä ansaitsevani tämän ihmisen tunteet. Omattunteeni ovat varmasti yhtä voimakkaita, sen asian suhteen ei tarvitse pelätä.
Minä en halua tunnustautua pelkuriksi, en. Ja nyt ei ole mitään syytä olla epävarma siitä, mitä tuntee, se on kerrankin selvää.
Mutta silti, pelkään. Mihin veisin elämäni, ja olisiko se kestävää? Vastaisinko muka toisen odotuksia?
Äläkä jätä minua. Jos tekisit sen, minulla ei ilman haaveita olisi loppujen lopuksi mitään.
Pyydät, etten jättäisi sinua, koska ilma haaveita sinulla ei olisi mitään.
Minä olen enemmän arvoinen kuin olla vain pelkkä haave toiselle.
Ansaitsen enemmän.
Joskus sen vielä ymmärrät, tai sitten et.
ei ajatuksiaan osaa tarpeeksi perustelella kirjoittamalla, eikä asioita painottaa oikealla tavalla. Sanoin varmaan muutakin minkä voi ymmärtää väärin.
"joskus sen vielä ymmärrät" ... hah, luuletko että kukaan muu koskaan saisi minua näin sekaisin? Tajuatko? Ymmärrätkö oikeasti? Muut ihmiset on turhia ja säälittäviäkin verrattuna Sinuun. Siinä sulle arvoa. Ja joskus haaveet saattaa toteutua. Ethän ole loukkaantunut, kun ei ole mitään syytä?
Kerroit kiertäneesi maailmaa avaraa
ja sitten haaksirikon teit.
Ja että liian arvokasta tavaraa
se meri mennessänsä vei.
Kun sitten jouduit palaamaan rantaan
et ehkä voinut aavistaa,
ettei minulle kukaan koskaan
olisi ollut valmiimpaa.
Tiedätkö olevasi
taivas sisälläni,
kun vanha taivaani olikin vain kulissi?
Tiedätkö käyneesi
minun sielussani?
En edes itse tiedä siellä käyneeni.
Luulit minut nähneesi
jossakin aiemmin
lapsena, kun uskoit ihmeisiin...
Sanoit, että joskus tunnet,
ettet enää oikein kuulu mihinkään.
Mutta minähän olen se, joka jää
ilman sinua merihätään...
haaveesi toteutuu, ja saat hänet.