Älä koskaan,
lue runojani.
Enhän niitä,
Sinulle kirjoittanut.
Älä koskaa,
ole kanssani.
En välitä sinusta.
Älä koskaan sano.
En ehtinyt.
Kiire kiusaa sinua.
Se on vale.
Sillä aikasi.
Olet muualla.
Älä koskaan,
uskottele minulle.
Sillä en usko kuitenkaan.
Koska runoni on sieluni,
sydämeni, joka kertoo tunteeni.
Minä rakastan kuitenkin.
Kiire on tehtyä,
Sillä olen sinulle,
vain järjestysnumero,
jossakin kaukana.
Ja kaikki.
Mitä kerrot.
Uskon kuitenkin.
Olen typerä.
Olen rakastunut houkka.
Kuvitelmissani jotakin.
Ja vain onneton toukka.
Joka perhoseksi muuttuu.
Kun sanot.
Yhdenkin hellän sanan.
Älä koskaan.
Mutta sano kuitenkin.
Sillä unohdan kaiken,
kun kuulen äänesi.
lue runojani.
Enhän niitä,
Sinulle kirjoittanut.
Älä koskaa,
ole kanssani.
En välitä sinusta.
Älä koskaan sano.
En ehtinyt.
Kiire kiusaa sinua.
Se on vale.
Sillä aikasi.
Olet muualla.
Älä koskaan,
uskottele minulle.
Sillä en usko kuitenkaan.
Koska runoni on sieluni,
sydämeni, joka kertoo tunteeni.
Minä rakastan kuitenkin.
Kiire on tehtyä,
Sillä olen sinulle,
vain järjestysnumero,
jossakin kaukana.
Ja kaikki.
Mitä kerrot.
Uskon kuitenkin.
Olen typerä.
Olen rakastunut houkka.
Kuvitelmissani jotakin.
Ja vain onneton toukka.
Joka perhoseksi muuttuu.
Kun sanot.
Yhdenkin hellän sanan.
Älä koskaan.
Mutta sano kuitenkin.
Sillä unohdan kaiken,
kun kuulen äänesi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pidin. Hmm.. toisesta voi ajatella ihan toisin poissa- kuin läsnäolevana. Kumma miten sillä toisella onkin sellainen vaikutus, että pystyy yhdellä sanallaan tai pelkällä läsnäolollaan kumoamaan kaikki järjen päätelmät, joita on pitkäänkin päässään hautonut.
Sen tähdellisen.
Kiitos kun kävit lukemassa.