pettämisestä

Edellisen kirjoittajan kirjoituksessa on totuuden siemen.
Ei toimivasta parisuhteesta ole tarvetta lähteä, näin on !

peiliin, tietäen että olet toisen miestä ja lasten isää pidellyt sylissäsi. Eikö mikään ole sinulle pyhää? Kyllä varmasti jokainen on katsellut sinne peiliin ja syvälle oman kumppanin silmiinkin, mutta jos siellä taustalla jo kummittelet sinä, ei ole tilanne enää miltään osin reilu.

katsoa itseäsi kirjoitti:

peiliin, tietäen että olet toisen miestä ja lasten isää pidellyt sylissäsi. Eikö mikään ole sinulle pyhää? Kyllä varmasti jokainen on katsellut sinne peiliin ja syvälle oman kumppanin silmiinkin, mutta jos siellä taustalla jo kummittelet sinä, ei ole tilanne enää miltään osin reilu.

Lue lisää

nyt jo myöntää ettei sun mies ollut onnellinen sun kanssa jos toisen mukaan lähti.
Jos kotona kuulee pelkkää nalkutusta ja kiukuttelua, ei pidetä hyvänä ja pihdataan niin mies hakee sitä huomiota sitten muualta. Osa vaan pettää mutta osa rakastuu ihmiseen jolta saa sitä kaipaansa huomiota.
On niin helppo syyttää toista, kun pitäisi myöntää että minussahan se vika oli.

on ! kirjoitti:

Edellisen kirjoittajan kirjoituksessa on totuuden siemen.
Ei toimivasta parisuhteesta ole tarvetta lähteä, näin on !

ja menee, menee ja tulee aina sinne, missä arvelee olevan helpompaa, hauskempaa ja halvempaa.
Ei kaikkien miesten eikä myöskään naisten moraali ole kovin korkea.

miten kolmas manipuloi ja hyökkää toisten onnelliseten perheiden kimppuun? Miksi osa ihmisistä sitten katkeroituu ja itkee ja kaipa vuosikaudet rikki mennyttä suhdetta? Kyllä ihmiset osaao lla julmia. Kyllä katkerat ihmiset voi todellakin rikkoa perheitä. Olen omalla kohdalla sen kokenut. Katkeria ovat ihmiset, jotka näin tekee, ei suinkaan se joka jää lasten kanssa kun miestä viedään kuin kilon perunasäkkiä!

Minä olen katkera ja niin on lapsetkin, että meidän perheen rikkoi katkera ihminen. Tiesi että olemme perhe, ja niin röyhkeesti vaan tunki väliin. Ei siinä perheen äiti mitään voi, kun lapseton eukko lirkuttelee ja upaa parempaa elämää.
Ja sitten vielä joku kuvittelee että exät ottaisi miehen takasin? Tuon jälkeen on hullu ihminen, joka niin tekee, edes haaveissa.

koita. kirjoitti:

nyt jo myöntää ettei sun mies ollut onnellinen sun kanssa jos toisen mukaan lähti.
Jos kotona kuulee pelkkää nalkutusta ja kiukuttelua, ei pidetä hyvänä ja pihdataan niin mies hakee sitä huomiota sitten muualta. Osa vaan pettää mutta osa rakastuu ihmiseen jolta saa sitä kaipaansa huomiota.
On niin helppo syyttää toista, kun pitäisi myöntää että minussahan se vika oli.

Lue lisää

eron partaalla oleva myöntää omat virheensä ja tunnistaa myös ne epäkohdat omassa liitossaan. Mutta sitten kun niitä olisi aika ruveta korjaamaan ja liittoa luotsaamaan kohti parempia päiviä, onkin siellä jo joku kolmas pyörä antamassa sitä huomiota. Ei kai kukaan suhteen alussa nalkuta, pihtaa tai kiukuttele? voi voi kun sinulla on opittavaa siitä kuinka suhde pidetään yllä vuosikymmeniä ja kuinka lasten syntymän jälkeen löydetään toinen toisensa aina uudelleen ja uudelleen. Yritä sinäkin löytää jotain omaa elämääsi, ei kannata aina hakea sitä valmista, helppoa ja toisen omaa.

jokainen.. kirjoitti:

eron partaalla oleva myöntää omat virheensä ja tunnistaa myös ne epäkohdat omassa liitossaan. Mutta sitten kun niitä olisi aika ruveta korjaamaan ja liittoa luotsaamaan kohti parempia päiviä, onkin siellä jo joku kolmas pyörä antamassa sitä huomiota. Ei kai kukaan suhteen alussa nalkuta, pihtaa tai kiukuttele? voi voi kun sinulla on opittavaa siitä kuinka suhde pidetään yllä vuosikymmeniä ja kuinka lasten syntymän jälkeen löydetään toinen toisensa aina uudelleen ja uudelleen. Yritä sinäkin löytää jotain omaa elämääsi, ei kannata aina hakea sitä valmista, helppoa ja toisen omaa.

Lue lisää

raskasta olla noin katkera.
En kuule ottanut kenenkään omaa.
Ensinnäkin en hyväksy pettämistä
Toiseksi ketään ei voi omistaa
kolmanneksi omani oli ihan vapaa vanhasta kuten minäkin kun toisemme löysimme.
Mutta silti allekirjoitan sen ettei ketään voi väkisin ottaa kuten ei ketään voi omistaakaan.
Kyllä ne miehet tekee ihan itse ratkaisunsa mut akat vaan nokkii toistensa silmiä.

olla... kirjoitti:

raskasta olla noin katkera.
En kuule ottanut kenenkään omaa.
Ensinnäkin en hyväksy pettämistä
Toiseksi ketään ei voi omistaa
kolmanneksi omani oli ihan vapaa vanhasta kuten minäkin kun toisemme löysimme.
Mutta silti allekirjoitan sen ettei ketään voi väkisin ottaa kuten ei ketään voi omistaakaan.
Kyllä ne miehet tekee ihan itse ratkaisunsa mut akat vaan nokkii toistensa silmiä.

Lue lisää

En ole katkera, olen vain surullinen ja pettynyt että mies oli niin vietävissä eikä yhteiset vuodet merkinneet mitään. Niin kauan kuin oli mukavaa, oltiin rakastuneita ja sitoutuneita. Mutta kun tuli vaikeampaa, olikin jo uusi siinä vikittelemässä ja mies heikkona vietävissä. Ei kiinnostanut setviä vanhaa, uusi veti puoleensa. Tuossa sitten ovensuussa kävi itkemässä miten kaipaa ja uusi ei ymmärrä kun ei sille voi tunteitaan näyttää. Mutta minkäs enää teet? Ei luottamus palaa.

ihmisiä, ettei näe kirjoitti:

miten kolmas manipuloi ja hyökkää toisten onnelliseten perheiden kimppuun? Miksi osa ihmisistä sitten katkeroituu ja itkee ja kaipa vuosikaudet rikki mennyttä suhdetta? Kyllä ihmiset osaao lla julmia. Kyllä katkerat ihmiset voi todellakin rikkoa perheitä. Olen omalla kohdalla sen kokenut. Katkeria ovat ihmiset, jotka näin tekee, ei suinkaan se joka jää lasten kanssa kun miestä viedään kuin kilon perunasäkkiä!

Minä olen katkera ja niin on lapsetkin, että meidän perheen rikkoi katkera ihminen. Tiesi että olemme perhe, ja niin röyhkeesti vaan tunki väliin. Ei siinä perheen äiti mitään voi, kun lapseton eukko lirkuttelee ja upaa parempaa elämää.
Ja sitten vielä joku kuvittelee että exät ottaisi miehen takasin? Tuon jälkeen on hullu ihminen, joka niin tekee, edes haaveissa.

Lue lisää

parempi mieli ajattelemalla, että eksälläsi ei ole lainkaan omaa tahtoa, ja että eksäsi ei tämän takia osaa ollenkaan tehdä tyhmästi, vaan kaikki tyhmä tahto tulee jotenkin mystisesti eksäsi ulkopuolelta, eikä eksäsi ole vastuussa valinnoistaan, niin kyllä sulla on ihan oikeus ajatella niin. Ei se siitä ajatuksesta oikeaa tee (paitsi jos miestäsi ei katsottaisi esim. oikeustoimikelpoiseksi), mutta kyllä sä niin saat silti ajatella.

luuseri tulee kirjoitti:

ja menee, menee ja tulee aina sinne, missä arvelee olevan helpompaa, hauskempaa ja halvempaa.
Ei kaikkien miesten eikä myöskään naisten moraali ole kovin korkea.

olevani suhteessa selkärangattoman luuserin kanssa. Oletko luonteeltasi hoivaaja vai etkö usko itseesi tarpeeksi?

teet, juuri niin! kirjoitti:

En ole katkera, olen vain surullinen ja pettynyt että mies oli niin vietävissä eikä yhteiset vuodet merkinneet mitään. Niin kauan kuin oli mukavaa, oltiin rakastuneita ja sitoutuneita. Mutta kun tuli vaikeampaa, olikin jo uusi siinä vikittelemässä ja mies heikkona vietävissä. Ei kiinnostanut setviä vanhaa, uusi veti puoleensa. Tuossa sitten ovensuussa kävi itkemässä miten kaipaa ja uusi ei ymmärrä kun ei sille voi tunteitaan näyttää. Mutta minkäs enää teet? Ei luottamus palaa.

Lue lisää

En puhu "meistä". En sano, että "me" olemme onnellisia, sanon että minä olen onnellinen. En sano, että "me" olemme sitoutuneita, vaan minä olen.

Minä olen onnellinen avioliitossani ja voin vain sydämestäni toivoa, että miehenikin on – ainakin teen parhaani että hän olisi.

voisi edes kuvitella kirjoitti:

olevani suhteessa selkärangattoman luuserin kanssa. Oletko luonteeltasi hoivaaja vai etkö usko itseesi tarpeeksi?

nyt oikein tarkoitat?

itselleen ja pestä kätensä ja saada hyvän oman tunnon. Avioliitto, joka on jumalan silmien edessä ja seurakunnan läsnäollessa siunattu on pyhä. Siihen ei sinunkaan tulisi tulla väliin! Sen minkä Jumala on yhdistänyt, ei tulisi ihmisen rikkoa. Sinunkin pitäisi miettiä elämän perusarvoja ja sitä mitä pahaa olet väliinmenemiselläsi saanut aikaan.

voi selitellä kirjoitti:

itselleen ja pestä kätensä ja saada hyvän oman tunnon. Avioliitto, joka on jumalan silmien edessä ja seurakunnan läsnäollessa siunattu on pyhä. Siihen ei sinunkaan tulisi tulla väliin! Sen minkä Jumala on yhdistänyt, ei tulisi ihmisen rikkoa. Sinunkin pitäisi miettiä elämän perusarvoja ja sitä mitä pahaa olet väliinmenemiselläsi saanut aikaan.

Lue lisää

Itse vastuussa omista teoista. Jos joku on vastuussa niin selkärangaton henkilö,että pettää,niin ei se ole petetyn tai kolmannen syy. Ilkeää syyttää kolmatta. Kukaan ei ole vietävissä ellei anna viedä.

Jos esim. petetty on "noita-akka/ukko",niin eihän se pettäminen ole ratkaisu,vaan jotakin muuta on tehtävä.

Huonot on syyt pettämiseen,oli syy mikä tahansa.

olemme kirjoitti:

Itse vastuussa omista teoista. Jos joku on vastuussa niin selkärangaton henkilö,että pettää,niin ei se ole petetyn tai kolmannen syy. Ilkeää syyttää kolmatta. Kukaan ei ole vietävissä ellei anna viedä.

Jos esim. petetty on "noita-akka/ukko",niin eihän se pettäminen ole ratkaisu,vaan jotakin muuta on tehtävä.

Huonot on syyt pettämiseen,oli syy mikä tahansa.

Lue lisää

tuollasilla sanoilla. Juu juu, mutta meistäj okainen on velvollinen suojelemaan toisten perheitä, eikä hajoittamaan niitä, vaikka kuin jollain olisi ihana aviomies, niin se on hänen! Ei sitä pidä ottaa.
Kumma että perheelliset miehet ovat niin kiinnostavia, ja joillaan halu rikkoa toisten perhe, kun itsellä ei ole mitään. Toisten perheiden rikkominen tuottaa ilmeisesti jotain hyvää, koska on kiva särkeä ja nähdä itkeviä lapsia!

omalta kontolta kirjoitti:

tuollasilla sanoilla. Juu juu, mutta meistäj okainen on velvollinen suojelemaan toisten perheitä, eikä hajoittamaan niitä, vaikka kuin jollain olisi ihana aviomies, niin se on hänen! Ei sitä pidä ottaa.
Kumma että perheelliset miehet ovat niin kiinnostavia, ja joillaan halu rikkoa toisten perhe, kun itsellä ei ole mitään. Toisten perheiden rikkominen tuottaa ilmeisesti jotain hyvää, koska on kiva särkeä ja nähdä itkeviä lapsia!

Lue lisää

Avioliiton solmivat kaksi ihmistä, he ovat velvollisia huolehtimaan toisistaan, kilpailemaan toisensa onnelliseksi tekemisessä (ei siis onnettomaksi), he ovat ainoita jotka voivat rikkoa lupauksensa ja sitä myötä perheensä.

Maailma on aina täynnä houkutuksia. Aina. Pointti on siinä, miten kaksi ihmistä on sitoutunut toisiinsa. Toista ei voi omistaa, pakottaa, määrätä ja kiristää. Mutta toista voi rakastaa sellaisena kuin hän on, olla kiitollinen yhteisestä ajasta ja sanoa sen ääneen, pyrkiä tekemään tekoja joista toinen tulee onnelliseksi ja tahtoa yhteiseen hyvään oman hyvän sijasta.

Mahdollisuuksia on juuri niin monta kuin kumpikin on toiselleen valmis antamaan. Jos toisen mitta täyttyy uusien mahdollisuuksien suhteen, ei toinen yksinään voi määrätä häntä jatkamaan.

Kun toinen sanoo, että nyt riittää, tähän loppui, miksi toinen yhä väittää siinäkin, että väärässä olet, eipäs loppunut. Oma päätäntävalta on kummallakin.

valitettavasti suojelijoita... kirjoitti:

Avioliiton solmivat kaksi ihmistä, he ovat velvollisia huolehtimaan toisistaan, kilpailemaan toisensa onnelliseksi tekemisessä (ei siis onnettomaksi), he ovat ainoita jotka voivat rikkoa lupauksensa ja sitä myötä perheensä.

Maailma on aina täynnä houkutuksia. Aina. Pointti on siinä, miten kaksi ihmistä on sitoutunut toisiinsa. Toista ei voi omistaa, pakottaa, määrätä ja kiristää. Mutta toista voi rakastaa sellaisena kuin hän on, olla kiitollinen yhteisestä ajasta ja sanoa sen ääneen, pyrkiä tekemään tekoja joista toinen tulee onnelliseksi ja tahtoa yhteiseen hyvään oman hyvän sijasta.

Mahdollisuuksia on juuri niin monta kuin kumpikin on toiselleen valmis antamaan. Jos toisen mitta täyttyy uusien mahdollisuuksien suhteen, ei toinen yksinään voi määrätä häntä jatkamaan.

Kun toinen sanoo, että nyt riittää, tähän loppui, miksi toinen yhä väittää siinäkin, että väärässä olet, eipäs loppunut. Oma päätäntävalta on kummallakin.

Lue lisää

jäädä lasten kanssa keskenään ja odottaa että mies maksaa elareita, jotta lapset saavat ruokaa ja vaatteita.

omalta kontolta kirjoitti:

tuollasilla sanoilla. Juu juu, mutta meistäj okainen on velvollinen suojelemaan toisten perheitä, eikä hajoittamaan niitä, vaikka kuin jollain olisi ihana aviomies, niin se on hänen! Ei sitä pidä ottaa.
Kumma että perheelliset miehet ovat niin kiinnostavia, ja joillaan halu rikkoa toisten perhe, kun itsellä ei ole mitään. Toisten perheiden rikkominen tuottaa ilmeisesti jotain hyvää, koska on kiva särkeä ja nähdä itkeviä lapsia!

Lue lisää

perhettä ja parisuhdetta on vain puolisot, ei muut. Jokainen pitää huolta omastaan ja suojelee omaansa. Ei kukaan toinen ole sinun suhteesta ja sen tilasta vastuussa. Ota vastuu itse ja huolehdi suhteistasi, niin ei tartte täällä syytellä "kolmansia" osapuolia.
Ketään ei viedä väkisin!

suojelemaan kirjoitti:

perhettä ja parisuhdetta on vain puolisot, ei muut. Jokainen pitää huolta omastaan ja suojelee omaansa. Ei kukaan toinen ole sinun suhteesta ja sen tilasta vastuussa. Ota vastuu itse ja huolehdi suhteistasi, niin ei tartte täällä syytellä "kolmansia" osapuolia.
Ketään ei viedä väkisin!

Lue lisää

koska kyllä kolmas on useimmiten syyllinen perheiden hajoamiseen. Ei kaikki miehet osaa sanoa ei jos joku lapeton nainen lupaa ihanaa elämää, vailla perheen vastuuta! Helppo elämä on joistain miehistä aina lapsiaankin parempi.

ei siinä muuta voi kun kirjoitti:

jäädä lasten kanssa keskenään ja odottaa että mies maksaa elareita, jotta lapset saavat ruokaa ja vaatteita.

ennen kuin alkoi lapsia laittaa, että ei ole varaa niitä elättää.

Säälittävä juttu. Ei ihme, että mies lähti.

omalta kontolta kirjoitti:

tuollasilla sanoilla. Juu juu, mutta meistäj okainen on velvollinen suojelemaan toisten perheitä, eikä hajoittamaan niitä, vaikka kuin jollain olisi ihana aviomies, niin se on hänen! Ei sitä pidä ottaa.
Kumma että perheelliset miehet ovat niin kiinnostavia, ja joillaan halu rikkoa toisten perhe, kun itsellä ei ole mitään. Toisten perheiden rikkominen tuottaa ilmeisesti jotain hyvää, koska on kiva särkeä ja nähdä itkeviä lapsia!

Lue lisää

Ai että pettäjä on ihana aviomies???? Herätkää naiset, kerätkää itsekunnioituksenne älkääkä selitelkö sitä, että joku äijä/ämmä pettää puolisoaan!

minä en usko kirjoitti:

koska kyllä kolmas on useimmiten syyllinen perheiden hajoamiseen. Ei kaikki miehet osaa sanoa ei jos joku lapeton nainen lupaa ihanaa elämää, vailla perheen vastuuta! Helppo elämä on joistain miehistä aina lapsiaankin parempi.

Lue lisää

niin kyllä se on sen miehen vika, eikä sen naisen. Ihmisellä on vapaa tahto: sanoa ei tai sano joo.
Jos mies pakenee vastuutaan, ei sekään ole muiden vika, kuin sen kyseisen miehen.
Turha syyttää muita, yksilön valinnoista.

etukäteen ja harkitsisi tekojensa seurauksia, voisi varmasti lapsemme tässä yhteiskunnassa paljon paremmin! Ero ja siihen johtavat syyt ja tilanteet vaikuttavat paljon muihinkin kuin exiin ja nyxiin. Lapsiin vaikuttaa eniten, myös sukulaisiin ja ystäväpiiriin. Moni ihminen joutuu kohtaamaan sen jätetyn, jättäjän/pettäjän sekä sen uuden jonka kanssa petettiin. Jokainen voi miettiä millaisen kuvan itsestään haluaa antaa kenellekin ja millaisia suhteita haluaa luoda toisen osapuolen lapsiin, sukulaisiin tai ystäviin.

täällä palstoilla ihan yhtä täysin sama oikeus "vinkua" tai olla vinkumatta kuin sinullakin. Eikä sinun sanasi ole laki, minulle ainakaan. Ainoa järkevä neuvo tässä ketjussa tuli mielestäni ylläolevalta, ettei pitäisi antaa valtaa ulkopuoliselle omasta suhteestaan tai avioliitostaan. Tämän taidankin ottaa ohjenuorakseni tästä eteenpäin. Sinulta tosin en saanut mitään rakentavaa.

Kukaan ei mieti syitä miksi petetään ja jätetään vaan itketään sitten kun on jo myöhäistä.
Oma mieheni on heti alkuunsa kertonut sitä kysyessäni kertonut että petti edellisessä suhteessaan. Sanoi että nainen narisi ja mäkätti päivittäin, lapset oli ykkönen eikä miehelle annettu huomiota, seksiä oli harvoin ja hellyyttä ei juuri lainkaan. Niinpä sitä huomiota tuli sitten haettua muualta.
Olemme olleet yhdessä 8 vuotta eikä kuulemma tule mieleenkään pettää kun on niin hyvä olla tässä, saa hellyyttä päivittäin ja seksiäkin usein.
Hän kertoi myös puhuneensa entisensä kanssa, ja kertoneensa usein miten huonosti hän suhteessa voi, mutta mikään ei muuttunut. Vasta näiden useidfen "varoitusten" jälkeen tuli sitten petettyä.
Itse en hyväksy pettämistä lainkaan. Vaikka oma entinen suhteeni olikin vuosia ihan perseestä en pettänyt silti. Mutta toisaalta ymmärrän sen että jos ei liitosta saa mitään kaipaa muuta. Sitä vaan ihminen tekisi oikein kaikkia kohtaan kun eroaisi ensin ja hakisi seuraa vasta sitten.

eivät kuitenkaan pääty tähän. Jos liitosta lapsia, miten "uusi pari" kohtelee lapsia? Usein mies "unohtaa", ei välitä lasten äidin pyynnöistä muistaa lapsia ja jättää kaiken äidin harteille, itse viettäessään laatuaikaa tuon uuden ihastuksen kanssa. Miten uusi ihastus suhtautuu lapsiin? Miten esitellään? Mitä lapset ajattelevat kun isä vaihtoi äidin tuohon uuteen? Mitä "uusi pari" tekee lasten hyvinvoinnin eteen? Ikävä kyllä, kaikissa tuntemissani tapauksissa, ei mitään. Äiti jää suremaan menetettyä miestä, hoitaa lapset, arjen ja vie lapsia terapiaan, yrittäen samalla itse pitää elämänsä kasassa. Äiti ja lapset sairastuvat helposti (vastutuskyky laskee) ja kuka hoitaa, no äiti, oman työpaikkansakin menetyksen uhalla. Mitä tekee "uusi pari", lähtee lomalle tai muuten vaan nauttii toisistaan. Totta vai tarua? Ja siis tässä tilanteessa, pitää jokaisen äidin sitten vaan syyttää itseään ja miestä ja tuo isin uusi nainen on ihan syytön mihinkään, niinkö oikeasti? Missä on miehen vastuu ja tuon uuden naisen vastuu yhteiskuntamme lapsista ja hyvinvoinnista????

näin... kirjoitti:

Kukaan ei mieti syitä miksi petetään ja jätetään vaan itketään sitten kun on jo myöhäistä.
Oma mieheni on heti alkuunsa kertonut sitä kysyessäni kertonut että petti edellisessä suhteessaan. Sanoi että nainen narisi ja mäkätti päivittäin, lapset oli ykkönen eikä miehelle annettu huomiota, seksiä oli harvoin ja hellyyttä ei juuri lainkaan. Niinpä sitä huomiota tuli sitten haettua muualta.
Olemme olleet yhdessä 8 vuotta eikä kuulemma tule mieleenkään pettää kun on niin hyvä olla tässä, saa hellyyttä päivittäin ja seksiäkin usein.
Hän kertoi myös puhuneensa entisensä kanssa, ja kertoneensa usein miten huonosti hän suhteessa voi, mutta mikään ei muuttunut. Vasta näiden useidfen "varoitusten" jälkeen tuli sitten petettyä.
Itse en hyväksy pettämistä lainkaan. Vaikka oma entinen suhteeni olikin vuosia ihan perseestä en pettänyt silti. Mutta toisaalta ymmärrän sen että jos ei liitosta saa mitään kaipaa muuta. Sitä vaan ihminen tekisi oikein kaikkia kohtaan kun eroaisi ensin ja hakisi seuraa vasta sitten.

Lue lisää

selittää että muija nalkuttaa ja valittaa, vaikka totuus on monesti ihan muuta. Näin selvisi meilläkin isukin uudelle vähitellen mitä oli miehiään ja anteeksi tuli pyytämään kun miehen juttuihin uskoi. Nykyään hänen kanssaan olemme väleissä, mutta miehen ei, hän jatkaa "säälikierrostaan".

aina uusille kirjoitti:

selittää että muija nalkuttaa ja valittaa, vaikka totuus on monesti ihan muuta. Näin selvisi meilläkin isukin uudelle vähitellen mitä oli miehiään ja anteeksi tuli pyytämään kun miehen juttuihin uskoi. Nykyään hänen kanssaan olemme väleissä, mutta miehen ei, hän jatkaa "säälikierrostaan".

Lue lisää

uskokaa vain on monenlaisia.
Kuten kerroin ollaan tässä aika pirun monta vuotta eletty raadollisen rehellisessä ja silti pirun nautinnollisessa suhteessa.
Ja ihan vaan tiedoksi, että meihen ex on kyllä näyttänyt minulle suoraan mikä on naisiaan, joten ihmehän se on jos ei tuollaista akkaa mies pettäisi.

nämä kuviot kirjoitti:

eivät kuitenkaan pääty tähän. Jos liitosta lapsia, miten "uusi pari" kohtelee lapsia? Usein mies "unohtaa", ei välitä lasten äidin pyynnöistä muistaa lapsia ja jättää kaiken äidin harteille, itse viettäessään laatuaikaa tuon uuden ihastuksen kanssa. Miten uusi ihastus suhtautuu lapsiin? Miten esitellään? Mitä lapset ajattelevat kun isä vaihtoi äidin tuohon uuteen? Mitä "uusi pari" tekee lasten hyvinvoinnin eteen? Ikävä kyllä, kaikissa tuntemissani tapauksissa, ei mitään. Äiti jää suremaan menetettyä miestä, hoitaa lapset, arjen ja vie lapsia terapiaan, yrittäen samalla itse pitää elämänsä kasassa. Äiti ja lapset sairastuvat helposti (vastutuskyky laskee) ja kuka hoitaa, no äiti, oman työpaikkansakin menetyksen uhalla. Mitä tekee "uusi pari", lähtee lomalle tai muuten vaan nauttii toisistaan. Totta vai tarua? Ja siis tässä tilanteessa, pitää jokaisen äidin sitten vaan syyttää itseään ja miestä ja tuo isin uusi nainen on ihan syytön mihinkään, niinkö oikeasti? Missä on miehen vastuu ja tuon uuden naisen vastuu yhteiskuntamme lapsista ja hyvinvoinnista????

Lue lisää

mieluummin, eikä asian vierestä.

Katkera voi exukon uusikolle olla, ja koko exukkonsa uudelle elämälle, jos se noin törkeästi menee. Surullista jos uusikko vaikeuttaa tai hyväksyy mieheltään sen, että omista jälkeläisistään ei pidä sen vertaa huolta, mitä on eron jälkeen esim. etävanhempana mahdollista. Usko pois, se kuitenkin joskus kolahtaa exukkosi ja uusikkonsa omaan nilkkaan. Koita sinä jaksaa lasten kanssa, sinä olet tällaisessa tilanteessa ainut mitä heillä on. Sinun rakkautesi kantaa, huolenpitosi, esimerkkisi ja rajoituksesi tekevät heistä aikuisia, jotka eivät omassa elämässään tule toimimaan kuten itsekäs exukkosi uuden kumppaninsa kanssa. Koita nauttia lapsistasi, silloinkin kun se ei niin helpolta tunnu hankalien kasvuvaiheiden tai taloudellisen ahdingon vuoksi. Hyvä palaa aina takaisin. Anna paljon hyvää lapsillesi - tarkoittaen turvaa ja säännöt elämään, hellyyttä ja lämpöä. Et ole vaillinainen ilman exukkoasi, jos tarkastelet asiaa, tiedät että olet täydempi ilman sitä itsekästä miestä, joka on kyennyt hylkäämään omat lapsensa. Sinä selviät kyllä, jonain päivänä huomaat, että elämä onkin hyvää.

Meillä en ikipäivänä hyväksyisi mieheltäni sitä, jos hän kääntäisi selkänsä omille lapsilleen. Vaikka olisi mitä riitaa entisensä kanssa, sitä ei saa kostaa viattomille lapsille.

terv. eräs uusi vaimo

täysin kaikki tunteet, varsinkin negatiiviset. Oman avioliittonsa loputtua (usein jo harkintavaiheessa tai edes ennen papereiden jättämistä) pitäisi vain keskittyä omaan itseensä ja lapsiinsa sekä nähdä vain hyvää lasten isässä ja hänen uudessaan sekä kohdella heitä hyvin ja asiallisesti. Itse pitäisi olla vahva, hoitaa lapset paremmin kuin koskaan ennen, ei ainakaan lähteä bilettämään!

Minä en ainakaan tuohon pystynyt. Kävin todellakin avioliittoni ja sen päättymisen läpi. Minulla oli muutama luottohenkilö jotka auttoivat arjen keskellä (mm. äití) jotta sain läpikäytyä sen tuskan ja katkeruuden minkä miehen lähtö toisen matkaan jättivät. Mies ja uusi suorastaan käänsivät puukkoa jatkuvasti haavassani ja unohtivat alkuun lapset täysin. Minulle jäi arki ja lastenhoito täysin. Itse olisin odottanut että mies edes kantaa vastuunsa lapsista ja auttaisi käytännön asioissa. Mutta joka hetki oli vietettävä uuden kanssa. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada "omaa aikaa" jos ei äitini ja ystäväni olisi astuneet apuun. Näistäkin harvoista oman ajan käytöistäni sain mieheltä ja uusikolta kuulla, miten olen huono äiti. Mutta eivät apuaan tai aikaansa lapsille tarjonneet, ei edes pyydettäessä.

Nyt olen tuon helvetin läpikäynyt ja tunnen olevani taas ehjä ihminen, muutamaa säröä lukuunottamatta. Lapset sain terapiaan kunhan oman pääni sain ensin tälle planeetalle. Nyt vasta osaan keskittyä itseeni ja lapsiini. Olen onnellinen että kävin koko tunneskaalan läpi, enkä yrittänyt keskittyä juuri silloin mihinkään. Tunteet olisivat vain siirtyneet hamaan tulevaisuuteen.

Minulla oli hyvä avioliitto enkä aio sitä elämästäni mitätöidä kenenkään takia vaikka se loppuikin ikävästi. Se oli osa elämääni ja tärkeä sellainen. Ex-mieheni ajatuksista en tiedä, ehkä se oli hänen suurin virheensä ja yhtä helvettiä, mene ja tiedä. Minä ainakin vaalin avioliittoamme ja yhteistä aikaamme sydämessäni. Ne ovat minun muistojani ja lapsilleni tärkeitä. Mies ei koskaan halunnut puhua mistään. Kun pyysin käsittelemään eroamme ja syitä, olivat ne hänen mielestään "vanhojen kaivelemista". Mutta hänellä uusi onni siinti jo mielessä, toisin kuin minulla. Minulle oli tärkeää läpikäydä se vaihe jotta pystyin ponnistamaan eteenpäin. Hän jätti sen väliin. Liekö tulee joskus eteen, tai sitten ei?

kun on kiellettyä kirjoitti:

täysin kaikki tunteet, varsinkin negatiiviset. Oman avioliittonsa loputtua (usein jo harkintavaiheessa tai edes ennen papereiden jättämistä) pitäisi vain keskittyä omaan itseensä ja lapsiinsa sekä nähdä vain hyvää lasten isässä ja hänen uudessaan sekä kohdella heitä hyvin ja asiallisesti. Itse pitäisi olla vahva, hoitaa lapset paremmin kuin koskaan ennen, ei ainakaan lähteä bilettämään!

Minä en ainakaan tuohon pystynyt. Kävin todellakin avioliittoni ja sen päättymisen läpi. Minulla oli muutama luottohenkilö jotka auttoivat arjen keskellä (mm. äití) jotta sain läpikäytyä sen tuskan ja katkeruuden minkä miehen lähtö toisen matkaan jättivät. Mies ja uusi suorastaan käänsivät puukkoa jatkuvasti haavassani ja unohtivat alkuun lapset täysin. Minulle jäi arki ja lastenhoito täysin. Itse olisin odottanut että mies edes kantaa vastuunsa lapsista ja auttaisi käytännön asioissa. Mutta joka hetki oli vietettävä uuden kanssa. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada "omaa aikaa" jos ei äitini ja ystäväni olisi astuneet apuun. Näistäkin harvoista oman ajan käytöistäni sain mieheltä ja uusikolta kuulla, miten olen huono äiti. Mutta eivät apuaan tai aikaansa lapsille tarjonneet, ei edes pyydettäessä.

Nyt olen tuon helvetin läpikäynyt ja tunnen olevani taas ehjä ihminen, muutamaa säröä lukuunottamatta. Lapset sain terapiaan kunhan oman pääni sain ensin tälle planeetalle. Nyt vasta osaan keskittyä itseeni ja lapsiini. Olen onnellinen että kävin koko tunneskaalan läpi, enkä yrittänyt keskittyä juuri silloin mihinkään. Tunteet olisivat vain siirtyneet hamaan tulevaisuuteen.

Minulla oli hyvä avioliitto enkä aio sitä elämästäni mitätöidä kenenkään takia vaikka se loppuikin ikävästi. Se oli osa elämääni ja tärkeä sellainen. Ex-mieheni ajatuksista en tiedä, ehkä se oli hänen suurin virheensä ja yhtä helvettiä, mene ja tiedä. Minä ainakin vaalin avioliittoamme ja yhteistä aikaamme sydämessäni. Ne ovat minun muistojani ja lapsilleni tärkeitä. Mies ei koskaan halunnut puhua mistään. Kun pyysin käsittelemään eroamme ja syitä, olivat ne hänen mielestään "vanhojen kaivelemista". Mutta hänellä uusi onni siinti jo mielessä, toisin kuin minulla. Minulle oli tärkeää läpikäydä se vaihe jotta pystyin ponnistamaan eteenpäin. Hän jätti sen väliin. Liekö tulee joskus eteen, tai sitten ei?

Lue lisää

kiitos kovasti tekstistäsi. Voikun nämä ilkeät nyksätkin lukisivat tämän ja joskus ymmärtäisivät. Puukkoa haavaan täälläkin tullut, mutta nyksä vain naatiskelee kun tekee kipeää...

kun on kiellettyä kirjoitti:

täysin kaikki tunteet, varsinkin negatiiviset. Oman avioliittonsa loputtua (usein jo harkintavaiheessa tai edes ennen papereiden jättämistä) pitäisi vain keskittyä omaan itseensä ja lapsiinsa sekä nähdä vain hyvää lasten isässä ja hänen uudessaan sekä kohdella heitä hyvin ja asiallisesti. Itse pitäisi olla vahva, hoitaa lapset paremmin kuin koskaan ennen, ei ainakaan lähteä bilettämään!

Minä en ainakaan tuohon pystynyt. Kävin todellakin avioliittoni ja sen päättymisen läpi. Minulla oli muutama luottohenkilö jotka auttoivat arjen keskellä (mm. äití) jotta sain läpikäytyä sen tuskan ja katkeruuden minkä miehen lähtö toisen matkaan jättivät. Mies ja uusi suorastaan käänsivät puukkoa jatkuvasti haavassani ja unohtivat alkuun lapset täysin. Minulle jäi arki ja lastenhoito täysin. Itse olisin odottanut että mies edes kantaa vastuunsa lapsista ja auttaisi käytännön asioissa. Mutta joka hetki oli vietettävä uuden kanssa. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada "omaa aikaa" jos ei äitini ja ystäväni olisi astuneet apuun. Näistäkin harvoista oman ajan käytöistäni sain mieheltä ja uusikolta kuulla, miten olen huono äiti. Mutta eivät apuaan tai aikaansa lapsille tarjonneet, ei edes pyydettäessä.

Nyt olen tuon helvetin läpikäynyt ja tunnen olevani taas ehjä ihminen, muutamaa säröä lukuunottamatta. Lapset sain terapiaan kunhan oman pääni sain ensin tälle planeetalle. Nyt vasta osaan keskittyä itseeni ja lapsiini. Olen onnellinen että kävin koko tunneskaalan läpi, enkä yrittänyt keskittyä juuri silloin mihinkään. Tunteet olisivat vain siirtyneet hamaan tulevaisuuteen.

Minulla oli hyvä avioliitto enkä aio sitä elämästäni mitätöidä kenenkään takia vaikka se loppuikin ikävästi. Se oli osa elämääni ja tärkeä sellainen. Ex-mieheni ajatuksista en tiedä, ehkä se oli hänen suurin virheensä ja yhtä helvettiä, mene ja tiedä. Minä ainakin vaalin avioliittoamme ja yhteistä aikaamme sydämessäni. Ne ovat minun muistojani ja lapsilleni tärkeitä. Mies ei koskaan halunnut puhua mistään. Kun pyysin käsittelemään eroamme ja syitä, olivat ne hänen mielestään "vanhojen kaivelemista". Mutta hänellä uusi onni siinti jo mielessä, toisin kuin minulla. Minulle oli tärkeää läpikäydä se vaihe jotta pystyin ponnistamaan eteenpäin. Hän jätti sen väliin. Liekö tulee joskus eteen, tai sitten ei?

Lue lisää

puolestasi. Olisit ansainnut parempaa kohtelua mieheltäsi.

Mielessäni kävin läpi asioita, joita olet kokenut. Arvostan sinua, olet toiminut uskomattoman oikein. Itselläni ei ole lapsia, sinun erotilanteesi on moninkertaisesti vaikeampi kuin omani.

Jos olisit vieressäni, halaisin sinua lämpimästi. Koska se ei onnistu, lainaan Eeva Kilpeä (naiiviuden uhallakin):

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

"katkeruudestaan muita kohtaan" Mistä tiedät kuka on katkera? Se on sun lempisana, mutta älä tunge joka asiaan.
"mies kyllästyy perhe elämään" Tässäkin syy miehessä?
"nainen kyllästyy passiiviseen mieheen" Tässäkin syy miehessä?
"kolmannen osapuolen aikaan saannosta" syy toisessa naisessa?

Onse kumma ettei siinä ex-vaimossa ollut mitään vikaa? Ei kait kukaan mies ole niin idiootti, että jättää täydellisen naisen?

Onko sopu ero vain silloin kun ex-vaimo on jättänyt miehensä?

Lukekaa!!!! kirjoitti:

kiitos kovasti tekstistäsi. Voikun nämä ilkeät nyksätkin lukisivat tämän ja joskus ymmärtäisivät. Puukkoa haavaan täälläkin tullut, mutta nyksä vain naatiskelee kun tekee kipeää...

Lue lisää

mutta sinun kommaus taas kerran syyllisti nyxän. Kirjoittaja kertoi rehellisesti tuntemuksiaan syyllistämättä nyxää. Mutta sinä reppana et moiseen kykene.

ja näin se onkin. Aamen!

pidä paikkaansa.
Ensinnäkin en usko että noin moni liitto kariutuu kolmanteen osapuoleen.
Omassa lähipiirissä on ollut todella monta eroa reilun vuoden sisällä, eikä kukaan eronneista seurustele vieläkään, vaan jokainen nuolee haavojaan ja kokoaa itseään.
Toiseksi, väitit että on vain eroja joissa on kolmas osapuoli ja sitten on sopueroja. Kuinkahan usein sitä oikeasti on sopueroja, ero sattuu aina, aina.
Esim. itse erosin miehestäni täysin ja yksin omaan omasta tahdostani, koska tunteeni kuolivat. Elimme kuin veli ja sisko vuosia. Laskut maksettiin ja yhdessä asuttiin mutta intohimo ja tunteet olivat kuolleet. Siitä huolimatta ero oli kaikkea muuta kuin sopuero. Molempiin sattui, mieheen enemmän ja sen kyllä myös näytti, pahasti.
Niin ja tuosta perheen rikkomisesta, minähän se olin joka perheeni rikoin kun en halunnut enää olla onneton (mies muisti kyllä muistuttaa kuin rikoin pikku-perheemme), mutta väitän että itseni lisäksi myös yhteinen lapsemme ja myös tuo ex olemme onnellisempia kuin silloin kun oltiin yhdessä.

täysin kirjoitti:

pidä paikkaansa.
Ensinnäkin en usko että noin moni liitto kariutuu kolmanteen osapuoleen.
Omassa lähipiirissä on ollut todella monta eroa reilun vuoden sisällä, eikä kukaan eronneista seurustele vieläkään, vaan jokainen nuolee haavojaan ja kokoaa itseään.
Toiseksi, väitit että on vain eroja joissa on kolmas osapuoli ja sitten on sopueroja. Kuinkahan usein sitä oikeasti on sopueroja, ero sattuu aina, aina.
Esim. itse erosin miehestäni täysin ja yksin omaan omasta tahdostani, koska tunteeni kuolivat. Elimme kuin veli ja sisko vuosia. Laskut maksettiin ja yhdessä asuttiin mutta intohimo ja tunteet olivat kuolleet. Siitä huolimatta ero oli kaikkea muuta kuin sopuero. Molempiin sattui, mieheen enemmän ja sen kyllä myös näytti, pahasti.
Niin ja tuosta perheen rikkomisesta, minähän se olin joka perheeni rikoin kun en halunnut enää olla onneton (mies muisti kyllä muistuttaa kuin rikoin pikku-perheemme), mutta väitän että itseni lisäksi myös yhteinen lapsemme ja myös tuo ex olemme onnellisempia kuin silloin kun oltiin yhdessä.

Lue lisää

rikkoutuneet kolmanteen osapuoleen. Mun ystävistä 24 on eronneet kolmannen tullessa väliin, ja ex miehen aikanaan mukana tuoneidenystävien 46 ovat kariutuneet kolmanteen, samoin minun kun tuli kolmas välliin.

Näin on! Terv: Kerttu Annikki

kaikkien liitot on kirjoitti:

rikkoutuneet kolmanteen osapuoleen. Mun ystävistä 24 on eronneet kolmannen tullessa väliin, ja ex miehen aikanaan mukana tuoneidenystävien 46 ovat kariutuneet kolmanteen, samoin minun kun tuli kolmas välliin.

Näin on! Terv: Kerttu Annikki

Lue lisää

mielenkiintoista! Moniko näistä on kolmeillut keskenään?

Yst.terv. Sylvi-Kyllikki