http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/03/lastensuojelu-uhkaa-lapsia.html
blogista lainattua:
"Olen päässyt keskustelemaan yhdistyksen ihmisten kanssa. Vanhempien tarinat ovat karmaisevia; tähän mennessä en ole kuullut vielä yhtään kertomusta, jossa kuntien ja kaupunkien sosiaalityöntekijät olisivat tehneet pakkohuostaanoton lapsen tarpeiden takia.
"
KOKO BLOGI
"sunnuntai, maaliskuu 15, 2009
Lastensuojelu uhkaa lapsia
Huostaanotettujen lasten vanhemmat ovat perustaneet Jyväskylään oman yhdistyksen. Sen nimi on Sukupuu ry.
KUVASSA: Sosiaalityöntekijät eivät kiirehdi työn äärelle, aikaa voi kuluttaa rupatteluun työkavereiden kanssa.
Olen päässyt keskustelemaan yhdistyksen ihmisten kanssa. Vanhempien tarinat ovat karmaisevia; tähän mennessä en ole kuullut vielä yhtään kertomusta, jossa kuntien ja kaupunkien sosiaalityöntekijät olisivat tehneet pakkohuostaanoton lapsen tarpeiden takia.
Tarpeet lienevät olleet jossain muualla. Kuntien on ehkä oman tuntonsa rauhoittamiseksi kerättävä tilastomerkintöjä huostaanotoista. Siten kunnan sosiaalityön on kaikista kätevintä todistaa, että kunnassa todella uskalletaan välittää lapsen hyvinvoinnista.
Tosiasiassa huostaanotto juoruaa ilkeästi siitä, että sosiaalityöntekijöiden sosiaalityö on täydellisesti epäonnistunut.
Ajatellaanpa vaikka minun ja poikani tapausta. Me ehdimme seisoa tarkalleen vuoden päivähoitopaikkaa jonottamassa. Viime vuoden aikana muistutin päivähoitopaikan puutteesta joka kerta Jämsänkosken kaupungin sosiaalityöntekijöitä ja päivähoitotoimiston henkilökuntaa, kun olin heidän kanssaan tekemisissä. Pääsin siis huomauttamaan asiasta useasti.
KUVASSA: Sosiaalityöntekijät voivat ottaa rennosti, koska vika on asiakkaissa. Ja lapset voidaan aina kyydittää lastenkoteihin.
Pojalleni tarjoama kotihoito oli siis ilmeisesti harvinaisen kelvollista. Muistin joka kerta, kun olin sosiaaliosastoon yhteydessä, muistuttaa päiväkoti Koivulinnan johtajan Päivi Haikosen tekemästä lastensuojeluilmoituksesta 3.11.2007. Haikonen suree virallisessa ilmoituksessaan sitä, että pojallani on lounaalla nälkä. Ihmettelin alati ääneen, että kuinka poikani ei saa päivähoitopaikkaa, vaikka lounasnälkä teki hänestä lastensuojelutapauksen.
Eikö lapsen tarve suojeluun olekaan enää mikään peruste päivähoitopaikkoja jaettaessa? Lastensuojelulain alussa korostetaan päivähoitopaikan merkitystä lastensuojelullisena työvälineenä jopa silloin, kun perheessä ei ole ilmennyt lastensuojelun tarvetta. Eli päivähoitopaikkaa pidetään Suomessa tärkeimpänä ennaltaehkäisevänä työvälineenä lapsen kehityksen turvaamisessa.
Huomaan, että minun on todella vaikea puhua lastensuojelusta, sillä termi on minulle harvinaisen sisällyksetön. En voi oman elämäni kokemusten ja muilta kuulemieni kertomusten perusteella hahmottaa lastensuojelun ideaa ollenkaan. En saa päähäni yhtään sellaista konkreettista asiaa, jolla sosiaalityöntekijät olisivat perhettä lastensuojelun nimissä auttaneet ja pelastaneet.
Lastenkoti Mattilassa kuulemani - ja näkemäni - perusteella voin lähinnä vain väittää, että vanhemmistaan eristetyt ja kodeistaan riistetyt lapset kohtaavat ensi kertaa "lastensuojelua" vasta lastenkodissa. Silti lastensuojelulaki puhuu kauniisti varhaisesta puuttumisesta siksi, että perheiden ongelmat eivät kumuloituisi laitoshoidon eli lastenkodin asteelle.
KUVASSA: Lasten ja perheiden näkökulmasta tarkasteltuna kunnan sosiaalityön lastensuojelu on piru keskellämme. Paholainen, joka syö viattomia. (Ja lyö näköjään vielä pullolla päähän.)
Minusta näyttää, että lastenkodissa on niiden sosiaalityöntekijöiden riistämiä ja tavallaan sosiaalisesti raiskaamia lapsia, jotka käyttävät pakkohuostaanottoa oman psyykensä terapointiin.
Meillä on keskuudessamme häiriintyneitä sosiaalityöntekijöitä, joiden henkilökohtaiset sosiaaliset ja psykologiset ongelmat istuvat järjestelmään (kunnan sosiaaliosaston toimintaan) niin hyvin, että he menestyvät viroissaan. Tarkalleen katsottuna he eivät ehkä menesty työssään, mutta menestyvät virassaan, tietyn aseman hoitajana.
Olen kuullut raivostuttavia ja hyvin hämmentäviä tapauskertomuksia huostaanoton kokeilta perheiltä. Eräs tapaus tekee tekee minut räikeydessään hyvin surulliseksi. Nainen ja mies saivat iäkkäänä lapsia. Heidän lapsensa ovat eläneet laitoshoidossa lastenkodissa jo puoli vuotta. Pienet leikki-ikäiset lapset eivät ole kertaakaan päässeet käymään kotona, vaikka lastensuojelulaki on turvannut lapselle tämän oikeuden.
Tapaus vaikuttaa siltä, että lapset on ryöstetty ja riistetty kodistaan siksi, että vanhemmat ovat ikääntyneitä. Kertomus on lohduton luku lastensuojelussa.
Tämä on raa'immassa muodossaan ikärasismia, joka on tunnustettu Suomessa laajemmaksikin yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.
KUVASSA: Aikuiset naiset hoitavat psyykensä ongelmia työssään - ja murtavat perheitä ja tuhoavat lapsia.
Olen usein törmännyt tähän samaan havaintooni: Sosiaalityöntekijöillä ja heidän työnjohdollaan ei ole mitään tarkoitusta rakentaa yhteiskuntaa sosiaalisesti paremmaksi paikaksi elää. Heidän päämääränsä ei siis ole kaikenlaisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun lisääminen. Päinvastoin.
Sosiaalityöntekijät ovat hämmästyttävän valmiita vahvistamaan stereotyyppisiä ajattelumalleja. Tällainen työskentely muistuttaa jo rikosta ihmisyyttä vastaan.
Olen jo monta vuotta sitten havahtunut siihen, että "äitiyden" rooli on naiselle lähes mahdoton kantaa. Se on painolasti, joka aiheuttaa sosiaalityön hoidossakin hirvittäviä ongelmia. Sosiaalityöntekijät tekevät suomalaisessa yhteiskunnassa kuohuttavia virheitä, koska he sokeina toteuttavat "äitiyden" piiloideologiaa. Kyse on lopulta aina rakenteellisesta ja härskistä vallasta, jolla hallitaan ja kahlitaan naista ja koko naiseutta.
Raiskaajan logiikkaa
Suomalainen yhteiskunta on parhaillaan jakautumassa selkeämpiin sosiaaliluokkiin. Jako yläluokan ja alaluokan välillä voimistuu. Sosiaalityöntekijät halunnevat rakentaa itselleen asemaa ylemmässä luokassa. Se onnistuu helpoimmin omaksumalla työtavaksi stereotyyppiset käsitykset alaluokan ongelmien synnystä ja ongelmien ratkaisemisesta.
Tuo työskentelyhän tyydyttää varmasti muitakin oman sosiaaliluokan jäseniä, sillä se vahvistaa heidän käsitystään omasta erinomaisuudestaan.
Sosiaalityö on mielestäni aina lähempänä sosiologiaa kuin psykologiaa. Silti nykyinen muoti sosiaalityössä korostaa psykologiaa. Se on sosiaaliosastossa asioivien ihmisten sosiaalista raiskaamista, sillä virkamies nappaa omaan toimintaansa asiattomia ja vääriä perusteita.
Puskaraiskaajakin valitsee aivan samalla tavalla teolleen juuri ne perusteet, jotka palvelevat häntä itseään, hänen omaa itsekeskeistä toimintaansa."
blogista lainattua:
"Olen päässyt keskustelemaan yhdistyksen ihmisten kanssa. Vanhempien tarinat ovat karmaisevia; tähän mennessä en ole kuullut vielä yhtään kertomusta, jossa kuntien ja kaupunkien sosiaalityöntekijät olisivat tehneet pakkohuostaanoton lapsen tarpeiden takia.
"
KOKO BLOGI
"sunnuntai, maaliskuu 15, 2009
Lastensuojelu uhkaa lapsia
Huostaanotettujen lasten vanhemmat ovat perustaneet Jyväskylään oman yhdistyksen. Sen nimi on Sukupuu ry.
KUVASSA: Sosiaalityöntekijät eivät kiirehdi työn äärelle, aikaa voi kuluttaa rupatteluun työkavereiden kanssa.
Olen päässyt keskustelemaan yhdistyksen ihmisten kanssa. Vanhempien tarinat ovat karmaisevia; tähän mennessä en ole kuullut vielä yhtään kertomusta, jossa kuntien ja kaupunkien sosiaalityöntekijät olisivat tehneet pakkohuostaanoton lapsen tarpeiden takia.
Tarpeet lienevät olleet jossain muualla. Kuntien on ehkä oman tuntonsa rauhoittamiseksi kerättävä tilastomerkintöjä huostaanotoista. Siten kunnan sosiaalityön on kaikista kätevintä todistaa, että kunnassa todella uskalletaan välittää lapsen hyvinvoinnista.
Tosiasiassa huostaanotto juoruaa ilkeästi siitä, että sosiaalityöntekijöiden sosiaalityö on täydellisesti epäonnistunut.
Ajatellaanpa vaikka minun ja poikani tapausta. Me ehdimme seisoa tarkalleen vuoden päivähoitopaikkaa jonottamassa. Viime vuoden aikana muistutin päivähoitopaikan puutteesta joka kerta Jämsänkosken kaupungin sosiaalityöntekijöitä ja päivähoitotoimiston henkilökuntaa, kun olin heidän kanssaan tekemisissä. Pääsin siis huomauttamaan asiasta useasti.
KUVASSA: Sosiaalityöntekijät voivat ottaa rennosti, koska vika on asiakkaissa. Ja lapset voidaan aina kyydittää lastenkoteihin.
Pojalleni tarjoama kotihoito oli siis ilmeisesti harvinaisen kelvollista. Muistin joka kerta, kun olin sosiaaliosastoon yhteydessä, muistuttaa päiväkoti Koivulinnan johtajan Päivi Haikosen tekemästä lastensuojeluilmoituksesta 3.11.2007. Haikonen suree virallisessa ilmoituksessaan sitä, että pojallani on lounaalla nälkä. Ihmettelin alati ääneen, että kuinka poikani ei saa päivähoitopaikkaa, vaikka lounasnälkä teki hänestä lastensuojelutapauksen.
Eikö lapsen tarve suojeluun olekaan enää mikään peruste päivähoitopaikkoja jaettaessa? Lastensuojelulain alussa korostetaan päivähoitopaikan merkitystä lastensuojelullisena työvälineenä jopa silloin, kun perheessä ei ole ilmennyt lastensuojelun tarvetta. Eli päivähoitopaikkaa pidetään Suomessa tärkeimpänä ennaltaehkäisevänä työvälineenä lapsen kehityksen turvaamisessa.
Huomaan, että minun on todella vaikea puhua lastensuojelusta, sillä termi on minulle harvinaisen sisällyksetön. En voi oman elämäni kokemusten ja muilta kuulemieni kertomusten perusteella hahmottaa lastensuojelun ideaa ollenkaan. En saa päähäni yhtään sellaista konkreettista asiaa, jolla sosiaalityöntekijät olisivat perhettä lastensuojelun nimissä auttaneet ja pelastaneet.
Lastenkoti Mattilassa kuulemani - ja näkemäni - perusteella voin lähinnä vain väittää, että vanhemmistaan eristetyt ja kodeistaan riistetyt lapset kohtaavat ensi kertaa "lastensuojelua" vasta lastenkodissa. Silti lastensuojelulaki puhuu kauniisti varhaisesta puuttumisesta siksi, että perheiden ongelmat eivät kumuloituisi laitoshoidon eli lastenkodin asteelle.
KUVASSA: Lasten ja perheiden näkökulmasta tarkasteltuna kunnan sosiaalityön lastensuojelu on piru keskellämme. Paholainen, joka syö viattomia. (Ja lyö näköjään vielä pullolla päähän.)
Minusta näyttää, että lastenkodissa on niiden sosiaalityöntekijöiden riistämiä ja tavallaan sosiaalisesti raiskaamia lapsia, jotka käyttävät pakkohuostaanottoa oman psyykensä terapointiin.
Meillä on keskuudessamme häiriintyneitä sosiaalityöntekijöitä, joiden henkilökohtaiset sosiaaliset ja psykologiset ongelmat istuvat järjestelmään (kunnan sosiaaliosaston toimintaan) niin hyvin, että he menestyvät viroissaan. Tarkalleen katsottuna he eivät ehkä menesty työssään, mutta menestyvät virassaan, tietyn aseman hoitajana.
Olen kuullut raivostuttavia ja hyvin hämmentäviä tapauskertomuksia huostaanoton kokeilta perheiltä. Eräs tapaus tekee tekee minut räikeydessään hyvin surulliseksi. Nainen ja mies saivat iäkkäänä lapsia. Heidän lapsensa ovat eläneet laitoshoidossa lastenkodissa jo puoli vuotta. Pienet leikki-ikäiset lapset eivät ole kertaakaan päässeet käymään kotona, vaikka lastensuojelulaki on turvannut lapselle tämän oikeuden.
Tapaus vaikuttaa siltä, että lapset on ryöstetty ja riistetty kodistaan siksi, että vanhemmat ovat ikääntyneitä. Kertomus on lohduton luku lastensuojelussa.
Tämä on raa'immassa muodossaan ikärasismia, joka on tunnustettu Suomessa laajemmaksikin yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.
KUVASSA: Aikuiset naiset hoitavat psyykensä ongelmia työssään - ja murtavat perheitä ja tuhoavat lapsia.
Olen usein törmännyt tähän samaan havaintooni: Sosiaalityöntekijöillä ja heidän työnjohdollaan ei ole mitään tarkoitusta rakentaa yhteiskuntaa sosiaalisesti paremmaksi paikaksi elää. Heidän päämääränsä ei siis ole kaikenlaisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun lisääminen. Päinvastoin.
Sosiaalityöntekijät ovat hämmästyttävän valmiita vahvistamaan stereotyyppisiä ajattelumalleja. Tällainen työskentely muistuttaa jo rikosta ihmisyyttä vastaan.
Olen jo monta vuotta sitten havahtunut siihen, että "äitiyden" rooli on naiselle lähes mahdoton kantaa. Se on painolasti, joka aiheuttaa sosiaalityön hoidossakin hirvittäviä ongelmia. Sosiaalityöntekijät tekevät suomalaisessa yhteiskunnassa kuohuttavia virheitä, koska he sokeina toteuttavat "äitiyden" piiloideologiaa. Kyse on lopulta aina rakenteellisesta ja härskistä vallasta, jolla hallitaan ja kahlitaan naista ja koko naiseutta.
Raiskaajan logiikkaa
Suomalainen yhteiskunta on parhaillaan jakautumassa selkeämpiin sosiaaliluokkiin. Jako yläluokan ja alaluokan välillä voimistuu. Sosiaalityöntekijät halunnevat rakentaa itselleen asemaa ylemmässä luokassa. Se onnistuu helpoimmin omaksumalla työtavaksi stereotyyppiset käsitykset alaluokan ongelmien synnystä ja ongelmien ratkaisemisesta.
Tuo työskentelyhän tyydyttää varmasti muitakin oman sosiaaliluokan jäseniä, sillä se vahvistaa heidän käsitystään omasta erinomaisuudestaan.
Sosiaalityö on mielestäni aina lähempänä sosiologiaa kuin psykologiaa. Silti nykyinen muoti sosiaalityössä korostaa psykologiaa. Se on sosiaaliosastossa asioivien ihmisten sosiaalista raiskaamista, sillä virkamies nappaa omaan toimintaansa asiattomia ja vääriä perusteita.
Puskaraiskaajakin valitsee aivan samalla tavalla teolleen juuri ne perusteet, jotka palvelevat häntä itseään, hänen omaa itsekeskeistä toimintaansa."
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tämä oli minusta aika hyvä huomio:
"Tosiasiassa huostaanotto juoruaa ilkeästi siitä, että sosiaalityöntekijöiden sosiaalityö on täydellisesti epäonnistunut."
Toinen kommentti taas lähinnä ällistytti:
"Haikonen suree virallisessa ilmoituksessaan sitä, että pojallani on lounaalla nälkä. "
Eikös useimmilla olekin lounaalla nälkä?! Meillä on tämän perusteella sitten keittiö täynnä lastensuojeluilmoituksen partaalla horjuvia nälkäisiä nuoria lounasaikaan.
Ja miten joku voi joutua odottamaan päivähoitopaikkaa vuoden??
Täytyypä lukea lisää tätä blogia.
Puhuttiin paljonkin siitä, että miten ihmeessä koulumaailmassa onnistuttiin katsomaan kotien huonoudeksi se, että lapsilla on nälkä kouluruokailussa ja eritoten väitettiin maanantaina ruuan maistuvan. Tämä vaahtoaminen kesti aikansa, kunnes selvisi, että maanantaisin monessa koulussa oli jotain sellaista ruokaa, josta lapset erityisesti pitivät.
Ja miksi tosiaan lapsella ei saisi olla nälkä kun on ateria-aika käsillä?
Itse pidän aika tarkkaan kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja jos ei itse muista aina kelloa seurata, niin kyllä vatsa muistuttaa ruoka-ajan lähestymisestä. Mikä ihmeen lastensuojelullinen peruste on siis ikinä ollut se, että lapsella on ruoka-aikaan nälkä? Onhan ihmisillä yleensäkin nälkä ruoka-aikaan, aikuisillakin.
Ls:n suurimman hulluuden aikana unohdettiin terve järki näissä asioissa aivan täysin. Oma nuorin lapseni on ollut niin huono syömään, että olen kyllä itsekin saanut ihmetelä parin tuttavaperheen lapsen mahdottoman hyvää ruokahalua. Toiseen noista perheistä tutustuinkin niin, että vilkas nelivuotias tuli soittamaan ovikelloamme ja kysyi, saako meille tulla kylään. Kun äidiltä saatiin siihen lupa, melkein heti sisään päästyä ensimmäisen kysymys oli: "Sattuuko teillä olemaan pyöreitä näkkäreitä?" Jos olisin ollut VARPU-pistoksen saanut höyryhattu, olisin soittanut niiltä jalansijoiltani lastensuojeluun, että nyt meille tuli sellaisia uusia naapureita, jotka eivät pidä huolta lapsen perustarpeista kun lapsi tulee pyytämään ruokaa naapurista.
Monet makeat naurut on myöhemmin naurettu tytön ruokahalulle kyllä myöhemmin, vaikka äiti tosin on paljon harmaita hiuksia saanutkin opettaessaan, että "ei kylässä saa pyytää ruokaa, eikä saa mennä soittelemaan vieraiden ovikelloja." Muut senkin perheen lapset söivät tavanomaisesti, mutta tuolla yhdellä tytöllä oli aina nälkä etenkin ikävuosina 4-6, nyt tilanne on jo vähän tasaantunut.
Lasten yksilöllisyyttä ei osata kunnioittaa lastensuojelussa vieläkään kaikissa asioissa. Ja ruokailu näyttää olevan oikein perinteisesti sellainen asia, johon mielellään isketään, jos mitään keskiverrosta poikkeamia on, on syy vanhemmissa, tietenkin.
Monenmoista juttua on saanut kuulla näistä ei-perinteisistä huostista, tämä on yksi niistä karseimmista (karseita riittää mittaamattomasti):
"Olen kuullut raivostuttavia ja hyvin hämmentäviä tapauskertomuksia huostaanoton kokeilta perheiltä. Eräs tapaus tekee tekee minut räikeydessään hyvin surulliseksi. Nainen ja mies saivat iäkkäänä lapsia. Heidän lapsensa ovat eläneet laitoshoidossa lastenkodissa jo puoli vuotta. Pienet leikki-ikäiset lapset eivät ole kertaakaan päässeet käymään kotona, vaikka lastensuojelulaki on turvannut lapselle tämän oikeuden.
Tapaus vaikuttaa siltä, että lapset on ryöstetty ja riistetty kodistaan siksi, että vanhemmat ovat ikääntyneitä. Kertomus on lohduton luku lastensuojelussa. "
Kun tässä itse pyöräytin nuorimmaisen yli nelikymppisenä, se aiheutti päivittelyjä, että kun tuota ikääkin jo on... Ei se nykyaikanakaan tavatonta ole, että yli nelikymppisenä hankkii lapsia. Minkäikäisiä mahtoivat olla nuo vanhemmat?
pitäisi Paavo Lipposenkin lapsi huostata isältään, eikös hän ole jo yli 60-vuotias? Vaimo on tosin ihan lapsi-ikäinen.
Miksi ei ole keksitty puoli huostaanottoja, että isältä huostattaisiin ja äidiltä ei. Tämä huostatouhu on niin hurjaa, että tämäkin pitäisi mahdollistaa.
Siitä vaan sossut väestörekisteritietoja tutkimaan, löytyy helposti huostattavia, eikä tarvitse keksiä selityksiä, kun se on jo kertaalleen keksitty.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/blogit/pohteista_eliksiiria/:
19.11.2006 23:51
Lapset laitoksiin
Aikaisemmin kirjoitin ihmetykseni siitä, miten vanhukset halutaan pois laitoksista ja lapset taas laitoksiin. Lastensuojelulain uudistuksen henki on myös sama.
Nyt on jo voimassa kielto, että lapsiin ei saa kohdistaa rajoitustoimenpiteitä muualla kuin laitosolosuhteissa. Näin ollen monet perhehoitajat ja ammatillisten perhekotien työntekijät ovat melkoisen pulman edessä, kun he joutuvat miettimään, miten turvata lapsen oma, toisten lasten ja henkilökunnan turvallisuus. Jos lakia noudatetaan kirjaimellisesti, mikä tietysti on tavoitteena ja suotavaa lapsen kannalta, joudutaan useita perhehoidossa olevia lapsia siirtämään pikaisesti pois nykyisistä hoitoympäristöistään. Tai ehkä ammatilliset perhekodit alkavat hakea laitoslupia. Vai otetaanko lapselle käyttöön vahvempi lääkitys, mikä rauhoittaa lapsen? Toivon, että tähän ei kenenkään kohdalla sorruta.
Muistan, kun tätä ihmeteltiin noin vuosi sitten eräillä lastensuojelun päivillä. Silloin eräs valmistelusta vastuussa ollut viranomainen sanoi, että jos rajoittaminen on tarpeen, on lapsi todella siirrettävä pois perhehoidosta, jos se ei ole laitos. Ymmärrän lain hyvän tarkoituksen. Mutta minun on vaikea ymmärtää, miten toimitaan siihen saakka, kun laitospaikka löytyy jokaiselle nyt rajoittamista tarvitsevalle perhehoidon lapselle. Minkälainen siirtymäsäännös tässä tilanteessa olisi pitänyt luoda?
Kun olisikin varmaa ja tutkittua tietoa siitä, että laitos pystyy luomaan parhaat mahdolliset kasvun edellytykset lastensuojelulapsille. Mututuntumani on, että monet lapset hyötyvät todella pienestä ja turvallisesta lastensuojelun yksiköstä - hyvin usein juuri perheestä. Moni lapsi, joka on sijoitettu lastensuojelu toimenpiteenä perhehoitoon kaipaa ennenkaikkea läheisiksi tulevia ihmissuhteita, joiden kanssa on tarpeeksi turvallista kokeilla rajoja. Valitettavasti rajojen kokeilu on jossakin vaiheessa niin rajua, että lasta on pakko pitää kiinni ja rajata turvallisuuden vuoksi. Uuden lainsäädännön myötä nyt tämä mahdollisuus otetaan pois osalta lapsia, koska rajoittavaa toimenpidettä ei saa tehdä muut kuin laitokset.
Lain tarkoitus on tietysti hyvä. Tulevaisuuderssa perhehoitoon ja ammatillisiin perhekoteihin sijoittuvat ne lapset, jotka rajoittamista eivät tarvitse. Tätä auttaa, jos lapsi voidaan sijoittaa hyvissä ajoin ja lapsen pulmat eivät ole päässeet pahoiksi. Mutta tehdäänkö silloin lastensuojelulain mukaisia sijoittamisia? Onko perhehoito lastensuojelussa pian historiaa?
Siis lasten laitostaminen on yhteiskunnan tahto. Ketkä olivatkaan poliittisia päättäjia silloin, kun päivähoidossa painopiste kohdistui päiväkoteihin - siis laitoksiin eikä perhepäivähoitoon? Ketkä nyt ovat päättäjiä? Onko kyse poliittisesta tahdosta, kun laitostetaan lapsia? Vai onko kyse tutkitusta tiedosta siitä, mikä on lapsen kasvulle hyvä ympäristö?
WalmaWelho | Viestejä: 1 | Kommentoi aihetta
Laitostumisen uhkia,http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Laitostuneen aktiivisuus vähenee/HS20060828SI1TL01ovo
TIETOKULMA
Laitostuneen aktiivisuus vähenee
Julkaistu: 28.8.2006 lehdessä osastolla Elämä & Terveys
A A
Laitostuminen tarkoittaa oman aktiivisuuden vähenemistä tai loppumista.
Laitostunut ihminen on tottunut siihen, että käytännön työt ja päätökset tehdään hänen puolestaan.
Laitostunut mukautuu laitosrutiineihin passiivisesti.
Omat resurssit jäävät käyttämättä.
Henkilökohtaiset toiveet ja tarpeet eivät toteudu.
Lopulta kyky halujensa tunnistamiseen ja päätösten tekemiseen katoaa. Ihmisestä tulee avuton.
käytöksestä kuin "rajojen kokeilu" taitaa olla kasvatustieteen huuhaata ja aikuisten teennäisyyttä. Ei lapsi kokeile rajojaan, vaan jos hän käyttäytyy (aikuisen tulkitsemana) "huonosti", niin hänellä on paha olla.
Rajottamisen ja pakottamisen sijaan pitäisi ajatella mikä johtaa lapsen/nuoren huonoon oloon ja koittaa poistaa ne asiat, jotka estää olon paranemisen.
Ei mattoon kääriminen tai eristys poista pahaa oloa , eikä toimi kokeilun rajana.
osa heistä tarvitsevat tätä rajojen kokeilua? Jopa niin paljon, että perhekodeista on tehtävä laitoksia, jotta saadaan käyttää eristystä ja muuta p-aa rajoitustoimenpiteinä?
Miten lähes miljoona alle 18-vuotiasta pärjää ilman näitä hirveitä rangaistuksia ja sitten pieni osaa taas ihan välttämättä.
Tässä lähti yksi nuori juuri koulukotiin jonnekin huitsin nevadaan. Syynä oli karkailu laitoksesta. Oliko se lapsen vika vai sen laitoksen? Laitosta hieman tuntevana veikkaan tuota jälkimmäistä.
koettelevat rajojaan ja myös äidit tarvitsevat rajoitustoimenpiteitä:
blogin helmikuu
"Sosiaalityöntekijä, lastenvalvoja ja poliisi saapuivat tänään kotiini näyttävästi. Kaupunki ottaa lapsen mieluummin kiireellisesti huostaan kuin maksaa kiireellisesti toimeentulotukea.
Huostaanottohan on kätevä loppuratkaisu, kun sosiaalityöltä on jäänyt hoitamatta esimerkiksi pelkästään viime vuoden aikana kaikki se, jolla lasta ja perhettä autetaan kansalaisen perusoikeuksien mukaan. Me emme tarvitse enää sosiaaliosastoa päivähoitoineen - poliisi näyttää hyvin riittävän itse sosiaaliosastollekin.
Poliisit kantoivat minut käsiraudoissa kotini etupihalla seisseeseen poliisiautoon, ja minä jouduin lääkäriin. Loikoilin terveyskeskuksen putkassa noin kymmenen minuuttia, kunnes lääkäri vapautti lukkojen takaa. Hän totesi minut nopeasti terveeksi, ja päästi kotimatkalle.
Minä olin hölmönä: tässäkö tämä nyt olikin? Lääkäri sanoi, että hänelle on perjantai-illan mittaan tulossa varmasti oikeitakin potilaita.
Sosiaalityöntekijä NN toteutti viime perjantaina väläyttämänsä kiireellisen huostaanoton. Xxxx:n kaupunki otti poikani nyt huostaan."
palleaan ja itkettää aina kun saa kuulla tuollaisesta. Silti, vaikka ei tuollaisen kuuleminen yllätys minulle ole, kyllä sosiaalin toimet ovat selvinneet jo aikaa sitten, vaikka ei omakohtaista kokemusta olekaan.
pistää äidin poliisien toimesta käsirautoihin ja käskee viedä lääkäriin, jossa äidillä ei ole mitään asiaa. Ja äiti oli vain vaatinut hänelle oikeutettua toimeentulotukea ja sitten vietiin lapset kiireelliesti huostattuina.
Voi hitto näitä ihmiskohtaloita, mihin sossut ihmisiä laittaa. Omaa kohtaloaan ei voi unohtaa, mutta ei myöskään näitä lukemattomia tapahtumia, joita täällä on saanut lukea.
Kunpa saisi kerättyä yhteen nippuun nuo huostaa koskevat blogit, niitähän on jonkin verran, niin niistä varmaan oppisi paljon.
Pertinkin pitkä kertomus omasta huostajutustaan oli hirvittävää luettavaa, miten sossut voivat yönsä rauhassa nukkua, kun toimivat päivät paholaisina. Nukkuvat varmaan pahoilaisten uniakin.
lapsesta, kun poliisi teki kotiin rynnäkön, laittoi äidin käsirautoihin, äiti kannettiin poliisiautoon ja sossut otti lapsen, lapsi vietiin siltä istumalta tuntemattomaan paikkaan, jota äidillekään ei kerrottu. Siellä lapsi vieläkin on. Lapsi oli ollut istumassa tuolilla tietokoneella, kun poliisit yllätti. Äiti palasi liian ohuissa vaatteissa (helmikuu) poliisikuljetusreissulta kävellen kotiinsa ilman avainta, jota ei ollut saanut mukaansa, eikä päässyt sisälle omaan kotiinsa.
Nujertamiselta ja nöyryyttämiseltä kuulostaa. Tuohon tyyliin natsisaksassakin joitain kansanryhmiä kohdeltiin. Kyse on vielä naisesta ja lapsesta, vaikka reippaita ovatkin.
millä muutoinkin tämän maan ammattilaiset (??????????.....???????)
lastensuojelussa ihmisiä; lapsia ja perheitä kohtelevat
tulee kyllä tässä Kaisa Ruokamon blogissa
kaikessä järkyttävyydessään ja viranomaisten toimien kamaluudessa julki!
http://kaisaruokamo.blogspot.com/
Ja mitä useamman päättäjän, lasten asioista päättävien ja vastaavien viranomaisten
saa tätäkin huostablogia lukemaan
sitä enemmän lasten ja nuorten huostaanottojen .....#grhg##....sta aletaan tässä maassa puhumaan
ja jossain vaiheessa asioiden muuttamiseksi jopa jotain radikaaliakin tekemään!
siinä sitä taas todella h...in hyviä syitä ottaa lapsi pakkohuostaan!
Ja todella hyvää ja laadukasta lastensuojelun työtä, verovaroilla kustannettua......
Että oikein vakavia huolia,
huolia ja todella suuria huolia
riittää tämän maan ammattitaitoisella lastensuojelussa palkkaa nauttivalla viranomaisella.
Mitenhän lapseen vaikuttaa olla erossa äidistään, ventovieraassa paikassa, -vieraiden aikuisten keskellä ja jossa ei muitakaan samanikäisiä lapsia oikein seuraksi ole.
Ja ventovieraan paikan ventovieraat aikuisetkin ovat vain näitä kylmiä kalseita virka-aikuisia ......
toisistaan.
"Lastenkoti Mattilan henkilökunta näkee jopa hiukan vaivaa, etteivät vanhemmat ja muut lasten omaiset vaihtaisi mielipiteitä keskenään. Epäilyttävä tilanne syntyy, kun esimerkiksi lasten leikkihuoneessa sattuu olemaan yhtä aikaa paikalla useampia lapsia eli lapset leikkivät keskenään."
Hdl käyttää samaa taktiikkaa. Toisista vanhemmista sai tietoa lapseltaan, eikä se ollut kaunista kuultavaa. Kun en vielä tiennyt, mistä paikassa on kyse, uskoin lapseni kertomuksia ja kauhistelin toisia vanhempia. Ihmettelin jopa, että miten tuokin nainen ylipäätään kehtaa istua tuossa. Sitten kun minutkin oli paneteltu alimpaan helvettiin perusteetta, aloin vähitellen ymmärtää, mistä tässä on kyse. Tilaisuutta kahdenkeskiseen jutteluun kenenkään kanssa en kuitenkaan saanut.
Ilmeisesti lastenkoti Mattilalla on myös keinoja mollata vanhempia, hehän ovat kaiken pahan alku ja juuri lapsen elämässä.
Raakaa luettavaa tuo blogi on, mutta hyvin kirjoitettu.
niin kertoo sen sanoilla, että tahtoisi edes äidin olevan iloinen. Teennäistä, järjestettyä ja luonnotonta pesätouhua ventovieraan aikuisen ahdistamana.
Vaikka en ole huostavanhempi niin haluisin hirttää omin käsin tollaset vieraat itsestään liikaa luulevat psykologit ja sos.aikuiset, jotka kiduttaa lapsia.
Poliisit vastaan yksi äiti...
Jos ei sossujen järjestämästä nöyryyttämisestä olisi kyse, ei siinä käsirautoja tarvittaisi.
Eiväthän poliisit edes tiedä, mistä perheen tilanteessa on kyse. Heillä on vain sossuilta saatu virka-apupyyntö ja ennakkotieto, joka on voitu antaa esim. näin: "Pakkohuostaanottotilanne, lapsi voi olla hengenvaarassa, vanhempi todennäköisesti vastustaa huostaanottoa."
Poliisin on otettava todesta toisen viranomaisen tuollainen ilmoitus, koska viranomainenhan on aina oikeassa. Jos äiti näyttää normaalin rauhalliselle, niin poliisin näkökulmasta ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu, KOSKA SOSSU epäili vanhempaa väkivaltaiseksi. Viranomaisuskovaisuus tuottaa raakoja tilanteita lapsille.
perusteita huostaanotolle: "Lastenkodin sosiaalityö ja henkilökunta eivät näköjään ole, edelleenkään, kiinnostuneet siitä, mitä lapsi tuntee ja ajattelee ja miten lapsi voi. Ei. Lastenkoti Mattilassa ollaan kiinnostuneita siitä, kuinka laitos pääsee teurastamaan lapsen vanhempia, millaisia paheita ja syntejä vanhemmista löytyy, miten lapsen suhde omiin vanhempiinsa ontuu."
Elikkä lapsen avulla yritetään kekesimällä keksiä, miksi tämäkin huosta on tehty. Ja kun tulkitsijana ovat sossu ja sijaishuolto, niin tekosyitä löytyy. Ja eihän sillä väliä loppujen lopuksi mitä lapsi sanoo, voihan sitä laittaa vähän omiaan, niin huostassa pysyy.
Varmaan hänen koko maailmansa romahti, jotain käsittämätöntä ja järkyttävää tapahtui, kaikki turvallisuudentunne katosi, varmasti lapsi suistui tolaltaan.
Sillä päästiinkin siihen, että sijaishuollossa oli järkyttynyt pieni ihmistaimi, jonka koko "oire"kuva johtui henkilökunnan silmissä oletetusti huonoista kotioloista. Kun äiti oli järkyttynyt, se tulkittiin niin, että "onpas ollut aihetta huostaanottoon, mitähän muuta kauheaa lapselle onkaan tapahtunut". Ja äiti sai varmaan siitä eteenpäin kuulla, että hänen on vain hyväksyttävä se ja oltava onnellinen siitä, että muut pystyvät näkemään hänen lapsensa parhaan, vaikka äiti ei siitä näköjään itse mitään ymmärrä. Silkkaa viranomaismielivaltaa, johon vain sattuman oikusta saa oikeutta hallinto-oikeudessa.
konsultaatioon huostan alussa, koska hän voi niin pahoin. Olimme käyneet samaisessa paikassa pari viikkoa ennen huostaa ja lapsi oli silloin psyykkisesti ihan kunnossa.
Lapsen pahoinvointi oli tietysti minun syytäni ja pian tuli tapaamisoikeuden rajoitus, koska lapsi oirehti kotilomien jälkeen massiivisesti. Tunnustan, tietenkin vika oli minussa - lapsi todella tykkäsi kotilomistaan.
He ovat mukavan kotiviikonlopun jälkeen maanantaisin kiukkuisia ja masentuneita päiväkodissa. Päiväkodin naiset tulkitsevat sen niin, että viikonloppu kotona on ollut lapselle niin kauhea, että lapsi oirehtii, vaikka asia on juuri toisinpäin eli päiväkotiin joutuminen on kauhea asia, jota lapsi oirehtii.
Kahden poliisin ja kahden vieraan naisen syöksyminen yllättäen väkisin kodin olohuoneeseen, äidin käsiraudoilla vangitseminen ja poisvieminen ja lapsen itsensä poiskuljetus kodista on varmasti ollut ikuisesti muistiin ja alitajuntaan jäävä järkyttävä tapahtuma Tuukalle, sehän on sotaa. Kyllä sossut siinä oikeassa on, että lapsen kodissahan (siis ihan kotioloissa) se tapahtui, vaikkakaan ei äidin, vaan vieraiden kotiin tunkeutuneiden aikuisten toimesta, joita äiti ei ollut kutsunut eikä halunnut. Tällaisia kotipidätyksiä tapahtuu myös Irakissa, Afganistanissa, Libanonissa, se on varmaan nyt suomalaisista viranomaisista niin kansainvälistä ja muodikasta, että pitäähän meidänkin maan pitää tasoa yllä ja ottaa samat keinot käyttöön kuin maailmalla, siinä saadaan samalla hyvää harjoitusta tuleviin tilanteisiin tulevaisuuden kansainvälistyneessä Suomessa. Äidithän on suurrikollisia, varsinkin yh:t, sissejä, pitää kiduttaa, sairastuttaa ja tappaa ja takavarikoida heidän lapsensa ja tylsyttää lasten mielet laitosvarastoissa, etteivät sisseytyisi aikuisina.
Hän väittää lastensuojeluperheiden olevan työläsiä ja sossujen keskiluokkasia, josta syntyy ristiriitoja(?)
http://annakontula.blogspot.com/2008/01/lastensuojelun-huolenaiheet.html
päiväkodista. Itku lakkasi, kun hän sai kotonaan ruokaa.
Tämä käännettiin niin, että minulla oli väärä keino lohduttaa itkevää lasta. Lapsella ei ollut nälkä päiväkodin jälkeen, vaan hän kaipasi lohdutusta, jota minä onneton äiti en muutoin osannut antaa kuin ruuan muodossa!
Kun halutaan tulkita asioita niin, että vanhempi näyttää huonolta, tämä keino on sossuilla ja päiväkotihenkilöstöllä hyvin hallussa.
pitäisi itseään pystyssä ollenkaan, jos noita paskan vääntäjiä ja joka suuntaan valehtelijoita ei lastensuojelu olisi väärällään. Ketä muita lastensuojelussa töissä on kuin lasten kiduttajia? He ovat ainakin YLIVOIMAISESTI SUURIMPANA enemmistönä.
kerrotaan blogissa (Kaisa Ruonamo)
taloudellinen, henkinen, fyysinen, sosiaalinen rasitus, järkytys ja epätoivo Tuukan äidiltä hengen, kun ei blogiin ole enää tullut kirjoituksia?