mihin menet
rakkauteni viljavainiot
yöhön katoavat
kaukaisuuteni askeleet
kunnes enää
en sanotuksi saa
vaimea on kuiskaukseni kaiku
rakkauteni viljavainiot
yöhön katoavat
kaukaisuuteni askeleet
kunnes enää
en sanotuksi saa
vaimea on kuiskaukseni kaiku
Vastaukset 4
Vanhimmat
runosi, josko etsivä löytäisi sittenkin, ja sanat kurkkuun palaisivat. Kauniisti kyselty.:)
pitäisikö olla "kaukaisuuteen askeleet"?
Viljavainiot kauniisti tuulessa lainehtii. Kerran yritin kuvata ohrapeltoa, oli niin hienon näköistä kun kellanvihreät tähkät lainehtivat tuulessa.
osaa sanoa, kumpaa itse ajattelit kuvata; katoavatko askeleet kaukaisuuteen, vai oletko itse kaukana? Päätös lienee kirjoittajan. Lainehtiva tähkämeri on kyllä erityisen upea katsella, kuunnella ja haistaa. Omanlainen kokemus aisteille.:)
Juoksen sinisen mereni luokse,
Miten voin elää ilman sitä kaukaisuutta!
Suolainen tuuli vie kauas kaikki huoleni.
Keltaisen hiekan kuiskaus päätäni huimaa.
Kultaisella rannalla vihreän veden suhina kuuluu.
Ja uusi aalto juoksee kilpaa kanssani.
Sinisen meren ääressä olen auringonnousua katsoessani,
Katso! Auringon valo lähettää sinulle tervehdys!
Muistatko miltä tuntuu, kun annat rantahiekan valua hitaasti sormien tai paljaiden varpaiden välistä?