tuskaa, suurta tuskaa
iloa, paljon iloa
ihanaa, ihanuutta
maailma valloitetaan
pumpulia, pehmeyttä
sinä olet, minä olen
rakkautta
iloa, paljon iloa
ihanaa, ihanuutta
maailma valloitetaan
pumpulia, pehmeyttä
sinä olet, minä olen
rakkautta
mitähän se on ?
* * * * * *
4275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on sitä kun kaksi ihmistä erillään ja irrallaan on kuin yhdestä puusta veistetty patsas jolla on kahdet juuret mutta yhteinen taivas yläpuolella. Ne kulkee käsi kädessä ja katsovat silmiin aina kun ehtivät. Ja sillä hetkellä kun eivät ehdi on ehtinyt tulla ikävä.
Se on sitä kun kaksi ihmistä erillään ja irrallaan on kuin yksi yhteinen sydän jakautuneena kahteen osaan mutta kumpikin puolisko sykkii samaan tahtiin. Ne ympäröivät hellyydellä toinen toisensa ja kuiskivat korvaan kauniita rakkauden sanoja. Ja sillä aikaa kun eivät ole hereillä he katselevat samaa kaunista unta.
Se on sitä kun kaksi ihmistä erillään ja irrallaan on kuin taistelisi samasta tynnystä aina nukkumaan mennessä etsiessään oikeaa asentoa mutta todellisuudessa vain kaivautuvat lähemmäs toinen toistaan. Ne nauraa herätessä ja puhuu hassuja eikä itsekkään huomaa missä vaiheessa tyynysota taas alkoi.
Se on siis varmaan sitä mitä sanotaan onneksi ja unelmaksi, suuren suureksi rakkaudeksi. Mutta mitä se tuska siinä tekee? Pitääkö jokaisessa puutarhassa kasvaa aina myös se pahuuden käärme, joka jossain muodossa valaa mustaa myrkkyään ympärilleen. Vastaukseksi tuohon kysymykseen en keksi kuin sen, että eihän kai ole olemassa mitään niin hyvää etteikö myös jotain pahaa ja sillä verukkeella ehkä sen tuskasanankin siihen voi hyväksyä.
parhaimmillaan juuri sitä...
kauniisti kuvattu.
tuska on suuri rakkaudessa, kun menettää
rakkaansa. rakkaus voi olla tuskallista,
kun kärsii(fysiistä kipua, pahoinp. jne.)ja
kuitenkin pysyy rakkaudessa.siis nyt ymmärrät, mitä tarkoitin.?
Ymmärtää paljonkin voin mutta kaikkea en silti millään hyväksyä. Sillä niin varmasti minut niin kuin myös sinutkin, meidät kaikki luotiin maan päälle saman taivaan alle rakastamaan ja rakastetuksi tulemaan ja eikä sen takia sitä taideteosta minkä luonto on joskus luonut ei toisen ihmisen tuleman särkemään vaan antakoon sen elää särkymättä sirpaleiksi tulematta.
Eikös joku joskus männä aikoina ole sanonut hienosti, että se joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu. Sama lienee sen asian kanssa että joka kerran lyö se todennäköisesti sivaltaa myös uudemman kerran. Se iänikuinen Herran pelko, joka ennenvanhaan iskostettiin jokaiseen eläväiseen ihmiseen niin siitäkin on uskonkasvatuksen valistuneisuuden myötä päästy eroon ja se on ihan eri asia kuin jos pitäisi omaa ukkoa pelätä taikka akkaa karkuun juosta tietäen samalla sen karun totuuden, että käsi joka kerrankin iskuun nousee ei ikinä voi sen jälkeen aidolla hellyydellä samaa poskea hipaista.
Mutta kyllä rakkaudessa tuskaa voi olla ilman, että sitä toinen toiselle aiheuttaa. Jopa ihan fyysistäkin ilman että kukaan sitä niin sanotusti aiheuttaa, koska rakkautta voisi kai jotenkin verrata yksinkertaistaen siihen vanhaan kotimaiseen listahittiin, ja erityisesti siinä kohtaan kun lauletaan tuhansia töitä, valvottuja öitä jne.., niin että johan sitä voi joskus olla rakkauden pyörteissä ja sen arkirutiineissakin vaikka fyysisesti kuinka poikki ja ihan oikeasti jo kolottaa vaikka joka nivelennurkkaan....
Ja toisaalta minä kuitenkin nyt tuossa ylempänä ajattelin enemmänkin sellaista kevyempää henkistä tuskaa, josta voisin esimerkkinä nostaa vaikka sen oman armaan mahdollisen sukkahienhajun... ja onhan noita paljon muutakin mahdollisesti jopa henkistä tuskaa aiheuttavaa toisen ihmisen ominaispiirrettä tai pahaa tapaa joka ei satuta mutta kuitenkin häiritsee jopa tuskastumiseen saakka.