Eräällä palstamme vakiokirjoittajalla on ilmiselvä ongelma: hän pitää muita ihmisiä esineinä, tahdottomina kappaleina. Näin selittyy se seikka, että häneltä on muun muassa "viety" mies.
Parisuhteen kulmakivi on vapaus. Vapaus olla oma itsensä, vapaus ilmaista tunteensa, vapaus määrätä itse omasta elämästään, vapaus valita vastuunsa – vapaus lähteä, jos ei enää halua jäädä.
Missään liitoissa, ei entisissä eikä nykyisissä, ketään ei voi omistaa. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. "Kilvoitelkaa toistenne kunnioittamisessa" ei ole vitsi eikä klisee.
Tämä sisäistetään ehkä paremmin uusperheessä, jossa aiemmassa liitossa tehdyt virheet on ymmärretty ja niistä on opittu. Rehellisyys itselle on elämän suurin haaste. On helppo tuudittautua syyttelemään muita, se on vastuuttoman ihmisen tapa toimia.
Myöntää omat virheensä ja oppia niistä, se jos jokin on ihmiseksi kasvamista.
Ihminen ei
14
492
Vastaukset
- ja halleluuja!
Asiaa asiaa asiaa!
Kun saisi näille joillekin torveloille täällä tuon iskettyä tajuntaan, että parisuhteen kulmakivi on vapaus! Osa täällä kun ei tunnu ymmärtävän sitä että hyvässä parisuhteessa saa olla oma itsensä - ja parisuhteesta voi ja täytyy lähteä jos siinä ei enää halua olla.
Ketään et voi pakottaa rakastamaan. Et edes itseäsi.- myös parisuhteen
parantaminen? Ehkä ulkopuolisin avuin? Miksei voitaisi koittaa nähdä vaivaa sen olemassa olevan suhteen ja perheen eteen? Miksi on aina lähdettävä, raastettava rikki niin monta ihmistä ja aloitettava aina alusta ja uudelleen? Ymmärrän toki että yritettyään ja kaikkensa tehtyään voi hyvällä omalla tunnolla lähteä ja näin ovat varmaan molemmat osapuolet jo sitä mieltä että ero on paras ratkaisu. Mutta kuinka moni voi rehellisesti sanoa että yritti kaikkensa?
- silloin siitä, että
myös parisuhteen kirjoitti:
parantaminen? Ehkä ulkopuolisin avuin? Miksei voitaisi koittaa nähdä vaivaa sen olemassa olevan suhteen ja perheen eteen? Miksi on aina lähdettävä, raastettava rikki niin monta ihmistä ja aloitettava aina alusta ja uudelleen? Ymmärrän toki että yritettyään ja kaikkensa tehtyään voi hyvällä omalla tunnolla lähteä ja näin ovat varmaan molemmat osapuolet jo sitä mieltä että ero on paras ratkaisu. Mutta kuinka moni voi rehellisesti sanoa että yritti kaikkensa?
molemmat osapuolet tiedostavat parisuhteen ongelmat ja haluavat parannusta asiaan. Tällöin ollaan jo pitkällä ja mahdollisuudet tilanteen korjaamiseen ovat hyvät. Kaikki voittavat!
Sehän tässä juuri kurjaa onkin, että yleensä toinen on eron kannalla, toinen ei. Aina raastetaan joku rikki, joko lähtemällä tai pakottamalla jäämään. - on loistava vaihtoehto
myös parisuhteen kirjoitti:
parantaminen? Ehkä ulkopuolisin avuin? Miksei voitaisi koittaa nähdä vaivaa sen olemassa olevan suhteen ja perheen eteen? Miksi on aina lähdettävä, raastettava rikki niin monta ihmistä ja aloitettava aina alusta ja uudelleen? Ymmärrän toki että yritettyään ja kaikkensa tehtyään voi hyvällä omalla tunnolla lähteä ja näin ovat varmaan molemmat osapuolet jo sitä mieltä että ero on paras ratkaisu. Mutta kuinka moni voi rehellisesti sanoa että yritti kaikkensa?
Mutta sekin toimii vain silloin kun parisuhteen kumpikin osapuoli on samaa mieltä siitä asiasta.
Mistä se kertoo, että ollaan täysin eri linjoilla siitä, onko yritetty tarpeeksi? Yhteisen ymmärryksen ja vuorovaikutuksen ongelmista? Kahden yhteensopimattoman ihmisen jääräpäisestä halusta pitää kiinni omasta ajatuksestaan toisen kuuntelemisen sijaan? Mistä? Mikä on riittävä yrittäminen ja kuka sen sanoo riittäväksi?
- wilma60
Näinhän se on, täytyy myöntää. Virheitä olen entisessä liitossani tehnyt ja jos joskus uusi suhde on, niin toivottavasti osaan hoitaa sitä paremmin. Mutta parisuhde on kuitenkin aina kahden ihmisen välinen suhde ja sen kunnossapitämiseen tarvitaan molempien tahtoa. Se on kahden kauppa, yksin suhdetta ei voi kunnossa pitää vaikka kuinka yrittäisi tehdä suhteen eteen töitä. Lopulta siihen kyllästyy ja antaa vaan olla ja katsoa mitä tuleman pitää. Ketään ei voi pitää liitossa väkisin ja suurinta rakkautta on päästää toinen menemään kun toinen sitä haluaa. Mutta asioista pitäisi puhua, yrittää korjata niitä ennenkuin erotaan. Pahinta mitä toiselle voi tehdä on olla puhumatta, hankkia uuden rakkauden ja ilmoittaa sitten, että kiitti mulle riitti.
Vapaus on tärkeää mutta siitä huolimatta puolisoiden on tunnettava vastuu parisuhteesta ja ennenkaikkea lapsista. Kun on perheen perustaninen niin joissakin asioissa on myös otettava se perhe huomioon. Valitettavasti t
tämäkin joskus siinä vapaudenhuumassa katoaa. Se joka lähtee miettimättä sen enempää niin ei ehkä koskaan edes mieti mikä siinä entisessä parisuhteessa meni pieleen. Mikä oli se juttu, joka sai perhe-elämän tuntumaan harmaalta ja tylsältä. Miksi juuri minä en jaksanut kilvoitella siitä toisen kunnioittamisesta ja miksi minun rakkaus kuoli? Kun nämä asiat jää käsittelemättä niin ne voivat tulla eteen myös uudessa suhteessa.
Itse olen kahden vuoden aikana käynyt sellaisen elämänkoulun ja toivottavasti kasvanut ihmisenä tosi paljon. Rakkauden ja parisuhteen eteen on tehtävä töitä, ne ei pysy kunnossa ilman säännöllistä "huoltoa". Itseästänikin olen oppinut paljon ja tiedän, että mahdolliselle uudelle kumppanille olen paljon parempi puoliso kuin ex:lleni olin.- myös sinulta!
Itsekin olen oppinut asioita kantapään kautta. Miten helppoa onkaan tuudittautua vallitseviin oloihin ja tarkastella asioita vain omasta vinkkelistään. Sitten yllättyy, kun tajuaa toisen olleen jo pitkään tyytymätön tilanteeseen. Mutta kun saappaat ovat jo vastakkain, sovitteleminen on liian myöhäistä.
Moniko tunnistaa heittäytyneensä aktiiviseksi, kun toinen ilmoitti lähtevänsä? Yrititkö keskustella, olla seksikäs, kaunis, mukava, järkevä, vedota siihen ja tähän tärkeään seikkaan? Minä ainakin. Ja jälkeenpäin hävetti, sillä oli aivan liian myöhäistä enää yrittää.
Parisuhde on ihmisen elämän tärkeä suhde, tärkeämpi kuin työsuhde, ja kuitenkin sen eteen tehdään todella vähän työtä. Työnantajaa kunnioitetaan enemmän kuin puolisoa.
Perhekin joskus perustetaan enemmän toisen puolison tahdosta, valitettavasti. Toinen ei välttämättä sitoudukaan niin vahvasti asiaan. Tämäkin tulee yllätyksenä eron aikaan.
Nykyisin olen eri henkilö kuin tuon eroni aikaan. Opin seisomaan omilla jaloillani ja hyväksyin itseni virheineni, opettelin nauramaan itselleni. Löytyi myös tärkeä ja rakas ihminen, jonka täydentää minua. Yhdessä saamme aikaan enemmän, mutta selviydymme yksinkin.
En tiedä olenko pohjaton pessimisti vaiko yltiöoptimisti, mutta ajattelen aina, että loppupeleissä olen yksin ja siihen tulee valmistautua. - mitä toinen erillinen ihminen
...on läpikäynyt ja käsitellyt? Vaikka entinen näyttäisi siirtyneen elämässään suoraan eteenpäin, hyvin harva pystyy olemaan ajattelmatta ja käsittelemättä asioita, joita entisessä suhteessa on ollut. Eikä kukaan oikeasti pysty unohtamaan omia lapsiaan, vaikka asioiden kipeyden ja pitkittymisen tähden lähivanhemmasta siltä näyttäisikin. Tiedän eronneita, jotka käyvät sitä keskustelua useinkin, joko ystävien tai sen uuden kumppanin kanssa. Valitettavasti se on keskustelu, mitä ei osata käydä sen ihmisen kanssa, jota on ehkä loukattu tai joka on itseä loukannut.
Eron tapahtuminen on aina päälimmäisenä epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden/riittämättömyyden/osaamattomuuden tunne. Olisi hienoa, jos niistä asioista eronneet osapuolet osaisivat keskustella keskenäänkin, toisaalta jokainen joskus sydämensä särkenyt tietää, että välttämättä se ei koskaan toisi edelleenkään yhteistä ymmärrystä asioista tai parantaisi niitä haavoja, jotka ero on tehnyt. Kun lapseton eroaa, on helppompaa. Ei olekaan pakkoa nähdä toista. Lapsia saaneena taas on oltava tekemisissä sen toisen vanhemman kanssa, jos haluaa vanhemmuutensa toimivan.
Kumpa ihmiset osaisivat silti olla yhdessä vanhempia, vaikka eivät voineetkaan olla toistensa kumppaneita. Ja kumpa niitä kahta asiaa ei niin helposti sekoitettaisi toisiinsa kun ero on koetellut perhettä.
- eivätkä kohtelisi miehen
lapsia kuin esineitä!
- jotka pitävät
kaikkia muita kuin itseään esineinä, kohtelevat näin myös lapsiaan.
Se täällä on myös nähty: kun isä lähti, äiti kielsi häntä leikkimästä omilla lapsillaan: "Tähän hiekkalaatikkoon sä et uusia kavereitas tuo, eikä kukaan sun uus kaveri saa mun leluihin koskea"!
Miten kukaan äiti voi tehdä näin omille lapsilleen? Kieltää heiltä isän ja vielä kehuskella sillä? - tai laittaa
jotka pitävät kirjoitti:
kaikkia muita kuin itseään esineinä, kohtelevat näin myös lapsiaan.
Se täällä on myös nähty: kun isä lähti, äiti kielsi häntä leikkimästä omilla lapsillaan: "Tähän hiekkalaatikkoon sä et uusia kavereitas tuo, eikä kukaan sun uus kaveri saa mun leluihin koskea"!
Miten kukaan äiti voi tehdä näin omille lapsilleen? Kieltää heiltä isän ja vielä kehuskella sillä?lapset valitsemaan vastoin tahtoaan, että "mikäli haluatte leikkiä uusien kavereiden kanssa uusilla leluilla, niin tämä hiekkalaatikko ja nämä vanhat lelut häviävät iäksi"
Kuinka kukaan äiti voi laittaa lapsensa niin suuren henkisen väkivallan kohteeksi, että pakottaa valitsemaan joko äidin tai isän? Eikö lapsiaan rakastava äiti tee kaikkensa että välit isään pysyy? - täysin samasta
tai laittaa kirjoitti:
lapset valitsemaan vastoin tahtoaan, että "mikäli haluatte leikkiä uusien kavereiden kanssa uusilla leluilla, niin tämä hiekkalaatikko ja nämä vanhat lelut häviävät iäksi"
Kuinka kukaan äiti voi laittaa lapsensa niin suuren henkisen väkivallan kohteeksi, että pakottaa valitsemaan joko äidin tai isän? Eikö lapsiaan rakastava äiti tee kaikkensa että välit isään pysyy?asiasta. Pöyristyttävää.
Muuta selitystä asiaan en keksi: ainoastaan tämä äiti on omasta ihminen, kaikki muut hänen ympärillään ovat tunteettomia, manipuloitavissa olevia esineitä, niin oma puoliso kuin lapsetkin. - wilma60
tai laittaa kirjoitti:
lapset valitsemaan vastoin tahtoaan, että "mikäli haluatte leikkiä uusien kavereiden kanssa uusilla leluilla, niin tämä hiekkalaatikko ja nämä vanhat lelut häviävät iäksi"
Kuinka kukaan äiti voi laittaa lapsensa niin suuren henkisen väkivallan kohteeksi, että pakottaa valitsemaan joko äidin tai isän? Eikö lapsiaan rakastava äiti tee kaikkensa että välit isään pysyy?Meidän aikuisten olisi aina muistettava se lapsen paras ja ajateltava asioita lasten kannalta. Vaikka meidän sisällä tuntuisi miten pahalta ja kipeältä, niin emme me saa riistää lapsilta sitä toista vanhempaa. Tuntui pahalta katsoa sitä lasten ikävää kun isällä ei ollut aikaa heille. Onneksi arki on astunut jo isänkin elämään ja aikaa lapsille rupeaa löytymään. Pitkä tie tähänkin kuljettiin ja miten helppoa olisi ollutkaan erottaa lapset täysin isästään. Kun isä ei teistä välitä jne. jne. Onhan ne lapset siellä isän mielen sopukoissa varmaan koko ajan olleet mutta se vapauden huuma ja kaikki uusi ovat vieneet ajatukset kauas lapsista.
- mutta yhtä hyvin syy on isän
wilma60 kirjoitti:
Meidän aikuisten olisi aina muistettava se lapsen paras ja ajateltava asioita lasten kannalta. Vaikka meidän sisällä tuntuisi miten pahalta ja kipeältä, niin emme me saa riistää lapsilta sitä toista vanhempaa. Tuntui pahalta katsoa sitä lasten ikävää kun isällä ei ollut aikaa heille. Onneksi arki on astunut jo isänkin elämään ja aikaa lapsille rupeaa löytymään. Pitkä tie tähänkin kuljettiin ja miten helppoa olisi ollutkaan erottaa lapset täysin isästään. Kun isä ei teistä välitä jne. jne. Onhan ne lapset siellä isän mielen sopukoissa varmaan koko ajan olleet mutta se vapauden huuma ja kaikki uusi ovat vieneet ajatukset kauas lapsista.
jos mies ei lapsistaan välitä, ei sitä väkisin. Monesti jos miehellä on uusi nainen, niin hän edesauttaa miestä unohtamaan lapsensa. Helpompaa elämä ilman lapsia, ajattelee mies, mutta eläkevaarina katuu sitä että kuunteli uutta hempukkaa.
- jos ei ole aihetta
mutta yhtä hyvin syy on isän kirjoitti:
jos mies ei lapsistaan välitä, ei sitä väkisin. Monesti jos miehellä on uusi nainen, niin hän edesauttaa miestä unohtamaan lapsensa. Helpompaa elämä ilman lapsia, ajattelee mies, mutta eläkevaarina katuu sitä että kuunteli uutta hempukkaa.
mutta luitko täällä muutaman kommentin joissa kerrottiin,kuinka ÄITI kieltää lapsilta isän.Ei siinä uuden "hempukan "sanat paina.Meillä niin,että mieheni ex ei anna isän tavata lapsiaan.Tässä minun tapauksessani minun lapsenlapseni kutsuu miestäni vaariksi,ja mikä sen ihanampaa.Miehellänikin pari lapsista jo siinä iässä,että voisivat olla äitejä,mutta eivät vielä ole.En vielä tiedä mitä tapahtuu sitten kun hänen biologiset lapsensa tulevat isäksi/äidiksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h473143- 342855
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062751Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv392476Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.511945Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151589- 321483
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061297- 1801231
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731070