Kesseli-isä

Ei tää lapsi mulle oo virhe mutta isällensä kylläkin.
Ja en ollut yksin lasta tekemässä, eikä mun mielestä oo vaan naisen vastuulla kantaa huolta ehkäsystä...

Ä83 kirjoitti:

Ei tää lapsi mulle oo virhe mutta isällensä kylläkin.
Ja en ollut yksin lasta tekemässä, eikä mun mielestä oo vaan naisen vastuulla kantaa huolta ehkäsystä...

Et ollut yksin tekemässä? Kuka niin sitten väitti?

Ehkäisyä teistä ei käyttänyt kumpikaan vaikka molempien olisi pitänyt.

Jos tuleva isä on vastuun pakoilija et sinäkään vaikuta yhtään sen vastuullisemmlta, kaikki syyt vaan sinne toisen niskaan.
Naisen vastuulla on aina kantaa huolta omasta ehkäisystään. Nainenhan se raskaaksi tulee ja naisten ehkäisyt ovat paljon luotettavampia kuin miesten, mikä on edellä mainitusta syystä todella hyvä asia.

kuka.... kirjoitti:

Et ollut yksin tekemässä? Kuka niin sitten väitti?

Ehkäisyä teistä ei käyttänyt kumpikaan vaikka molempien olisi pitänyt.

Jos tuleva isä on vastuun pakoilija et sinäkään vaikuta yhtään sen vastuullisemmlta, kaikki syyt vaan sinne toisen niskaan.
Naisen vastuulla on aina kantaa huolta omasta ehkäisystään. Nainenhan se raskaaksi tulee ja naisten ehkäisyt ovat paljon luotettavampia kuin miesten, mikä on edellä mainitusta syystä todella hyvä asia.

Lue lisää

Siis minä otan tän lapsen ilolla vastaan! Ehkä sit tein väärin ku en kertonu ettei mulla ole ehkäsyä, mutta eipä hänkään sen perään huudellut. Että ihan on haluttu lapsi mun puolelta.

Ä83 kirjoitti:

Siis minä otan tän lapsen ilolla vastaan! Ehkä sit tein väärin ku en kertonu ettei mulla ole ehkäsyä, mutta eipä hänkään sen perään huudellut. Että ihan on haluttu lapsi mun puolelta.

Lue lisää

mitään ongelmaa olekaan. Otat ja maksat. Helppoa kuin heinänteko.

kuka.... kirjoitti:

Et ollut yksin tekemässä? Kuka niin sitten väitti?

Ehkäisyä teistä ei käyttänyt kumpikaan vaikka molempien olisi pitänyt.

Jos tuleva isä on vastuun pakoilija et sinäkään vaikuta yhtään sen vastuullisemmlta, kaikki syyt vaan sinne toisen niskaan.
Naisen vastuulla on aina kantaa huolta omasta ehkäisystään. Nainenhan se raskaaksi tulee ja naisten ehkäisyt ovat paljon luotettavampia kuin miesten, mikä on edellä mainitusta syystä todella hyvä asia.

Lue lisää

omasta ehkäisystään, koska mies kokee perheen ulkopuolisen lapsen riesaksi ja rasitukseksi. Lapsen äiti taas ei yleensä koe näin.

Sitä paitsi äiti voi antaa lapsensa adoptioon, kun taas isä ei voi luopua isyydestään, ainakaan elatusvelvollisuudestaan, jos äiti haluaa pitää lapsen. Miesten ehkäisy on oikein käytettynä ihan yhtä luotettavaa kuin naistenkin. On miesten intressin mukaista ehkäistä itse eikä jättää sitä naiselle.

pitää huolta kirjoitti:

omasta ehkäisystään, koska mies kokee perheen ulkopuolisen lapsen riesaksi ja rasitukseksi. Lapsen äiti taas ei yleensä koe näin.

Sitä paitsi äiti voi antaa lapsensa adoptioon, kun taas isä ei voi luopua isyydestään, ainakaan elatusvelvollisuudestaan, jos äiti haluaa pitää lapsen. Miesten ehkäisy on oikein käytettynä ihan yhtä luotettavaa kuin naistenkin. On miesten intressin mukaista ehkäistä itse eikä jättää sitä naiselle.

Lue lisää

ja mikä pakko miehen on yksin ehkäisystä huoli kantaa?

Jos vaikka katsoo suomalaista aborttitilastoa, niin miehen käytössä oleva kondoomi ei tosiaan ole yhtä varma kuin naisten käyttämät ehkäisimet.

luotetteva kirjoitti:

ja mikä pakko miehen on yksin ehkäisystä huoli kantaa?

Jos vaikka katsoo suomalaista aborttitilastoa, niin miehen käytössä oleva kondoomi ei tosiaan ole yhtä varma kuin naisten käyttämät ehkäisimet.

Lue lisää

tai pidättyköön kokonaan yhdynnöistä. Ap:n tapauksessa esim äiti halusi lapsen, isä ei.

ehkäisköön kirjoitti:

tai pidättyköön kokonaan yhdynnöistä. Ap:n tapauksessa esim äiti halusi lapsen, isä ei.

halusi sen lapsen. Olis aina kurjaa kun syntyy lapsia, joita kukaan ei ole halunnut. Yksi haluaja riittää ja jos se on vielä oma äiti niin aina parempi, mutta ei tarvitakaan.
Se ei kuitenkaan vapauta isää vastuusta. Täällä on kumman paljon keksitty erilaisia syitä siihen, ettei isän tarvitsisi kantaa vastuutaan. Vapauttaako todella vastuusta se, ettei halua lasta?
Mitä jos haluaja onkin isä? Eikö äidin silloin tarvitsisi a) kantaa lasta b) synnyttää lasta c) hoitaa lasta d) tai osallistua mitenkään lapsen elämään? Miten se oikein tapahtuisi kun lapsi ja äiti ovat samassa ruumiissa 9 kuukautta?
Mistä lähtien vanhemmuus on ollut joku halukysymys? Jos se sitä olisi moni murroikäisen vanhempi lopettaisi vanhemmuuden siihen paikkaan, koska se ei enää ole kivaa, ei huvita, ja vaihtaisi lukot oviin.

ehkäisköön kirjoitti:

tai pidättyköön kokonaan yhdynnöistä. Ap:n tapauksessa esim äiti halusi lapsen, isä ei.

kertoa halunsa miehelle ennen kuin hommiin ryhdyttiin? Jos ei, ei kannata isyyttäkään kyllä tarjoilla, jos erehdytti tahallaan luulemaan ehkäisystä, kuten itse juuri viittasi.

haluuutahtooeihaluueitahdo kirjoitti:

halusi sen lapsen. Olis aina kurjaa kun syntyy lapsia, joita kukaan ei ole halunnut. Yksi haluaja riittää ja jos se on vielä oma äiti niin aina parempi, mutta ei tarvitakaan.
Se ei kuitenkaan vapauta isää vastuusta. Täällä on kumman paljon keksitty erilaisia syitä siihen, ettei isän tarvitsisi kantaa vastuutaan. Vapauttaako todella vastuusta se, ettei halua lasta?
Mitä jos haluaja onkin isä? Eikö äidin silloin tarvitsisi a) kantaa lasta b) synnyttää lasta c) hoitaa lasta d) tai osallistua mitenkään lapsen elämään? Miten se oikein tapahtuisi kun lapsi ja äiti ovat samassa ruumiissa 9 kuukautta?
Mistä lähtien vanhemmuus on ollut joku halukysymys? Jos se sitä olisi moni murroikäisen vanhempi lopettaisi vanhemmuuden siihen paikkaan, koska se ei enää ole kivaa, ei huvita, ja vaihtaisi lukot oviin.

Lue lisää

Äidin osalta asia selviää vasta, kun lapsi on syntynyt.
Vasta sitten hän katuu tekoaan. Ja katumiseen on aikaa koko loppuelämä. Katkeruushan siitä seuraa. Sekin näkyy palstallanne suorastaan pistävännä näissä teksteissänne.

Minusta tulisi enemmän kannustaa puhumaan näistä asioita ennen näitä ratkaisevia toimia, eikä suinkaan selittää, että naisen on oikein tehdä mitä vain, koska hän haluaa lapsen. Ei se kyllä niin mene. Omaan nilkkaansa siinä puree.

Tämäkin palsta on täynnä näitä naisia, joille ei ole ollut selvää se, että kun miehen yrittää pakottaa isyyteen, siitä ei kunnon isyyttä koskaan synny. Ja se on poissa lapselta!
Luulisi, että oma lapsi on sen verran tärkeä henkilö (oman itsen ohella), että hänen isänsä valitsee niin tarkasti, ettei näitä tapauksia olisi ihan näin useita. Mutta ei.

Omat teot oikeutetaan omalla halulla ja viis siitä, mitä se toinen on mieltä. Mutta kuka ajattelee sitä lasta, jolla on koko elämä elettävänä puolikkailla eväillä? Ei kukaan...

Hyväksytyksi tulemisen tunne on niin tärkeä asia, että kun lähistöllä on ihminen, joka ei hyväksy, se on äärimmäisen raskas kantaa.

Siksi sanon aloittajalle, kuten joku toinenkin tuossa edellä; jätä lapsen isä pois elämästäsi ja tee siitä omasi näköinen omalle lapsellesi. Sinun tulee nyt olla molemmat vanhemmat hänelle, koska valitsit hänelle isän huolimattomasti. Valintasi kostautuu sinulle kyllä, mutta toivottavasti ei raskaimman mukaan kuitenkaan. Toivon.

TotuudentorviX kirjoitti:

Äidin osalta asia selviää vasta, kun lapsi on syntynyt.
Vasta sitten hän katuu tekoaan. Ja katumiseen on aikaa koko loppuelämä. Katkeruushan siitä seuraa. Sekin näkyy palstallanne suorastaan pistävännä näissä teksteissänne.

Minusta tulisi enemmän kannustaa puhumaan näistä asioita ennen näitä ratkaisevia toimia, eikä suinkaan selittää, että naisen on oikein tehdä mitä vain, koska hän haluaa lapsen. Ei se kyllä niin mene. Omaan nilkkaansa siinä puree.

Tämäkin palsta on täynnä näitä naisia, joille ei ole ollut selvää se, että kun miehen yrittää pakottaa isyyteen, siitä ei kunnon isyyttä koskaan synny. Ja se on poissa lapselta!
Luulisi, että oma lapsi on sen verran tärkeä henkilö (oman itsen ohella), että hänen isänsä valitsee niin tarkasti, ettei näitä tapauksia olisi ihan näin useita. Mutta ei.

Omat teot oikeutetaan omalla halulla ja viis siitä, mitä se toinen on mieltä. Mutta kuka ajattelee sitä lasta, jolla on koko elämä elettävänä puolikkailla eväillä? Ei kukaan...

Hyväksytyksi tulemisen tunne on niin tärkeä asia, että kun lähistöllä on ihminen, joka ei hyväksy, se on äärimmäisen raskas kantaa.

Siksi sanon aloittajalle, kuten joku toinenkin tuossa edellä; jätä lapsen isä pois elämästäsi ja tee siitä omasi näköinen omalle lapsellesi. Sinun tulee nyt olla molemmat vanhemmat hänelle, koska valitsit hänelle isän huolimattomasti. Valintasi kostautuu sinulle kyllä, mutta toivottavasti ei raskaimman mukaan kuitenkaan. Toivon.

Lue lisää

miehenä et tietenkään voi edes kuvitella, mutta jos naisia yleensä kadutta niin eiköhän se katumisen paikka ole raskauden aika, jolloin olo on kurja ja edessä on rankaa synnytys. Lapsen syntymän jälkeen vain poikkeukselliset äidit kykenevät tuntemaan muuta rakkautta lastaan kohtaan.

Kun sitä niin pohdit niin pohdi samalla oikein syvällisesti sitä mitä sanoit:"kun miehen yrittää pakottaa isyyteen, siitä ei kunnon isyyttä koskaan synny". Miksiköhän näin on kun nainen kasvaa raskauden aikana äitiyteen, jota ei ehkä alunperin ollenkaan ollut tilannut? Olisiko siinä syy miksi lapset jäävät äideille ja siihen, että te miehet olette siellä ulkokehällä filosofeeraamassa katkeruudesta ja naisten epäitsenäisyydestä?

tuo "äiti" kirjoitti:

kertoa halunsa miehelle ennen kuin hommiin ryhdyttiin? Jos ei, ei kannata isyyttäkään kyllä tarjoilla, jos erehdytti tahallaan luulemaan ehkäisystä, kuten itse juuri viittasi.

Lue lisää

Toive on siis se, etteivät naiset kerro, että miehestä on tullut isä? Sepäs tuo miehen yksinäiseen elämään jännitystä kun ei koskaan voi tietää kuinka monen lapsen isä onkaan.
Miehinen ajatus on siis luopua siitä, täälläkin perään kuulutetusta, isänrakkaudesta pysyttelemällä tietämättömyydessä. Sillähän se on kuitattu. Se mitä ei tiedä sitä ei ole.
Koska isyys ei kuitenkaan häviä sillä että isä ei halua tietää jos sattuu olemaan jännitys tiivistyy vanhemmiten. Koskaanhan ei voi olla varma onko nuori nainen, jonka ukkometso kellistää, oma tytär. Mutta väliäkös sillä kun ei tiedä niin ei tiedä ja silloihan on syytön tekosiinsa.
Hienoa miehen logiikkaa. Sieltähän se tuli taas esiin se miesten perimmäinen "aito" yhteys lapseen. ))))

nomuttamuttamutta kirjoitti:

miehenä et tietenkään voi edes kuvitella, mutta jos naisia yleensä kadutta niin eiköhän se katumisen paikka ole raskauden aika, jolloin olo on kurja ja edessä on rankaa synnytys. Lapsen syntymän jälkeen vain poikkeukselliset äidit kykenevät tuntemaan muuta rakkautta lastaan kohtaan.

Kun sitä niin pohdit niin pohdi samalla oikein syvällisesti sitä mitä sanoit:"kun miehen yrittää pakottaa isyyteen, siitä ei kunnon isyyttä koskaan synny". Miksiköhän näin on kun nainen kasvaa raskauden aikana äitiyteen, jota ei ehkä alunperin ollenkaan ollut tilannut? Olisiko siinä syy miksi lapset jäävät äideille ja siihen, että te miehet olette siellä ulkokehällä filosofeeraamassa katkeruudesta ja naisten epäitsenäisyydestä?

Lue lisää

En tiedä mitä merkitystä on esittää arveluja tuntemattomien ihmisten sukupuolesta näin netin välityksellä - mutta minä en ole mies, joten et tainnutkaan olla niiin viisas kuin luulit - mutta samalla kuitenkin tulit omalta kohdaltasi todistaneeksi todeksi asiaa koskeneen kirjoitukseni.

Tutkinmusten mukaan jokainen äiti katuu jossain vaiheessa lapsensa syntymää. Mutta vain kaikkein vahvimmat sen myötävät, koska se kuuluu aiheisiin, josta naisella ei ole lupa puhua. Miehet varmaan pakottaneet tähänkin, eikö?

Ä83 kirjoitti:

Siis minä otan tän lapsen ilolla vastaan! Ehkä sit tein väärin ku en kertonu ettei mulla ole ehkäsyä, mutta eipä hänkään sen perään huudellut. Että ihan on haluttu lapsi mun puolelta.

Lue lisää

"Ehkä" tosiaan teit väärin kun et miehelle kertonut ettei sulla ole ehkäisyä!! Olen tainnut kasvaa jossain tynnyrissä, mutta en kyllä oikeasti tiennyt että maailmasta todella löytyy näitä naisia, että tahallaan hankkiudutaan raskaaksi miehelle kertomatta, ja sitten ihmetellään kun mies nostaa kytkintä ja pakoilee!

Se että sinä olet lasta halunnut, ei suinkaan tarkoita sitä että lapsi voidaan tuosta noin vain pyöräyttää kenen tahansa kanssa!

Onko maailma oikeasti mennyt siihen jamaan, että tuijotetaan vain ja ainoastaan omaa napaa - eikä vittujakaan välitetä muista?!

Uskomatonta mitä touhua kirjoitti:

"Ehkä" tosiaan teit väärin kun et miehelle kertonut ettei sulla ole ehkäisyä!! Olen tainnut kasvaa jossain tynnyrissä, mutta en kyllä oikeasti tiennyt että maailmasta todella löytyy näitä naisia, että tahallaan hankkiudutaan raskaaksi miehelle kertomatta, ja sitten ihmetellään kun mies nostaa kytkintä ja pakoilee!

Se että sinä olet lasta halunnut, ei suinkaan tarkoita sitä että lapsi voidaan tuosta noin vain pyöräyttää kenen tahansa kanssa!

Onko maailma oikeasti mennyt siihen jamaan, että tuijotetaan vain ja ainoastaan omaa napaa - eikä vittujakaan välitetä muista?!

Lue lisää

En kylläkään tahallaan hankkiutunut raskaaksi, mulle vaan oli ns. "ihan sama" tuunko raskaaks vai en. Kun vauvakuume oli aiemmin ollut kova.

Ja kyllä se lapsi voidaan "kenen tahansa" kanssa pyöräyttää, koska onhan se myös MUN LAPSI! Miestenkö pitäs antaa päättää koska naiset saa tehdä lapsia??

TotuudentorviX kirjoitti:

En tiedä mitä merkitystä on esittää arveluja tuntemattomien ihmisten sukupuolesta näin netin välityksellä - mutta minä en ole mies, joten et tainnutkaan olla niiin viisas kuin luulit - mutta samalla kuitenkin tulit omalta kohdaltasi todistaneeksi todeksi asiaa koskeneen kirjoitukseni.

Tutkinmusten mukaan jokainen äiti katuu jossain vaiheessa lapsensa syntymää. Mutta vain kaikkein vahvimmat sen myötävät, koska se kuuluu aiheisiin, josta naisella ei ole lupa puhua. Miehet varmaan pakottaneet tähänkin, eikö?

Lue lisää

Itse asiassa en kadu ollenkaan.
Kyllähän meillä esikoisen kanssa välillä huudetaan ja raivotaan kilpaa ja päässä kiehuu, mut sehän nyt on ihan normaalia, varsinkin lapsen ollessa uhmaiässä. Mutta ei se tarkota että katuisin jo olemassa olevaa tai tulevaa lastani.

tuo "äiti" kirjoitti:

kertoa halunsa miehelle ennen kuin hommiin ryhdyttiin? Jos ei, ei kannata isyyttäkään kyllä tarjoilla, jos erehdytti tahallaan luulemaan ehkäisystä, kuten itse juuri viittasi.

Lue lisää

Empä kyllä koe "erehdyttäneeni" miestä. En vaan maininnut asiasta, eikä hän kysynyt. Eli mitä se kertoo tästä miehestä? Oli sitten näköjään sen verran typerä että vaan oletti tiettyjä asioita.

TotuudentorviX kirjoitti:

Äidin osalta asia selviää vasta, kun lapsi on syntynyt.
Vasta sitten hän katuu tekoaan. Ja katumiseen on aikaa koko loppuelämä. Katkeruushan siitä seuraa. Sekin näkyy palstallanne suorastaan pistävännä näissä teksteissänne.

Minusta tulisi enemmän kannustaa puhumaan näistä asioita ennen näitä ratkaisevia toimia, eikä suinkaan selittää, että naisen on oikein tehdä mitä vain, koska hän haluaa lapsen. Ei se kyllä niin mene. Omaan nilkkaansa siinä puree.

Tämäkin palsta on täynnä näitä naisia, joille ei ole ollut selvää se, että kun miehen yrittää pakottaa isyyteen, siitä ei kunnon isyyttä koskaan synny. Ja se on poissa lapselta!
Luulisi, että oma lapsi on sen verran tärkeä henkilö (oman itsen ohella), että hänen isänsä valitsee niin tarkasti, ettei näitä tapauksia olisi ihan näin useita. Mutta ei.

Omat teot oikeutetaan omalla halulla ja viis siitä, mitä se toinen on mieltä. Mutta kuka ajattelee sitä lasta, jolla on koko elämä elettävänä puolikkailla eväillä? Ei kukaan...

Hyväksytyksi tulemisen tunne on niin tärkeä asia, että kun lähistöllä on ihminen, joka ei hyväksy, se on äärimmäisen raskas kantaa.

Siksi sanon aloittajalle, kuten joku toinenkin tuossa edellä; jätä lapsen isä pois elämästäsi ja tee siitä omasi näköinen omalle lapsellesi. Sinun tulee nyt olla molemmat vanhemmat hänelle, koska valitsit hänelle isän huolimattomasti. Valintasi kostautuu sinulle kyllä, mutta toivottavasti ei raskaimman mukaan kuitenkaan. Toivon.

Lue lisää

Miten niin kostautuu? Toisin kuin näköjään sinä, minä en näe lapsia taakkana, vaan rikkautena.

Se kuka vapaaehtoisesti valitsee yksinhuoltajuuden, saa olla ylpeä itsestään ja siitä, että pystyy ja kykenee siihen. Kaikista siihen ei ole!

Eli kyllä, olen vielä kaiken lisäksi yksinhuoltaja! Ja mitä lapsi tosiaankaan tekee isällä, joka häntä ei edes halunnut? Tuo elarijuttu vaan kyllä on aika kakspiippunen juttu. Kuten jo aiemmin sanoin, miks pitäisin sanani, kun ei mieskään niin ole aiemmin tehnyt?

TotuudentorviX kirjoitti:

En tiedä mitä merkitystä on esittää arveluja tuntemattomien ihmisten sukupuolesta näin netin välityksellä - mutta minä en ole mies, joten et tainnutkaan olla niiin viisas kuin luulit - mutta samalla kuitenkin tulit omalta kohdaltasi todistaneeksi todeksi asiaa koskeneen kirjoitukseni.

Tutkinmusten mukaan jokainen äiti katuu jossain vaiheessa lapsensa syntymää. Mutta vain kaikkein vahvimmat sen myötävät, koska se kuuluu aiheisiin, josta naisella ei ole lupa puhua. Miehet varmaan pakottaneet tähänkin, eikö?

Lue lisää

Naisena varmaan tiedät, etteivät naiset yleensä kadu lastensa syntymää. Joko sinulla ei ole lapsia tai sitten jokin tunneruuvi puuttuu jos suhteesi lapsiisi on tuollainen.
Suurin osa naisista haluaa lasta ennen raskautta ja raskaus on todellinen ilo.Hankaliin tilanteisiin joudutaan silloin kun raskaus on ei toivottu tai muuten yllätys. Jos elämän tilanne on sellainen, että lapsen tulo vaatii aikamoisia järjestelyjä se edellyttää isoja päätöksiä. Nainen joka päättää sellaisessa tilanteessa pitää lapsensa luiskahtaa äitien tavalliseen iloon raskaudestaan. Ne jotka katuvat tekevt abortin. Lapsen syntymän jälkeen ani harva äiti katuu lapsensa syntymää. Se on ihan sisäänrakennettu juttu meillä naisillä, sitä sanotaan äidinrakkaudeksi, tiesitkö sitä. Se vaativa tunne kestää koko elämän läpi ja vaikka lapsi tekisi mitä niin äiti piipertää auttamaan. Jos sitä tunnetta ei olisi naiset varmaan toimisivat kuten miehet voisivat todeta, ettei ole minun lapseni, en jaksa, ei huvita. Vain promillelta naisia se puuttuu. Se on meidän naisten vahvuus ja vitsaus. Jos olet nainen ja äiti tiedät varmaan millä tavalla se on vitsaus.

ghjghjghjfghjg kirjoitti:

Naisena varmaan tiedät, etteivät naiset yleensä kadu lastensa syntymää. Joko sinulla ei ole lapsia tai sitten jokin tunneruuvi puuttuu jos suhteesi lapsiisi on tuollainen.
Suurin osa naisista haluaa lasta ennen raskautta ja raskaus on todellinen ilo.Hankaliin tilanteisiin joudutaan silloin kun raskaus on ei toivottu tai muuten yllätys. Jos elämän tilanne on sellainen, että lapsen tulo vaatii aikamoisia järjestelyjä se edellyttää isoja päätöksiä. Nainen joka päättää sellaisessa tilanteessa pitää lapsensa luiskahtaa äitien tavalliseen iloon raskaudestaan. Ne jotka katuvat tekevt abortin. Lapsen syntymän jälkeen ani harva äiti katuu lapsensa syntymää. Se on ihan sisäänrakennettu juttu meillä naisillä, sitä sanotaan äidinrakkaudeksi, tiesitkö sitä. Se vaativa tunne kestää koko elämän läpi ja vaikka lapsi tekisi mitä niin äiti piipertää auttamaan. Jos sitä tunnetta ei olisi naiset varmaan toimisivat kuten miehet voisivat todeta, ettei ole minun lapseni, en jaksa, ei huvita. Vain promillelta naisia se puuttuu. Se on meidän naisten vahvuus ja vitsaus. Jos olet nainen ja äiti tiedät varmaan millä tavalla se on vitsaus.

Lue lisää

Miehet ovat saaneet lainsäätäjän tuella jättäytyä syrjään lapsensa elämästä. Yksinhuollossa olevan lapsen etävanhemman, lähes sataprosenttisesti se on tässä maassa isä, ei tarvitse tavata lastaan, elatusapu pitää tietysti maksaa.

Yh-äidit voivat kyllä haukkua mielinmäärin ne isät, vailla vaikutusta. Oikea osoite olisi ryhtyä muuttamaan lainsäädäntöä eli perätä lapselle tasa-arvoista huolenpitoa.
Suurimmalta osalta lapsen elämästä pois jääneiltä isiltä löytyy samat tunteet ja huolenpitotarve jälkeläisiinsä kuin äideiltäkin. Onhan moni perustanut uuden perheen ja elää hyvää elämää siinä. Jossain muussa mättää kun au lapsi jää vaille bio-isän läheisyyttä.

TotuudentorviX kirjoitti:

En tiedä mitä merkitystä on esittää arveluja tuntemattomien ihmisten sukupuolesta näin netin välityksellä - mutta minä en ole mies, joten et tainnutkaan olla niiin viisas kuin luulit - mutta samalla kuitenkin tulit omalta kohdaltasi todistaneeksi todeksi asiaa koskeneen kirjoitukseni.

Tutkinmusten mukaan jokainen äiti katuu jossain vaiheessa lapsensa syntymää. Mutta vain kaikkein vahvimmat sen myötävät, koska se kuuluu aiheisiin, josta naisella ei ole lupa puhua. Miehet varmaan pakottaneet tähänkin, eikö?

Lue lisää

katuisi?

Vain silloin äiti voi katua lapsensa syntymää, jos tämän elämä menee pilalle, jos lapsesta tulee vaikka alkoholisti, narkomaani tai rikollinen.

lskdfskjdhf kirjoitti:

Miehet ovat saaneet lainsäätäjän tuella jättäytyä syrjään lapsensa elämästä. Yksinhuollossa olevan lapsen etävanhemman, lähes sataprosenttisesti se on tässä maassa isä, ei tarvitse tavata lastaan, elatusapu pitää tietysti maksaa.

Yh-äidit voivat kyllä haukkua mielinmäärin ne isät, vailla vaikutusta. Oikea osoite olisi ryhtyä muuttamaan lainsäädäntöä eli perätä lapselle tasa-arvoista huolenpitoa.
Suurimmalta osalta lapsen elämästä pois jääneiltä isiltä löytyy samat tunteet ja huolenpitotarve jälkeläisiinsä kuin äideiltäkin. Onhan moni perustanut uuden perheen ja elää hyvää elämää siinä. Jossain muussa mättää kun au lapsi jää vaille bio-isän läheisyyttä.

Lue lisää

myöntää se tosiasia, ettei au-lapsella ole isää. Vain avioliitto tekee isyyden.

Minusta mies tulisi vain tuomita vahingonkorvaukseen (menetetty työaika ym), jos on saattanut avioliiton ulkopuolella jonkun naisen raskaaksi. Isää ei lapselle etsittäisi ja yhteiskunta maksaisi elatusmaksut.

päin vastoin kirjoitti:

myöntää se tosiasia, ettei au-lapsella ole isää. Vain avioliitto tekee isyyden.

Minusta mies tulisi vain tuomita vahingonkorvaukseen (menetetty työaika ym), jos on saattanut avioliiton ulkopuolella jonkun naisen raskaaksi. Isää ei lapselle etsittäisi ja yhteiskunta maksaisi elatusmaksut.

Lue lisää

Eihän sitä isää nytkään tarvitse etsiä välttämättä, elarit maksaa tai peritään ”vahingonkorvauksena” isältä tai yhteiskunnalta. Au-lapsi joka tapauksessa kasvaessaan kiinostuu perimästään. Jos on saattanut jonkun naisen raskaaksi... haloo! unohtuiko ottaa pillerit.

päin vastoin kirjoitti:

myöntää se tosiasia, ettei au-lapsella ole isää. Vain avioliitto tekee isyyden.

Minusta mies tulisi vain tuomita vahingonkorvaukseen (menetetty työaika ym), jos on saattanut avioliiton ulkopuolella jonkun naisen raskaaksi. Isää ei lapselle etsittäisi ja yhteiskunta maksaisi elatusmaksut.

Lue lisää

siinä minun mieleienen ehdotus. Isistä on ollut niin paljon haittaa, että ainakin jossain tapauksissa voisi välttyä kaikenlaiselta säädöltä kun ei puhuttaisiin isyydestä tai elatusmaksuista vaan vahingonkorvaus aiheutetusta haitasta. Isien tunteista ja oikeuksista on vouhkattu niin paljon, että miehet ovat aivan sekaisin tunteinensa.

Ja voihan lapsi miettiä aikuisena haluaako selvittää kuka maksoi vahingonkorvauksen hänen syntymästään ja mitä sillä tiedolla tekee.

miksi ihmeessä kirjoitti:

katuisi?

Vain silloin äiti voi katua lapsensa syntymää, jos tämän elämä menee pilalle, jos lapsesta tulee vaikka alkoholisti, narkomaani tai rikollinen.

Toiset katuvat lapsen tekemistä ja toisen tekemättä jättämistä. Ei siinä mitään sen kummempaa ole, eikä mitenkään luonnotonta tai pahaa. On kokonaan toinen asia haluta lapselle pahaa!
Näin olen lukenut, että jokainen äiti katuu jossain vaiheessa - toiset ehkä vain kerran, toiset useammin. Minun on vaikea uskoa, ettei se olisi totta, rasittavien yösyöttöjen keskellä, kun itse ei enää jaksaisi, tai kun uhmaikäinen koettelee äitinsä hermoja tai murroikäinen tekee kaiken päinvastoin kuin pitäisi. Lisäksi kun katselee lapsiin kohdistuvaa perheväkivalta tilastoja - on asia aika selvä. Väkivallassa vain on edetty jo pelkästä ajatuksesta tekoihin!

Olen joskus lukenut väittämän, että ne äidit katuisivat eniten, jotka kiivaimmin vastustavat ajatusta, että lapsen syntymää voisi joskus katua.

Miksi sitten silloinkaan, jos lapsen elämä menee piloille? Ajatteletko, että äiti on jokin jumalaa suurempi, joka annettuaan elämän saa vasta sitten olla ihmismäinen lapsen synnyttämistä katuva nainen, kun lapsi ensin itse on pilannut äidn "työn".

Aika outo näkökulma.

Ä83 kirjoitti:

Miten niin kostautuu? Toisin kuin näköjään sinä, minä en näe lapsia taakkana, vaan rikkautena.

Se kuka vapaaehtoisesti valitsee yksinhuoltajuuden, saa olla ylpeä itsestään ja siitä, että pystyy ja kykenee siihen. Kaikista siihen ei ole!

Eli kyllä, olen vielä kaiken lisäksi yksinhuoltaja! Ja mitä lapsi tosiaankaan tekee isällä, joka häntä ei edes halunnut? Tuo elarijuttu vaan kyllä on aika kakspiippunen juttu. Kuten jo aiemmin sanoin, miks pitäisin sanani, kun ei mieskään niin ole aiemmin tehnyt?

Lue lisää

Montako lasta sulla on ja minkä ikäisiä?

Ä83 kirjoitti:

Empä kyllä koe "erehdyttäneeni" miestä. En vaan maininnut asiasta, eikä hän kysynyt. Eli mitä se kertoo tästä miehestä? Oli sitten näköjään sen verran typerä että vaan oletti tiettyjä asioita.

Lue lisää

Sinäkin oletit, että hän haluaisi sen lapsen, jonka sinäkin!

Ei kannattaisi!

Ä83 kirjoitti:

En kylläkään tahallaan hankkiutunut raskaaksi, mulle vaan oli ns. "ihan sama" tuunko raskaaks vai en. Kun vauvakuume oli aiemmin ollut kova.

Ja kyllä se lapsi voidaan "kenen tahansa" kanssa pyöräyttää, koska onhan se myös MUN LAPSI! Miestenkö pitäs antaa päättää koska naiset saa tehdä lapsia??

Lue lisää

Mutta eikö miehen kuulu saada päättää isyydestään..? Oisit käyny ostaas sperman jostain jos välttämättä haluat yksin lapsen. Ehkä mies ei osannut kuvitellakkaan, että joku tekis tommosen tempun, eikä siksi huudellut ehkäisyn perään. Oletti sinun olevan rehti ihminen. No nyt se sille kostautuu... Nyhdä vaan rahat siltä, ehkä oppii hoitamaan ehkäsyn ens kerral kun tollasen naisen kohtaa. Jos olisin sinä, niin kyllä nolottais liikkua missään jatkossa!

TotuudentorviX kirjoitti:

Äidin osalta asia selviää vasta, kun lapsi on syntynyt.
Vasta sitten hän katuu tekoaan. Ja katumiseen on aikaa koko loppuelämä. Katkeruushan siitä seuraa. Sekin näkyy palstallanne suorastaan pistävännä näissä teksteissänne.

Minusta tulisi enemmän kannustaa puhumaan näistä asioita ennen näitä ratkaisevia toimia, eikä suinkaan selittää, että naisen on oikein tehdä mitä vain, koska hän haluaa lapsen. Ei se kyllä niin mene. Omaan nilkkaansa siinä puree.

Tämäkin palsta on täynnä näitä naisia, joille ei ole ollut selvää se, että kun miehen yrittää pakottaa isyyteen, siitä ei kunnon isyyttä koskaan synny. Ja se on poissa lapselta!
Luulisi, että oma lapsi on sen verran tärkeä henkilö (oman itsen ohella), että hänen isänsä valitsee niin tarkasti, ettei näitä tapauksia olisi ihan näin useita. Mutta ei.

Omat teot oikeutetaan omalla halulla ja viis siitä, mitä se toinen on mieltä. Mutta kuka ajattelee sitä lasta, jolla on koko elämä elettävänä puolikkailla eväillä? Ei kukaan...

Hyväksytyksi tulemisen tunne on niin tärkeä asia, että kun lähistöllä on ihminen, joka ei hyväksy, se on äärimmäisen raskas kantaa.

Siksi sanon aloittajalle, kuten joku toinenkin tuossa edellä; jätä lapsen isä pois elämästäsi ja tee siitä omasi näköinen omalle lapsellesi. Sinun tulee nyt olla molemmat vanhemmat hänelle, koska valitsit hänelle isän huolimattomasti. Valintasi kostautuu sinulle kyllä, mutta toivottavasti ei raskaimman mukaan kuitenkaan. Toivon.

Lue lisää

Katuuko ydinperheen äiti lapsiaan? Onko sinulla lapsia, kadutko heitä? Yh-palstalla ei vierailla, mikäli yh-asia ei kosketa itseään jollain tavalla. Miksi sinä olet täällä arviomassa äitejä? Mikä sinun motiivisi on?

ohhoh.... kirjoitti:

Mutta eikö miehen kuulu saada päättää isyydestään..? Oisit käyny ostaas sperman jostain jos välttämättä haluat yksin lapsen. Ehkä mies ei osannut kuvitellakkaan, että joku tekis tommosen tempun, eikä siksi huudellut ehkäisyn perään. Oletti sinun olevan rehti ihminen. No nyt se sille kostautuu... Nyhdä vaan rahat siltä, ehkä oppii hoitamaan ehkäsyn ens kerral kun tollasen naisen kohtaa. Jos olisin sinä, niin kyllä nolottais liikkua missään jatkossa!

Lue lisää

Mulla näköjään on sitte semmonen "ongelma", etten välitä mitä ihmiset musta puhuu.

TotuudentorviX kirjoitti:

Montako lasta sulla on ja minkä ikäisiä?

Toinen on tulossa, esikoinen 2 v. Eli nyt en sitte varmaan tiä mistä puhun ku lapsi on vasta 2?

TotuudentorviX kirjoitti:

Toiset katuvat lapsen tekemistä ja toisen tekemättä jättämistä. Ei siinä mitään sen kummempaa ole, eikä mitenkään luonnotonta tai pahaa. On kokonaan toinen asia haluta lapselle pahaa!
Näin olen lukenut, että jokainen äiti katuu jossain vaiheessa - toiset ehkä vain kerran, toiset useammin. Minun on vaikea uskoa, ettei se olisi totta, rasittavien yösyöttöjen keskellä, kun itse ei enää jaksaisi, tai kun uhmaikäinen koettelee äitinsä hermoja tai murroikäinen tekee kaiken päinvastoin kuin pitäisi. Lisäksi kun katselee lapsiin kohdistuvaa perheväkivalta tilastoja - on asia aika selvä. Väkivallassa vain on edetty jo pelkästä ajatuksesta tekoihin!

Olen joskus lukenut väittämän, että ne äidit katuisivat eniten, jotka kiivaimmin vastustavat ajatusta, että lapsen syntymää voisi joskus katua.

Miksi sitten silloinkaan, jos lapsen elämä menee piloille? Ajatteletko, että äiti on jokin jumalaa suurempi, joka annettuaan elämän saa vasta sitten olla ihmismäinen lapsen synnyttämistä katuva nainen, kun lapsi ensin itse on pilannut äidn "työn".

Aika outo näkökulma.

Lue lisää

Olet lukenut aika paljon äiti sitä ja äiti tätä "väittämiä". Mitä mieltä sinä itse olet äitiydestä ja miten koet sen. Unohdetaan luetut väittämät, jooko?

Puhutaan kokemuksesta, sillä sitähän tällä palstalla on monin verroin.

ohhoh.... kirjoitti:

Mutta eikö miehen kuulu saada päättää isyydestään..? Oisit käyny ostaas sperman jostain jos välttämättä haluat yksin lapsen. Ehkä mies ei osannut kuvitellakkaan, että joku tekis tommosen tempun, eikä siksi huudellut ehkäisyn perään. Oletti sinun olevan rehti ihminen. No nyt se sille kostautuu... Nyhdä vaan rahat siltä, ehkä oppii hoitamaan ehkäsyn ens kerral kun tollasen naisen kohtaa. Jos olisin sinä, niin kyllä nolottais liikkua missään jatkossa!

Lue lisää

Jos mies ei halua isäksi, hän ehkäisee.

muumiomamma kirjoitti:

Olet lukenut aika paljon äiti sitä ja äiti tätä "väittämiä". Mitä mieltä sinä itse olet äitiydestä ja miten koet sen. Unohdetaan luetut väittämät, jooko?

Puhutaan kokemuksesta, sillä sitähän tällä palstalla on monin verroin.

Lue lisää

Olen erittäin harvoin ilkeä, mutta nyt haluan olla;

- minähän olin mies, miksi kysyt kokemusta äitiydestäni?

Ä83 kirjoitti:

Toinen on tulossa, esikoinen 2 v. Eli nyt en sitte varmaan tiä mistä puhun ku lapsi on vasta 2?

Kun olet 18 vuotta kumpakin huoltanut, saattat asioista olla kummasti eri meiltä kuin nyt.
Mutta niinhän me kaikki henkisesti kasvetaan. Eikä kenenkään tule hävetä sitä, että on huomenna viisaampi kuin tänään....äitiys ei pääty koskaan kerran alettuaan - senkin aikana kasvaa - usko tai älä.
:)

TotuudentorviX kirjoitti:

Olen erittäin harvoin ilkeä, mutta nyt haluan olla;

- minähän olin mies, miksi kysyt kokemusta äitiydestäni?

kerroit, että et ole mies. Etkö tiedä itsekään, että kumpi olet? :)

viestissäsi kirjoitti:

kerroit, että et ole mies. Etkö tiedä itsekään, että kumpi olet? :)

Äkkiä sillä olisikin jotan merkitystä, mitä minä tiedän. Miksi?

TotuudentorviX kirjoitti:

Äkkiä sillä olisikin jotan merkitystä, mitä minä tiedän. Miksi?

helpomi kertoa, jos on itse äiti, eikä piiloutua sen taakse, että joku luuli sinua ensin mieheksi.

voisi olla kirjoitti:

helpomi kertoa, jos on itse äiti, eikä piiloutua sen taakse, että joku luuli sinua ensin mieheksi.

En pyytänyt keneltäkään arviota sukupuolestani, joten en ota vastuutakaan muiden sanomisista.
Niin keljua kuin se varmaan onkin.

TotuudentorviX kirjoitti:

Olen erittäin harvoin ilkeä, mutta nyt haluan olla;

- minähän olin mies, miksi kysyt kokemusta äitiydestäni?

äiti, isä, mies tai nainen. Heität vain jotain lukemaasi juttua kuin suurenakin totuutena. Säälittävää.

ole mikään kirjoitti:

äiti, isä, mies tai nainen. Heität vain jotain lukemaasi juttua kuin suurenakin totuutena. Säälittävää.

vastustaa sitä esittämättä muita argumentteja kuin vastapuolen oletettu sukupuoli!

Mitähän sinä heitit suurena totuutena?

ole mikään kirjoitti:

äiti, isä, mies tai nainen. Heität vain jotain lukemaasi juttua kuin suurenakin totuutena. Säälittävää.

miten sinä tuotat mielipiteesi asioista ja mitä pidät niistä totuuksina? Onko kuolema olemassa vasta kun olet sen kokenut? Ovatko totuutena pitämäsi asiat sulla sisäsyntyisiä ja olleet olemassa jo syntymästäsi asti?
Vai vaikuttaako niihin muut ihmiset, tapahtumat muille ja lukemasi kirjoitukset, tutkimukset, koulukirjat jne.?
Miten opit koulussa? Vai opitko siellä mitään?
Säälittävää todella.

TotuudentorviX kirjoitti:

Olen erittäin harvoin ilkeä, mutta nyt haluan olla;

- minähän olin mies, miksi kysyt kokemusta äitiydestäni?

Olenko minä arvuutellut sukupuoltasi? En.

Eikä sukupuolellasi ole merkitystäkään, koska lapsettoman naisen (ja miehen) mielipiteet äitiydestä ovat vain "jonkun" toisen väittämien toistamista. Outoa on se, että kovin hanakasti arvostelet naisia palstalla, jossa suurin osa käyttäjistä on naisia. Olet siis riidanhaastaja. Mikäli luulet ilkeilyllä saavasi sulan hattuun miestenmaailmassa, taitaa olla virhearviointi.

Olet ihminen, joka kerta toisensa jälkeen kertoo lukemiaan negatiivisia väittämiä äitiydestä eli et voi itse olla äiti. Yksikään äiti ei aliarvioi olemassa oloaan niin paljon. Se on ihan selviö.

Ilkeys tässä kohtaa meni nyt hiukan hukkaan. Olen immuuni sinunlaisillesi tietäjille.

muumiomamma kirjoitti:

Olenko minä arvuutellut sukupuoltasi? En.

Eikä sukupuolellasi ole merkitystäkään, koska lapsettoman naisen (ja miehen) mielipiteet äitiydestä ovat vain "jonkun" toisen väittämien toistamista. Outoa on se, että kovin hanakasti arvostelet naisia palstalla, jossa suurin osa käyttäjistä on naisia. Olet siis riidanhaastaja. Mikäli luulet ilkeilyllä saavasi sulan hattuun miestenmaailmassa, taitaa olla virhearviointi.

Olet ihminen, joka kerta toisensa jälkeen kertoo lukemiaan negatiivisia väittämiä äitiydestä eli et voi itse olla äiti. Yksikään äiti ei aliarvioi olemassa oloaan niin paljon. Se on ihan selviö.

Ilkeys tässä kohtaa meni nyt hiukan hukkaan. Olen immuuni sinunlaisillesi tietäjille.

Lue lisää

Sitäpä minä en tiedä, oletko arvuutellut sukupuoltani, mutta et myöskään ole sitä täällä tuominnut.

Totuudelle (silloin kun se ei sovi sinulle) olet kuitenkin kehittänyt hyvän immuniteetin ja siihen on olemassa varmasti hyvät syyt - muuten ihminen ei tietoisesti kieltäydy henkisesti kasvamasta ja kehittymästä.
Miksi naisten negatiivisten puolien arviointi olisi riidanhaastamista ja miksi se pitäisi suorittaa miesten valtaamalla palstalla? Et kai kuulu siihen säälittävään joukkoon, joka kuvittelee sukupuolen myös määrittelevän maailman pahuuden ja hyvyyden?

Onko muuten koskaan tullut mieleen, miten kirjatieto saadaan aikaan - onko se irrallaan kaikesta kokemuksesta - kirjoittaako ja luoko sen koneet? Pohdipas sitä ihan pikku hetki.

TotuudentorviX kirjoitti:

Sitäpä minä en tiedä, oletko arvuutellut sukupuoltani, mutta et myöskään ole sitä täällä tuominnut.

Totuudelle (silloin kun se ei sovi sinulle) olet kuitenkin kehittänyt hyvän immuniteetin ja siihen on olemassa varmasti hyvät syyt - muuten ihminen ei tietoisesti kieltäydy henkisesti kasvamasta ja kehittymästä.
Miksi naisten negatiivisten puolien arviointi olisi riidanhaastamista ja miksi se pitäisi suorittaa miesten valtaamalla palstalla? Et kai kuulu siihen säälittävään joukkoon, joka kuvittelee sukupuolen myös määrittelevän maailman pahuuden ja hyvyyden?

Onko muuten koskaan tullut mieleen, miten kirjatieto saadaan aikaan - onko se irrallaan kaikesta kokemuksesta - kirjoittaako ja luoko sen koneet? Pohdipas sitä ihan pikku hetki.

Lue lisää

että miksi haluat lukea ja kirjoitella kirjatietoja asiasta jota et ole omakohtaisesti kokenut. Mitä teet tällä palstalla kun sulla ei taida olla omia lapsia?

On yks lysti, että oletko mies vai nainen, mutta sulle se taitaa olla tärkeääkin pitää vain omana tietona. Täälä sillä tiedolla ei tee mitään, ellei puhe ole äitiydestä tai isyydestä; ne kun ovat sukupuoleen sidottuja juttuja. Mutta kun et ole äiti etkä isä, niin eipä sillä sukupuolitiedollakaan mitään tee.

TotuudentorviX kirjoitti:

Sitäpä minä en tiedä, oletko arvuutellut sukupuoltani, mutta et myöskään ole sitä täällä tuominnut.

Totuudelle (silloin kun se ei sovi sinulle) olet kuitenkin kehittänyt hyvän immuniteetin ja siihen on olemassa varmasti hyvät syyt - muuten ihminen ei tietoisesti kieltäydy henkisesti kasvamasta ja kehittymästä.
Miksi naisten negatiivisten puolien arviointi olisi riidanhaastamista ja miksi se pitäisi suorittaa miesten valtaamalla palstalla? Et kai kuulu siihen säälittävään joukkoon, joka kuvittelee sukupuolen myös määrittelevän maailman pahuuden ja hyvyyden?

Onko muuten koskaan tullut mieleen, miten kirjatieto saadaan aikaan - onko se irrallaan kaikesta kokemuksesta - kirjoittaako ja luoko sen koneet? Pohdipas sitä ihan pikku hetki.

Lue lisää

Mitä minun pitäisi tuomita? Sukupuolesi? Haloo. Minulle on aivan sama, onko sinulla munat vai ei, tajusitko. Enkä koskaan ikinä nostaisi höyhentäkään sinun vuoksesi, saati puolustaisi sinua ajatuksinesi. Tapasi puhua äitiydestä ja naiseudesta, ja varsinkin niiden pilkkaaminen henkisen kasvun ja kehittymisen kehotuksen yhteydessä on niin lapsellista ja läpinäkyvää, että napsuttelen näitä vastalauseita ihan ilokseni.

Kun luen sinun voimakkaan negatiivissävyistä viestittelyäsi, en huomaa mitään minäkuvani selkeytymistä tai itsessäni henkistä kasvua. Enkä koe siihen edes tarvetta. Korkeintaan kirjoituksesi saavat minut miettimään, miten alkuvaiheessa sinun oma kasvusi on (sen alkamista odotellessa), ja mikä sattuma sai sinut valitsemaan juuri tämän palstan itsesi korottamiseen.

eräs lukija kirjoitti:

että miksi haluat lukea ja kirjoitella kirjatietoja asiasta jota et ole omakohtaisesti kokenut. Mitä teet tällä palstalla kun sulla ei taida olla omia lapsia?

On yks lysti, että oletko mies vai nainen, mutta sulle se taitaa olla tärkeääkin pitää vain omana tietona. Täälä sillä tiedolla ei tee mitään, ellei puhe ole äitiydestä tai isyydestä; ne kun ovat sukupuoleen sidottuja juttuja. Mutta kun et ole äiti etkä isä, niin eipä sillä sukupuolitiedollakaan mitään tee.

Lue lisää

Se ei tosiaankaan näy olevan yksi lysti, kuka ja mikä minä olen. Sen PITÄISI olla yksi lysti asioiden kannalta, mutta ei vaan ole.

Minulla on aivan samanlainen lupa kirjoittaa tänne kuin sinullakin.

muumiomamma kirjoitti:

Mitä minun pitäisi tuomita? Sukupuolesi? Haloo. Minulle on aivan sama, onko sinulla munat vai ei, tajusitko. Enkä koskaan ikinä nostaisi höyhentäkään sinun vuoksesi, saati puolustaisi sinua ajatuksinesi. Tapasi puhua äitiydestä ja naiseudesta, ja varsinkin niiden pilkkaaminen henkisen kasvun ja kehittymisen kehotuksen yhteydessä on niin lapsellista ja läpinäkyvää, että napsuttelen näitä vastalauseita ihan ilokseni.

Kun luen sinun voimakkaan negatiivissävyistä viestittelyäsi, en huomaa mitään minäkuvani selkeytymistä tai itsessäni henkistä kasvua. Enkä koe siihen edes tarvetta. Korkeintaan kirjoituksesi saavat minut miettimään, miten alkuvaiheessa sinun oma kasvusi on (sen alkamista odotellessa), ja mikä sattuma sai sinut valitsemaan juuri tämän palstan itsesi korottamiseen.

Lue lisää

Älä menetä hermojasi julkisesti. Se vaikuttaa niin kovin negatiivisesti kaikkeen sanomaasi.
:D

muumiomamma kirjoitti:

Mitä minun pitäisi tuomita? Sukupuolesi? Haloo. Minulle on aivan sama, onko sinulla munat vai ei, tajusitko. Enkä koskaan ikinä nostaisi höyhentäkään sinun vuoksesi, saati puolustaisi sinua ajatuksinesi. Tapasi puhua äitiydestä ja naiseudesta, ja varsinkin niiden pilkkaaminen henkisen kasvun ja kehittymisen kehotuksen yhteydessä on niin lapsellista ja läpinäkyvää, että napsuttelen näitä vastalauseita ihan ilokseni.

Kun luen sinun voimakkaan negatiivissävyistä viestittelyäsi, en huomaa mitään minäkuvani selkeytymistä tai itsessäni henkistä kasvua. Enkä koe siihen edes tarvetta. Korkeintaan kirjoituksesi saavat minut miettimään, miten alkuvaiheessa sinun oma kasvusi on (sen alkamista odotellessa), ja mikä sattuma sai sinut valitsemaan juuri tämän palstan itsesi korottamiseen.

Lue lisää

"...napsuttelen näitä vastalauseita ihan ilokseni."

Sinä päivänä kun hermostun palstahörhön tekstistä,
hakeudun samaan hoitolaitokseen keskustelukumppanini kanssa.

TotuudentorviX kirjoitti:

Olen erittäin harvoin ilkeä, mutta nyt haluan olla;

- minähän olin mies, miksi kysyt kokemusta äitiydestäni?

joka ilmeisesti on nainen. Ei haittaa vaikka olisit mies, siinä on sinulle ihan tarpeeksi läheinen kokemus äitiydestä. Eli: Naiset ja etenkin äidit ovat mielestäsi hulluja, katkeria, inhottavia, ahneita, lapselleen pahaa haluavia,laiskoja ja vaikka mitä. Onko äitisi siis katkera ja katuu syntymääsi? Onko hän jotenkin kohdellut sinua ja isääsi kaltoin ja saa siun puoleltasi tuntea kaikki väärät tekonsa? Hän tuskin voi poiketa kaikista maailman äideistä millään tavalla, joten ilmeisesti näin on.

muumiomamma kirjoitti:

Jos mies ei halua isäksi, hän ehkäisee.

vähän vastuuta miehillekin. yllätyksiä ei juurikaan satu jos huolehtii asiasta itse. Täysijärkinen mies hankkii itse omat kondominsa ja säilyttää ne itsellään. Tietääkseni miehet ovat sen verran itsestään huolhtivia ja myös epäluuloisia, etteivät huoli naisen antamaa kondomia jos suhde on tuore tai on pienikin epäilys, että nainen saattaisi hankkiutua raskaaksi. Jos mies tietää, ettei nainen käytä ehkäisyä sitä suuremmalla syyllä hän itse huolehtii asiasta. Miehen on myös syytä olla näissä asioissa aina hiukan epäilevällä kannalla, vaikka nainen sanoisi käyttävänsä ehkäisyä. Sitä kun ei voi mitenkään osoittaa pitävästi.
Huom. siis miehet, vastuu on teillä ihan itsellänne, eikä maksa paljon välttyä ikäviltä yllätyksiltä.

Uskomatonta mitä touhua kirjoitti:

"Ehkä" tosiaan teit väärin kun et miehelle kertonut ettei sulla ole ehkäisyä!! Olen tainnut kasvaa jossain tynnyrissä, mutta en kyllä oikeasti tiennyt että maailmasta todella löytyy näitä naisia, että tahallaan hankkiudutaan raskaaksi miehelle kertomatta, ja sitten ihmetellään kun mies nostaa kytkintä ja pakoilee!

Se että sinä olet lasta halunnut, ei suinkaan tarkoita sitä että lapsi voidaan tuosta noin vain pyöräyttää kenen tahansa kanssa!

Onko maailma oikeasti mennyt siihen jamaan, että tuijotetaan vain ja ainoastaan omaa napaa - eikä vittujakaan välitetä muista?!

Lue lisää

keskustelun aloittaja nyt sentään kenen hyvänsä kanssa on maannut.

Miehellä on ehkäisyvastuu näissä avioliiton ulkopuolisissa suhteissa ei naisella, koska mies joutuu maksajan osaan. Nainen taas pitää lapsen halutessaan tai antaa sen adoptioon tai (jos hänen moraalinsa sallii) tekee abortin.

Ehkäisystä vastaa se, jolla on ehkäisyn trvetta. Ei pidä luottaa muihin, vaan kantaa itse vastuunsa.

TotuudentorviX kirjoitti:

Toiset katuvat lapsen tekemistä ja toisen tekemättä jättämistä. Ei siinä mitään sen kummempaa ole, eikä mitenkään luonnotonta tai pahaa. On kokonaan toinen asia haluta lapselle pahaa!
Näin olen lukenut, että jokainen äiti katuu jossain vaiheessa - toiset ehkä vain kerran, toiset useammin. Minun on vaikea uskoa, ettei se olisi totta, rasittavien yösyöttöjen keskellä, kun itse ei enää jaksaisi, tai kun uhmaikäinen koettelee äitinsä hermoja tai murroikäinen tekee kaiken päinvastoin kuin pitäisi. Lisäksi kun katselee lapsiin kohdistuvaa perheväkivalta tilastoja - on asia aika selvä. Väkivallassa vain on edetty jo pelkästä ajatuksesta tekoihin!

Olen joskus lukenut väittämän, että ne äidit katuisivat eniten, jotka kiivaimmin vastustavat ajatusta, että lapsen syntymää voisi joskus katua.

Miksi sitten silloinkaan, jos lapsen elämä menee piloille? Ajatteletko, että äiti on jokin jumalaa suurempi, joka annettuaan elämän saa vasta sitten olla ihmismäinen lapsen synnyttämistä katuva nainen, kun lapsi ensin itse on pilannut äidn "työn".

Aika outo näkökulma.

Lue lisää

Minulla on viisi lasta, enkä koskaan ole katunut heidän synnyttämistään. Äiti voi raskauden alussa katua sitä, (siis raskutumistaan) mutta lapsen synnyttyä ei koskaan. Et tiedä mitään äidintunteista. Olet ilmeisesti mies.

tuskinpa kirjoitti:

keskustelun aloittaja nyt sentään kenen hyvänsä kanssa on maannut.

Miehellä on ehkäisyvastuu näissä avioliiton ulkopuolisissa suhteissa ei naisella, koska mies joutuu maksajan osaan. Nainen taas pitää lapsen halutessaan tai antaa sen adoptioon tai (jos hänen moraalinsa sallii) tekee abortin.

Ehkäisystä vastaa se, jolla on ehkäisyn trvetta. Ei pidä luottaa muihin, vaan kantaa itse vastuunsa.

Lue lisää

Entäs kun ehkäisy pettää? Mikään ei ole 100%;nen.
Taitaa mies maksaa silti.......

tästä asiasta kirjoitti:

Minulla on viisi lasta, enkä koskaan ole katunut heidän synnyttämistään. Äiti voi raskauden alussa katua sitä, (siis raskutumistaan) mutta lapsen synnyttyä ei koskaan. Et tiedä mitään äidintunteista. Olet ilmeisesti mies.

Lue lisää

se tuli taas sanottua kaikki mihin yksinkertainen palstayhäri psytyykin.
Mitään ei myönnetä ja toisesta tiedetään ihan kaikki.
Hohhoijaa.

...... kirjoitti:

Entäs kun ehkäisy pettää? Mikään ei ole 100%;nen.
Taitaa mies maksaa silti.......

molemmat ole maksajina lasten elatuksessa. Sitä on turha lähteä kiertelemään.
Ihmettelen kyllä otsikon törkeää hyökkäävyyttä.

että isä kiukuttelee koko raskauden ajan, mutta lapsen synnyttyä ja isän nähtyä pienen lapsensa hän muuttaa kantansa. Normaali mies ei voi vain jättäytyä ulkopuolelle ja kieltää koko isyyttään. Vaikka aikaa saattaa joillakin mennä jonkin aikaa, isyys kolkuttelee mielessä ja käänne tulee ennen pitkää. Oletettavasti lapsi saa itselleen äidin lisäksi myös isän.:)

myöhäsyntyinenisyys kirjoitti:

että isä kiukuttelee koko raskauden ajan, mutta lapsen synnyttyä ja isän nähtyä pienen lapsensa hän muuttaa kantansa. Normaali mies ei voi vain jättäytyä ulkopuolelle ja kieltää koko isyyttään. Vaikka aikaa saattaa joillakin mennä jonkin aikaa, isyys kolkuttelee mielessä ja käänne tulee ennen pitkää. Oletettavasti lapsi saa itselleen äidin lisäksi myös isän.:)

Lue lisää

että niin käy. Itselläni on ollut hyvä isä läsnä ja tietysti samaa toivon omalleni. Toivotaan että aika ja syntyvä pieni muuttaa isänsä mielen nykyisestä positiivisemmaksi! =)

...niin harvoin kuulee täällä järjen ääneen.

kiitos sinulle.

No et sinä ainenkaan tähän asti oo ajatellu lasta paskanvertaa. Itteäs ja rahaa... Teet isättömän lapsen, ehkä hän olis halunnu itelleen isän... Minä ainenkin vauvakuumeen kanssa odottaisin siihen asti, kunnes löytäisin sellaisen miehen, joka haluaa kantaa vastuun ja olla isä lapselleen. Että voisin tarjota lapselle kokonaisen perheen.

Sitten kun lapsi on tarpeeksi iso kyselläkseen isänsä perään, niin sinä marttyyrinä vastaat, että isää ei kiinnosta. Huhhuh. Ja sunlaisia ihmisiä tosiaan on olemassa... Tollasta ajattelua odottais joltain 15-vuotiaalta tytöltä, mut että aikuiselta naiselta!

toinen ä-83 kirjoitti:

No et sinä ainenkaan tähän asti oo ajatellu lasta paskanvertaa. Itteäs ja rahaa... Teet isättömän lapsen, ehkä hän olis halunnu itelleen isän... Minä ainenkin vauvakuumeen kanssa odottaisin siihen asti, kunnes löytäisin sellaisen miehen, joka haluaa kantaa vastuun ja olla isä lapselleen. Että voisin tarjota lapselle kokonaisen perheen.

Sitten kun lapsi on tarpeeksi iso kyselläkseen isänsä perään, niin sinä marttyyrinä vastaat, että isää ei kiinnosta. Huhhuh. Ja sunlaisia ihmisiä tosiaan on olemassa... Tollasta ajattelua odottais joltain 15-vuotiaalta tytöltä, mut että aikuiselta naiselta!

Lue lisää

Niin siis yhden vanhemman perheet ei sitten oo "kokonaisia perheitä"? Sunkinlaisia umpiluupäitä nähtävästi on olemassa.

Ja minä nään asian niin, että pääsen helpommalla lasteni kans kun ei oo miestä kuvioissa kenen kanssa tapella lapsen kasvatuksesta ym.

Enkä todellakaan tee lapsia rahasta! Olen kyllä ollut ihan työelämässä enkä aio jäädä jatkossakaan kotiin lusmuileen sossurahojen toivossa.

Ja mitä marttyyriuteen tulee, mun lapset on haluttuja. Sille millasia niiden isät on, minä en voi mitään. Tai no joo, ehkä olisin voinut "valita" paremmin. Mutta kyllä mun mielestä yksikin lapsiaan enemmän ku oma elämäänsä rakastava vanhempi riittää kahden välinpitämättömän sijaan.

Ä83 kirjoitti:

Niin siis yhden vanhemman perheet ei sitten oo "kokonaisia perheitä"? Sunkinlaisia umpiluupäitä nähtävästi on olemassa.

Ja minä nään asian niin, että pääsen helpommalla lasteni kans kun ei oo miestä kuvioissa kenen kanssa tapella lapsen kasvatuksesta ym.

Enkä todellakaan tee lapsia rahasta! Olen kyllä ollut ihan työelämässä enkä aio jäädä jatkossakaan kotiin lusmuileen sossurahojen toivossa.

Ja mitä marttyyriuteen tulee, mun lapset on haluttuja. Sille millasia niiden isät on, minä en voi mitään. Tai no joo, ehkä olisin voinut "valita" paremmin. Mutta kyllä mun mielestä yksikin lapsiaan enemmän ku oma elämäänsä rakastava vanhempi riittää kahden välinpitämättömän sijaan.

Lue lisää

ehkä, mutta eikös kaksi rakastavaa vanhempaa olisi parempi. itse virheistäni oppineena... luulis et itekin oisit jo jotain oppinu jos kerran jo yhden yh- olet... itsekin olen yh ja olen todennut, että lapsilleni olisin parempi, jos meitä välittäviä vanhempia olisi kaksi.

Pakko kommentoida, että ymmärrän täysin yksinäisiä äitejä, jotka biologisen kellon tikitellessä viimeisiään hankkivat isättömän lapsen. Siis, ettei elämässä ole tullut sopivaa isäehdokasta vastaan, mutta aina se lapsi on omissa haaveissa siintänyt. Mut sillä ehdolla, ettei ketään ole "huijattu" isäksi. Minusta aloittaja on näin tehnyt. En väitä, etteikö mies olisi ollut tyhmä, kun ei tajunnut ehkäisyä käyttää... Mutta itsekäs ja kiero tämä ihminen on... Löytyyhän noita tyhmiä miehiä.

Sitä en kommentoi pitäisikö aloittajan maksattaa miehen tekemä "virhe" miehellä, sillä sitä tämä lapsi miehelle on, ei selvästikään sinulle... Koska sullehan tämä oli suunniteltu juttu. Niinkuin aiemmin sanoit, että ihan sama tuletko raskaaksi. Eli suunniteltu, ellet väitä, ettet tiedä miten naisen kuukatiskierto menee ja missä vaiheessa voi tulla raskaaksi.

Mutta tämähän nyt on ain minun mieleipide, että LAPSI TARVITSEE ISÄN! Minusta lapsen kehitykseen kuuluu se miehen mallikin saada... Itsekin yksinhuoltajana olen ollut huolissani varsinkin poikani kohdalla juuri tästä miehen mallista... Toki hän isäänsä tapaa useinkin, mutta kun se isä ei aina ole siinä vierellä. Ja kasvatusasioista puhutaan aina yhdessä... Minusta lapsen kasvatus kuuluu yhteisesti molemmille vanhemmille.

Kuulostaa siltä, että aloittajan mielestä isillä ei ole mitään virkaa. Hän kokee yksinhuoltajuuden helpommaksi, kun ei tarvitse riidellä kasvatus asioista. Eli hänen tapansa on ainoa oikea kasvattaa lasta. Isällä ei ole siihen mitään sanomista. En ymmärrä näitä äitejä jotka "omivat" lapsensa... Etkö ymmärrä, että lapsi tarvitsee isää? Etkä sinä ole aina oikeassa...

Ä83 kirjoitti:

Niin siis yhden vanhemman perheet ei sitten oo "kokonaisia perheitä"? Sunkinlaisia umpiluupäitä nähtävästi on olemassa.

Ja minä nään asian niin, että pääsen helpommalla lasteni kans kun ei oo miestä kuvioissa kenen kanssa tapella lapsen kasvatuksesta ym.

Enkä todellakaan tee lapsia rahasta! Olen kyllä ollut ihan työelämässä enkä aio jäädä jatkossakaan kotiin lusmuileen sossurahojen toivossa.

Ja mitä marttyyriuteen tulee, mun lapset on haluttuja. Sille millasia niiden isät on, minä en voi mitään. Tai no joo, ehkä olisin voinut "valita" paremmin. Mutta kyllä mun mielestä yksikin lapsiaan enemmän ku oma elämäänsä rakastava vanhempi riittää kahden välinpitämättömän sijaan.

Lue lisää

ihan vaan vieä sellanen kysymys, lemppasitko ensimmäisen lapsesi isän, koska hän halusi osallistua lapsensa kasvatukseen?

............ kirjoitti:

ihan vaan vieä sellanen kysymys, lemppasitko ensimmäisen lapsesi isän, koska hän halusi osallistua lapsensa kasvatukseen?

En lempannut, kun mies ei edes asunut Suomessa eikä tänne voinut jäädä. Että se siitä sitten.

Ehkä sinä koet tehneesi "virheitä", mut minä en. Tämän tulevan lapsen isän kans olisinki halunnut tulevaisuuden ja kaikkee ihanaa jo suunnittelin, mut hän itse teki asioita (jo ennen kun tiesin et oon raskaana), joiden myötä mulla meni luottamus häneen. Niin eipä siinä sitten paljoo suhdetta enää rakennella.

Ä83 kirjoitti:

En lempannut, kun mies ei edes asunut Suomessa eikä tänne voinut jäädä. Että se siitä sitten.

Ehkä sinä koet tehneesi "virheitä", mut minä en. Tämän tulevan lapsen isän kans olisinki halunnut tulevaisuuden ja kaikkee ihanaa jo suunnittelin, mut hän itse teki asioita (jo ennen kun tiesin et oon raskaana), joiden myötä mulla meni luottamus häneen. Niin eipä siinä sitten paljoo suhdetta enää rakennella.

Lue lisää

kostaa elareita vaatimalla vaikka muuta lupasit.

toinen ä-83 kirjoitti:

Pakko kommentoida, että ymmärrän täysin yksinäisiä äitejä, jotka biologisen kellon tikitellessä viimeisiään hankkivat isättömän lapsen. Siis, ettei elämässä ole tullut sopivaa isäehdokasta vastaan, mutta aina se lapsi on omissa haaveissa siintänyt. Mut sillä ehdolla, ettei ketään ole "huijattu" isäksi. Minusta aloittaja on näin tehnyt. En väitä, etteikö mies olisi ollut tyhmä, kun ei tajunnut ehkäisyä käyttää... Mutta itsekäs ja kiero tämä ihminen on... Löytyyhän noita tyhmiä miehiä.

Sitä en kommentoi pitäisikö aloittajan maksattaa miehen tekemä "virhe" miehellä, sillä sitä tämä lapsi miehelle on, ei selvästikään sinulle... Koska sullehan tämä oli suunniteltu juttu. Niinkuin aiemmin sanoit, että ihan sama tuletko raskaaksi. Eli suunniteltu, ellet väitä, ettet tiedä miten naisen kuukatiskierto menee ja missä vaiheessa voi tulla raskaaksi.

Mutta tämähän nyt on ain minun mieleipide, että LAPSI TARVITSEE ISÄN! Minusta lapsen kehitykseen kuuluu se miehen mallikin saada... Itsekin yksinhuoltajana olen ollut huolissani varsinkin poikani kohdalla juuri tästä miehen mallista... Toki hän isäänsä tapaa useinkin, mutta kun se isä ei aina ole siinä vierellä. Ja kasvatusasioista puhutaan aina yhdessä... Minusta lapsen kasvatus kuuluu yhteisesti molemmille vanhemmille.

Kuulostaa siltä, että aloittajan mielestä isillä ei ole mitään virkaa. Hän kokee yksinhuoltajuuden helpommaksi, kun ei tarvitse riidellä kasvatus asioista. Eli hänen tapansa on ainoa oikea kasvattaa lasta. Isällä ei ole siihen mitään sanomista. En ymmärrä näitä äitejä jotka "omivat" lapsensa... Etkö ymmärrä, että lapsi tarvitsee isää? Etkä sinä ole aina oikeassa...

Lue lisää

No ehkä olen sitten itsekäs kun haluan tehdä lapseni nuorena enkä 4-kymppisenä.

Ja tiedän kyllä miten kuukautiskierto menee, mutta en sitä sen pahemmin seuraile. Enkä varsinkaan niin että katon kalenteria että menempäs tänään ja isken jonkun ressukan ja tuun raskaaks.

Ja kyllä esikoisella ja tulevalla on sen verran pappoja ja enoja ym. että kyllä se miehen mallikin löytyy.

Onhan mun hiukan vaikee astua tän tulevan lapsen isän kenkiin, kun esikoisen isän kanssa ei olla missään tekemisissä. Mutta sit taas ei hänkään pysty mua ymmärtään et kuinka en voikaan tosta vaan mennä ja tappaa lastani??

Ja kuulostaa tosiaan ehkä itsekkäältä, mutta en minä ainakaan tarvi sitä miestä rinnalleni lasta kasvattaan.

päätit kirjoitti:

kostaa elareita vaatimalla vaikka muuta lupasit.

Vaikka sitte niin, ihan miten nukut yös paremmin.

Ä83 kirjoitti:

Vaikka sitte niin, ihan miten nukut yös paremmin.

ylempää ton avauksen äideistä?
Sähän muunmuassa väitit että tuut selviimään hienosti kahden kanssa yksin. Sulla on selvästi epäselvä käsitys siitä mitä kahden elättäminen yksinään merkitsee ja että äitiys ois vaan jotain pumpulia ja harmoniaa. Sähän muistaakseni tuossa edellä myös pidit mahdottomana sitä että äideillä ois negatiivisia tunteita ja että ne katuis kertaakaan sitä mihin olivat ryhtyneet.

Ä83 kirjoitti:

No ehkä olen sitten itsekäs kun haluan tehdä lapseni nuorena enkä 4-kymppisenä.

Ja tiedän kyllä miten kuukautiskierto menee, mutta en sitä sen pahemmin seuraile. Enkä varsinkaan niin että katon kalenteria että menempäs tänään ja isken jonkun ressukan ja tuun raskaaks.

Ja kyllä esikoisella ja tulevalla on sen verran pappoja ja enoja ym. että kyllä se miehen mallikin löytyy.

Onhan mun hiukan vaikee astua tän tulevan lapsen isän kenkiin, kun esikoisen isän kanssa ei olla missään tekemisissä. Mutta sit taas ei hänkään pysty mua ymmärtään et kuinka en voikaan tosta vaan mennä ja tappaa lastani??

Ja kuulostaa tosiaan ehkä itsekkäältä, mutta en minä ainakaan tarvi sitä miestä rinnalleni lasta kasvattaan.

Lue lisää

"Ja kuulostaa tosiaan ehkä itsekkäältä, mutta en minä ainakaan tarvi sitä miestä rinnalleni lasta kasvattaan."

- Tulee päivä, jolloin tiedät tämänkin lauseen potaskaksi.
Ellei sitten tulevalta isältä saatavat elatusmaksut ole niin paljon rahaa, että pystyt hankkimaan lapsillesi hoitajan kotiin - mitä kyllä epäilen.

Isänmalli jää aina saamatta, oli enoja ja pappoja sitten kuinka paljon tahansa, eikä se ole ihan mitätön asia. Pelkkä miehenmalli ei riitä.
Isättömät lapset ovat sitä paitsi paljon väkivaltaisempiakin.

tuosta kirjoitti:

ylempää ton avauksen äideistä?
Sähän muunmuassa väitit että tuut selviimään hienosti kahden kanssa yksin. Sulla on selvästi epäselvä käsitys siitä mitä kahden elättäminen yksinään merkitsee ja että äitiys ois vaan jotain pumpulia ja harmoniaa. Sähän muistaakseni tuossa edellä myös pidit mahdottomana sitä että äideillä ois negatiivisia tunteita ja että ne katuis kertaakaan sitä mihin olivat ryhtyneet.

Lue lisää

Kuule ei mun elämä tämän esikoisen kans todellakaan oo mitään pumpulia ja harmoniaa! Uhmaikä pukkaa päälle ja kyllä välillä saan hammasta purra etten turhaan huuda ja raivoo. Enkä väitä etteikö mulla olis negatiivisia tunteita (varsinkin illalla nukkumaanmenon aikaan), vaan väitän että MINÄ AINAKAAN en kadu sitä että oon lapseni synnyttäny. Se että välillä palaa pinna ei tarkota sitä että katuisin valintojani. Ja semmosia maailman paskimpia päiviä on vaan muutama kerta kuussa, ni onko se sitte niin hirveetä?

Ja mitä siihen kahden lapsen kanssa "selviämiseen" tulee, niin ehkä se kuulostaa jonkun mielestä typerältä, mutta oon vaan yksinkertasesti päättäny että me pärjätään ja sillä siisti. Juu kyllähän tiski- ja pyykkivuoret kasvaa ym. mutta semmosista pikkuasioista en edes viitti alkaa stressata.

TotuudentorviX kirjoitti:

"Ja kuulostaa tosiaan ehkä itsekkäältä, mutta en minä ainakaan tarvi sitä miestä rinnalleni lasta kasvattaan."

- Tulee päivä, jolloin tiedät tämänkin lauseen potaskaksi.
Ellei sitten tulevalta isältä saatavat elatusmaksut ole niin paljon rahaa, että pystyt hankkimaan lapsillesi hoitajan kotiin - mitä kyllä epäilen.

Isänmalli jää aina saamatta, oli enoja ja pappoja sitten kuinka paljon tahansa, eikä se ole ihan mitätön asia. Pelkkä miehenmalli ei riitä.
Isättömät lapset ovat sitä paitsi paljon väkivaltaisempiakin.

Lue lisää

Se on sitten näköjään joillekkin ihan utopiaa että yksinhuoltaja ihan oikeesti pärjäis.

Tiedän että se päivä ei koita ikinä, jolloin se lause muka olis potaskaa. Luultavasti en vaadi isältä elareita, mutta mihin mä sitä hoitajaa tarttisin?? Päiväkoti on paikka johon lapseni vien hoitoon kun se aika koittaa. Saavat itselleen kavereita ja muitakin virikkeitä.

Ja sä oletki sitten oikeen kävelevä tutkimustilasto! En kuule kovin paljoo luottas kaiken maailman tilastoihin ja kyselyihin. Jos Suomessa asuu päälle 5 miljoonaa ihmistä ja otanta on 1000 henkilöö, ni kuinka paikkansapitävä tulos oikeesti on?

Ä83 kirjoitti:

Kuule ei mun elämä tämän esikoisen kans todellakaan oo mitään pumpulia ja harmoniaa! Uhmaikä pukkaa päälle ja kyllä välillä saan hammasta purra etten turhaan huuda ja raivoo. Enkä väitä etteikö mulla olis negatiivisia tunteita (varsinkin illalla nukkumaanmenon aikaan), vaan väitän että MINÄ AINAKAAN en kadu sitä että oon lapseni synnyttäny. Se että välillä palaa pinna ei tarkota sitä että katuisin valintojani. Ja semmosia maailman paskimpia päiviä on vaan muutama kerta kuussa, ni onko se sitte niin hirveetä?

Ja mitä siihen kahden lapsen kanssa "selviämiseen" tulee, niin ehkä se kuulostaa jonkun mielestä typerältä, mutta oon vaan yksinkertasesti päättäny että me pärjätään ja sillä siisti. Juu kyllähän tiski- ja pyykkivuoret kasvaa ym. mutta semmosista pikkuasioista en edes viitti alkaa stressata.

Lue lisää

Aiemmin käyettettiin sanaa uhmaikä, nykyisin se on tahtoikä.

Juuri silloin, kun koko maailma kaatuu ja väsyttää ja harmittaa, tulee mieleen, että "kunpa saisi nukkua edes yhden yön". Siinä se jo oli - katumus.

Ei muuta.

TotuudentorviX kirjoitti:

Aiemmin käyettettiin sanaa uhmaikä, nykyisin se on tahtoikä.

Juuri silloin, kun koko maailma kaatuu ja väsyttää ja harmittaa, tulee mieleen, että "kunpa saisi nukkua edes yhden yön". Siinä se jo oli - katumus.

Ei muuta.

Lue lisää

Se on hetkellinen vitutus - ei katumus.

Katumus on sitä että ihan oikeesti joskus ajattelee esim. että olis pitäny tehdä abortti.

Ä83 kirjoitti:

Se on sitten näköjään joillekkin ihan utopiaa että yksinhuoltaja ihan oikeesti pärjäis.

Tiedän että se päivä ei koita ikinä, jolloin se lause muka olis potaskaa. Luultavasti en vaadi isältä elareita, mutta mihin mä sitä hoitajaa tarttisin?? Päiväkoti on paikka johon lapseni vien hoitoon kun se aika koittaa. Saavat itselleen kavereita ja muitakin virikkeitä.

Ja sä oletki sitten oikeen kävelevä tutkimustilasto! En kuule kovin paljoo luottas kaiken maailman tilastoihin ja kyselyihin. Jos Suomessa asuu päälle 5 miljoonaa ihmistä ja otanta on 1000 henkilöö, ni kuinka paikkansapitävä tulos oikeesti on?

Lue lisää

Se päivä, ei ehkä ikinä koita, että kenellekään sen myönnät, että kadut valintojasi tai että kaipaat kumppania rinnallesi jakamaan kasvatusvastuun, mutta itsellesi sen joudut kyllä myöntämään.

Nk. suoritusäitiys on kamalan vanhanaikaista ja sen hävittämiseksi ollaan jo tehty monenlaista, jotta äitikin saisi vihdoin olla ihminen ja inhimillinen - virheineen ja tunteineen - ja ennen kaikkea tuntea myös ne negatiiviset tunteet ja jakaa ne jonkun kanssa. Suoritusäitiydessä näin ei tapahdu, koska siinä esitetään roolia, jonka ympäristö on laatinut - lähinnä toiset äidit. Tällöin on mahdotonta kertoa kenellekään tunteistaan muuten kuin valehdella, kuinka ihanaa kaikki on...
Kun ihminen saa olla oma itsensä monet henkiset painolastit vähenevät tai poistuvat kokonaan.

TotuudentorviX kirjoitti:

Se päivä, ei ehkä ikinä koita, että kenellekään sen myönnät, että kadut valintojasi tai että kaipaat kumppania rinnallesi jakamaan kasvatusvastuun, mutta itsellesi sen joudut kyllä myöntämään.

Nk. suoritusäitiys on kamalan vanhanaikaista ja sen hävittämiseksi ollaan jo tehty monenlaista, jotta äitikin saisi vihdoin olla ihminen ja inhimillinen - virheineen ja tunteineen - ja ennen kaikkea tuntea myös ne negatiiviset tunteet ja jakaa ne jonkun kanssa. Suoritusäitiydessä näin ei tapahdu, koska siinä esitetään roolia, jonka ympäristö on laatinut - lähinnä toiset äidit. Tällöin on mahdotonta kertoa kenellekään tunteistaan muuten kuin valehdella, kuinka ihanaa kaikki on...
Kun ihminen saa olla oma itsensä monet henkiset painolastit vähenevät tai poistuvat kokonaan.

Lue lisää

Kokemuksesta voin kertoa, että äidit uskaltavat sanoa ääneen kaipaavansa joskus vetoapua arkeen, ja myöntää joskus myös väsyvänsä. Jokainen äiti kaipaa ja tarvitsee hetken aikaa itselleen, eikä sen sanominen ole rikos. Jokainen äiti ja varsinkin yksinhuoltaja haluaisi joskus lyödä hanskat tiskiin ja lähteä pois. Miksi sinä et sitä tiedä?

Huom. Joskus! Ja normaalissa tilanteessa ajatus on ohimenevä ja lähes aina väsymyksen aikaansaama.

Ä83 kirjoitti:

Se on hetkellinen vitutus - ei katumus.

Katumus on sitä että ihan oikeesti joskus ajattelee esim. että olis pitäny tehdä abortti.

Ainahan sitä voi nimittää eri nimikkeellä, jotta ei tarvitse myöntää asiaa.

Katumista se nyt kuitenkin on. Uskonnollinen käsitys poikeaa tästä melkoisesti - ja sana "katumus" (jota käytit) viittaa juuri (ortodoksiseen) kirkkoon.
On myös kokolailla eri asia katua jotain, jonka jo lähtökohtaisesti tietää vääräksi (rikokset) kuin sellaista, jonka on tehnyt hyvässä uskossa, mutta joka myöhemmin osoittautuu vääräksi valinnaksi - edes hetkellisesti.

Jos ihminen väittää, ettei hän kadu koskaan mitään hetkeäkään - paitsi että hän todennäköisesti myös valehtelee - osoittaa myös, ettei hänellä ole omaatuntoa. Samoin tällaisella henkilöllä on vajavainen kyky asettua toisen asemaan (tuntea empatiaa) tai se puuttuu kokonaan.

Katua voi myös asioita, joita on jättänyt tekemättä.

TotuudentorviX kirjoitti:

Aiemmin käyettettiin sanaa uhmaikä, nykyisin se on tahtoikä.

Juuri silloin, kun koko maailma kaatuu ja väsyttää ja harmittaa, tulee mieleen, että "kunpa saisi nukkua edes yhden yön". Siinä se jo oli - katumus.

Ei muuta.

Lue lisää

takas niiden kirjojen pariin?

Tuo rupes jo naurattamaan, että ei uhmaikä vaan tahtoikä. Ihan yks lysti mikä se ikäkausi on paperila, vanhemmat näkevät sen ikäkauden ihan käytännössä :)

Etsipäs joku tilasto, että kuinka moni kirjoittaa näille palstoille vaikka ei ole edes äiti tai isä. Niihin prosenttilukuihin sisältyy myös sinä.

muumiomamma kirjoitti:

Kokemuksesta voin kertoa, että äidit uskaltavat sanoa ääneen kaipaavansa joskus vetoapua arkeen, ja myöntää joskus myös väsyvänsä. Jokainen äiti kaipaa ja tarvitsee hetken aikaa itselleen, eikä sen sanominen ole rikos. Jokainen äiti ja varsinkin yksinhuoltaja haluaisi joskus lyödä hanskat tiskiin ja lähteä pois. Miksi sinä et sitä tiedä?

Huom. Joskus! Ja normaalissa tilanteessa ajatus on ohimenevä ja lähes aina väsymyksen aikaansaama.

Lue lisää

Tässä tämän vain minä tiesinkin. Jokaiselle tulee aika, jolloin tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, joillekin ehkä kerran elämässään (josta sitten syyllistävät itseään koko loppuikänsä - ei tervettä sekään, mutta seurausta siitä, että valintojaa ei muka saisi katua!!) ja joillekin tulee kerran päivässä.

Ei nämä tutkimukset voi valehdella, koska ne on tehty haastattelemalla.

sä palaisit kirjoitti:

takas niiden kirjojen pariin?

Tuo rupes jo naurattamaan, että ei uhmaikä vaan tahtoikä. Ihan yks lysti mikä se ikäkausi on paperila, vanhemmat näkevät sen ikäkauden ihan käytännössä :)

Etsipäs joku tilasto, että kuinka moni kirjoittaa näille palstoille vaikka ei ole edes äiti tai isä. Niihin prosenttilukuihin sisältyy myös sinä.

Lue lisää

http://www.lohja.fi/Vanhemmuus2/Vauvasta taaperoksi.htm#Tahtoikä

Lukemalla viisastuisit sinäkin.

muumiomamma kirjoitti:

Kokemuksesta voin kertoa, että äidit uskaltavat sanoa ääneen kaipaavansa joskus vetoapua arkeen, ja myöntää joskus myös väsyvänsä. Jokainen äiti kaipaa ja tarvitsee hetken aikaa itselleen, eikä sen sanominen ole rikos. Jokainen äiti ja varsinkin yksinhuoltaja haluaisi joskus lyödä hanskat tiskiin ja lähteä pois. Miksi sinä et sitä tiedä?

Huom. Joskus! Ja normaalissa tilanteessa ajatus on ohimenevä ja lähes aina väsymyksen aikaansaama.

Lue lisää

"Kokemuksesta voin kertoa, että äidit uskaltavat sanoa ääneen kaipaavansa joskus vetoapua arkeen, ja myöntää joskus myös väsyvänsä."

Sinun kokemustasi en kommentoi, koska en tiedä siitä mitään, mutta yleinen asia tuo ei ole. Sen voit halutessasi lukea esim. tästä kirjasesta:

http://www.vaestoliitto.fi/?x11011=24664

"Kun äideiltä puuttuu tieto, se korvataan myyteillä ja uskomuksilla. Lehdissä kerrotut tarinat ja keskustelut ystävien kesken ovat kuitenkin valikoitunutta tietoa. Harva äiti paljastaisi medialle tai edes lähimmille ystävilleen, että hänellä on ollut jopa raivon tunteita lastaan kohtaan."

TotuudentorviX kirjoitti:

Se päivä, ei ehkä ikinä koita, että kenellekään sen myönnät, että kadut valintojasi tai että kaipaat kumppania rinnallesi jakamaan kasvatusvastuun, mutta itsellesi sen joudut kyllä myöntämään.

Nk. suoritusäitiys on kamalan vanhanaikaista ja sen hävittämiseksi ollaan jo tehty monenlaista, jotta äitikin saisi vihdoin olla ihminen ja inhimillinen - virheineen ja tunteineen - ja ennen kaikkea tuntea myös ne negatiiviset tunteet ja jakaa ne jonkun kanssa. Suoritusäitiydessä näin ei tapahdu, koska siinä esitetään roolia, jonka ympäristö on laatinut - lähinnä toiset äidit. Tällöin on mahdotonta kertoa kenellekään tunteistaan muuten kuin valehdella, kuinka ihanaa kaikki on...
Kun ihminen saa olla oma itsensä monet henkiset painolastit vähenevät tai poistuvat kokonaan.

Lue lisää

Kun et näköjään ollenkaan ymmärrä.

En oo väittäny olevani täydellinen äiti. Varsinkin siskoni kanssa puretaan lastenkasvatus ym. ongelmia. Eli en minä kenellekkään väitä että mun elämä olis vaaleenpunasta hattarapilvee. Monet kerrat oon neuvolassaki itkeny mm. huonoo omaatuntoa lapselle huutamisesta. Että kyllä mä pystyn ihmisille puhuun mieltä vaivaavista asioista. Eli ei mulla ainakaan oo mitään "henkisiä painolasteja".

Ja edelleen, mikään tästä teksistä ei tarkota sitä, että katuisin jotain.

Ä83 kirjoitti:

Kun et näköjään ollenkaan ymmärrä.

En oo väittäny olevani täydellinen äiti. Varsinkin siskoni kanssa puretaan lastenkasvatus ym. ongelmia. Eli en minä kenellekkään väitä että mun elämä olis vaaleenpunasta hattarapilvee. Monet kerrat oon neuvolassaki itkeny mm. huonoo omaatuntoa lapselle huutamisesta. Että kyllä mä pystyn ihmisille puhuun mieltä vaivaavista asioista. Eli ei mulla ainakaan oo mitään "henkisiä painolasteja".

Ja edelleen, mikään tästä teksistä ei tarkota sitä, että katuisin jotain.

Lue lisää

olevasi täydellinen äiti, jolla ei ole negatiivisia ajatuksia eikä tuntemuksia. Selviät kaikesta tuosta vaan, etkä kaipaa kenenkään apua.

Se on hyvä, jos kirjoittamasi on johtanut minua harhaan. On huomattavasti sinulle ja lapsillesi parempi, että todellakin kerrot noista itseä raskauttavista tunteistasi edes jossain.

Viimeinen lause sitten taas paljastaa, että et ymmärrä mistä puhutaan.

TotuudentorviX kirjoitti:

http://www.lohja.fi/Vanhemmuus2/Vauvasta taaperoksi.htm#Tahtoikä

Lukemalla viisastuisit sinäkin.

Lue lisää

lapsen, niin saisit kokemustakin? :)

TotuudentorviX kirjoitti:

"Kokemuksesta voin kertoa, että äidit uskaltavat sanoa ääneen kaipaavansa joskus vetoapua arkeen, ja myöntää joskus myös väsyvänsä."

Sinun kokemustasi en kommentoi, koska en tiedä siitä mitään, mutta yleinen asia tuo ei ole. Sen voit halutessasi lukea esim. tästä kirjasesta:

http://www.vaestoliitto.fi/?x11011=24664

"Kun äideiltä puuttuu tieto, se korvataan myyteillä ja uskomuksilla. Lehdissä kerrotut tarinat ja keskustelut ystävien kesken ovat kuitenkin valikoitunutta tietoa. Harva äiti paljastaisi medialle tai edes lähimmille ystävilleen, että hänellä on ollut jopa raivon tunteita lastaan kohtaan."

Lue lisää

""Kokemuksesta voin kertoa, että äidit uskaltavat sanoa ääneen kaipaavansa joskus vetoapua arkeen, ja myöntää joskus myös väsyvänsä."

Sinun kokemustasi en kommentoi, koska en tiedä siitä mitään, mutta yleinen asia tuo ei ole. "

Kuinka typerä sinä oikein olet? Tiedätkö, että vauvaa pitää imettää usein? Ja myös yöllä? Tuosta väsyy JOKAINEN. Ja sairasta lasta pitää hoitaa, myös yöllä. On aivan normaalia väsyä, kun lapsen tarpeet eivät ajoitu ma-pe klo 8-16.

TotuudentorviX kirjoitti:

Tässä tämän vain minä tiesinkin. Jokaiselle tulee aika, jolloin tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, joillekin ehkä kerran elämässään (josta sitten syyllistävät itseään koko loppuikänsä - ei tervettä sekään, mutta seurausta siitä, että valintojaa ei muka saisi katua!!) ja joillekin tulee kerran päivässä.

Ei nämä tutkimukset voi valehdella, koska ne on tehty haastattelemalla.

Lue lisää

"josta syyllistävät itseään koko loppuikänsä"

Ehei, nyt olet hakoteillä, ei kukaan ohimenevän väsymyksen aiheuttamista ajatuksistaan itseään syyllistä, puhut puutaheinää. Ja minä kokemuksesta.

Katumus on eri asia kuin hetkellisen väsymyksen aiheuttama vitutus, kuten Ä83 edellä osuvasti sanoi. Katumus on jotain paljon suurempaa, joka hallitsee jokaista päivää hamaan hautaan.

Mistä tutkimuksesta puhut? Koska sellainen on tehty?

tekisit kirjoitti:

lapsen, niin saisit kokemustakin? :)

Täydellisen äidin myytti numero kaksi:

- "Synnytyksessä ja imetyksessä mitataan äitiyttä."

on "häikäisevää." :) kirjoitti:

""Kokemuksesta voin kertoa, että äidit uskaltavat sanoa ääneen kaipaavansa joskus vetoapua arkeen, ja myöntää joskus myös väsyvänsä."

Sinun kokemustasi en kommentoi, koska en tiedä siitä mitään, mutta yleinen asia tuo ei ole. "

Kuinka typerä sinä oikein olet? Tiedätkö, että vauvaa pitää imettää usein? Ja myös yöllä? Tuosta väsyy JOKAINEN. Ja sairasta lasta pitää hoitaa, myös yöllä. On aivan normaalia väsyä, kun lapsen tarpeet eivät ajoitu ma-pe klo 8-16.

Lue lisää

Sama kuvio kuin eilen - asialla lienevät samat lukutaidottomat? Nyt alkoi taas yritys kääntää sanomani päälaelleen.

Juuri tuota olen tässä yrittänyt esittää, että se ON NORMAALIA ja on myös täysin NORMAALIA tuntea NEGATIIVISIA TUNTEITA sen vuoksi MYÖS omaa LASTA kohtaan.

muumiomamma kirjoitti:

"josta syyllistävät itseään koko loppuikänsä"

Ehei, nyt olet hakoteillä, ei kukaan ohimenevän väsymyksen aiheuttamista ajatuksistaan itseään syyllistä, puhut puutaheinää. Ja minä kokemuksesta.

Katumus on eri asia kuin hetkellisen väsymyksen aiheuttama vitutus, kuten Ä83 edellä osuvasti sanoi. Katumus on jotain paljon suurempaa, joka hallitsee jokaista päivää hamaan hautaan.

Mistä tutkimuksesta puhut? Koska sellainen on tehty?

Lue lisää

Joku sentään ymmärtää ja tajuaa! :)

muumiomamma kirjoitti:

"josta syyllistävät itseään koko loppuikänsä"

Ehei, nyt olet hakoteillä, ei kukaan ohimenevän väsymyksen aiheuttamista ajatuksistaan itseään syyllistä, puhut puutaheinää. Ja minä kokemuksesta.

Katumus on eri asia kuin hetkellisen väsymyksen aiheuttama vitutus, kuten Ä83 edellä osuvasti sanoi. Katumus on jotain paljon suurempaa, joka hallitsee jokaista päivää hamaan hautaan.

Mistä tutkimuksesta puhut? Koska sellainen on tehty?

Lue lisää

oleva asiaan liittyvä otanta on Väestöliiton tekemä vuodelta 2008 ja sen pohjalta on julkaistu myös erittäin hyvä kirja - "Äidin kielletyt tunteet". Kannattaa lukea!

Katumisessa ei ole mitään väärää. Katumista tapahtuu aivan toivottujen raskauksienkin aikana jo!
Maalaat omituista pyhimyskuvaa naisesta ja lisäät äitien pahoinvointia.

muumiomamma kirjoitti:

"josta syyllistävät itseään koko loppuikänsä"

Ehei, nyt olet hakoteillä, ei kukaan ohimenevän väsymyksen aiheuttamista ajatuksistaan itseään syyllistä, puhut puutaheinää. Ja minä kokemuksesta.

Katumus on eri asia kuin hetkellisen väsymyksen aiheuttama vitutus, kuten Ä83 edellä osuvasti sanoi. Katumus on jotain paljon suurempaa, joka hallitsee jokaista päivää hamaan hautaan.

Mistä tutkimuksesta puhut? Koska sellainen on tehty?

Lue lisää

tälläkää ei varmaan oo mitään hätää eihän? Valehtelee raukkaparka ja esittää jotain mitä ei oo.

http://www.helistin.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=37487&sid=6aa4acc85754103e7222a5c18ddd6267

TotuudentorviX kirjoitti:

olevasi täydellinen äiti, jolla ei ole negatiivisia ajatuksia eikä tuntemuksia. Selviät kaikesta tuosta vaan, etkä kaipaa kenenkään apua.

Se on hyvä, jos kirjoittamasi on johtanut minua harhaan. On huomattavasti sinulle ja lapsillesi parempi, että todellakin kerrot noista itseä raskauttavista tunteistasi edes jossain.

Viimeinen lause sitten taas paljastaa, että et ymmärrä mistä puhutaan.

Lue lisää

Nyt meni mulla hiukan yli ymmärryksen! Eli sun mielestä esitän olevani täydellinen äiti vaikka just aiemmin kirjotin etten oo? Sitä tässä olen sulle yrittäny selittää että KAIKKI äidit EI kadu lapsiaan. Ja minä (ikävä sun kannaltas nähtävästi) kuulun niihin.

Minä, niinkun moni muukin, väsyn välillä ja varsinkin nyt raskaana, mutta se menee ohi. Eikä se EDELLEENKÄÄN tarkoita sitä että kadun. Katumus ja väsymys on kaks ihan eri asiaa. Näin minä asian nään, ja sinä sitten näät asian niinku haluut, ja luultavasti kadut sitä ettet pysty elämään ilman katumista.

Ä83 kirjoitti:

Nyt meni mulla hiukan yli ymmärryksen! Eli sun mielestä esitän olevani täydellinen äiti vaikka just aiemmin kirjotin etten oo? Sitä tässä olen sulle yrittäny selittää että KAIKKI äidit EI kadu lapsiaan. Ja minä (ikävä sun kannaltas nähtävästi) kuulun niihin.

Minä, niinkun moni muukin, väsyn välillä ja varsinkin nyt raskaana, mutta se menee ohi. Eikä se EDELLEENKÄÄN tarkoita sitä että kadun. Katumus ja väsymys on kaks ihan eri asiaa. Näin minä asian nään, ja sinä sitten näät asian niinku haluut, ja luultavasti kadut sitä ettet pysty elämään ilman katumista.

Lue lisää

Niin, tunnistatko itsesäälin tunteita itsessäsi?

Kukaan ei ole väittänyt, että katumisen tulisi olla jatkuvaa, vaan nimenomaan ohimenevää. Jos se jää pysyväksi on kyseessä sairaalloinen tila, joka vaatii asiantuntija-apua.

Mikä siinä katumisessa on niin ylivoimaista myötää? Onko mielestäsi normaalia ylipäänsä katua asioita, joita on tehnyt/jättänyt tekemättä vai vainko tätä yhtä asiaa ei saa katua?

sentään kirjoitti:

tälläkää ei varmaan oo mitään hätää eihän? Valehtelee raukkaparka ja esittää jotain mitä ei oo.

http://www.helistin.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=37487&sid=6aa4acc85754103e7222a5c18ddd6267

Lue lisää

Täällä tuo naisrukka olisi ajettu itsemurhaan!
Onneksi palstan valinta oli parempi.

Toivottavasti asiansa selvenivät parhain päin ja varmaan selvisivätkin, koska hän uskalsi puhua niistä siitä huolimatta, että "sellaisia äitejä ei ole, jotka katuvat lapsiaan"...

TotuudentorviX kirjoitti:

Niin, tunnistatko itsesäälin tunteita itsessäsi?

Kukaan ei ole väittänyt, että katumisen tulisi olla jatkuvaa, vaan nimenomaan ohimenevää. Jos se jää pysyväksi on kyseessä sairaalloinen tila, joka vaatii asiantuntija-apua.

Mikä siinä katumisessa on niin ylivoimaista myötää? Onko mielestäsi normaalia ylipäänsä katua asioita, joita on tehnyt/jättänyt tekemättä vai vainko tätä yhtä asiaa ei saa katua?

Lue lisää

No miksiköhän mun nyt sitten pitäs tuntea itsesääliä? Vaikka nyt toista lasta odotankin taas yksin, niin en mä sääli itseäni. Miks pitäis? Mulla on kaikki loppujen lopuks loistavasti elämässäni, jos nyt tätä esikoisen "tahtoikää" ei oteta huomioon... Ja sekin on vaan elämää! Minä oon kuule ajat sitten lakannut stressaamasta yhtään mistään, koska ei se stressi vie mua yhtään eteenpäin!

Sun on näköjään vaikee myöntää, että et saa musta katuvaa vaikka kuinka yrittäisit.

TotuudentorviX kirjoitti:

Niin, tunnistatko itsesäälin tunteita itsessäsi?

Kukaan ei ole väittänyt, että katumisen tulisi olla jatkuvaa, vaan nimenomaan ohimenevää. Jos se jää pysyväksi on kyseessä sairaalloinen tila, joka vaatii asiantuntija-apua.

Mikä siinä katumisessa on niin ylivoimaista myötää? Onko mielestäsi normaalia ylipäänsä katua asioita, joita on tehnyt/jättänyt tekemättä vai vainko tätä yhtä asiaa ei saa katua?

Lue lisää

Ja miksi yleensäkkään katua asioita joille ei enää mahda yhtään mitään?

TotuudentorviX kirjoitti:

Täällä tuo naisrukka olisi ajettu itsemurhaan!
Onneksi palstan valinta oli parempi.

Toivottavasti asiansa selvenivät parhain päin ja varmaan selvisivätkin, koska hän uskalsi puhua niistä siitä huolimatta, että "sellaisia äitejä ei ole, jotka katuvat lapsiaan"...

Lue lisää

Kyllähän niitä ehkä on, mutta sua nyt tuntuu pännivän että ainakaan minä en kuulu niihin.

Ä83 kirjoitti:

Kyllähän niitä ehkä on, mutta sua nyt tuntuu pännivän että ainakaan minä en kuulu niihin.

että SINÄ et hyväksynyt minun ajatustani siitä, että kaikki katuvat, jollain tavalla - kuka milläkin. Kaikki katuvat, mutta vain pikkuosa uskaltaa sanoa sen ääneen.

Sinä et kuulu heihin.

Ä83 kirjoitti:

No miksiköhän mun nyt sitten pitäs tuntea itsesääliä? Vaikka nyt toista lasta odotankin taas yksin, niin en mä sääli itseäni. Miks pitäis? Mulla on kaikki loppujen lopuks loistavasti elämässäni, jos nyt tätä esikoisen "tahtoikää" ei oteta huomioon... Ja sekin on vaan elämää! Minä oon kuule ajat sitten lakannut stressaamasta yhtään mistään, koska ei se stressi vie mua yhtään eteenpäin!

Sun on näköjään vaikee myöntää, että et saa musta katuvaa vaikka kuinka yrittäisit.

Lue lisää

ole olemassa kuin kuin sinun sanasi.

Olet kova kieltämään tunteesi. Usko pois, siitä ei hyvä seuraa.

Ä83 kirjoitti:

Ja miksi yleensäkkään katua asioita joille ei enää mahda yhtään mitään?

Tunnetko itsesääliä?

TotuudentorviX kirjoitti:

että SINÄ et hyväksynyt minun ajatustani siitä, että kaikki katuvat, jollain tavalla - kuka milläkin. Kaikki katuvat, mutta vain pikkuosa uskaltaa sanoa sen ääneen.

Sinä et kuulu heihin.

Lue lisää

Miksi mun tarttis myöntää jotain sellasta mitä en tunne? Sen myönnän että suurta vitutusta ja väsymystä aika ajoin tunnen, mutta kun se ei HERRANJUMALA SENTÄÄN OLE KATUMISTA!

TotuudentorviX kirjoitti:

ole olemassa kuin kuin sinun sanasi.

Olet kova kieltämään tunteesi. Usko pois, siitä ei hyvä seuraa.

Olet myös kova kieltämään sen tosiasian, että kaikki ei aina mene eikä ihmiset tee ja tunne niinkuin sinä tahdot.

TotuudentorviX kirjoitti:

että SINÄ et hyväksynyt minun ajatustani siitä, että kaikki katuvat, jollain tavalla - kuka milläkin. Kaikki katuvat, mutta vain pikkuosa uskaltaa sanoa sen ääneen.

Sinä et kuulu heihin.

Lue lisää

kadut, mutta lapsiasiko vaiko sitä, ettei niitä lapsia ole?

TotuudentorviX kirjoitti:

Täydellisen äidin myytti numero kaksi:

- "Synnytyksessä ja imetyksessä mitataan äitiyttä."

että ymmärtäisit, mitä tarkoittaa vanhemmuus.

että sinä kirjoitti:

kadut, mutta lapsiasiko vaiko sitä, ettei niitä lapsia ole?

Tässä viimeinen komenttini tähän keskusteluun:

Minä osaan katua. Se kuuluu normaalin ihmisen tunneskaalaan. En ole henkisesti amputoinut itsestäni negatiiviseksi koettujakaan tunteita - toisin kuin eräät.

TotuudentorviX kirjoitti:

Sama kuvio kuin eilen - asialla lienevät samat lukutaidottomat? Nyt alkoi taas yritys kääntää sanomani päälaelleen.

Juuri tuota olen tässä yrittänyt esittää, että se ON NORMAALIA ja on myös täysin NORMAALIA tuntea NEGATIIVISIA TUNTEITA sen vuoksi MYÖS omaa LASTA kohtaan.

Lue lisää

negatiivista tunteistasi lastasi kohtaan.

niistä sun omista kirjoitti:

negatiivista tunteistasi lastasi kohtaan.

lapseton mies.

TotuudentorviX kirjoitti:

Tässä viimeinen komenttini tähän keskusteluun:

Minä osaan katua. Se kuuluu normaalin ihmisen tunneskaalaan. En ole henkisesti amputoinut itsestäni negatiiviseksi koettujakaan tunteita - toisin kuin eräät.

Lue lisää

Se on aika vaikea amputoida jotain, mitä ei ole. Kun minä en koe tuntemuksiani katumukseksi vaan vitutukseksi ja väsymykseksi.

tuo ollu kirjoitti:

lapseton mies.

...luultavasti joku työtön psykologi :D

TotuudentorviX kirjoitti:

Sama kuvio kuin eilen - asialla lienevät samat lukutaidottomat? Nyt alkoi taas yritys kääntää sanomani päälaelleen.

Juuri tuota olen tässä yrittänyt esittää, että se ON NORMAALIA ja on myös täysin NORMAALIA tuntea NEGATIIVISIA TUNTEITA sen vuoksi MYÖS omaa LASTA kohtaan.

Lue lisää

On normaalia tuntea negatiivisia tunteita lastaan kohtaan joskus väsymyksen hetkellä, sen tietää jokainen äiti. "Voi kun voisin laittaa heidät avaruussukkulaan ja ampua maatakiertävälle radalle" Onko sanomani katumusta? heheh, voehan tokkiinsa, ei tasan ole. Se on se pieni hetki, jolloin väsymys iskee. Katumusta voi tuntea murhamies tekosistaan, äidillä joka miettii elämänsä tarkoitusta ohimenevän väsymyksen kourissa ei ole mitään kaduttavaa.

Meille normaaleille äideille ei ole vaikeutta myöntää itselleen, tai toisille äideille (jotka ymmärtävät puolesta sanasta, mitä äitiys on) että välillä on raskaampaa. Tällä saralla äitimyytti on vain tutkijoiden korvienvälissä.

Mikä ihmeen juttu sitten on jankkaamasi "kaikki äidit katuvat lapsiaan"? Hyvin harva äiti tosissaan katuu, ja he varmasti luovuttavat lapsensa isälle tai muiden huostaan.

TotuudentorviX kirjoitti:

Tunnetko itsesääliä?

Mistä hemmetin psykan raamatusta sä noita aiheita revit?

>nauraa<



Oletko sinä, Torvelox yksinäinen?

Ä83 kirjoitti:

Miksi mun tarttis myöntää jotain sellasta mitä en tunne? Sen myönnän että suurta vitutusta ja väsymystä aika ajoin tunnen, mutta kun se ei HERRANJUMALA SENTÄÄN OLE KATUMISTA!

Lue lisää

kun torvelox käskee, hän tietää sunkin asiat paremmin kuin sä itse. (0n lukenut kirjoista sun muista tutkimuksista) :) :D

juuri siksi, kirjoitti:

että ymmärtäisit, mitä tarkoittaa vanhemmuus.

jäi kommentitta, huomaan.

ja se kirjoitti:

jäi kommentitta, huomaan.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000042612814

Viimeinen viesti tähän ketjuun on tullut jo 12.37, eilen.

selitys; kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000042612814

Viimeinen viesti tähän ketjuun on tullut jo 12.37, eilen.

Lue lisää

kun edellinen käy sinulle hiostavaksi. Argumentit siis loppuvat kokemuksen edessä, niinpäniin!!

TotuudentorviX kirjoitti:

Aiemmin käyettettiin sanaa uhmaikä, nykyisin se on tahtoikä.

Juuri silloin, kun koko maailma kaatuu ja väsyttää ja harmittaa, tulee mieleen, että "kunpa saisi nukkua edes yhden yön". Siinä se jo oli - katumus.

Ei muuta.

Lue lisää

taas torvi toitottaa. Jos äiti toivoo voivansa nukkua yhden yön sillä ei ole mitään tekemistä katumuksen kanssa. Miksi se katumus on sinulle niin tärkeää? Onko se jotenkin ollut tärkeässä asemassa omassa elämässäsi? Yleensä äidit eivät juuri mietiskele sellaisia asioita, jos eivät isätkään.

TotuudentorviX kirjoitti:

Ainahan sitä voi nimittää eri nimikkeellä, jotta ei tarvitse myöntää asiaa.

Katumista se nyt kuitenkin on. Uskonnollinen käsitys poikeaa tästä melkoisesti - ja sana "katumus" (jota käytit) viittaa juuri (ortodoksiseen) kirkkoon.
On myös kokolailla eri asia katua jotain, jonka jo lähtökohtaisesti tietää vääräksi (rikokset) kuin sellaista, jonka on tehnyt hyvässä uskossa, mutta joka myöhemmin osoittautuu vääräksi valinnaksi - edes hetkellisesti.

Jos ihminen väittää, ettei hän kadu koskaan mitään hetkeäkään - paitsi että hän todennäköisesti myös valehtelee - osoittaa myös, ettei hänellä ole omaatuntoa. Samoin tällaisella henkilöllä on vajavainen kyky asettua toisen asemaan (tuntea empatiaa) tai se puuttuu kokonaan.

Katua voi myös asioita, joita on jättänyt tekemättä.

Lue lisää

filosofiaa, todella. Katumus tuntuu todella olevan joillekin pakkomielle.

TotuudentorviX kirjoitti:

"Ja kuulostaa tosiaan ehkä itsekkäältä, mutta en minä ainakaan tarvi sitä miestä rinnalleni lasta kasvattaan."

- Tulee päivä, jolloin tiedät tämänkin lauseen potaskaksi.
Ellei sitten tulevalta isältä saatavat elatusmaksut ole niin paljon rahaa, että pystyt hankkimaan lapsillesi hoitajan kotiin - mitä kyllä epäilen.

Isänmalli jää aina saamatta, oli enoja ja pappoja sitten kuinka paljon tahansa, eikä se ole ihan mitätön asia. Pelkkä miehenmalli ei riitä.
Isättömät lapset ovat sitä paitsi paljon väkivaltaisempiakin.

Lue lisää

siinäpä vasta nykyajan keksintö, jolla yritetään pönkittää miesten murenevaa asemaa yhteiskunnassa. Todellisuudessa miehillä ei enää ole mitään määräävää roolia ja he heiluvat pehmoisän ja bemarinjupin väliä löytämättä paikkaansa.Naisilla on pysyvä asema lastensa synnyttäjänä ja äitinä. Nykyään naisilla on asema myös työelämässä ja yhteiskunnassa. Miehiä ei tosiasiassa tarvita. Toisen ihmisen kanssa on toki hyvä jakaa arkensa, mutta se oi olla yhtä hyvin mummo, kummi tai naapurin täti. Miehillä ei ole mitään erityistä tarjottavaa, jota naiset eivät saisi muutenkin.
Mikäs sitten on isämalli? sellaineko joka keekoilee kylpytakissa olohuoneessa ja esittää isää? Mitä sellaisella tekee? Eiköhän lasten ole rauhallisempi kasvaa ilma tällaista paikkansa hukannutta "isämallia".

TotuudentorviX kirjoitti:

Tässä viimeinen komenttini tähän keskusteluun:

Minä osaan katua. Se kuuluu normaalin ihmisen tunneskaalaan. En ole henkisesti amputoinut itsestäni negatiiviseksi koettujakaan tunteita - toisin kuin eräät.

Lue lisää

mutta positiiviset ovat tainneet tipahtaa matkalla jonnekin, tai sitten niitä ei ole kehittynyt alunperinkään ;)

Ä83 kirjoitti:

...luultavasti joku työtön psykologi :D

äitinsä kaltoin kohtelema.

TotuudentorviX kirjoitti:

Sama kuvio kuin eilen - asialla lienevät samat lukutaidottomat? Nyt alkoi taas yritys kääntää sanomani päälaelleen.

Juuri tuota olen tässä yrittänyt esittää, että se ON NORMAALIA ja on myös täysin NORMAALIA tuntea NEGATIIVISIA TUNTEITA sen vuoksi MYÖS omaa LASTA kohtaan.

Lue lisää

kyllähän äidit jos ketkä tietävät äitiyden hyvät ja huonot puolet. Et kai tosissasi usko paljastaneesi jotain järkyttävää kun kerrot äideille, että heillä on normaali tunne-elämä johon kuuluu positiivisia ja negatiivisia tunteita?

malliisäisämalli kirjoitti:

siinäpä vasta nykyajan keksintö, jolla yritetään pönkittää miesten murenevaa asemaa yhteiskunnassa. Todellisuudessa miehillä ei enää ole mitään määräävää roolia ja he heiluvat pehmoisän ja bemarinjupin väliä löytämättä paikkaansa.Naisilla on pysyvä asema lastensa synnyttäjänä ja äitinä. Nykyään naisilla on asema myös työelämässä ja yhteiskunnassa. Miehiä ei tosiasiassa tarvita. Toisen ihmisen kanssa on toki hyvä jakaa arkensa, mutta se oi olla yhtä hyvin mummo, kummi tai naapurin täti. Miehillä ei ole mitään erityistä tarjottavaa, jota naiset eivät saisi muutenkin.
Mikäs sitten on isämalli? sellaineko joka keekoilee kylpytakissa olohuoneessa ja esittää isää? Mitä sellaisella tekee? Eiköhän lasten ole rauhallisempi kasvaa ilma tällaista paikkansa hukannutta "isämallia".

Lue lisää

oli vähäsen eri mieltä tuosta mitä juuri kirjoitit. Mäkin olen uskonut tuota propagandaa siinä mielessä, että ei isä ole välttämättömyys. Mutta mistä niitä paikkansa hukanneita isiä tulee? Epäilen että ne tulevat sieltä, missä isälle ei ole arvoa koskaan annettukaan, jossa isä on ollut nimi elatussopimuksessa tai pelkkä paneteltava poissaoleva ja kuitenkin siellä on kasvanut uusia miehiä. Arvoa miehenä saamaton pieni poika ei koskaan voi olla muuta kuin paikkansa hukannut, minnekään kuulumaton sielu, joka tietää sukupuolensa estävän kaiken kunnioituksen. Ei häävi alku elämälle.

Sitä äkkiä ikäänkuin muuttaa näkökantojaan kun joutuu lastaan elvyttämään tämän itsemurhayrityksen jälkeen.
Kun joutuu vuosia seuraamaan hänen epätoivoista taisteluaan vajavaisesta lapsuudesta saamistaan traumoista. Kun ei ole antaa apua eikä lääkettä pahaan oloon, jonka tietämättään ja haluamattaan on hänelle aiheuttanut. Olen minäkin kärsinyt!

Minun on helppo sanoa, että tein asioita kuten neuvottiin ja kuten parhaaksi uskoin. Uskoin kun sanottiin että rakkaus minulta riittää.

Sinun on helppo sanoa, että tässä maailmassa tarvitaan vain naisia, helppo sanoa, että mies on tarpeeton pelkän sukupuolensa perusteella.

Voi tätä julmuutta!

ex-yh kirjoitti:

oli vähäsen eri mieltä tuosta mitä juuri kirjoitit. Mäkin olen uskonut tuota propagandaa siinä mielessä, että ei isä ole välttämättömyys. Mutta mistä niitä paikkansa hukanneita isiä tulee? Epäilen että ne tulevat sieltä, missä isälle ei ole arvoa koskaan annettukaan, jossa isä on ollut nimi elatussopimuksessa tai pelkkä paneteltava poissaoleva ja kuitenkin siellä on kasvanut uusia miehiä. Arvoa miehenä saamaton pieni poika ei koskaan voi olla muuta kuin paikkansa hukannut, minnekään kuulumaton sielu, joka tietää sukupuolensa estävän kaiken kunnioituksen. Ei häävi alku elämälle.

Sitä äkkiä ikäänkuin muuttaa näkökantojaan kun joutuu lastaan elvyttämään tämän itsemurhayrityksen jälkeen.
Kun joutuu vuosia seuraamaan hänen epätoivoista taisteluaan vajavaisesta lapsuudesta saamistaan traumoista. Kun ei ole antaa apua eikä lääkettä pahaan oloon, jonka tietämättään ja haluamattaan on hänelle aiheuttanut. Olen minäkin kärsinyt!

Minun on helppo sanoa, että tein asioita kuten neuvottiin ja kuten parhaaksi uskoin. Uskoin kun sanottiin että rakkaus minulta riittää.

Sinun on helppo sanoa, että tässä maailmassa tarvitaan vain naisia, helppo sanoa, että mies on tarpeeton pelkän sukupuolensa perusteella.

Voi tätä julmuutta!

Lue lisää

mutta nukuyhteiskunnassa miehellä ei ole varsinaista paikkaa tai roolia, joka lankeaa hänelle sukupuolen takia. Enää perhe ei tarvitse sellaista suojelua, johon tarvitaan miehen voimaa ja elättäjäksi kelpaa yhtä hyvin nainen kuin mies. Miehen rooli on hukassa. Itse kolme pojan äitinä en puhu miesten tarpeettomuudesta. Ennemminkin huolestuneena miten omat poikani selviävät tässä maailmassa ja miten he oikeuttavat oman olemassaolonsa. Toivottavasti eivät lankea etsimään omaa paikkaansa takertamalla ikuiseen kysymykseen kumpi on parempi vanhempi isä vai äiti, vaan löytävät jotain todellista.
Miehen mallista olen edelleen sitä mieltä, että miesmalli ei ole autuaaksitekevä. Se on ylikorostunut tarve. Sekin kertoo jotain yleisistä asenteista, että puhutaan miesmallista eikä isästä. Tänä päivänä perheeseen pitäisi kuulua äiti ja miesmalli.
Parasta olisi jos perhemuodosta riippumatta pystyttäisiin elämään ihan tavallista elämää. Ilman että otetaan suuresti kantaan riittääkö yksin äidin rakkaus, tarvitaanko miesmallia, tarvitaan isää, kuinka monta rakastavaa ihmistä tarvitaa. Ei se johda mihinkään. Ihmiset ovat eläneet ihmeellisissä perherakenteissa ja voineet hyvin tai huonosti. Se riippuu niin monesta asiasta, että on mahdoton ratkaista sitä yksinkertaisesti kiikuttamalla jokaiseen eroperheeseen miesmalli..... vaikka olisihan se kiva sellainen timmissä kunnossa oleva miesmalli;)

dghhghdfghdfghfhfhdfgh kirjoitti:

mutta nukuyhteiskunnassa miehellä ei ole varsinaista paikkaa tai roolia, joka lankeaa hänelle sukupuolen takia. Enää perhe ei tarvitse sellaista suojelua, johon tarvitaan miehen voimaa ja elättäjäksi kelpaa yhtä hyvin nainen kuin mies. Miehen rooli on hukassa. Itse kolme pojan äitinä en puhu miesten tarpeettomuudesta. Ennemminkin huolestuneena miten omat poikani selviävät tässä maailmassa ja miten he oikeuttavat oman olemassaolonsa. Toivottavasti eivät lankea etsimään omaa paikkaansa takertamalla ikuiseen kysymykseen kumpi on parempi vanhempi isä vai äiti, vaan löytävät jotain todellista.
Miehen mallista olen edelleen sitä mieltä, että miesmalli ei ole autuaaksitekevä. Se on ylikorostunut tarve. Sekin kertoo jotain yleisistä asenteista, että puhutaan miesmallista eikä isästä. Tänä päivänä perheeseen pitäisi kuulua äiti ja miesmalli.
Parasta olisi jos perhemuodosta riippumatta pystyttäisiin elämään ihan tavallista elämää. Ilman että otetaan suuresti kantaan riittääkö yksin äidin rakkaus, tarvitaanko miesmallia, tarvitaan isää, kuinka monta rakastavaa ihmistä tarvitaa. Ei se johda mihinkään. Ihmiset ovat eläneet ihmeellisissä perherakenteissa ja voineet hyvin tai huonosti. Se riippuu niin monesta asiasta, että on mahdoton ratkaista sitä yksinkertaisesti kiikuttamalla jokaiseen eroperheeseen miesmalli..... vaikka olisihan se kiva sellainen timmissä kunnossa oleva miesmalli;)

Lue lisää

En usko, ettei miehellä olisi paikkaa tai roolia, mutta se on vain muuttunut, kuten naistenkin rooli ja ehkä juuri sen seurauksena, että naisen rooli on niin valtaisasti muuttunut. Siis siitä olen samaa mieltä, että miehen rooli on hukassa, mutta ei siitä voi syyttää miehiä yksin. Ei auta yhtään mitään, että kärsimyksellä tuotetaan lisää kärsimystä.

Minä puhun isänmallista mieluummin, mutta isyys on miehen eräs rooli, kuten äitiys on naisen, joten aivan irralleen ei isyyttä miehuudesta saa.

Tähän asiaan liittyy ainakin mulla kauhea kasa sellaisia ajatuksia, joita tuskin juurikaan kukaan tulee ajatelleeksi, eikä ne mullekaan olisi tulleet mieleen, jos en olisi joutunut seilaamaan läpi helvetin. Olemaan vahva, kun sitä kaikkein vähiten kykenin olemaan. Mutta ei meitä olisi auttanut se, että olisimme molemmat murtuneet. Se on varsin omituinen tilanne, kun vanhempana aina on tiennyt, miten lasta hoidetaan, jos oli kuumetta tai yskää, nuhaa, vatsa kipeä, polvessa haava.....Mutta kun ollaankin mielenterveyden kanssa tekemisissä vanhempana huomaa, miten helvetin yksin sitä jää, ja kuinka pieni ja avuton ihminen onkaan.

Toiset meistä alistuvat ja masentuvat hirveän helpolla, ottavat kaiken itseensä ja kärsivät. On kuin olisi sokea ja kieltä taitamaton ja kaikki vain tuuppisivat ja huutaisivat vieraalla kielellä komentoja, eikä tiedä, minne oikein mennä. Siinä hätääntyy ja uskon, että juuri se hätääntyminen oman sukupuolen edessä johti meilläkin pojan kohdalla tragediaan. Ja on johtanut monen muunkin kohdalla ja tulee johtamaan. Meillä nuoret miehet voivat hurjan huonosti, itsemurhia tehdään ihan älytön määrä. Äitinä olen huolissani muistakin, vaikka toki tiedän, etten voi maailmaa parantaa, koska en kyennyt omaakaan lastani auttamaan ja kasvattamaan häntä niin, ettei olisi seurannut sitä, mikä seurasi.

Muistan kun yksin jäätyäni avasin netin ensikertaa. Arastellen katselin sieltä täältä tietoa nuorten mielenterveysongelmista ja itsemurhista. Aika vähän sitä lopulta löytyi, mutta eräs pisti silmiini erityisesti ajankohtansa takia ja samanlaisen hädän vuoksi, jota nuoren vanhempi kirjoituksissaan tunsi. Oli sillä tavalla kiva huomata, etten ollut yksin, mutta toisaalta pelotti.
Löysin tämän silloin....http://www.stymoflex.fi/naka/

Juttuun liittyvä "Avoin kirje"-biisi on äärettömän koskettava kappale kaikille niille, jotka saman asian kanssa ovat taistelleet, muille se ei juurikaan avaudu nimestään huolimatta. Toiset meistä ovat taistellet turhaan, joitakin on onnistanut. Siksi ei ole yhdentekevää millaista mallia lapselle antaa ja miten häntä opettaa elämään siinä yhteisössä johon hän kuuluu. Tulee hetki, jolloin poika on riittävän älykäs tajuamaan, että jos sanotaan, ettei miestä tarvita mihinkään, niin se tarkoittaa myös häntä. Minun on vaikea tietää, miltä se tuntuisi, mutta ei varmasti mitenkään hyvältä.

Näkä Närhen tytär Tia sairastui aivan samaan aikaan kuin oma poikani. Muistan, kun ajattelin, että pelastuvatko molemmat nuoret vai vain toinen, vaiko ei kumpikaan...

Tässä on biisi ja lopputulos:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1618829

ex-yh kirjoitti:

En usko, ettei miehellä olisi paikkaa tai roolia, mutta se on vain muuttunut, kuten naistenkin rooli ja ehkä juuri sen seurauksena, että naisen rooli on niin valtaisasti muuttunut. Siis siitä olen samaa mieltä, että miehen rooli on hukassa, mutta ei siitä voi syyttää miehiä yksin. Ei auta yhtään mitään, että kärsimyksellä tuotetaan lisää kärsimystä.

Minä puhun isänmallista mieluummin, mutta isyys on miehen eräs rooli, kuten äitiys on naisen, joten aivan irralleen ei isyyttä miehuudesta saa.

Tähän asiaan liittyy ainakin mulla kauhea kasa sellaisia ajatuksia, joita tuskin juurikaan kukaan tulee ajatelleeksi, eikä ne mullekaan olisi tulleet mieleen, jos en olisi joutunut seilaamaan läpi helvetin. Olemaan vahva, kun sitä kaikkein vähiten kykenin olemaan. Mutta ei meitä olisi auttanut se, että olisimme molemmat murtuneet. Se on varsin omituinen tilanne, kun vanhempana aina on tiennyt, miten lasta hoidetaan, jos oli kuumetta tai yskää, nuhaa, vatsa kipeä, polvessa haava.....Mutta kun ollaankin mielenterveyden kanssa tekemisissä vanhempana huomaa, miten helvetin yksin sitä jää, ja kuinka pieni ja avuton ihminen onkaan.

Toiset meistä alistuvat ja masentuvat hirveän helpolla, ottavat kaiken itseensä ja kärsivät. On kuin olisi sokea ja kieltä taitamaton ja kaikki vain tuuppisivat ja huutaisivat vieraalla kielellä komentoja, eikä tiedä, minne oikein mennä. Siinä hätääntyy ja uskon, että juuri se hätääntyminen oman sukupuolen edessä johti meilläkin pojan kohdalla tragediaan. Ja on johtanut monen muunkin kohdalla ja tulee johtamaan. Meillä nuoret miehet voivat hurjan huonosti, itsemurhia tehdään ihan älytön määrä. Äitinä olen huolissani muistakin, vaikka toki tiedän, etten voi maailmaa parantaa, koska en kyennyt omaakaan lastani auttamaan ja kasvattamaan häntä niin, ettei olisi seurannut sitä, mikä seurasi.

Muistan kun yksin jäätyäni avasin netin ensikertaa. Arastellen katselin sieltä täältä tietoa nuorten mielenterveysongelmista ja itsemurhista. Aika vähän sitä lopulta löytyi, mutta eräs pisti silmiini erityisesti ajankohtansa takia ja samanlaisen hädän vuoksi, jota nuoren vanhempi kirjoituksissaan tunsi. Oli sillä tavalla kiva huomata, etten ollut yksin, mutta toisaalta pelotti.
Löysin tämän silloin....http://www.stymoflex.fi/naka/

Juttuun liittyvä "Avoin kirje"-biisi on äärettömän koskettava kappale kaikille niille, jotka saman asian kanssa ovat taistelleet, muille se ei juurikaan avaudu nimestään huolimatta. Toiset meistä ovat taistellet turhaan, joitakin on onnistanut. Siksi ei ole yhdentekevää millaista mallia lapselle antaa ja miten häntä opettaa elämään siinä yhteisössä johon hän kuuluu. Tulee hetki, jolloin poika on riittävän älykäs tajuamaan, että jos sanotaan, ettei miestä tarvita mihinkään, niin se tarkoittaa myös häntä. Minun on vaikea tietää, miltä se tuntuisi, mutta ei varmasti mitenkään hyvältä.

Näkä Närhen tytär Tia sairastui aivan samaan aikaan kuin oma poikani. Muistan, kun ajattelin, että pelastuvatko molemmat nuoret vai vain toinen, vaiko ei kumpikaan...

Tässä on biisi ja lopputulos:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1618829

Lue lisää

http://www.stymoflex.fi/naka/

ex-yh kirjoitti:

En usko, ettei miehellä olisi paikkaa tai roolia, mutta se on vain muuttunut, kuten naistenkin rooli ja ehkä juuri sen seurauksena, että naisen rooli on niin valtaisasti muuttunut. Siis siitä olen samaa mieltä, että miehen rooli on hukassa, mutta ei siitä voi syyttää miehiä yksin. Ei auta yhtään mitään, että kärsimyksellä tuotetaan lisää kärsimystä.

Minä puhun isänmallista mieluummin, mutta isyys on miehen eräs rooli, kuten äitiys on naisen, joten aivan irralleen ei isyyttä miehuudesta saa.

Tähän asiaan liittyy ainakin mulla kauhea kasa sellaisia ajatuksia, joita tuskin juurikaan kukaan tulee ajatelleeksi, eikä ne mullekaan olisi tulleet mieleen, jos en olisi joutunut seilaamaan läpi helvetin. Olemaan vahva, kun sitä kaikkein vähiten kykenin olemaan. Mutta ei meitä olisi auttanut se, että olisimme molemmat murtuneet. Se on varsin omituinen tilanne, kun vanhempana aina on tiennyt, miten lasta hoidetaan, jos oli kuumetta tai yskää, nuhaa, vatsa kipeä, polvessa haava.....Mutta kun ollaankin mielenterveyden kanssa tekemisissä vanhempana huomaa, miten helvetin yksin sitä jää, ja kuinka pieni ja avuton ihminen onkaan.

Toiset meistä alistuvat ja masentuvat hirveän helpolla, ottavat kaiken itseensä ja kärsivät. On kuin olisi sokea ja kieltä taitamaton ja kaikki vain tuuppisivat ja huutaisivat vieraalla kielellä komentoja, eikä tiedä, minne oikein mennä. Siinä hätääntyy ja uskon, että juuri se hätääntyminen oman sukupuolen edessä johti meilläkin pojan kohdalla tragediaan. Ja on johtanut monen muunkin kohdalla ja tulee johtamaan. Meillä nuoret miehet voivat hurjan huonosti, itsemurhia tehdään ihan älytön määrä. Äitinä olen huolissani muistakin, vaikka toki tiedän, etten voi maailmaa parantaa, koska en kyennyt omaakaan lastani auttamaan ja kasvattamaan häntä niin, ettei olisi seurannut sitä, mikä seurasi.

Muistan kun yksin jäätyäni avasin netin ensikertaa. Arastellen katselin sieltä täältä tietoa nuorten mielenterveysongelmista ja itsemurhista. Aika vähän sitä lopulta löytyi, mutta eräs pisti silmiini erityisesti ajankohtansa takia ja samanlaisen hädän vuoksi, jota nuoren vanhempi kirjoituksissaan tunsi. Oli sillä tavalla kiva huomata, etten ollut yksin, mutta toisaalta pelotti.
Löysin tämän silloin....http://www.stymoflex.fi/naka/

Juttuun liittyvä "Avoin kirje"-biisi on äärettömän koskettava kappale kaikille niille, jotka saman asian kanssa ovat taistelleet, muille se ei juurikaan avaudu nimestään huolimatta. Toiset meistä ovat taistellet turhaan, joitakin on onnistanut. Siksi ei ole yhdentekevää millaista mallia lapselle antaa ja miten häntä opettaa elämään siinä yhteisössä johon hän kuuluu. Tulee hetki, jolloin poika on riittävän älykäs tajuamaan, että jos sanotaan, ettei miestä tarvita mihinkään, niin se tarkoittaa myös häntä. Minun on vaikea tietää, miltä se tuntuisi, mutta ei varmasti mitenkään hyvältä.

Näkä Närhen tytär Tia sairastui aivan samaan aikaan kuin oma poikani. Muistan, kun ajattelin, että pelastuvatko molemmat nuoret vai vain toinen, vaiko ei kumpikaan...

Tässä on biisi ja lopputulos:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1618829

Lue lisää

miehen roolin hukassaolo vaikuttaa poikien mielenterveyteen. Se ei tokikaan ole miesten oma vika. Jotenkin vain tuntuu, etteivät he pysty löytämään uutta roolia. Turhan usein saa lukea miten miehet määrittelevät itsenä naisiin verrattuna. Omaa asemaa pönkitetään tunkemalla naisen alueelle. Se ei johda mihinkään. Uskon, että miehellä on ihan oma roolinsa, joka ei edellytä sitä, että asetutaan kilpailemaan siitä kumpi on parempi vanhempi, kumpi välittää enemmän, kumpi on väkivaltaisempi jne. Ei naisten alasrepimisellä mitään voiteta.
Isän roolissa voisi olla avain miehen rooliin. Se ei kuitenkaan ole enää entisensä.
Olet oikeassa, että naisenroolin muutoksen myötä miehen asema on muuttunut huimasti.
Poikien äitinä olen huolissani heidän asemastaan perheessä, mitä tapahtuu jos heidän liittonsa kariutuu, miten he kestävät rajoitetun isyyden.
Äitinä olen miettinyt paljon miesten asemaa ja olemisen oikeutusta- Jos minä en sitä tiedä jätän poikani yksin etsimään sellaista, joka on useilla miehillä tänäpäivänä hukassa. En kuitenkaan usko, että tarkoin harkitun isänmallin tarjoaminen tukee kehitystä. Pojillani on isä ja hän onkaltaisensa. Ympärillä on myös muita miehiä ja erilaisia suhteita ihmisten välillä, joista voi muodostaa oman kantansa. Koskaan en menisi pojilleni sanomaan, ettei miehiä tarvita, sillä se ei ole totta.

dfasdfasdfasdfasdf kirjoitti:

miehen roolin hukassaolo vaikuttaa poikien mielenterveyteen. Se ei tokikaan ole miesten oma vika. Jotenkin vain tuntuu, etteivät he pysty löytämään uutta roolia. Turhan usein saa lukea miten miehet määrittelevät itsenä naisiin verrattuna. Omaa asemaa pönkitetään tunkemalla naisen alueelle. Se ei johda mihinkään. Uskon, että miehellä on ihan oma roolinsa, joka ei edellytä sitä, että asetutaan kilpailemaan siitä kumpi on parempi vanhempi, kumpi välittää enemmän, kumpi on väkivaltaisempi jne. Ei naisten alasrepimisellä mitään voiteta.
Isän roolissa voisi olla avain miehen rooliin. Se ei kuitenkaan ole enää entisensä.
Olet oikeassa, että naisenroolin muutoksen myötä miehen asema on muuttunut huimasti.
Poikien äitinä olen huolissani heidän asemastaan perheessä, mitä tapahtuu jos heidän liittonsa kariutuu, miten he kestävät rajoitetun isyyden.
Äitinä olen miettinyt paljon miesten asemaa ja olemisen oikeutusta- Jos minä en sitä tiedä jätän poikani yksin etsimään sellaista, joka on useilla miehillä tänäpäivänä hukassa. En kuitenkaan usko, että tarkoin harkitun isänmallin tarjoaminen tukee kehitystä. Pojillani on isä ja hän onkaltaisensa. Ympärillä on myös muita miehiä ja erilaisia suhteita ihmisten välillä, joista voi muodostaa oman kantansa. Koskaan en menisi pojilleni sanomaan, ettei miehiä tarvita, sillä se ei ole totta.

Lue lisää

Vaikka lavertelenkin ummet ja lammet sekaan niin hienosti olet poiminut ajatukseni ja johtanut ne jopa aivan oikein! Kun innostun kirjoitan älyttömän paljon. :)

Siitä olen kuitenkin eri mieltä, että miehet vertaisivat itseään naisiin ja tunkisivat naisten alueelle, mielestäni se on juuri päinvastoin. Miehiltä vaaditaan tänä päivänä aivan mahdottomia suhteessaan naisiin. Miehiä alasrevitään feminismin voimalla, eikä naisia.

Poikani syntyi aikoinaan keskosena, pienenä ja heiveröisenä, mutta voitti taistelunsa. Silloin heti pian syntymänsä jälkeen lastentehon hoitaja sanoi, että pojat ovat heikommin elämässä kiinni kuin tytöt, tarkoitti ilmeisesti ihan fyysisesti.
Mutta niin se taitaa olla koko iän. Mies on oman näkemykseni mukaan se heikompi astia, henkisesti.

Poikani syntyi tänään tasan 18 vuotta sitten, klo 14.18 iltapäivällä ja oli maailman odotetuin lapsi, kypsällä iällä hänet sain.
:)

ex-yh kirjoitti:

Vaikka lavertelenkin ummet ja lammet sekaan niin hienosti olet poiminut ajatukseni ja johtanut ne jopa aivan oikein! Kun innostun kirjoitan älyttömän paljon. :)

Siitä olen kuitenkin eri mieltä, että miehet vertaisivat itseään naisiin ja tunkisivat naisten alueelle, mielestäni se on juuri päinvastoin. Miehiltä vaaditaan tänä päivänä aivan mahdottomia suhteessaan naisiin. Miehiä alasrevitään feminismin voimalla, eikä naisia.

Poikani syntyi aikoinaan keskosena, pienenä ja heiveröisenä, mutta voitti taistelunsa. Silloin heti pian syntymänsä jälkeen lastentehon hoitaja sanoi, että pojat ovat heikommin elämässä kiinni kuin tytöt, tarkoitti ilmeisesti ihan fyysisesti.
Mutta niin se taitaa olla koko iän. Mies on oman näkemykseni mukaan se heikompi astia, henkisesti.

Poikani syntyi tänään tasan 18 vuotta sitten, klo 14.18 iltapäivällä ja oli maailman odotetuin lapsi, kypsällä iällä hänet sain.
:)

Lue lisää

Olen puolestani ollut huomaavinani, että miehet kyllä yrittävät rakentaa identiteettiään naisen rooli tukenaan. Miehet vaahtoavat että ovat yhtä hyviä huoltajia, että äitiydellä ei ole mitään erityistä merkitystä jne. Minusta miehen roolin pitäisi olla siinä mielessä vapaa naisen roolista, että kummankaan hyvyys ei edellytä toisen huonoutta.
Siinä olet oikeassa, että miehiin kohdistetaan huikeita vaatimuksia ja naiset ovat ylimmäisenä esittämässä mitä miehen tulee olla. Myös naiset siis rakentavat rooliaan niin, että heidän hyvyytensä edellyttää, että mies on huono.

Toivon, että nämä uuden polven miehet löytäisivät paikkansa. Kun nuoria katsoo näyttää siltä, että pojat ovat jotenkin rohkaistuneet olemaan omia itsejään. Machoilu/pehmoilu on jäämässä historiaan ja jotain muuta on tullut tilalle. Esimerkiksi hevari pojat pitkine hiuksineen ja nahkatakkeineen ovat tainneet tavoittaneet jotain sellaista toisen sukupuolen mystiikkaa, joka oli pitkään kadoksissa. Pojat voivat olla herkkiä ja ajattelevia ja tytöt pitävät siitä, eivätkä pyri samalle tontille. Tytöt ja pojat märittelevät myös itsensä hyvin monessa suhteessa luontevasti ilman sukupuolirajoja. En sitten tiedä mitä parisuhteissa tapahtuu, se jää nähtäväksi.

Oma keskospoikani on kasvanut jo aikuiseksi. Hän on nähnyt sekä oman isänsä, että uuden isänmallin. Onneksi hän ei muistuta kumpaakaan. Kumpikin on kuitenkin vaikuttanut häneen vahvasti ja muokannut mielipidettä siitä, minkälainen mies hän ei missään nimessä halua olla.

Mutta en taida vaatia mieheltä mitään, koska en sit taas luota siihen et maksais elarit ajallaan, ja se sit taas on pois mun lapsen suusta.

Ja kyllähän mäkin olen pienen ikäni veroja maksanu, ja ennemmin veroeuroni annan lapsiperheille ku narkeille ja deekuille.

Ä83 kirjoitti:

Mutta en taida vaatia mieheltä mitään, koska en sit taas luota siihen et maksais elarit ajallaan, ja se sit taas on pois mun lapsen suusta.

Ja kyllähän mäkin olen pienen ikäni veroja maksanu, ja ennemmin veroeuroni annan lapsiperheille ku narkeille ja deekuille.

Lue lisää

niin sä saat elarit ajallaan ja mies makselee kunnalle omassa aikataulussaan. Silloin kunta on vain välikäsi siinä elatusasiassa.

kunnan kautta kirjoitti:

niin sä saat elarit ajallaan ja mies makselee kunnalle omassa aikataulussaan. Silloin kunta on vain välikäsi siinä elatusasiassa.

enää 1.4.2009 jälkeen.

elareita kirjoitti:

enää 1.4.2009 jälkeen.

elarit! Olikos se nyt se isoin pointti koko jutussa?