Jokainen lause on jäänyt kesken
kunnioitettujen kirkkoisien jälkeen
Tämä rauniokaupunki tuntuu ohimolla
liikennevalot vievät unenkin
Kuolleet taiteilijat tulevat kylään
täyttävät tyhjät sivut ja seinät
kunnioitettujen kirkkoisien jälkeen
Tämä rauniokaupunki tuntuu ohimolla
liikennevalot vievät unenkin
Kuolleet taiteilijat tulevat kylään
täyttävät tyhjät sivut ja seinät
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuin kirjapöly =)
Tykkään minä
kiitos. Eka runoni, joka ei kerro suoraan rakkaudesta.. Tätä hetkeä olen odottanut ja pelännyt, mutta tämähän on hyvä runo.
Kirjapölyä tässä puhalletaan.. Minua puhuttulevat kirjailijat ovat aikaa sitten kuolleet. Heidän kanssaan pystyy keskustelemaan henkevästi.. nämä nykykirjailijat eivät tiedä mitään elämästäni tai olosuhteista joissa elän.
Tämän sanottuani täytyy todeta, että yleensä me, jotka huokailemme toiselle vuosisadalle, näemme itsemme liihottelemassa ylellisissä tanssiaisissa - emmekä koskaan itseämme sinä epäonnekkaana enemmistönä, joka joutui elämään epäinhimillisissä kärsimyksissä eliitin juhliessa.
mutta runossasi on jotenkin apea, ellei jopa ahdistunut tunnelma. Ehkä tästäkin runosta voisi sanoa: hieman kryptinen...
Mutta kaiken kaikkiaan tyylikäs runo.
kerppuli
aika paljon sinun runostasi saanut tämä vaikutteita..
Täkäläiset kiinteistövälittäjät kauppaavat asuntoja Wanha-Eirasta, Meri-Töölöstä, Keski-Töölöstä jne. Tällaisia paikkoja ei ole olemassakaan eikä ole koskaan ollutkaan, ne ovat mielikuvia ostajien harhauttamiseksi.. Eli he kirjoittavat uusiksi todellisuutta ja historiaa,, elävät erilaisessa kaupungissa kuin minä.
rauniokaupunki on Rooma,, taannoin brittilehti vertasi Helsinkiä roomaan matkailukaupunkina,, oliko Helsinki jopa mennyt Rooman ohi houkuttelevana matkakohteena...
liikennevalot ovat oma vitsi.. täällä käytiin takavuosina keskustelua, pitääkö liikennevalojen pitää niin kovaa ääntä, asukkaat valittivat,, liikaa melusaastetta muutenkin. Jotkut odottavat keskusta-asumiseltakin aapasuon rauhaa, ei kai nyt kukaan Helsingissä rauhan takia asu.
Minua puhuttelevat taiteilijat ovat monet kuolleita, Dostojevski, taidemaalari Turner jne. Heitä luen ja katselen - he tulevat useinkin kylään.
Mä en nyt löytänyt tähän hyvää kuvaa läntisestä Töldestä ja lahdesta, mutta olen nähnyt sellaisen.
Kuvassa (ennen Tölikän rakentamista) käyskenteli lehmä laitumellaan (Mechelinin ja Caloniuksen kulma) ja lapset kirmasivat nurtsilla (niitty). Taustalla soi auringon kimalle ilman ainoatakaan istutuspuuta, puistoa, taloa tai taksitolppaa (taksitolppa on liioiteltu lisäys, sillä siinä ei ole sellaista, mutta stemmaa sanaan -talo hyvin).
Runosi kuitenkin kuvaa paremmin todellisuutta kaikkine autiomaisuuksineen kuin tämä verbaalinen ja surkean kuihtunut valokuvani.
Runoni on todellisesta elämästä, sillä hetken mielijohde on usein todellisempaa kuin kauan suunniteltu projekti.
Olisi ollut mukavaa nähdä sekuva. Näen tosin sielunkin silmillä ne lapset, sen lehmän. Se olisi varmasti kuvannut todellisuutta myös hyvin, sanotaanhan että kuva vastaa tuhatta sanaa.
Pystyn enää kirjoittamaan latteuksia näköjään, onneksi on tuo runo olemassa, se on sentään vieläkin hyvä ja tuore.
puhut sentään Hesasta. Kaunis on tuokin alue, kun oikein silmin tahtoo katsoa, ja minähän katson, jokaisen kesken jääneen lauseen ja raunion, ja kyläilevät taiteilijat. Heitän leipää sorsille ja katselen kulkevia ihmisiä, ja jään odottamaan jäätelökojun ilmestymistä kevään korvalla, koska kaupunki on sittenkin kaunis, minun silmissäni. Surullinen on kirjoittamasi, hienosti koottu, voin toki lainata lasejani.:D
Helsinki on kaunis. Ihmiset antavat kunkin olla mitä on. Jäätelökojuja minäkin tarkkailenn kuin haukka, joka kevät haluan olla ensimmäinen jäätelön ostaja. Ja kaikki uutuusmaut täytyy kokeilla. Kirjoitinko surullisesti? Ehkä lainaan lasejasi..
tarjota vääriä laseja sinulle. Ehkä et halua katsella surullisilla laseillani.. Taidan laittaa ne lasit hyllylle, ja kaivaa kaksitehot esiin. Kaipa kojutkin kohta ilmaantuvat, odotellessa voipi lusikoida jäätelöä suoraan purkista.:)
Niin, on aika surulle ja ilolle elämässä. Tietysti toivoisi toiselle mahdollisimman paljon iloa ja vain pienoisia suruja, mutta elämähän nämä asiat antaa...
Vai lusikoit purkkijäätelöä. Itsekin olen jäätelön suuri ystävä, mutta vaihtanut jäätelön sorbettiin ja kahvipullan leipään. Kojujäätelö on asia erikseen, koska se ei ole teollisesti pakattua. Se on ikään kuin itse luonnosta metsästettyä riistaa. Ja Meri-Töölön rantamilla olen usein sorsien kanssa kytiksellä, josko joku kiltti nainen heittäisi pullaa minullekin :)