Miten saisin poikaystävän..?

Turha niitä poikaystäviä on mistään "etsiä".

Mainitsit, että et haluaisi aloittaa uutta harrastusta.
Itse olisin ehdottanut uutta harrastusta, tietysti sellaista missä on sekaryhmä, eli poikia ja tyttöjä sekaisin.

Netissä on mielestäni todella helppo tutustua ihmisiin.
Voit aina pistää johonkin ilmoituksen esim. tänne Suomi24 :jään, jossa kerrot lyhyesti itsestäsi ja, että kaipailisit ihan oikeaan elämään ystäviä kotipaikkakuntasi läheltä. :)

Jos sinulla on joku bändi / artisti, mistä tykkäät, voit keskustella netissä vaikkapa bändin tai artistin keskustelupalstalla muiden samanhenkisten ihmisten kanssa, jotka voit myöhemmin tavata vaikkapa jossain keikalla. :)

Kyllä sinä sen pojan löydät.
Ei sitä väkisin löydy. :)

Ise olen tutustunut moniin mukaviin poikiin leireillä.

kannattaa kokeilla...

Mitä jos rohkaistuisit nyt oikein kunnolla? Ota kaikki sosiaalinen kanssakäyminen avosylin vastaan! Kysele vanhemmiltasi mahtaisiko suvussanne olla ikäisiäsi nuoria? vai onko sulla vaikka joku serkku, johon tutustua? Sitä kautta saisit lisää kavereita.

Sitten tohon harrastusjuttuun. Mikset uskalla jutella heille?

Voisit aloittaa nauramalla tyyppien jutuille ja pian kommentoidakkin keskusteluun. Keskustelun päätyttyä voisit vaikka jutella jutun kertojalle tyyliin "näinkin hänet eilen kaupungilla.."

Ota mallia sosiaalisista ihmisistä lähelläsi:)!

Tsemppiä, ja anteeksi sekava selitys.

mis kaupungis asut? :)

jo sulla on mese, nii voiks antaa niin voidaan jutella :)

anna sähköpostis. haluun kuvia..?

Eipä niitä poikia oikein etsiä voi. Eikä kannata jäädä kotiinkaan istuun sellasta odotteleen. Rohkeutta vaan =) Muuta neuvoo on paha antaa.

Aika hyvä viesti. Oon itte ollu samas tilantees aika pitkään ja oon kokeillu myös kaiken laista mut ei o oikee toiminu. Ketään en o tavannu enkä kyllä ikinä oikeen o naispuolisii kavereitakaan tavannu.
Omia esteitä on justiin tuo ujous ja varmaan kaikkein pahimpana alkoholittomuus sekun ei ilmeisesti ole muotia suomessa...
Vähän Naureskelin tota sun "En halua olla 20 vuotias neitsyt." Saa mut tuntuu itte asiassa aika kämmiltä kun kohta kilahtaa 19 ja sit onki armeija ja sen jälkeeen oonki sitte jo 20... Ja armeijan aikana en todelakaan oota mitään.
Se on varmaan kirous mulla että oon tämmöne ihmine että en haluu häritä toisii millää tavalla ja siks vaan yleensä ohittelen ihmisiä pienin elein ja mietiskelen yksinään ja sitte mutruilen kotona.

Ei sitä poikaystävää odottamallakaan saa tai ainakaan mun tyypisii. Kävelen ohi vaan pohtimalla omia asiotani yleensä ja ajatellen ehkä että "olipa kaunis likka mut ei se musta välitä." Ja sen sellasta. En osaa mitän flirttiäkään oikeen tunnistaa tai tehä ja hymykin on kivensisässä kun on niin kivettyny tähän maailmaan muutenkin. joskus se menee näin.
Mua syrjittiin myös koulussa ja likat kans ja siks varmaan en hymyilekkään enää.

Taisin vuodattaa itte enemmän kun vastasin hehheh...

Itsellänikin oli tosi vaikeeta saada huomiota vastakkaiselta sukupuolelta nuorempana. Niin ja asun Helsingissä. Kaupunki voi olla yllättävän yksinäinen paikka. Baari-ikään tultua yritin sitten sieltäkin löytää jonkun, mutta eipä muu kelvannu kuin yhden illan jutut joihin en suostunu. Kaveritkin alko syrjimään kun olin ainut sinkku jonka jälkeen mulle jäi vain yksi hyvä ystävä.

No netti ei ole mulle mikään uus juttu ja yritin sitä kauttaa löytää myös jotain seuraa. Monen huonon kerran jälkeen(puhutaan vuosista) löysinkin tosi ihanan kundin ja kohta se muuttaa tänne kaupunkiin mun luokse puolen vuoden seurustelun jälkeen :)

Menetin neitsyyteni hänelle kuukausi sitten, olen itse 21. Vaikka sitä nuorempana välillä mietti et ehkä olis vaan pitäny mennä niiden epämäärästen miesten mukaan niin kuin kaikki muut kaverit niin nyt voin hyvillä mielin sanoo et onneksi odotin et joku kunnollinen tulee vastaan :) En ole yhtään katkera vaikka neitsyys menikin vasta 21 vuotiaana. Olipahan positiivinen kokemus toisin kuin valtaosalla nuorista tytöistä jotka alottaa seksuaalisen kanssakäymisen liian nuorina. Tiedän että kärsivällisyys on nuorena vaikeeta, mutta toisaalta sen kehittäminen voi helpottaa elämää.

Ihan toivoa valaen ajattelin oman tarinani kertoa. Rimaa ei kannata muiden takia alas laittaa koska siinä vain joutuu itse kärsimään jos toinen ei ole kanssasi oikeista syistä. Kehotan aloittamaan kaveripohjalta harrastusten kautta ja kehittämään sosiaalisuutta. Kyllä se jokaiselle tulee jossain vaiheessa vastaan ja sitten huokaset onnesta :)

Hei!
Olen 17-vuotias tyttö. Etsisin saman ikäistä poikaa tai pari vuotta vanhempaa.
Olen kiva ja rehellinen.
Pidän liikunnasta ja leipomisesta. Myös käsityöt ovat harrastukseni.

Jos kiinnostaa, niin voin vastata viestiin.

Juu, trolli iskee, kirjotit et "Olen myös .... fiksu ...."
Enpä tiiä ku laitat kuvia nettiin..

Sama homma, olen 18 v poika ja olen niin ujo tollasissa asioissa että vähän toivottomalta vaikuttaa... En käy yleensä ulkona ryyppäämässä mutta mulla on muutama kaveri joiden kanssa jotain tulee tehtyä joskus vapaa-ajalla. Kuitenkin suuri osa ajasta menee kotona ihmetellessä. Vaikka jo periaatteessa aikuinen olenkin niin jotenkin tosi vaikee lähestyä tyttöjä mitenkään kun en oikeestaan melkein ikinä puhu niille..

"Mistä päin oot kotosin?"
Asustelen pohjois-savossa.

Tämmöinen tapaus: Itsekkin olen ujo joissakin asiossa, mutta se on normaalia. Mutta toivottavasti kaikki onnistuu! Rohkeasti vaan juttelemaan tytöille.

voisko kukaa auttaa oon 8v ja oon ihastunu muutamaan poikaan meidän luokalla
mutta en vain saa niidenhuomioo ittelleni:(
oon kyllä ollu yhen kerran kahen söpön pojan kaa mut ei se auttanut asiaa...
haluaisin poikkiksen auttakaa jos olette ollut itse samassa tilanteesa pienenä!

moi! oon 16v ja yläasteella mulla ei ollu yhtäkää kunnon seurustelusuhdetta. mul oli paljon poikaKAVEREITA mut kukaa ei oikee sytyttäny. nyt lukion ekalla oon löytäny niin upeen pojan et parempaa saa hakea ja joka päivä mietin mitä hyvää oon tehny ansaitakseni sen.

ku rakkautta vähiten odottaa, se tulee sun elämään oman kokemukseni perusteella. jos joku ois keväällä sanonu et mä tapaan syksyllä harvinaisen upeen pojan, oisin nauranu. nyt tää unelma on kuitenki täyttä totta vaikka sitä on välillä vaikeeta uskoa.

Moi! Olen 12v tyttö ja seurustellut 2 kertaa. Nyt exäni yrittää saada minua takaisin mutta en halua häntä koska olen ihastunut minun luokan yhteen poikaan nimeltä Joona. mutta olen laittanut hänelle viestiä asiasta ja hän vain sanoo ettei haluaisi olla kanssani! Mitä teen olen niin onneton kun hän ei edes huomaa minua

moi tykkääkö poika musta jos se kattoo mua ja puhuuu mulle ja lähentelee mua viestii nopsaa.

et siis varmaan vaihda sukkia ikinä ? huh

Olen todella samanlaisessa tilanteessa aloittajan kanssa. Sillä erolla että olen juuri eronnut. Tuntuu tosi pahalta.
Minunkin on todella vaikea saada minkäänlaista kontaktia tyttöihin.
Asiaa ei helpoita se että olen niin sanotusti "vammainen" kovin moni nuori ei hyväksyisi minua millään tavalla sen takia. CP-vamma ei vaikuta kun hieman liikkumiseeni. Pääni sisällä olen kuitenkin melko fiksu.
Onneksi pelaan jalkapalloa niin on jotain mikä minut pitää elossa......

no ootko ajatellut kokeilla vaikka tätä oot jossain kaupassa ja jos joku kivan näkönen mies tulee niin tiputa vahingossa jotain ,koska siinä näkee myös minkälainen hän on ,onko hän aluvias vai onko se väärä yleesä on oikea mutta älä lannistu

Moi(: Mulla taas ihan toinen juttu, olen aika suosittu meidän koulussa ja vietän paljon aikaa tyttöjen ja poikien kanssa. Mua itteeni oikeen harmittaa välillä ne ihmiset keillä ei ole kavereita, mun mielestä olisi ainakin kiva jos joku uusi ihminen tulisi vaan jutteleen, olen todella avoin uusille ihmisille ja paljon niitäkin kavereita jotka ovat todella ujoja(: Suosittelen samaa niinkun jotkut muutkin että kannattaa mennä vaikka jollekkin leirille ja siellä mennä vaikka juttelemaan jollekkin toiselle tytölle, vaikka hän vaikuttaisi ihan erillaiselta kuin sinä niin aina ystävyys suhteet eivät perustu siihen että ihmiset ovat samanlaisia. Kielimatkatkin onhyvä tapa saada uusia kavereita! Olin itse juuri tänä kesänä kielimatkalla, lähdin yksin niinkun moni muukin siinä ryhmässä. Isäntäperheeseen kanssani tuli kaksi vuottavanhempaa tyttöä kanssani.Heidän kanssa kun tutustuin heti ja kolme viikkoa kokoajan yhdessä niin siinä sitä uutta ystävyyttä tekee. Nyt kielimatkan jälkeen olen viettänyt näiden tyttöjen kanssa aikaa. Hyppäsin junaan ja menin heitä katsomaan ja samalla tutustuin heidän kavereihinsa(: Vaikka olisitkin ujo ja sinulla ei olisi kavereita niin kannattaa mennä juttelemaan uudelle ihmiselle ihan reippaasti, vaikka että mistä hän onkotoisin ja minkä ikäinen ja onka hänellä sisaruksia, mitä harrastaa, onko lemmikeitä ja jos hän vaikka harrastaa jotain niin voit siitä esim esittää kysymyksiä!:) Vaikka vähän pelottaakin mennä puhumaan uusille ihmisille niin aina yritys kannattaa koska sieltä voi löytyä joku kiva kaveri, Kun puhut tälle kaverille niin voit aina välillä sanoa sinne väliin vaikka että "tuo harrastus vaikuttaa todella mukavalta!:)" Anteeksi sekava selitys mutta toivottavasti rohkaisi/auttoi vähän ! :)

jumalauta hankkikaa elämä XD naurettavin teksti mitä oon ikinä lukenu täällä X'DD

Itelläniki sama ongelma kuin kirjoittjalla. Eli oon ujo. En mene oikeastaan muiden tyttöjen tai kenenkään seuraan mukaan juttelee kun varmaan eivät halua ottaa mua mukaan keskusteluihin. Enkä uskalla mennä mukaan. Haluaisin että jotkus edes sanoisi mulle moi. Mutta kun kukaan ei sano ees sitä.

Mä oon 9w ja mä vaan aina hymyilin kaikille ja silleen olin kiva ja nii mut sit kerran kuvis luokassa jouduin istumaa yhen pojan viereen jota oon rakastanu jo 5 vuotta sit me aletii piirtää mä piirsin omasta mielest iha ruman piirroksen sit se poika vaa sano et mun piirustus oli tosi hieno sit menin ihan mykäks sitä seuraavan päivän se kysy et haluunko jätskii en uskaltanu sanoo mitää joten nykyinen vaa päätä ja siit se alko ollaan oltu yhes koht kaks kuu kaut

Tuu kikkaa Toppsunder ;)

En siedä näitä "ei poikaystävää pidä etsiä." Ymmärrän, että poikia ei vaihdella tuosta vain miten mieli huvittaa. Mutta jos tosiaan haluaisi tutustua poikiin, make it happen! Mene kaupungille, ole ulkona. :) Tietysti ei kannata rynnätä suoraan kysymään rakkautta mutta tuttavuuksia saa tehdä. Tee jotain rohkeaa! Tiedän, että pelkona on aina "Sori oon varattu" mutta jos näin käy, sitten käy. Se ei ole maailmanloppu ;)

No kanataa teha sille et jos tykkää jostan niin kanataa eti sen numero ja kysyy et tykkäätkö musta ja niin se alkaa mula ainakin alkoin niin

Viimenen kommentti on 2015 vuodelta, nyt 2019 melkein 2020. Ei ole varmaan enään yksin

Sori oon myöhässä mutta kokeile Randomi.fi

Moi! Mä oon 9v täytän tänä vuonna kymmenen

Moi oon Emma.vaahtera oon 13.vuotias tyttö.Olen seurustellut 2 pojan kanssa minulla on paljon kavereita. Myös poikakin mutta kukaan luokaltani ei taida olla kiinnostunut minusta.Käyn tällä hetkellä Moision yläkoulua 7h:luokkaa .olen rehellinen , ystävällinen tykkään leipoa äitini kanssa ja minulla on 3 siskoa.minulla on siniset silmät ja vaaleat hiukset mutta minulla on värjätty hiukset🙂.