olen saanut tarpeekseni

(eka luokka)äitillä oli alkoholi ongelmii(huom isä ei koskaan ollu kuvioisa ne eros kun äiteen
masussa) se tuli joka yö kännissä kotio ja varasti mun mankan ja soitti anssi kelan minnaa
(jääny traumat kappaleesta).. sit se välillä löikin jos en antanu mankkaa, no 1-3 luokat oli
tollasta, muutettiin karkkuun ja kaikki kaverit katos paitsi santeri, olin tulla hulluks kun
ainoo kaveri asu 16km päässä.. ei sitä jaksanu
sitten vitosella aleksi muutti karkkuun ja siitä tuli mun paras kaveri, mua kiusattiin koko
kolme vuotta ala-asteella siitä et oon läski ja haukuttiin tussuks(ala asteen lempini oli ennen tesse)..
sit alko sylvää ja kiussaaminen jatku vielä pahempana. aloin viilteleen ja söin kaikkii lääkkeitä ihan hulluna..
sit sain sannin ja pietan kaveriks.. alko sellanen hyvä jakso.. kunnes ne sit päätti kuinka kauhee ihminen oon
jatkoin viiltelyy ja itkin joka päivä tähän päivään asti

sama kun yllä kirjoitti:

(eka luokka)äitillä oli alkoholi ongelmii(huom isä ei koskaan ollu kuvioisa ne eros kun äiteen
masussa) se tuli joka yö kännissä kotio ja varasti mun mankan ja soitti anssi kelan minnaa
(jääny traumat kappaleesta).. sit se välillä löikin jos en antanu mankkaa, no 1-3 luokat oli
tollasta, muutettiin karkkuun ja kaikki kaverit katos paitsi santeri, olin tulla hulluks kun
ainoo kaveri asu 16km päässä.. ei sitä jaksanu
sitten vitosella aleksi muutti karkkuun ja siitä tuli mun paras kaveri, mua kiusattiin koko
kolme vuotta ala-asteella siitä et oon läski ja haukuttiin tussuks(ala asteen lempini oli ennen tesse)..
sit alko sylvää ja kiussaaminen jatku vielä pahempana. aloin viilteleen ja söin kaikkii lääkkeitä ihan hulluna..
sit sain sannin ja pietan kaveriks.. alko sellanen hyvä jakso.. kunnes ne sit päätti kuinka kauhee ihminen oon
jatkoin viiltelyy ja itkin joka päivä tähän päivään asti

Lue lisää

ei se mankumalla parane. Näytä että inisijät ei sua voita. Pärjäät ilmanki .On täs muutki pärjänneet ja sisu vaan kasvaa

v. niin mä v. tekisin kirjoitti:

ei se mankumalla parane. Näytä että inisijät ei sua voita. Pärjäät ilmanki .On täs muutki pärjänneet ja sisu vaan kasvaa

susta tulis myöhemmin kirjailija tai joku julkkis
kuvittele , että sä paljastat julkisesti sun kiusaajat. Eik sul oo ketään kenenkaa voisit bamlata?????

sama kun yllä kirjoitti:

(eka luokka)äitillä oli alkoholi ongelmii(huom isä ei koskaan ollu kuvioisa ne eros kun äiteen
masussa) se tuli joka yö kännissä kotio ja varasti mun mankan ja soitti anssi kelan minnaa
(jääny traumat kappaleesta).. sit se välillä löikin jos en antanu mankkaa, no 1-3 luokat oli
tollasta, muutettiin karkkuun ja kaikki kaverit katos paitsi santeri, olin tulla hulluks kun
ainoo kaveri asu 16km päässä.. ei sitä jaksanu
sitten vitosella aleksi muutti karkkuun ja siitä tuli mun paras kaveri, mua kiusattiin koko
kolme vuotta ala-asteella siitä et oon läski ja haukuttiin tussuks(ala asteen lempini oli ennen tesse)..
sit alko sylvää ja kiussaaminen jatku vielä pahempana. aloin viilteleen ja söin kaikkii lääkkeitä ihan hulluna..
sit sain sannin ja pietan kaveriks.. alko sellanen hyvä jakso.. kunnes ne sit päätti kuinka kauhee ihminen oon
jatkoin viiltelyy ja itkin joka päivä tähän päivään asti

Lue lisää

Kerronpa lyhyesti tarinani, ja toivon että se auttaisi sinua jaksamaan, tarkoituksena on siis osoittaa että vaikeastakin paikasta voi selvitä... tarkoitus ei siis ole mitenkään "kilpailla" kauheilla kokemuksilla, kokemuksesi ovat ihan sinun omiasi ja varmasti sinusta tuntuu tosi pahalta. Mutta silti, tässä se tarina olisi, lyhennettynä, kaikkea kokemaani en viitsi tänne vuodattaa...

Lapsuuteni oli vaikea, äitini kuoli kun olin 2-vuotias, ja isä lähti silloin lätkimään. Olen nähnyt hänet vain kerran elämässäni.
Kasvoin sukulaisteni luona (sanon vain näin, koska en viitsi tarkemmin kertoa) maalla ja olin aika yksinäinen lapsi. Ei minulla ollut montakaan kaveria, jos yhtäkään. Opin viihtymään yksin ja keksimään omia leikkejäni.
Koulussa ala-aste meni ihan ok, mutta yläasteelle siirryttyäni alkoi suoranainen helvetti. Minua kiusattiin koko yläasteen ajan, eikä minua kiusannut vain muutama tyyppi vaan melkeinpä kaikki, opettajatkaan eivät juuri kiinnittäneet asiaan huomiota. Eikä kiusaaminen mihinkään nimittelyyn, haukkumiseen ja selän takana puhumiseen jäänyt, vaan oli ihan fyysistä (pienin juttu oli varmaan kynällä tökkiminen ja lumipesut, pahin juttu päähän lyöminen koulumatkojen aikana, kun koulun hlö.kunta siis ei ollut näkemässä). Yläasteella minulla oli yksi kaveri, mutta häntäkin kiusattiin, ja menetin hänetkin, koska hän sairastui psyykkisesti ja joutui hoitoon joksikin aikaa. Se oli kovaa aikaa, olin aina yksinäinen, ja joskus tuli mieleen, että pääsisinpä täältä rauhallisempaan paikkaan... toisin sanoen, itsemurha-ajatuksia kävi mielessä. Lukiossa hakkaaminen loppui, mutta juoruilusta ja ulossulkemisesta ei loppua tullut. Jotenkin kuitenkin vain selvisin siitä kaikesta...

Ja mitä sitten tapahtui? Lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja täytyy sanoa, että silloin elämäni muuttui täysin.
En ole enää yksinäinen, vaan ympärilläni on paljon ihania ihmisiä. Olen menestynyt opinnoissani suht hyvin, mutta aikaa vie myös muu toiminta, mm. politiikka on imaissut mukaansa. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta sitä se ei ole; olen saanut tavata paljon ihmisiä ja matkustella, vierailla mielenkiintoisissa paikoissa... ja jostain syystä minut on otettu hyvin vastaan, sekä Suomessa että ulkomailla. Sellaista haukkumista, jota joskus nuorempana koin, en ole enää kokenut. Toki mielipide-eroja ja väittelyjä on, mutta se on erilaista. Ja ehkä olen nyt paksunahkaisempi, ensinnäkin kaiken kokemani ja toiseksi koulutukseni ym. ansiosta.
Mitä tällä halusin sanoa... vaikka sinulla nyt olisi vaikeaa, niin voit silti pärjätä elämässäsi. NÄYTÄ NIILLE!!