Mäykkyjen kai pitäisi olla herkkiä karkailemaan, eikö?
No, missä iässä tämä taipumus, jos sellaista on, tulee esiin?
Mulla on reilun vuoden ikäinen pkk mäykkyuros, joka alkaa parkua jos minä en ole näköpiirissä. Menee kyllä uteliaana tutkimaan paikkoja, mutta heti kun huomaa, ettei "äiti" ole näköpiirissä alkaa itku ja etsintä.
Koirani on herkkä, joskaan ei arka. On taipuvainen alistumaan muille koirille eikä oikeastaan ikinä sano muille koirille vastaan, vaikkei kyllä mitään pelkääkään.
Poikaystäväni mukaan koirani on "liikaa" minun perääni, mutta minusta kyse on siitä, että meitä on vain me kaksi (minä ja koira) tässä taloudessa. Näin ollen koira on tottunut siihen, että vessassa ja suihkussa käydään ovi auki ja hän tulee vartioimaan. Kun ollaan kylässä niin koira vartioi, inisee ja odottaa oven takana, kun kuka tahansa ihminen on vessassa. Koskee siis kaikkia muitakin, ei vain minua.
Minulla on siis täydellinen mammanpoika koirana, mutta onko tämä normaalia mäykylle?
No, missä iässä tämä taipumus, jos sellaista on, tulee esiin?
Mulla on reilun vuoden ikäinen pkk mäykkyuros, joka alkaa parkua jos minä en ole näköpiirissä. Menee kyllä uteliaana tutkimaan paikkoja, mutta heti kun huomaa, ettei "äiti" ole näköpiirissä alkaa itku ja etsintä.
Koirani on herkkä, joskaan ei arka. On taipuvainen alistumaan muille koirille eikä oikeastaan ikinä sano muille koirille vastaan, vaikkei kyllä mitään pelkääkään.
Poikaystäväni mukaan koirani on "liikaa" minun perääni, mutta minusta kyse on siitä, että meitä on vain me kaksi (minä ja koira) tässä taloudessa. Näin ollen koira on tottunut siihen, että vessassa ja suihkussa käydään ovi auki ja hän tulee vartioimaan. Kun ollaan kylässä niin koira vartioi, inisee ja odottaa oven takana, kun kuka tahansa ihminen on vessassa. Koskee siis kaikkia muitakin, ei vain minua.
Minulla on siis täydellinen mammanpoika koirana, mutta onko tämä normaalia mäykylle?
Vastaukset 6
Vanhimmat
milloin sen vietit heräävät,eli lähinnä riistavietti mutta myös sukupuolivietti voi saada koiran karkaamaan.
Mäykkysi on vielä ikäänkuin murkkuiässä joten se ei ihan vielä ole ehkä valmis karkailemaan.Ja ei ihan kaikki mäykytkään ole riistan perään,nimenomaan mineissä on sukuja jotka ovat jalostuneet enemmänkin seurakoiriksi.
Eihän koiran pysyminen näköpiirissä ole sitäpaitsi huono asia.
Kun en oikein tiedä miten sen huomaisi! Koiran suvussa on metsästyskoiria ja kyllä minunkin otukseni jatkuvasti "jäljestää" sen minkä hihnassa kykenee.
Itse asiassa meillä lenkkeily on aina suhteellisen haasteellista, koska koira kun saa jonkun jäljen niin ei kuule eikä näe muuta. Tahtojen taistelua meillä käydään usein, kun ei ole edes fleksiä käytössä ja koira menisi pitkin pientareita ja kaivautuisi ryteikköihin.
On myös kova poika kaivamaan ja piilottelemaan namejaan, mutta se tuskin liittyy tähän mitenkään.
Kunhan lumet sulavat niin kokeillaan verijälkeä ja luolissakin olisi kiva käydä katsomassa.
Hyvä homma tosiaan on, ettei pahemmin omille teilleen lähde, mutta poikaystäväni (ei mikään koiraihminen) mielipide on jäänyt vähän kaihertamaan.
Kotiin jäädessään koira ei kärsi eroahdistuksesta lainkaan, mutta jos vien hänet hoitoon tai jätän vaikka hihnassa jollekin toiselle poiketakseni kioskilla niin huutoa tulee. Onneksi se kestää nykyään vain hetken ja aikuistuessaan ikävöintiaika on koko ajan lyhentynyt.
No, vaikka koiran tarve olla minun lähelläni olisikin epäterveellä tasolla, niin ei meillä tässä mitään suurta ongelmaa ole, kun en ole ensisijaisesti itselleni mitään metsästyskoiraa hankkinut eikä koira tunnu tilanteesta mitenkään kärsivän.
Minäjaollin tahtomattaan paha tapa on ehdollistaa koira omiin pelkoihin omiin rohkeuteen. Omistaja ei välttämättä reagoi tähän kuin silloin kun koira päättää selvitä omin vaistoin varsinkin silloin kun tämä viipeltää autotielle.
karkaileen noin kahden vuoden ikäisenä. kaivoi myös kaikki just istutettujen mäntyjen juurakot esiin. oli sillä kivaa!! elettiin -70 lukua, mut mihinkäs se koira siitä muuttuis?
Oma mäyris (karkeakarvainen) oli alussa ihan samanlainen että piti tulla vessaan ja suihkuun mukaan ja jos meni pitkälle koirasta niin juoksi luokse. Sittenku koiralla alkaa murrosikä (ehkä noin vuoden ikäsestä kaksi vuotiaaseen) niin se alkaa olemaan enemmän että "minähän menen ja te ette mua pysäytä" ja alkaa miettimään mikä on sitä omaa reviiriä. jos koiralle ei opeta kunnolla alussa että missä menee kotipihan tai mökin pihan rajat niin tulee olemaan vaikeaa... Karkailua voi estää että esim. kävele koiran kanssa tontin rajat läpi säännöllisesti ja kiellä heti jos koira meinaa mennä rajan ulkopuolelle. omalla pihalla ei ole kunnon aitoja eikä mökilläkään mutta molemmilla pihoilla koira pystyy olemaan vapaana ilman että karkaa. ja meidän koira on myös saanut olla paljon vapaana eikä vain hihnassa, mikä on auttanut siinä että aina kun koiran päästää hihnasta niin se ei ole ihan ihmeissään ja innoissaan menossa "pakoon" ja että se ei ole että "jes, nyt mä oon vihdoin vapaa, eiku menoks tutkimaan maat ja mannut". nyt koiran pystyy pitämään vapaana kaikkialla (hevostallilla, mökillä se voi olla koko päivän vapaana ilman vahtimista ym.). niin ja vielä sellanen vinkki! varsinkin pentua kun opettaa pysymään pihalla niin laita joku naru tai hihna siihen kiinni ja anna kulkea vapaana niin saat sen helposti kiinni jos se meinaa lähteä pakoon. :) autto meillä!
meillä kun mieheni on kotona niin koiramme vahtii vessan oven tai suihku oven takana jos ei ehdi mukaan, mutta jos hän ei kotona niin minua vahtii samalla tavalla. nukkuu kuin tukki meidän valissä ja kuorsaa kovempaa kuin iso mies.aamulla kun alamme laittaa vaatteita päälle, koira alkaa itkun että mukaan pääsee varmasti. mukana on kyllä aina kauppa reissulla ja muuallakin paitsi baarissa.hän onkin meidän ainut yhteinen lapsi ja tietää kyllä sen. omasta mielestään jumalasta seuraava..rakastaa kaikkia mutta toivoo että kaikki rakastavat myös häntä..