Täällä kirjotellaan paljon kaikkea raskauden yrittämiseen tms. liittyvää. En tiedä mistä enää etsiä ihmisiä, jotka vasta pohtivat haluavatko vauvan, haluavatko nyt vai myöhemmin jne. Onko täällä sellaisia henkilöitä? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia
Vauva vai ei
Tappuli
9595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
itselläni asian suhteen. Koulu- ja työjutut pistävät miettimään asioita monelta kantilta. Samoin parisuhde ja oma jaksaminen.
Vaaka on aika tasapainossa tällä hetkellä:)Ei kallistu selvästi kumpaakaan suuntaan.
Kiva, että on muitakin pohdiskelijoita.
Mun tilanne on se, että olen kohta 30 ja tähän asti ollut sitä mieltä, etten ikinä välttämättä halua mukuloita. Nyt viimeaikoina on kuitenkin kaverin lapsen myötä herännyt oma vauvakuume. Tilanne on kuitenkin sillein kinkkinen, että en ole vielä kunnolla työelämään päässyt ja haluisin töitäkin tehdä. Valmistun toisesta koulustani tänä keväänä. En ole töitä löytänyt vuosien etsimisen aikana. Mieheni on hieman nuorempi, hänkin valmistuu tänä keväänä.
Toisaalta siis haluaisin tehdä töitä, mutta kun vuosia olen etsinyt eikä mitään ole löytynyt, niin kuinka kauan aion yrittää (ja siirtää vauvan hankkimista)? Toisaalta vauvan saaminenkin voi kestää.. Toisaalta myös vauvakuumeeni on kohtalaisen tuore..
itsellä ikää reilu 30 v, naimisissa pari vuotta ja yhdessä 6v. Ollaan mietitty että millon pitäs ja pitäskö, työasiat on ok, rakennusasiat on kesken/loppusuoralla. Oma ongelmani on sen henkisen kasvun läpikäyminen että siinä sitä olis sitten kroppa ja muu elämä jumissa pari vuotta, kun mies voi porskuttaa ja mennä niinkuin tykkää. Varsinainen vauvakuume on täysin vieras asia, kiusallinenkin. Toisaalta haluais että lapsen oikeasti haluais, eikä sillai että no kun se kuuluu asiaan.. välillä on hieman erilaisia ajatuksia, eikä asiaa auta ulkopuolisten odotukset ja vihjailut sekä työelämän vaateet.
Olen siis 23v ja koulu pahasti kesken.
Parisuhde on aivan alkutaipaleella vielä, mutta ollaan jo nyt puhuttu siitä, että koska me haluttaisiin vauva.
Suunnitelma menee nyt toistaiseksi niin, että mä käyn kouluni loppuun (valmistun 2010), meen töihin, ja sitten ehkä joskus muutaman vuoden työnteon jälkeen viimeistään olis vauvan aika. En kyl toisaalta haluis odottaa niin kauaa, koska haluisin etten olis liian vanha sitten siinä vaiheessa kun lapsi muuttaa kotoa jne.
Ja tietty huolettaa myös se, kun raskautuminen vaikeutuu iän myötä, ja jos tosiaan sen 3-4 vuotta koulun jälkeen kävis töissä, olisin sillon 27-28v..
Mutta tietty etusijalla on vauva, jolle haluaisin tietysti tarjota parhaat lähtökohdat, joita siis mun mielestä on pysyvä koti, molemmat vanhemmat, harrastukset jne. Eli rahaa täytyis olla säästössä hieman ja parisuhde lujaksi todettu.
Äh inhottavaa vaan kun on kamala vauvakuume!!!
Selventäisitkö näitä kohtia?
"En kyl toisaalta haluis odottaa niin kauaa, koska haluisin etten olis liian vanha sitten siinä vaiheessa kun lapsi muuttaa kotoa jne."
Siis miksi ihmeessä mietit jotain tällaista? Jos se aika on sinulle tärkeintä kun lapsi muuttaa pois kotoa, niin itse olet ikäsi puolesta vielä ITSE siinä iässä, joka on muuttanut pois kotoa muutaman vuoden sisään.
Minusta maailman typerin perustelu nuorena lapsen hankkimiselle on se, että "sitten ollaan vielä nuoria kun lapset muuttaa pois kotoa, voidaan matkustella ja olla kaksin!!1"
Öö, mitä jos matkustelisitte ja olisitte kaksin NYT, kun kerran olette nuoria.
"Ja tietty huolettaa myös se, kun raskautuminen vaikeutuu iän myötä, ja jos tosiaan sen 3-4 vuotta koulun jälkeen kävis töissä, olisin sillon 27-28v.."
Tuohan on vielä nuori ensisynnyttäjä, ja meneehän siinä yrittämisessä ja odottamisessakin n. vuosi ja monesti ylikin, että voit aivan hyvin olla töissä samalla kun "vauvaprojekti" on käynnissä.
Hedelmällisyys laskee 35 ikävuoden jälkeen vasta siten, että sitä kannattaisi miettiä. Alle 30-vuotiailla ei ole mitään hätää, on ihan sama onko äiti 23 vai 27, noin niinkuin munasolujen yms suhteen.
Ja tietty huolettaa myös se, kun raskautuminen vaikeutuu iän myötä, ja jos tosiaan sen 3-4 vuotta koulun jälkeen kävis töissä, olisin sillon 27-28v..
Niin siis ei ole tärkeintä se aika kun lapsi muuttaa kotoa, vaan se, että on sitten ite vielä hengissä ku lapsi on tosiaan omillaan. Ite tartten äitiäni vielä kauan. Tunnen monia 17v tyttäjä, joiden äidit alkaa jo lähennellä 60v ikää. Ja kuulemma ei oo kiva ajatus että itse on vielä niin nuori ja tietää ettei äiti välttämättä elä enää kovin kauaa, eikä näe lapsenlapsia jne. En nyt tän enempää osaa selittää.
Ja matkustelusta, kyllä mä kuvittelisin että sinne matkustelemaan pääsee lasten kanssa, ja sitten eläkkeellähän sitä kerkeää kyllä. Ei siitä ollu kyse.
Ja voi olla ettei se lapsenteko oo vaikeempaa sillon kolmikymppisenä, mut en omalta osaltani yhtään ihmettelis. Nyt jo olis vaikeeta saada lapsi.
Toivottavasti nyt selkeni.
Mää melkein toivon, että tulis vahingossa raskaaksi niin sit olis sillä selvä. Lapsi kuitenkin pidettäs. Onhan se kiva että voi tehdä päätöksiä omilla aivoillaan ja sydämellään, mutta nyt vois olla kiva kun kohtalo puuttus peliin.. :)
musta taas olis jännää nimenomaan yrittää "tehdä" sitä, olis hieman eri fiilis kammarissa, ja sit seurata et koska nappaa.
Saas nähdä kuin käy. Elämä pitää kuiteskin ottaa niinkun se tulee.
Teillä ei vielä ole hätiä mitiä on aikaa vieläkin miettiä mutta minulla jolla on vajaat kolme vuotta 40 ikään niin alkaa aika olla jo kortilla olen miettinyt miettinyt siirtänyt ajatusta..........en vieläkään tiedä ......kohta olen jo sen ikäinen ettei enää niitä tehdä kun kaikenmaailman epämuodustumat ja downin syndrooman riskit lisääntyy mitä vanhempana niitä alkaa tekemään...ehkä minä sitten kadun viiskymppisenä kun en niitä tehnyt... Meillä on sikäli kaikki kunnossa, paitsi minun ylipaino,on maksettu autot,omakotitalot jne...ollaan työssä oltu jo vuosia eikä meillä toki ehkäisyä käytetä ei mutta toisaalta eipä ole vauvaa kuulunut enkä tiedä edes haluanko vai en.....