Siljaline

Ensin siis oli se raakile. Epätasapainoinen, himokas, ahdistunut, kriittinen ja sosiaalisesti kömpelö tyttönen, joka ei tiennyt mistään mitään. Nuoruuden tunaroinnit jäivät pikkuhiljaa taakse ja seurasi lyhyt ja kiireinen kukoistuksen aika, joka meni sekin perheen kanssa resuamiseen ja miesten (inhottavan pomon ja aviomiehen) miellyttämiseen. Sitten koitti rupsahtamisen aika ja elämän virrasta sivuun joutuminen. Mitä jäi käteen? No ei yhtään mitään, sehän on täysin selvä asia.

Kun nainen ylittää neljänkympin rajapyykin, rippeetkin hänen viehätysvoimastaan alkavat kadota. Ei hänestä rumaa tule kun vasta viisi-kuusikymppisenä, mutta ei hän ole enää mitään verrattuna nuoriin ja hehkeisiin naisiin. Neljänkympin jälkeen käy niin hassusti, että se typerä perusjannu (jonka kanssa naisen on ollut pakko mennä naimisiin, kun ei hyviä miehiä ole tarpeeksi Suomessa) alkaakin katselemaan niitä nuorempia ja kauniimpia naisia. Seksiä ei evioliitossa enää ole kuin harvoin ja naisen mieleen hiipii pelko miehen menettämisestä.

Henkisesti kypsynyt nainen katselee kasvavan katkeruuden ja inhon vallassa miestään, joka ei koskaan kypsy ja joka ei miesten tavoin ymmärrä mitään. Hormonitoiminnan muutokset rassaavat naisen kehoa ja mieltä, tylsä ja typerä työ alkaa väsyttämään ja sitten nainen tajuaakin olevansa masentunut ja elämästään otteen kadottanut harmaa varis. Viha kasvaa naisen sielussa kun hän ei enää saa tahtoaan läpi, eikä tule huomatuksi. Kukaan ei arvosta häntä, puhisee nainen itsekseen ja hänen kasvonsa ovat joka päivä edellistä synkemmät. Ja sitten tapahtuu se kauhea asia, naisesta alkaa tulla ruma! Aaargh! Synkät ajatukset ja synkät tunteet vetävät naisen suupielet alas ja naisen kasvot alkavat muuttua surumielisen näköisiksi sen takia, että naisen vakioilme muokkaa kasvojen lihaksistoa. Syväuurteiset rypyt alkavat olla kiusallisen helposti havaittavissa ja sen takia nainen liikkuukin yhä vähemmän ja vähemmän ihmisten ilmoille. Nauravasta ja tomerasta kolmikymppisestä perheenäidistä on tullut vihainen ja itsesäälinen täti, joka levittää ympäristöönsä häviämisen kirkerää lemua.

Kaikenlaiset kulttuuriharrastukset, joista nainen ei oikeasti tajua mitään, täyttävät naisen elämän ja hän koittaa hemmotella itseään kun ei muuta voi. Naisen viha ja katkeruus muuttuu kyyniseksi vallankäytöksi ja sydämen kovuudeksi. Naista ei armahdettu kun hän rupsahti, joten hänkään ei aio armahtaa. Miehiä nainen erityisesti vihaa ja niitä komeita nuoria miehiä varsinkin, koska he häntä niin julmsti hyväksikäyttivät kun nainen oli nuori ja ihana. Yhtään eivät rakastaneet. Itsesäälin kyynel vierähtää naisen poskelle.

Kun nainen lähestyy kuuttakymppiä hänen voimiensa ehtyminen armahtaa hänet. Kiduttava keski-ikä alkaa jäämään taakse ja seesteinen ja tyytyväinen vanhuus koittaa. Elämä on eletty ja ankeat muistot alkavat haalistumaan mielestä. Naisesta tulee tyyni ja perusiloinen mummeli, joka seuraa mielenkiinnolla nuorempien touhuja ja tukee heitä.

Sitten koittaa naisen elämässä vanhuus ja kaikki kivut ja säryt alkavat olla arkipäivää. Pikkuhiljaa kun lakastuva kukka elämönvoima hiipuu naisesta ja hänen mielensä vaipuu muistojen valtaan.

Mitä siis jää naisen elämästä käteen? Ehkä 10-15 vuotta naisen aikuisiän elämästä on siedettävää aikaa. Lapsuus toki on useimmille naisille kivaa aikaa myös, mutta suurin osa naisen elämästä on ankaraa kammapilua kauheassa patriarkaalisessa maailmassa. Tyhjä arpa se on, ei mitään muuta!

Sulla välähti viimein viisi vuotta kestäneen mietiskelyn jälkeen ja silloinkaan et vielä ymmärtänyt asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sulla välähti viimein viisi vuotta kestäneen mietiskelyn jälkeen ja silloinkaan et vielä ymmärtänyt asiaa.

Uuvatti ensin nostelee ja sitten vastailee kopioimalla omia ajatuksiaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14605869/milloin-tallink-on-alkanut-kayttamaan-lasituoppeja#comment-111233435
Taitaa hourulassa aika käydä sille pitkäksi.